skip to Main Content
Menu

Pielisen poikki Kolille – kruisailua Euroopan pisimmällä sisävesien jäätiellä

Pielisen poikki kulkeva 7 kilometrin mittainen jäätie on Euroopan pisin sisävesien jäätie ja varsinainen pelastus varsinkin niille, jotka taittavat työmatkaansa Lieksan ja Kolin välillä. Huokaisisit varmaan sinäkin helpotuksesta, jos työmatkasi lyhenisi yli 50 kilometrillä, vai mitä?

Kolille vievä jäätie alkaa Lieksan Vuonislahden kylästä venesataman rannalta. Jäätie avataan, kun jään paksuus on 40 senttiä, mikä tapahtui tänä vuonna torstaina 14. tammikuuta. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä me matkasimme Vuokatista Lieksan kautta kohti Kolia seuraavana päivänä, eli perjantaina 15. tammikuuta.

Pielisen poikki Kolille – kruisailua Euroopan pisimmällä sisävesien jäätiellä | Live now – dream later -matkablogi

Tästä se lähtee, 7 kilometrin mittainen jäätie Pielisen poikki Lieksan Vuonislahden kylästä kohti Kolia.

Pielisen poikki Kolille – kruisailua Euroopan pisimmällä sisävesien jäätiellä | Live now – dream later -matkablogi

Suomessa on kolme virallista Liikenneviraston ylläpitämää jäätietä. Suomen pisin virallinen jäätie kulkee Oulunsalosta Hailuotoon ja on pituudeltaan 9 kilometriä. Kemijärven Räisälän jäätie on Suomen pohjoisin, joten se usein myös avataan ensimmäisenä. Toki Suomessa on jääteitä muuallakin – näitä epävirallisia jääteitä ylläpitävät normaalisti kuntien omat tietoimikunnat.

Vuonislahden ja Kolin välinen jäätie oli aikoinaan koko Euroopan pisin. Nykyään tuota titteliä kantaa Virosta löytyvä reilun 26 kilometrin mittainen väylä, joka yhdistää Hiidenmaan saaren mantereeseen. Maailman pisin jäätie, tai paremminkin jääteiden verkosto, löytyy puolestaan Kanadasta.

Pielisen poikki Kolille – kruisailua Euroopan pisimmällä sisävesien jäätiellä | Live now – dream later -matkablogi

Mutta me kruisailimme Pielisen jäällä! Mistään kovinkaan vauhdikkaasta rallittelusta ei kuitenkaan ole kyse, sillä nopeusrajoitus jäätiellä on 50 km/h. Se on juuri sopiva vauhti fiilistelyyn, sillä kuvien räpsimisen ohessa kannattaa yrittää keskittyä myös talvimaisemien ihailuun.

Nopeusrajoituksen lisäksi jäätiellä ajellessa on huomioitava muitakin turvallisuusseikkoja, kuten vähintään 50 metrin turvaväli sekä ohitus- ja pysähtymiskiellot. Näin ollen kuvat on tosiaan räpsittävä liikkuvasta autosta. Muista kuitenkin katsella ulos ikkunasta muutenkin kuin kameran linssin läpi – viidenkympin vauhdilla 7 kilometriä hujahtaa ohi nopeasti.

Kolilla työskentelevät lieksalaiset (tai päinvastoin) eivät muuten ole ainoita, jotka käyttävät jäätietä työssään. Kolin luontokeskuksesta tiedettiin kertoa, että Lieksan poliisi hyödyntää jäätietä ahkerasti sakkokiintiönsä täyttääkseen. Kannattaa siis suosiolla jättää auto alemmille pysäköintipaikoille Ukko-Kolilla vieraillessa, sillä luontokeskuksen edustalla on vain 15 minuutin pysäköintiaika, ja kuten edellä todettu, Lieksan poliisi tietää sen vallan hyvin.

