skip to Main Content
Menu

Näin tuplaat sienisaaliin: 5 + 4 tehokasta vinkkiä sienimetsälle!

Jäikö sienisaalis taas laihaksi? Kun hyödynnät näitä tehokkaaksi todettuja vinkkejä sienestykseen, et enää palaa kotiin tyhjin käsin!

Blogin vakiolukijoille ja tuttavilleni ei liene yllätys, että olen ihan sienihullu – sanan parhaassa mahdollisessa merkityksessä. Sienestys on syksyssä parasta, ja ilmaisen ruoan ja raittiin ulkoilman lisäksi tämä harrastus tuo mukanaan hurjasti muutakin hyvää. Ahkera sienestäjä voi syksyn aikana tienata jopa ihan kivan tilinkin, ja mikä parasta, täysin verovapaasti!

Ymmärrän toki sen, että jos liian usein joutuu sienimetsältä palaamaan kotiin tyhjin käsin, innostus saattaa huveta alkuunsa. Elokuun lähestyessä loppuaan metsät täyttyvät tateista ja kantarelleista, ja suppilovahveroitakin alkaa tupsahdella näkyviin. Sieniä Suomen metsissä riittää kaikille, joten miksipä en jakaisi muutamia vinkkejä sienestykseen, joiden ansiosta oma sienikorini täyttyy kerta toisensa jälkeen.

Näiden sienivinkkien avulla kuka tahansa voi vähintään tuplata sienisaaliinsa.

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi

Koska kultainen kantarelli on niin monen amatöörisienestäjän herkku, ja yksi niistä harvoista sienistä, jonka lähes kaikki tunnistavat, aloitan muutamalla ehkä hieman yllättävälläkin paikalla, joista tätä kotimaan metsien kultaa helposti löytyy.

Lopussa jaan muutaman helpon ja herkullisen vinkin sienisaaliin kasvattamiseen uusien sienituttavuuksien avulla – saattaa jopa olla, että unohdat koko kantarellin päästessäsi muiden metsäsienten makuun.

Aina ei tarvitse poiketa polulta

Kantarelli, kuten myös monet muut sienet, tykkäävät tallotuista poluista ja rikotusta maanpinnasta. Todella usein komea keltavahverosaalis kertyykin valmiiden polkujen varsilta ilman, että tarvitsisi poiketa polulta tiheään metsään.

Erityisesti traktorin tai muun maakoneen jälkiä kannattaa seurata silmät tarkkana, sillä kuten edellä mainittu, rikottu maanpinta luo täydellisen kasvualustan kantarelleille.

Ja jos nyt pohdiskelet itseksesi, ettei polkujen varsilta mitään löydy, koska niitä pitkin kulkee sienikorin kanssa moni muukin, niin kerronpa pienen salaisuuden: niin ajattelee moni muukin!

Muista siis, että aina ei tarvitse poiketa polulta.

Kurkista risukasojen alle

Kun törmäät metsässä risukasaan, sen alta saattaa hyvinkin löytyä kullankeltainen aarreaitta. Eilisen sieniretkemme ensimmäiset pari litraa kertyivät nimenomaan risukasojen alle kurkkimalla.

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi

Seuraa ojien uomia

Kapeat ja matalat ojien uomat ovat myöskin erinomaisia kantarelliapajia, joita monikaan sienestäjä ei ymmärrä huomioida. Sienimetsällä siis kannattaa seurata ojien uomia – ja täsmennettäköön, että puhumme nyt sellaisista ojista, jotka eivät ole täynnä vettä.

Kulje jäkälän peittämillä kallioilla

Aikaisemmin kiersimme sienimetsällä kaikenlaiset kalliot kaukaa, kunnes eräänä kauniina päivänä kallioiden yli oikaistessa löysimme ehtymättömän kantarelliapajan. Sen jälkeen jäkälän peittämät kalliot ovat kuuluneet jokaisen sieniretkemme reitille.

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi

Kantarelli kasvaa myös jäkälän peittämillä kallioilla. Älä siis karta kivikkoistakaan maastoa sienimetsällä. Älä kuitenkaan tuhoa jäkälää – sen irrottaminen kasvualustastaan ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Kerää koko perhe

Kantarelli viihtyy harvoin yksin. Kun löydät yhden, käytä vähän aikaa lähialueen haravoimiseen tarkalla silmällä. Nostele mustikanvarpuja ja kurkista sammalpeitteen alle – yleensä läheltä löytyy ainakin lähiperhe, ehkä jopa koko suku, vaikkei siltä ensin vaikuttaisikaan.

Laajenna sienituntemustasi

Paras ja varmin tapa tuplata sienisaalis on opetella muutaman helposti tunnistettavan ja valmistettavan herkullisen ruokasienen tuntomerkit. Kuten yllä jo mainitsinkin, saattaa jopa olla, että kantarellit unohtuvat kokonaan päästessäsi muiden metsäsienten makuun.

