Menu

Tässäpä pähkinä purtavaksi!

Vierailin viime sunnuntaina Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajamailla sijaitsevassa Pyhärannassa, mistä löytyy, uskokaa tai älkää, Suomen suurin (ja ilmeisesti ainoa) pähkinäviljelmä.

Mitä ihmettä? Voiko Suomessa kasvattaa pähkinöitä?

No juu, ilmeisesti voi. Ja niitä kasvaa kuulemma ihan luonnossakin, ainakin täällä Lounais-Suomessa. Eikä kukaan ole kertonut tätä minulle aikaisemmin!

Toimittajan hommissa nautin erityisesti siitä, että joka päivä oppii jotain uutta. Vaikka se jokin olisi ollut ihan lähellä koko elämäsi ajan, mutta et vain ole ollut siitä tietoinen. Näin kävi minulle ja kotimaisille hasselpähkinöille. Autuaan tietämättömänä tästä kaikesta olen aina vain ajatellut pähkinän olevan liian eksoottinen viihtymään Suomen karuissa oloissa. Toisinaan on niin ihanaa joutua myöntämään olleensa väärässä.

Viime sunnuntainen juttukeikka siis kuljetti meidät Pyhärantaan, tarkemmin sanottuna Polttilan kylään, missä sijaitsee taimitarha nimeltään Vakka-Taimi sekä Muurilan esittely- ja koepuutarhat. Tämän jutun yhteydessä julkaistut kuvat ovat muuten sanomalehti Länsi-Suomessakin työskentelevän ammattikuvaajan Pekka Lehmuskallion ottamia. Pekka oli hurjan ystävällinen antaessaan minulle luvan lainata hänen kuviaan. Pidäthän huolen, että sinä et tee niin ilman lupaa.

Tässäpä suomalainen pähkinä purtavaksi! | Live now – dream later -matkablogi
Kaikki tämän kirjoituksen kuvat: © Pekka Lehmuskallio

Me tunnemme euroopanpähkinäpensaan antimet nimellä hasselpähkinä. Ero vain on siinä, että kauppojen hasselpähkinäpussit tuskin sisältävät kotimaisia pähkinöitä, joissakin harvoissa tapauksissa ehkä. Rakastan pähkinöitä, mutta hasselpähkinä on aina ollut niistä se vähiten suosimani. Jostain syystä sen maku ei vain miellytä.

Cashewpähkinöitä voisin sen sijaan vedellä mielin määrin. Cashew kasvaa muuten munuaispuussa. Myrkyllisessä sellaisessa. Sitäkään en ennen tiennyt.

Niin, yllättäen minulle tarjoutuikin tilaisuus maistaa kotimaista hasselpähkinää. Voi pojat! Niinhän sitä aina kehotetaan suosimaan suomalaista. Allekirjoitan tämän täysin. Onhan se väistämätön tosiasia, että lähiseudulla tuotettu päihittää toiselta puolen maailmaa tuodun miljoona nolla.

Euroopanpähkinäpensas voi kasvaa aika isoksikin. Pyhärannan 400 pähkinäpensaan rivistöt alkoivat parimetrisillä kasveilla, mutta mitä parempi maaperä, sen isompi puska. Korkeimmat taisivat yltää jopa kuuteen, seitsemään metriin. Tämä oli oma villi arvioni, mutta korkeita ne olivat joka tapauksessa.

Tässäpä suomalainen pähkinä purtavaksi! | Live now – dream later -matkablogi

Ensin lehtien joukosta oli vaikea edes havaita mitään poimittavaa, mutta kun silmä vähän tottui, sain huomata niitä olevan joka puolella. Olin hei ihan pähkinöinä.

Vakka-Taimessa oli väsätty koukut vanhoista onkivavoista. Koukkujen avulla saatiin pisimmät oksat taivutettua sellaiselle korkeudelle, että pähkinöihin yllettiin. Ensimmäisen kuorikerroksen jälkeen jäljelle jäi vielä varsinainen kova kuori. Sisältä löytyvän syötävän osan voi nauttia vaikka heti, mutta maku syvenee vielä viikkojen ajan. Ne säilyvät hyvin vuoden, vaikka kaksikin.

Paras sunnuntaina oppimani asia tulee kuitenkin tässä: sen pähkinän voi istuttaa kuorineen omaan pihaan! Eikä tarvitse odottaa kuin kuudesta kahdeksaan vuotta, niin saa jo kerätä pähkinöitä omasta pihasta.

Jos on vähän heikkohermoisempi henkilö, eikä jaksa odottaa niin kauaa, kannattaa ostaa nuori pensas istutettavaksi. Useampi jututtamani asiantuntija kertoi, että pähkinäpensas menestyy helposti melkein minkälaisella pihamaalla tahansa, kunhan sitä ei ihan kuusipuun viereen istuta. Kovasti minua vakuuteltiin, että jopa minä voisin saada pähkinän kasvamaan, vaikka olenkin syntynyt viherpeukalo keskellä kämmentä.

Lyhyt ohje pähkinän kylvämiseen kuuluu näin:
1. Kylvä pähkinä kovan kuorensa kanssa muutaman sentin syvyyteen juuri ennen ensimmäisiä pakkasia. Lokakuu on otollista aikaa.
2. Suojaa pähkinä jyrsijöiltä laittamalla sen päälle lauta. Tai hanki kissa. Minulla tämä ongelma on jo hoidossa, tehokkaita saalistajia kun on kotona kaksin kappalein.
3. Odota monta vuotta, kerää ja nauti.

Voi kunpa tietäisin, missä asun kahdeksan vuoden päästä. Menisin jo nyt heittämään pähkinät sinne pihamaalle.

Ai niin, yksi tärkeä seikka: kylvä paikallista laatua. Euroopanpähkinäpensas menestyy Suomessa. Australian- tai brasilianpähkinä viihtyy ihan toisaalla.

Tässäpä suomalainen pähkinä purtavaksi! | Live now – dream later -matkablogi

Uskomatonta, kuinka sitä voikaan innostua pähkinän kasvumahdollisuuksista Suomessa. Vielä uskomattomampaa on, kuinka tällainen asia voi pysyä tällaiselta pähkinäfanilta salassa kaikki nämä vuodet? Totesinpa vain, että jos minä en tiennyt, että pähkinöitä voi kasvattaa omalla pihamaalla, voisiko olla mahdollista, että se tulisi uutisena jollekin muullekin. Vakka-Taimen omistaja onneksi vahvisti tämän; suurin osa pähkinöitä poimimaan tulleista ihmisistä ovat olleet yhtä puulla päähän lyötyjä kuin minäkin.

Tiesitkö sinä, että hasselpähkinä kasvaa Suomessa?

Entä saisiko olla suomalainen pähkinä?

Tässäpä suomalainen pähkinä purtavaksi! | Live now – dream later -matkablogi

Tiesitkö muuten, että Lounais-Suomen rannikko on täynnä villinä kasvavaa tyrniä? Nyt kun pähkinät on kerätty, taidan napata ämpärin kouraan ja lähteä lähintä tyrnipensasta metsästämään. Mustikka-aika kun meni jo. Onneksi sieniä vielä riittää pitkälle alkutalveen asti.

  • Suomeksi
  • In English

Maistuisiko pähkinä? Tallenna juttu Pinterestiin!

Tässäpä pähkinä purtavaksi! | Live now – dream later -matkablogi


Seuraa Live now – dream later -blogia myös somessa:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

CommentLuv badge

Search