skip to Main Content
Menu

Turistina omassa kotikaupungissa: kohteena Rauman merimuseo

Ihan koko aikaa ei voi (valitettavasti) matkata maailmalla. Sellaisina aikoina on hyvä muistaa, ettei uusia kokemuksia tarvitse aina metsästää merta edempää, riittää kun pitää silmänsä auki kylänraitteja polkiessa. Näin kävi itsellenikin taas viime viikolla fillaroidessani Rauman Kalliokatua pitkin.

Olen asunut Raumalla aika tarkkaan kymmenen vuotta, mutten ole koskaan astunut jalallani Rauman merimuseoon. Asia oli korjattava pikimmiten.

Rauman Merimuseo Rauma Maritime Museum

Rauman merimuseo sijaitsee Kalliokadulla kävelymatkan päässä Rauman keskustasta. Rakennus on Rauman vanha merikoulu, joka valmistui vuonna 1900. Aika vanha tosiaan.

Näin monen vuoden raumalaisuuden jälkeen oli jo aikakin paikata aukot sivistyksessä ja avata meren ja laivanrakennuksen todellista merkitystä tämän kaupungin olemassaololle. Turistin leikkiminen omassa kotikaupungissa voi olla yllättävän opettavaista ja mielenkiintoista. Olin niinkin onnekas, että sain amanuenssi Paula Kuparin yksityisoppaakseni.

esineistöä2

esineistöä

Laivojen pienoismallien lisäksi esillä on paljon merimiehille kuuluneita esineitä ja matkamuistoja. Ehkä erikoisin matkamuisto oli katossa roikkuva kaskelotin leukaluu. Mitä? Eihän se mahdu edes valokuvaan, vaikka kuinka kaukaa kuvaisi! Tämän näyn myötä asiat saivat taas täysin uudet mittasuhteet pienessä mielessäni.

Leukaluissa on eroja.

Leukaluissakin on eroja. Leukaluu a’la kaskelotti!

lääkärikirja

Merillä saatettiin viipyä jopa kolme vuotta, joten lääkärikirja kuului jokaisen laivan vakiovarustukseen. Meritauti oli yksi yleisimmistä sairauksista.

On selvää, että merimies, joka ensimmäisillä retkillään tulee merikipeäksi eikä näytä tottuvan merelläoloon, on kelpaamaton tähän toimeen, ja pysyköön siis maaperällä.

Ihan pätevä ohje.

Kolmekin vuotta kun vierähtää merillä, voi miehistö kärsiä yhdestä sun toisesta vaivasta. Lääkärikirjasta löytyy kuulemma oma hoito-ohjeensa myös… no, miten sen nyt kauniisti sanoisi!? Lemmenkaipuuseen.

taulut

Merimuseossa on useita eri näyttelytiloja, ja olin yllättynyt museon monipuolisuudesta. Maaliskuussa avattu Rakennettu Raumalla -näyttely on kunnianosoitus raumalaiselle laivanrakennusperinteelle ja telakan työntekijöille, joita STX:n surullisenkuuluisa ilmoitus telakan toiminnan loppumisesta kosketti syvimmin. Näyttelyyn on kerätty raumalaisten laivanrakentajien omia esineitä, muistoja ja tarinoita.

Rauman Merimuseo Rauma Maritime Museum

Tiesitkö, että Raumalla on rakennettu laivoja jo ainakin 500 vuotta?

Hei lapset, Raumalla on museo, jonka esineisiin saa ja PITÄÄ koskea!

Rauman merimuseo Rauma Maritime Museum

Lapsi tai aikuinen, minä en ainakaan voinut pitää näppejäni kurissa. Siinähän lukee ”koske tähän”!

Myönnän, en käy kovinkaan usein museoissa. Hyi minua. Mutta sen tiedän, että yleensä museoissa esineet ovat lasivitriinien sisällä, eikä mihinkään saa koskea. Hyvä kun saa hengittää. Onhan Rauman merimuseossakin niitä esineitä, joiden hypistelyä pitää välttää, mutta paljon myös sellaisia juttuja, joita erikseen kehotetaan koskemaan.

Kuvalähde: Rauman Merimuseo

Kuvalähde: Rauman merimuseo

Näyttelytiloissa pitää kosketella myös tietomajakoita eli näyttöpäätteitä, joista voi kaivaa esiin tarkempaa tietoa laivanrakennuksen, merenkulun ja vanhan merikoulun historiasta. Valokuvia, asiakirjoja, merimiesten tarinoita ja vanhoja koulutodistuksia… Jos joku sukulaisesi on aikoinaan opiskellut Rauman vanhassa merikoulussa, nyt tiedät, mistä voit nuuskia tietoja hylätyistä kursseista ja jälki-istunnoista.