Kokeile vaikka näitä:

Tatit

Tatit ovat herkullisia ja monikäyttöisiä ruokasieniä ja mikä parasta, ne ovat helppoja tunnistaa. Parasta tateissa on kuitenkin niiden turvallisuus; myrkyllisiä tatteja ei ole, mutta muutama pahanmakuinen yksilö kannattaa jättää suosiolla metsään. Positiivista on myös se, että tatteja löytyy Suomen joka kolkasta.

Tateilla voi tehdä myös hyvän tilin, sillä ne ovat italialaisten suurta herkkua, ja yritykset ostavat niitä vientiin ihan amatöörisienestäjiltäkin. Moni paikallinen ravintolakin saattaa olla kiinnostunut hyvästä tattisaaliista (vink, vink). Myös paikallisten REKO-ruokarinkien kautta turhan suurelle tattisaaliille löytyy usein ostaja nopeasti.

Tateille on ominaista kupera lakki (erityisesti nuorena) ja tukeva jalka, jota voisi kuvailla sanalla nuijamainen; tatin jalka on usein tyvestä paksumpi. Tatin jalasta löytyy myös muita arvokkaita tuntomerkkejä, joista lyhyesti lisää esimerkkien turvin alla.

Tatin varmin tuntomerkki on sen pillistö, eli lakin alapuolella ei olekaan helttoja, vaan pesusienimäinen, löyhästi irrallaan oleva pillikerros, jonka pinnassa on pieniä reikiä.

Herkkutatit

Tunnetuin – ja nimensä mukaan herkullinen – metsiemme tatti on herkkutatti. Sen jalan pinnalla on selkeästi erotettavissa vaalea verkkomainen kuvio. Herkkutatin voi sekoittaa pahanmakuiseen sappitattiin, joten nämä kaksi tattia kannattaa opetella erottamaan toisistaa. Onneksi se on helppoa: sappitatin jalan verkkokuvio on herkkutattia tummempi.

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi

Nuori tatti paras tatti. Tattien jalka on usein nuijamainen, eli se on tyvestä yläosaa paksumpi. Herkkutatin jalan yläosassa erottuu vaalea verkkomainen kuvio.

Voitatti

Ruskealakkisen voitatin tunnistaa helposti sen jalassa olevan renkaan ansiosta. Nuoren voitatin rengas on kiinni pillistössä, mutta vanhemmiten se laskeutuu alemmas.

Voitatin lakin limainen pintakelmu kannattaa poistaa heti poimimisen yhteydessä, sillä siihen tarttuu herkästi roskia, ja se saattaa sotkea muun sienisaaliin. Ruokasienenä voitatti on kuitenkin priimaluokkaa, ja sen voi löytää minkä tahansa metsätien varrelta.

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi

Nuorella voitatilla lakki on pallomainen, ja sen rengas on kiinni pillistössä. Tämän tatit rengas alkaa jo irtoilla. Voitatin lakin pintakelmu on limainen, ja se kannattaa poistaa heti poimimisen yhteydessä.

Punikkitatit

Punikkitatit ovat kaikki erinomaisia ruokasieniä. Punikkitatit tunnistaa helposti jalan tummasta nukkapinnasta ja pillistön päälle ulottuvasta lakin pintakelmusta. Koivunpunikkitatti viihtyy koivun juurella, haavanpunikkitatti haavan läheisyydessä ja männynpunikkitatti… arvaa missä!? Punikkitatit voi sekoittaa lehmäntatteihin, mutta syötäviä sieniä nekin ovat.

Punikkitatin tunnistaa myös siitä, että erityisesti sen jalka tummuu pinnan vahingoittuessa tai jopa kosketeltaessa. Violetinmustaksi värjäytyvä jalka voi näyttää hurjalta, mutta se ei vaikuta sienen makuun.

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi
Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi

Punikkitattien violetinmustaksi värjäytyvä jalka voi näyttää hurjalta, mutta tummuminen ei vaikuta sienen makuun.

Vaaleaorakas ja rusko-orakas

Vaaleaorakas ja rusko-orakas, tai kuten meidän kaksikielisessä sienestäjätaloudessa sanotaan: ”the spiky ones”, kuuluvat kumpikin omiin lempisieniini. Niistä olen valmistanut elämäni parhaat sienisoosit ja -sopat!

Varsinkin rusko-orakasta löytyy runsain määrin, ja sen tunnistaminen on uskomattoman helppoa: epäsäännöllisen ja kuhmuraisen muotoisessa vaaleassa lakissa on havaittavissa oranssihtavia sävyjä. Sienestäjä bongaa helposti orakkaan suureksikin kasvavan lakin, mutta sen jalka on vain harvoin näkyvissä.

Paras tuntomerkki on kuitenkin lakin alta löytyvät piikit, jotka irtoavat helposti. The spiky one!