Pielisen poikki Kolille – kruisailua Euroopan pisimmällä sisävesien jäätiellä | Live now – dream later -matkablogi
Pielisen poikki Kolille – kruisailua Euroopan pisimmällä sisävesien jäätiellä | Live now – dream later -matkablogi

Me teimme pienen koukkauksen omaan reittiimme varta vasten jäätien vuoksi, ja olihan se hauska kokemus, varsinkin englantilaiselle Danielille. Vaikka järven jäällä autoilu voi suomalaiseen korvaan kuulostaa melko tavanomaiselta talviaktiviteetilta, kyseessä saattaa hyvinkin olla katoava elämys muuttuvan ilmaston myötä. Lauhojen talvien vuoksi jäätiet avataan entistä myöhempään, joinakin vuosina jäätietä ei saada ollenkaan käyttöön jään ohuuden vuoksi.

Käypä siis tilaisuuden tullen kruisailemassa vielä kun voit!


Tallenna juttu Kolin jäätiellä kruisailusta Pinterestiin:

Pielisen poikki Kolille – kruisailua Euroopan pisimmällä sisävesien jäätiellä | Live now – dream later -matkablogi


Seuraa Live now – dream later -blogia myös somessa:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 14 Comments
  1. Eipä ole ennen tullut jäätiellä kruisailtua! Täytyy pitää mielessä ja käydä joku talvi kun ollaan Suomessa, miun mies olisi varmaan myös innoissaan. Itseä varmaan pelottaisi 😀

    1. Mulla on sellainen muistikuva, että enon kanssa oltais sen vanhalla Ladalla joskus kruisailtu järven jäällä joskus 25+ vuotta sitten! 😀 Ihan virallisella jäätiellä en muista ennen ajelleeni, joten oli kyllä hauska kokemus. Keskellä järveä meni melko iso railo, mikä lisäsi jännitystä, mutta hengissä selvittiin! 🙂

  2. Olipa jännä postaus! Jotenkin nuo jääradat ja jään yli kulkemiset on olleet täällä joen varrella Lapissa asuneelle niin arkipäivää, etten ole ajatellut niitä edes sen kummemmin. Empähän tiennyt, että niinkin lähellä kuin Kemijärvellä on pitkä jäätie! Ja en ole siellä edes huristellut. Joen yli on tullut mentyä monta kertaa, mutta järven jäät on vielä kokematta. Olisihan mielenkiintoista. Mua vaan joskus on ahdistanut ne Kanadan jääteistä kertovat ohjelmat, missä hullut rekkakuskit ajaa niillä teillä kauheaa vauhtia ja sitten ei jää kestäkään. Oon joskus tällainen pelkuri 😀

    1. Se rekkaohjelma oli muuten (ainakin joku Kanadan jaksoista) just sieltä maailman pisimmältä jääreitistöltä, se on kai kokonaisuudessaan jotain 1400 kilometriä pitkä ja ylittää monia eri vesistöjä. Tuolla Kolin jäätiellä ajoneuvon painorajoitus on 3 000 kg, joten ei sinnekään millään täysperävaunurekalla kannata mennä! 😀 Mut olihan se hauska kokemus, ja ainakin ulkomaalaisille varmasti melko eksoottinen. Siis suomalaisella tavalla eksoottinen.

  3. Oi, tuo on elämys, joka on minulta edelleen Kolilla kokematta. Parisen kesää sitten seisoin jäätien starttipisteessä, ja yritin kuvitella, millainen reitti on kovalla talvipakkasella, mutta aika vaikeaa se oli… Jäätie kuuluu ehdottomasti kerran elämässä – ja to do -listalle.

    Kiitos ihanasta (ja erilaisesta) postauksesta <3!