Erityisesti pikkuvieraille tarkoitetun laivasimulaattori Jennyn avulla voi kokea oman hetkensä aluksen kapteenina. Jennyä voi ohjailla vaikkapa New Yorkin edustalla. Ai niin, ja sitten on Kaskisukeltaja Wikholm, jolle pitää pumpata hengitysilmaa, ja joka juttelee sukelluspukunsa uumenista. Wikholmin örinä kuulemma kiinnostaa, mutta usein myös pelottaa lapsia. Miltä itsestäsi tuntuisi tallustella meren pohjassa, kun kengät painavat kahdeksan kiloa? Siis kahdeksan kiloa per kenkä! Vähemmästäkin sitä vanha mies ärähtää.

Kaskisukeltaja Wikholmilla on muuten oma Facebook-profiili ja Twitter-tili. Pyydäs kaveriks.

Kaskisukeltaja Wikholm Rauman Merimuseo

Kauhistuttavan ihastuttava Kaskisukeltaja Wikholm pintasukeltajatovereineen. Ilmapumppu tönöttää kuvassa vasemmalla.

Muita Rauman merimuseon helmiä

ilmoitustaulu Rauman Merimuseo

Ruattin täyty bääst – se o taut,
men sin Rauman gaut.

Jos joku ei ymmär tätä raumangiälist lauset ni san mul, gyl mää gäännä.

No joo, oma Rauman Giäl on vähän ruosteessa, mutta olenkin alkuperältäni euralainen, joten suotakoon se anteeksi. Kuvan pointti oli se, että merimuseossa kaikki tila on käytetty hyväksi. Yllä olevan kuvan lentävä lausahdus on nimittäin vessan vitriinissä. Kyllä, luit oikein, saniteettitilatkin on hyödynnetty näyttelyä ajatellen.

Alla oleva kuva on rappukäytävästä. Aika legendaarinen tämäkin. Postikortti Barbadokselta vuosimallia 1976.

postikortti Rauman Merimuseo

Museon yläkerrassa on pieni kokouskabinetti, ja tämä kuva oli pakko näyttää ihan vaan näiden upeiden kierreportaiden vuoksi. Museon torniin johtavat portaat ovat kuitenkin sen verran jyrkät, ettei niitä kannata kovin monen kokouskonjakin jälkeen laskeutua.

yläkerta kokouskabinetti Rauman Merimuseo

Merimuseon pihassa tönöttää kuunarilaiva Ihanan kajuutta. Ennen merimuseoon päätymistä kajuutta ehti palvelemaan kesämökkinä Rauman saaristossa. Alempi kuva on kajuutan makuuhytistä. Kovin on kapea ja lyhyenoloinen sänky, mahtaisinkohan pystyä yöpymään moisessa kolmen vuoden merimatkan ajan, vaikken kovin vaativa majoittuja olekaan. Pystyisitkö sinä?

messi kajuutta Rauman Merimuseo

hytti kajuutta Rauman Merimuseo

Tässä tarinan opetus: omassa kotikaupungissakin voi leikkiä turistia ihan hyvällä omatunnolla. Joten seuraavan kerran kun loikoilet sohvalla tylsyyden kourissa, nostapa pyllysi ylös ja käy tutustumassa johonkin kivaan kohteeseen omalla kotipaikkakunnallasi. Ja kun piipahdat seuraavan kerran Raumalla, käy ihmeessä tutustumassa merimuseoon. Et varmasti kadu!

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 3 Comments
  1. Löysin blogiisi Meanwhile in Longfield -blogista. Kiva löytää raumalaisia blogeja! 😉
    Me käytiin viime kesänä Merimuseossa, kun meillä oli vieraita Helsingistä. Tosi kiva käynti oli ja kiva kun lapsetkin saivat rauhassa tutustua ja koskea juttuihin.
    Tänä kesänä ajattelin lasten kanssa käydä turistikohteita läpi, ainakin Kirsti ja Marela olisi tarkoitus katsastaa ja mikä ettei Merimuseokin jälleen. Ja pitsiviikolla syömään lapskoussia museon pihalle! Enemmän pitäisi vain hengailla ihanassa Vanhassa Raumassa, siellä on niin hyvä fiilis. 🙂
    Ja se on kyllä ihan totta, että omille kulmille tulee helposti ”sokeaksi”, Raumalla on paljon nähtävää ja koettavaa ihan paikallisellekin! 🙂

    1. Kävinkin lueskelemassa sun merimuseo-juttua aamulla! 🙂 Herra Kaskisukeltaja Wikholm tosin aamusella Facebookissa harmitteli, kun tuolla tavalla vanhaksi mieheksi kutsuin, joten esitetään tässä samalla julkinen anteeksipyyntö. Kyllä, herra Wikholm, olet mies parhaassa iässä! 🙂

      Samat suunnitelmat itsellänikin on, eli enemmän vaan Rauman museokohteissa kiertelemään. Mulla on edessä lomaton kesä, joten matkasuunnitelmat keskittyvät seuraavien kuukausien ajan muutenkin kotiseuduille ja muualle Suomeen. Saaristo on mun ehdoton suosikki, ja kajakki jo odottelee kovasti vesille pääsyä. Onneksi on ympärillä näin paljon kaikkea upeaa, ei aina tarvi lentää maapallon toiselle puolelle lomalle lähteäkseen! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

CommentLuv badge

Back To Top
Search