Vaaleaorakas on selvästi vaaleampi, rusko-orakkaassa oranssi sävy näkyy melko vahvasti. Kumpikin orakas on priimaa pannulla!

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi
Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi

Orakkaiden kanssa ei voi mennä harhaan. Yhdestäkin sienestä voi saada ison sopan: viime kesänä löysimme Rauman metsistä näin valtavan orakkaan. Sen muoto on kieltämättä epämääräinen!

Kehnäsieni

Kehnäsieni on edellisten tavoin älyttömän herkullinen, helposti tunnistettava ja Suomen metsissä yleinen ruokasieni. Vaaleanruskea lakki on nuorena pallomainen, ja se avautuu vanhemmiten kupolitelttamaiseen muotoon. Lakin keskellä on selkeästi havaittavissa vaaleaa helmiäisväriä, jossa on usein hopean tai lilan vivahteita. Toinen hyvä tuntomerkki on jalan yläosassa koreileva rengas.

Aivan valtavan herkullinen sieni tämäkin!

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi

En tähän hätään löytänyt arkistoistani kuvaa kehnäsienestä, mutta löysin tämän Jeroen Moesin kuvan Flickr-kuvapalvelusta. Vaihdan kuvan parempaan, jahka osun kamerani kanssa valokuvauksellisen kehniksen äärelle.

Mustavahakas

Mustavahakas on niin maukas löytö, että moni sieniasiantuntijakin tunnustaa sen lempisienekseen. Vielä ei mustavahakkaita ole näkynyt, mutta loppusyksyn sienenä se ajoittuu mukavasti suppiskauden kanssa yksiin. Mustavahakkaan lakki on mustanruskea ja säikeinen, ja sen heltat ovat lähes puhtaanvalkoiset. Vaaleassa jalassa erottuu tummempia viiruja.

Mustavahakas on yksi metsiemme todellisista aarteista, mutta poimi se mahdollisimman nuorena, sillä se maistuu myös toukille erinomaisen hyvin. Mustavahakkaan voi oikeastaan sekoittaa vain nuijamalikkaan, jonka lakki on kuitenkin selkeästi vaaleampi. Syötävä sekin, joskin se aiheuttaa alkoholin kanssa nautittuna antabus-reaktion.

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi

Laitapas nämä sienivinkit varmaan talteen, niin ei enää tarvitse palata sienimetsältä tyhjin käsin!

Omaan koriini päätyvät usein myös lampaankääpä, koivunkantosieni, kangashapero ja moni muu. Rouskut jätän suosiolla metsään, sillä olen liian laiska ryöppäämään.

Mitä helposti tunnistettavia lajeja itse suosittelisit amatöörisienestäjille? Entä päätyykö tämän listan sienistä yksi tai useampi sienikorisi täytteeksi? Jos ei aikaisemmin päätynyt, ehkäpä tämän jälkeen päätyy?

Lue myös amatöörisienestäjän 5 vinkkiä!


Tallenna sienivinkit Pinterestiin:

Kaipaatko vinkkejä sienestykseen? Näin tuplaat sienisaaliin: 5+4 vinkkiä sienimetsälle | Live now – dream later -matkablogi


Mikset seuraisi myös somessa?

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST | BLOGIT.FI

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 2 Comments
  1. Voi, mä olen suorastaan häpeällisen huono sienestäjä! Pitäisi varmaan testata näitä sun vinkkejä. Marjastaminen on kivaa (koska sen näkee heti, mistä niitä marjoja löytää), mutta sienestäminen on tähän tuloksiltaan ollut aika laihanpuoleista. 😀 Onneksi metsässä samoileminen on niin kivaa muutenkin, että se ei paljoa haittaa.

    1. Sitähän moni sanoo, että tykkäisi niin sienistä, muttei niitä löydy. Kun kyselen lisää, käykin ilmi, ettei kyseinen sienestäjä tunnista kuin kantarellin ja suppiksen! 😀

      Tosin tänä vuonna kantarellikausi alkoi ihan älyttömän aikaisin, joten eipä niiden keräilyssä mitään väärää ole. Haluan tällä rohkaista amatöörisienestäjiä (jollainen siis itsekin olen) tutustumaan muihinkin sieniin – jos ylipäätään tykkää sienistä, niin tämän listan sienet on oikeasti todella helppo tunnistaa ja aivan taivaallisen herkullisia.

      Siellä marjametsässä kykkiessä kannattaa tirkistellä sinne mustikanvarpujen väliin, niin saaliiksi saattaa tarttua muutakin kuin marjoja! 😉

      Ja olet kyllä täysin oikeassa siinä, ettei metsässä samoilu ole ikinä turhaa! Ei edes silloin, kun saaliiksi ei jää mitään pannulle tai smoothien joukkoon laitettavaa! Marjastus ja sienestys ovat ehkä maailman terveellisimpiä harrastuksia! 🙂

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: