skip to Main Content
Menu

Uusi vuosi – uusi mahdollisuus!

Joulukinkut on syöty ja vuosi 2015 lähestyy. Vuoden vaihtuminen tuo mukanaan mukavia perinteitä, kuten uudenvuodenlupaukset. Uusi vuosi tuo aina mukanaan uuden mahdollisuuden. Toisaalta vanhan sanonnan mukaan uudenvuodenlupaukset ovat tehty rikottaviksi, mutta ei kaikkien sanontojen tarvitse pitää paikkaansa, eihän!?

2014-05-17 23.25.12

Olkoon oma lupauksesi painon pudottaminen, tupakoinnin lopettaminen, yhteydenpito unholaan jääneihin ystäviin tai uuden uran luominen, jokainen lupaus ja unelma on tavoittelemisen arvoinen. Jos repsahtaa, mitä siitä? Pikku takapakki ei suinkaan tarkoita, että pitäisi luovuttaa kokonaan. Toisinaan saattaa jopa käydä niin, että kokee epäonnistuneensa täysin, mutta lopputulos on kaikkea muuta. Jep, on pienen tarinan aika:

Muutama vuosi sitten suuri unelmani oli muuttaa Espanjaan, edes ihan vähäksi aikaa. Syksyllä 2011 löysin lupaavan työpaikkailmoituksen englantilaisen työnantajan toimesta, ja hakemukseni vakuutti sen verran, että pääsin työhaastatteluun Skypen välityksellä. Halusin varmistaa, että työhaastattelu sujuu kuin rasvattu, joten valmistauduin haastatteluun huolella.

Olin tuohon aikaan töissä Olkiluodon rakennustyömaalla. Työhaastattelu oli aikaisin iltapäivällä, joten sovin etukäteen työnantajani kanssa tavallista lyhyemmästä työpäivästä. 25 kilometrin työmatka loi omat haasteensa, varsinkin kun minulla ei ollut omaa autoa ja busseja kulki Olkiluodosta Raumalle vain pari kertaa päivässä. Poikaystäväni kautta sain juoniteltua hänen työnantajansa auton käyttööni. Lisäksi omin itselleni Danielin asunnon avaimet, koska siellä oli parempi internetyhteys Skype-haastattelua varten. Halusin pelata kaikessa varman päälle, sillä tiesin, että seuraavaa tilaisuutta saattaisi joutua odottamaan pitkään.

Valmistauduin lähtöön hyvissä ajoin. Onneksi. Tiedäthän Murphyn lain: jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen!

Vastoinkäymiset alkoivat jo Danielin firman parkkipaikalla Olkiluodossa, sillä auto (joka oli muuten siihen päivään asti toiminut täydellisesti) ei käynnistynyt. Parhaimmillaan paikalla oli neljä äijää yrittämässä autoa käyntiin, turhaan. Vilkuilin kelloa ja tuskailin. Ainoa bussi Raumalle oli juuri lähdössä bussipysäkiltä, jonne oli lähes 15 minuutin kävelymatka. Bussi tarkoittaisi myöhästymistä sovitusta haastatteluajasta. Ainoa yhteyteni haastattelijoihin oli sähköposti- ja Skype-osoitteet. Eikä minulla tietenkään ollut tuohon aikaan internetillä varustettua älypuhelinta. Joten Danielin kotiavainten lisäksi vein mukanani myös hänen puhelimensa, jota en edes osannut kunnolla käyttää. Pikabriiffauksen ansiosta tiesin, miten saan sähköpostin lähetettyä.

Danielin työkaveri ajoi minut bussipysäkille, jonka ansiosta ehdin juuri ja juuri bussiin. Bussimatkalla näpyttelin sähköpostia haastattelijoille pahoitellen, että saatan vähän myöhästyä, mutta olen Skypen äärellä niin pian kuin mahdollista. Raumalle päästyäni juoksin kilometrin matkan bussipysäkiltä Danielin asunnolle niin kovaa kuin kintuistani pääsin. Hengästyneenä ja naama punaisena roiskin kylmää vettä kasvoilleni sillä välin kun tietokone ja Skype käynnistyivät.

Työhaastattelun alkaessa olin tavallista hermostuneempi, sillä sovitusta ajasta myöhästyminen harvoin miellyttää haastattelijoita, joita oli tällä kertaa kolmin kappalein. Onneksi käytössäni oli sentään hyvä ja nopea internet, joten yhteysongelmien ei pitäisi tuottaa lisähäiriötä. Kuinka ollakaan, noin 30 sekuntia haastattelun alkamisesta seinänaapuri otti käyttöönsä sähköporakoneen.

Taustalla raikuva porakoneen ääni ja siitä kärsineen koiran ulvominen eivät todellakaan helpottaneet hermoiluani. Huolellisista alkuvalmisteluista huolimatta en ymmärtänyt varautua kuulokkeilla, joten haastattelijoiden jokaisen kysymyksen jälkeen jouduin pyytämään heitä toistamaan, mitä he juuri sanoivat. Omista kommenteistani joka toinen oli ”I’m so sorry, I couldn’t hear what you said. Could you repeat, please?”

Jep, tein varmaan tosi hyvän vaikutuksen.

Kun tuskainen työhaastattelu oli ohi, kävelin Danielin jääkaapille ja nappasin kylmän oluen käteeni masentuneena siitä, että 110 % varmuudella en ikinä kuulisi kyseisistä herroista sanallakaan. Luulin ottaneeni valmisteluissani kaiken huomioon, mutta siitä huolimatta kaikki meni pieleen. Olisin siis tuomittu jatkamaan tylsässä työssäni rakennustyömaalla hamaan loppuun asti. (Yleensähän rakennusprojektit päättyvät aikanaan, mutta kuten olette varmaankin tietoisia, OL3 ei ole yksi niistä!)

Kuinkas sitten kävikään? Sain ilmoituksen, että haastattelijat haluavat tavata minut Lontoossa. En ollut uskoa kuulemaani, sillä takanani oli elämäni surkeimmin sujunut työhaastattelu! Firma kustansi lentoliput Lontooseen ja takaisin, ja tapasin firman edustajat lounaalla hotelli Victoriassa.  Olin jälleen varautunut pahimpaan, yhä yllättyneenä siitä, että he edes halusivat tavata minut kasvotusten. Parhaisiin pukeutuneena kannoin mukanani työsopimukset, työtodistukset ja suosittelijoiden yhteystiedot. Arvatkaapa, mikä oli ainoa kysymys, joka minulta haastattelun aikana kysyttiin?

”Is it true that Father Christmas is from Finland?”

(Niille, jotka haluavat tietää mitä vastasin: ”Of course he is, don’t be silly!”)

Muutettuani Espanjaan kuukauden verran Lontoon reissun jälkeen, englantilainen pomoni kertoi, että he lennättivät minut Lontooseen vain, koska halusivat nähdä minut kasvotusten. Tarvetta lisäkysymyksille ei hänen mukaansa ollut. Tietenkin kerroin kokemukseni Skype-haastattelusta, ja monet kerrat istuimme iltaa Espanjan auringon alla tapahtuneelle naureskellen. Yhä tänäkin päivänä minua ihmetyttää, miten elämäni karmein työhaastattelukokemus oli työnantajalleni selkeä ”me haluamme ehdottomasti palkata tuon tytön”-elämys. Elämä osaa yllättää, eikö vaan?

Vietin Espanjassa aivan mahtavan vuoden, josta aina silloin tällöin kirjoittelen täällä blogissakin. Tätä tarinaa on hauska muistella, joten halusin jakaa sen myös teidän kanssanne rohkaisuna muille unelmiaan tavoitteleville. Oli kyse uudenvuodenlupauksista tai pitkäaikaisista haaveista, vastoinkäymiset eivät suinkaan tarkoita epäonnistumista – parhaimmillaan ne voivat tarkoittaa myös uutta alkua!

Olkoon vuosi 2015 täynnä täyttyviä unelmia!

IMG_4600

Toteutin oman unelmani ja muutin Espanjaan. Sinäkin voit toteuttaa omasi! (P.S. On sitä paljon huonompiakin paikkoja työskennellä…)

 

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

CommentLuv badge

Back To Top
Search