skip to Main Content
Menu

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä

  • Suomeksi
  • In English

Tämän jäätikkövaelluksen mahdollistivat Visit Sweden ja Arctic Guides syyskuussa 2015.

Elämässä on hetkiä, jolloin todella ymmärtää oman pienuutensa. Kuinka pikkuruisia me oikeasti olemmekaan, kuinka voimattomia. Kuinka mitättömiä luonnonvoimien edessä.

Minulle tuo hetki koitti laskeuduttuani alas Ruotsin Björklidenissä sijaitsevaa Kårsan vuoristojäätikköä. Seisoin häkeltyneenä vuorenhuippujen ympäröimänä katsellen vieressäni kohoavaa jäätikköä, joka ensi alkuun vaikutti lähinnä isolta kasalta lunta. Enpä osannut arvata, mitä kaikkea lyhyt jäätikkövaellus voisi pitää sisällään.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Helikopteri lennätti meidät Kårsa-jäätikölle, joka sijaitsee Pohjois-Ruotsin vuoristoissa. Laskeuduttuamme kuvan jääkentälle, mielessäni oli vain yksi kysymys: ”ai onko tämä muka jäätikkö?” Kyllä se oli. Arvaamaton ja petollinen vuoristojäätikkö.

Eväät ensikertalaisen jäätikkövaellukseen

Asiantunteva opas on korvaamaton tuntemattomien luonnonvoimien edessä. Meidän tukena ja turvana oli arktisten elämysten ammattilainen, Anders Bergwall, jolla on alalta pitkä kokemus. Anders on ollut muun muassa osana vuoristopelastuspartiota jo 30 vuoden ajan. Me olimme viiden jäätikkönoviisin ryhmä, mutta ainakin tiesimme olevamme luotettavissa käsissä.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Jäätikkövaellukselle valmistautuvan ensimmäinen oppitunti: tutustu alueeseen, jonne olet menossa. Kuvassa oppaamme Anders sekä tarkkana kuunteleva Teija, yksi meistä ensikertalaisista.

Ennen kartan nostamista pöydälle aloitimme perusteista. Siis ihan oikeasti perusteista. Anders kertoi meille mitä jäätiköt ovat, miten ne syntyvät ja ennen kaikkea miten ne liikkuvat. Anders kuvaili vuoristojäätikön alinta kerrosta taikinana, joka valuu hiljalleen alas maankamaran muotoa mukaillen. Kårsa-jäätikkö liikkuu 20–30 metriä vuodessa, ja sen raja vetäytyy vuosittain kymmenestä viiteentoista metriä. Se on aika paljon jäätikölle.

Kun teoria on opiskeltu, on aika toteuttaa opitut asiat käytännössä. Ei riitä, että helikopteri kuljettaa ryhmän jäätikölle, vaan varusteiden pukeminen on aivan oma lukunsa. Olo oli kuin päiväkotiin lähtevällä pikkulapsella, jonka äiti pukee ennen ulko-ovesta astumista. Ensikertalainen ei saa kiinnittää varusteitaan itse, ja hyvä niin, sillä pienikin virhe voi olla jäätiköllä peruuttamaton.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Kypärä, valjaat, köysi, jäähakku, jääraudat… jäätikölle ei mennäkään ihan tuosta vaan varustautumatta.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Kengiksi sopivat vaelluskengät, joiden pohjaan kiinnitetään yllä olevassa kuvassa näkyvät jääraudat. Remmejä sitoessa on tiedettävä mitä tekee, joten meidän ensikertalaisten oli vain seisottava paikoillaan oppaan sitoessa jääraudat meidän jokaisen jalkoihin.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Kun varusteet on puettu päälle, jokainen vaellusryhmän jäsen kiinnitetään valjaistaan samaan köyteen sopivin välimatkoin. Meidän noviisien tehtävänä oli jälleen seistä paikoillaan ja ihmetellä, kuinka Anders taiteili kullekin sopivan solmun. Solmulla on väliä, sillä letkan ensimmäisellä, keskimmäisillä ja viimeisellä on kullakin erilainen solmu.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Köyttä vaille valmiina vaellukseen. Tunteet ovat hieman sekavat. Miksi kaikki tämä vaiva turvavarusteiden kanssa suhteellisen pientä lumikenttää varten?

Ensimmäiset askeleet jäätiköllä

Jäärautojen kanssa käveleminen vaatii hetken totuttelua. Andersin ohje oli kävellä kuin olisit paskonut housuusi. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta toistan vain oppaamme viisauksia.

Jalat on pidettävä selkeästi toisistaan erillä, ja jalka on nostettava kunnolla ylös lumesta sen sijaan, että kinttujaan vain laahaisi laiskasti perässään. Samalla on pidettävä huolta, että edellä kulkevaan kiinnitetty köysi ei kiristy liikaa, mutta se ei saa myöskään raahata maassa – köyden päälle astuminen jääraudat jalassa voi koitua kohtaloksi.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Turvavarusteiden ja ohjeiden noudattamisen tärkeys valkeni meille hetkessä. Näihin aukkoihin en haluaisi pudota, en edes turvaköyteen kiinnitettynä.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Jokainen askel voi olla viimeinen

Niin pieneltä ja harmittomalta kuin Kårsa-jäätikkö aluksi vaikuttikaan, se todisti meille arvaamattomuutensa. Turvaköyden ja jäähakun merkityksen ymmärtää, kun tukevalta tuntuva maa äkisti katoaa jalkojesi alta. Tai edelläsi kulkevan jalkojen alta.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Ilman pienintäkään ennakkovaroitusta, lumi katosi yllättäen edelläni kulkevan Panun alta. Railosta ei ole helppo päästä ylös, ja Anders joutuikin kaivamaan hakullaan Panun jalkoja takaisin pinnalle. Kuvan otti Teea Curious Feet -blogista.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Toisinaan railot ovat selvästi nähtävillä, mutta kuten Panun tapauksessa, railot saattavat olla piilossa lumipeitteen alla. Näkyvien railojen yli loikkiminen oli huikea kokemus. Luin hiljattain, että railot voivat olla jopa 50 metriä syviä. Se pistää miettimään, eikö vain?

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Railot ja aukot eivät ole ainoa jäätiköllä piilevä vaara. Vuoristossa vierivä kivi aiheuttaa äkisti lumivyöryn.

Millaista on jäätikön alla?

Lähestyimme jäätikön reunaa, ja edessämme siinsi pieniä vesiputouksia, vuoristopuroja ja lähteitä. Haikeus ehti jo hetkeksi iskeä. Tässäkö tämä nyt oli?

Ei suinkaan. Laskeuduimme alas lumikentältä, ja astuimme keskelle virtausta. Anders johdatti meidät virtausta seuraten sisälle jääluolaan, Kårsa-jäätikön alle.

Kurkistus jäätikön uumeniin tuntui uskomattomalta, eikä se suinkaan ollut jäätikköseikkailumme riskittömin osuus, sillä jääluola saattaisi romahtaa niskaamme hetkenä minä hyvänsä. Luolan sisällä virtasi vesi, ja luola tuntui jatkuvan läpi koko jäätikön. Me emme voineet edetä juurikaan luolan suuta edemmäs, sillä se olisi liian vaarallista. Yläpuolella olevista aukoista saattoi nähdä sumuisen taivaan jäätikön yllä.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Näkymät luolan suulta olivat vähintäänkin dramaattiset.

Jäätikkövaelluksen jälkeen

Hetken aikaa voin vain seistä lumisten huippujen ympäröimänä, tuijotellen ylös jäätikölle kerraten mielessäni mitä juuri tuli tehtyä. Adrenaliini virtasi, ja olo oli aivan mieletön. Samalla tunsin itseni täysin olemattomaksi.