    1. Voi kiitos kauniista sanoista, Rouva Sana! 🙂 Lisää Kolin elämyksiä on tulossa lähipäivinä, kunhan saan meidän kokemukset puettua sanoiksi. Meni ennakko-odotuksista poiketen melko extremeilyksi meidän pikavisiitti Kolin kansallismaisemissa! 😀 Mitä jäätiehen tulee, kannattaa ehdottomasti käydä ajelulla vielä, kun talvikelit antavat myöten näiden jääteiden avaamiselle. Nämä on näitä ihania ILMAISIA elämyksiä, jotka on oikeasti tosi harvassa tänä päivänä (toivottavasti en nyt tällä kommentilla anna Liikennevirastolle ideaa alkaa perimään tietullia järven ylityksestä talviaikaan! 😀 )

  4. Varmasti eksoottinen kokemus ulkomaalaisille, huh! Mä olen opetellut ajamaan autoa jäällä, enkä hei muuten ole muistanut kertoa sitä ulkkis-kavereilleni. Kaikki muut suomalaiset kummallisuudet olen kyllä auliisti jakanut, tämä on päässyt unohtumaan 🙂

  5. Mä en ole opiskellut fysiikkaa läheskään tarpeeksi, mutta kerranpa olin Kallaveden jäällä Kuopiossa, kun sen ilmoitettu paksuus oli puoli metriä ja mun tuolloinen kumppanini sanoi, että hän tuntee jään liikkuvan allaan. Minä olin, että paskat se liikkuu, se on puoli metriä paksu, katso nyt, se kantaa tuon autonkin! Sit rupes jää lohkeilemaan alta. Pelastauduttiin lähisaareen ja sitten sieltä mantereelle.
    Nyt mä olen funtsinut niin, että auto murtaa jäätä ja että se luo aaltoja pelkästään painonsa takia ja kun jää johtuu saareen, niin silloin se pirstaloituu, vähän niin kuin värähtelevä kristallilasi. Fysiikka on siinä, että kuinka sitten kävisi, jos se auto pysähtyisi. Saattaisi upota.

    1. No huh huh, aika hurja kokemus tuo Kuopion homma. Mulla jäi myös fysiikan opiskelu erittäin vähälle, mutta uskoisin tässä olevan syyn pysähtymiskiellolle. Leveyttähän väylällä on enemmän kuin tarpeeksi, eikä yksi jäätien reunaan pysähtynyt auto siis mitään ketjukolaria saisi aikaan, kun rinnakkain mahtuisi ajelemaan 4-5 autoa (ja meidän ajelun aikana tiellä itse asiassa oli pysähtynyt auto, mutta taisi olla jäätien ”huoltohenkilökuntaa”). Joku syy sille pysähtymiskiellolle kuitenkin on oltava, varmaankin tuo, jonka kommentissasi kuvailit. Tai sitten se, ettei turistit täyttäisi koko tietä autoineen ja kameroineen! 😀

  6. Mielenkiintoinen postaus! Jäätiellä cruisailu on varmasti hieno kokemus, ja monelle suomalaisellekin erilainen elämys, ainakin meille kaupunkilaisille. En tiedä uskaltaisinko itse kokeilla kun jo pelkästään jäällä käveleminenkin tuntuu niin hurjalta 🙂

    1. Kiitos kommentista Piia. Tämä olikin hauska juttu. Mietin ensin, onko jäätiellä ajelusta kirjoittaminen liian mälsä aihe, mutta kommenttien perusteella vaikuttaa omista odotuksista poiketen siltä, ettei suomalaiset ajelekaan niin paljon jäällä mitä luulin! 😀 Uskoisin kuitenkin näiden Liikenneviraston ylläpitämien virallisten jääteiden olevan ihan turvallinen reittivalinta. Ne epäviralliset väylät, joinne mennään täysin mutu-tuntumalla, onkin sitten asia erikseen. 🙂

  7. […] Kotimatkalla teimme “pienen” mutkan. Nimittäin yön yli yltävän mutkan Kolille. Meillä kävi ihan mieletön nakki, sillä Lieksan Vuonislahden ja Kolin välinen jäätie oli juuri edeltävänä päivänä avattu autoilijoille. Ajoimme siis Kolille Lieksan kautta, jotta pääsisimme kruisailemaan Euroopan pisimmällä sisävesien jäätiellä: […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

CommentLuv badge

Back To Top
Search