Elämässä on hetkiä, jolloin todella ymmärtää oman pienuutensa. Kuinka pikkuruisia me oikeasti olemmekaan, kuinka voimattomia. Kuinka mitättömiä luonnonvoimien edessä.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi
Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Yllä olevan kuvan aukosta me astuimme sisään jääluolaan, tuon petollisen jää- ja lumimassan alle.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Varusteet riisuttuamme oli aika levähtää, nauttia eväitä ja jakaa kokemuksia koko ensikertalaisryhmän kesken.

Uskaltaisitko lähteä jäätikölle tämän veijarin kanssa? 😉
Teea ikuisti myös tämän mahtavan muiston.

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi

Luitkos jo tutkimusretkestä kalkkikiviluolan uumenissa, neljän vuodenajan ruskavaelluksesta tai Ruotsin Lapin häkellyttävistä vesiputouksista?


Tallenna Pinterestiin: Vaellus jäätiköllä Ruotsin Lapissa!

Pieni ihminen pienellä, valtavan suurella jäätiköllä | Live now – dream later -matkablogi


Seuraa Live now – dream later -blogia myös somessa:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 8 Comments
    1. Kiitos Teea. Mulla on samanlaiset fiilikset. Toivottavasti tää ei jää ainoaksi jäätikkövaellukseksi, oli niin huikea kokemus. Mutta tulipahan ainakin kerran elettyä tämäkin, se on pääasia! 🙂

  1. Wautsi miten siisti kokemus! Jääpiikit jalassa kävely on kyllä just sellaista kuin kävelisi peet housussa 😀 Kerran oon päässyt sen kokemaan, kun Uudessa-Seelannissa käytiin parin tunnin jäätikkövaelluksella Fox Glacierilla. Jäätiköt on kyllä niin mageita, ihan oma maailmansa! Harmillista niissä on vaan se, että kohta niitä ei enää ole :/ Tosi paljon tuo Kårsankin vetäytyy vuodessa! Miten korkealla tuo jäätikkö sijaitsi?

    1. Piti oikein varmistaa pelipaikalta, että menee faktat varmasti oikein: Kårsa-jäätikön huippu sijaitsee 1279 metrin korkeudessa ja alareuna noin 1000 metrissä. Eli tällaisissa korkeuksissa me seikkailtiin! 🙂

    1. Kiitos Henna, oli todella mahtava kokemus. Ehkä nuo alun ”ai onks tää muka jäätikkö?” -fiilikset vahvistivat tätä elämystä entisestään. Odotuksethan olivat jo korkealla, ensikertalainen kun olin. Kun päästiin perille, hiukan aloin epäröimään onko tämä nyt sittenkään niin ihmeellistä. Mutta olihan se, voi pojat! 🙂 En osaa edes kuvitella kuinka mahtavaa olisi vierailla esimerkiksi Patagoniassa, kun Kårsakin oli kokemuksena niin uskomaton.

  2. Ihan huippukokemus varmasti! Tulee vähän vilu näitä kuvia katsellessa ja hieman hirvittääkin tuo Panun railoon tipahtaminen, mutta kyllä jäätiköt vaan on upeita. Koskaan en ole sellaisella kävellyt, mutta useamman näin Alaskassa ja ne kyllä sykähdyttää lujaa.

    1. Mun on pakko tunnustaa, että vaikka tiedänkin railoon tipahtamisen olleen Panulle tosi hurja kokemus, olen tosi onnellinen siitä, että näin kävi yhdelle meistä (ja tietenkin siitä, että pelastusoperaatio sujui suunnitelmien mukaisesti 🙂 ). Siihen asti oli nimittäin sellainen ”ai mitäs vaaroja täällä muka voisi piillä” -fiilis. Oppaamme varmasti tarkoituksella ohjasi meidät sellaista reittiä, että lumi saattaa pettää alta, ihan vaan näyttääkseen, että näin voi käydä. Sen jälkeen osasi taas kunnioittaa tätäkin luonnonilmestystä vähän eri tavalla! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

CommentLuv badge

Back To Top
Search