skip to Main Content
Menu

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikon piilotetut helmet

  • Suomeksi
  • In English

*Kirjoitus on osa Irlanti-viikko 2017 -kampanjaa, jonka pääyhteistyökumppani on Tourism Ireland.

Tällä erittäin kuvapainotteisella kirjoituksella on yksi, ja vain yksi opetus. Opetuksen aiheena ei ole ainoastaan Pohjois-Irlannin rannikko piilotettuine aarteineen, vaan mikä tahansa kohde, minne ikinä matkustat. Missä päin maailmaa tahansa.

Tämän tarinan opetus tulee tässä: älä koskaan luota sokeasti opaskirjassa, kartassa tai kohteen infolehtisessä näkemääsi ja lukemaasi. Tämän tarinan opetuksena on pitää silmät ja seikkailumieli avoimena kaikkialla, sillä maailman suosituimpienkin nähtävyyksien juurelta saattaa löytyä täysin tuntemattomia helmiä, joihin turistit eivät ole tietään löytäneet. Ei, vaikka ne sijaitsisivat sadan metrin säteellä.

Koska niistä ei mainita opaskirjojen sivuilla.

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Pohjois-Irlannin rannikko – joka maan koillisosassa tunnetaan myös nimillä Causewayn rannikko ja Antrimin rannikko – dramatiikkaa tihkuvine kallioineen, linnanraunioineen ja uskomattomine luonnonmuodostumineen on yhdenlainen unelmakohde vaellus- ja autoreissuja rakastaville matkailijoille. Koko Causewayn rannikon kattava 51 kilometrin mittainen vaellusreitti on helppo pilkkoa pienempiinkin osiin. Koko reitin kulkevaa suositellaan varaamaan vaellukseen aikaa 2–3 päivää, sillä tutkittavaa on matkan varrella paljon.

Niin paljon kuin rannikkovaellus nelipäiväisen road trip -reissun aikana houkuttelikin, vuokra-auton vuoksi emme voineet tehdä yhdensuuntaisia patikointiretkiä. Onneksi Pohjois-Irlannin rannikkoon on helppo tutustua myös autolla. Koska suosittelen kaikkia Pohjois-Irlantiin autolla suuntaavia suunnittelemaan reitin niin, että ranta jää auton vasemmalle puolelle, kuljemme Causewayn rannikon tunnetuimmat turistikohteet – ja niiden äärellä piilevät helmet – pohjoisesta etelään.

Dunluce Castle ja Merenneidon luola

Keskiaikaisen Dunlucen linnan rauniot eivät jää keneltäkään huomaamatta – mutta jokin niiden uumenissa jää. Kallionjyrkänteellä seisova linna on yksi Pohjois-Irlannin rannikon tunnetuimmista nähtävyyksistä ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Sen muurien luota avautuu upeat näkymät Atlantille.

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Kuten kaikkiin keskiaikaisiin linnoihin, myös MacQuillanin suvun 1500-luvulla rakennuttamaan Dunlucen linnaan liittyy tuhansia tarinoita. Vihjailinkin jo aikaisemmin Pohjois-Irlannin-matkan kohokohdista kertoessani yllättävästä löydöstä, joka odotti meitä linnan muurien ulkopuolelta alkavien, rantaa kohti viettävien portaiden päässä.

Nyt on viimein aika paljastaa, millaisesta löydöstä on kyse. Suoraan Dunlucen linnan alapuolelta löytyi pieni onkalo, jonne kyltti varoitti laskeutumasta. Tottahan lähdin kielloista huolimatta tutkimaan, mitä onkalosta oikein löytyy. Onkalo kätki sisäänsä luolan, jonka nimeksi paljastui jälkeenpäin Merenneidon luola. Sitä en tiedä, mistä tämä linnan alla piileksivä luola on saanut sadunomaisen nimensä, mutta tutustuin traagiseen tarinaan, joka luolaan liittyy.

Taru kertoo Lordi MacQuillanin vanginneen ainoan tyttärensä Dunlucen linnan koillistorniin tämän kieltäydyttyä isänsä järjestämistä naimakaupoista. Neitokaisella, Maeve Roe nimeltään, oli oma sulho mielessään. Maeve Roen mielitietty Reginald O’Cahan auttoi neidon vankilastaan ja yhdessä he pakenivat Merenneidon luolaan, josta heidän oli määrä soutaa vapauteen pienellä veneellään. Tyrskyt kuitenkin paiskasivat soutuveneen vasten kallioita. Miehen ruumis löydettiin, mutta Maeve Roen ei koskaan. Neidon kerrotaankin yhä kummittelevan vankitornissaan.

Jos aiot laskeutua alas luolaan asti, teet sen omalla vastuulla. Laskuveden aikaan luolaan on melko helppo päästä, kunhan olet varovainen liukkailla kivillä ja muistat varoa myös mahdollisesti putoavia kivenlohkareita.

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Dunlucen linna oli todella vaikuttava vierailukohde, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei Merenneidon luolan löytyminen olisi päihittänyt linnanraunioita mennen tullen. Onneksi uteliaat mielemme saivat meidät laskeutumaan portaita alas.

Jopa Giant’s Causeway on muutakin kuin Giant’s Causeway

Ei ole epäilystäkään, etteikö Giant’s Causeway, ”Jättiläisen maantie”, olisi koko Pohjois-Irlannin tunnetuin nähtävyys. 40 000 basalttikolumnista muodostuvan luonnonihmeen äärellä vierailee nykyään lähes miljoona turistia vuodessa – ja tämä luku pitää sisällään ainoastaan ne turistit, jotka kulkevat vierailukeskuksen kautta.

Tarinoita riittää myös Giant’s Causewaylla. Niitä riittää niin paljon, että kirjoitan kohteesta kattavamman esittelyn vähän myöhemmin. Sillä nyt keskitymme siihen, mitä muuta Giant’s Causewayn luota löytyy kuin Giant’s Causeway.

Jos kysyt yhdeltäkin paikalliselta, miten Giant’s Causeway on saanut syntynsä, saat vastaukseksi irlantilaisen jättiläisen nimeltä Finn MacCool. Finn aikoi haastaa skotlantilaisen jättiläisen, Benandonnerin, joten hän rakensi Giant’s Causewayn kulkuväyläksi kilpailijalleen, jonka hän odotti saapuvan Irlantiin. Kun Finn näki valtavan Benandonnerin saapuvan, Finn säikähti niin, että pyysi vaimoaan piilottamaan hänet. Vaimo tuhahti ja kutsui miestään pieneksi vauvaksi. Sarkasmi oli ilmeisesti jo tuohon aikaan syntynyt, sillä vaimo asetti Finn-jättiläisen makaamaan valtavaan kehtoon.

Irlantia lähestyessään Benandonner puolestaan säikähti massiivista vauvanpetiä. Hän ei halunnut kohdata noin suuren vauvan isää ja pakeni kauhuissaan takaisin Skotlantiin tuhoten koko kulkuväylän. Giant’s Causewayn toinen pää löytyy Fingalin luolan suulta, Staffan saarelta Skotlannista.

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Tai sitten sinulle kerrotaan, että Giant’s Causeway muodostui noin 60 miljoonaa vuotta sitten vulkaanisten purkausten aiheuttamien laavavirtojen jäähtymisen seurauksena.

Harmillista on, että noin miljoonasta vuosittaisesta kävijästä vain minimaalinen osa tutustuu muihin upeisiin luonnonihmeisiin, mitä muutaman sadan metrin säteeltä löytyy. Ja ne ”muut” tekivät minuun Giant’s Causewayta suuremman vaikutuksen.

Kuten Finn-jättiläisen saappaaksi nimetty kivi, jolla oli yllättävän leppoisa lekotella.

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Astelitpa alueelle vierailukeskuksen kautta tai polkuja pitkin, näin minä suosittelen sinua tekemään, jos jalat suinkin kantavat: valitse ensin jyrkänteen laella kulkeva patikkapolku, jonne pääsee helposti vierailukeskuksen luota. Näin pääset ensi alkuun ihailemaan koko komeutta ylhäältä käsin.

Laskeudu alas ”Paimenen portaita” (Shepard’s steps) ja pysähdy ihmettelemään kalliossa kohoavaa basalttikolumnimuodostelmaa, jota kutsutaan uruiksi (the Organ). Sillä kaukaa katsottuna nämä jättiläismäiset kolumnit näyttävät aivan kirkon uruilta. Ehkä tarkoituksellakin? Taru nimittäin kertoo, että Finn-jättiläinen teki nämä urut omalle pojalleen.

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Jatka matkaasi eteenpäin kallionmutkan taakse. Siellä eteesi avautuu omasta mielestäni koko paikan vaikuttavin näky, basalttikolumneista muodostuva amfiteatteri. Yrityksistä huolimatta en saanut panoraamakuvaa onnistumaan, mutta toivottavasti nämä pienemmät versiot antavat jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka uskomattomasta luonnonmuodostelmasta oikein on kyse.

Äläkä unohda nostaa katsettasi savupiipuiksi kutsuttuihin kolumneihin (Chimney Tops), jotka kohoavat Atlantin yllä. Muistatko vielä Dunlucen linnanrauniot, joilla hetki sitten vierailimme? Näiden ”savupiippujen” alle Espanjan kuuluisaan Armada-sotalaivastoon kuulunut La Girona -alus upposi vuonna 1588. La Gironan miehistö erehtyi luulemaan savupiippuja Dunlucen linnaksi, ja seilatessaan niitä kohti jäi Atlantti piippujen alapuolella aluksen ja miehistön viimeiseksi leposijaksi.

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Piipahda Ballintoyn satamassa

Jatkaessasi ajomatkaa Giant’s Causewaylta kohti seuraavaa kohdetta, Pohjois-Irlannin rannikon maailmankuulua Carrick-a-Rede-riippusiltaa, joka takuuvarmasti löytyy listaltasi, suosittelen pientä välipysähdystä. Juuri ennen riippusillalle kääntyvää tietä näet kyltin, joka osoittaa kohti Ballintoyn satamaa (Ballintoy Harbour). Kapea, alas rantaan viettävä tie on täynnä jyrkkiä, yli 90 asteen käännöksiä, joten kovin isolla autolla ei Ballintoyhin arvaa lähteä. Busseilta tie on kokonaan kielletty.

Ballintoyssa saisi helposti hurahtamaan useammankin tunnin. Meillä oli aikaa vain pikaiselle piipahdukselle, joten merestä kohoavat kivikaaret ja muut mitä uskomattomimmat kivimuodostelmat jäivät meiltä bongaamatta, mutta jotain jännittävää Ballintoyn satama-alueeltakin löytyy.

Katso itse, mitä.

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Riippusillan läheltä löytyi rannikkoretken kohokohta

Carrick-a-Reden riippusilta on varmasti jokaisen seikkailumielisen Pohjois-Irlannin-matkaajan listalla. Toisille silta on liikaa – työntekijöiden mukaan yllättävän moni jättää lopulta sillan ylittämättä sen äärelle päästyään. Toiset luovuttavat jo matkalla. Lipunmyyntipisteeltä on sillalle noin kilometrin kävelymatka, ja tottumattomimmat matkailijat jättävät kävelynkin kesken.

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Riippusilta oli ihan hauska kokemus, mutta ei mitenkään ihmeellinen omasta mielestäni. Se ihmeellisin ja yllättävin kohde löytyi kuitenkin sillan ansiosta – tarkkasilmäinen matkakumppanini nimittäin bongasi alhaalta rannasta luolia, joille siltaseikkailun jälkeen suuntasimme. Reitti luolille kulki ohi riippusillan alemman pysäköintialueen, jonka Game of Thrones -fanit saattavatkin tunnistaa.

Larrybanen lahden mukaan nimensä saaneen Larrybanen kentän ohitettuasi kävele kohti rantaa, ja jatka sitten vähän matkaa takaisin riippusillan suuntaan. Kivikkoinen ranta vaatii hyvät kengät ja keskittymistä, mutta jos jännittävä luolaseikkailu yhtään kolahtaa, niin tätä paikkaa et halua jättää näkemättä!

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi
Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Kuten alussa totesinkin, tällä kirjoituksella on yksi, ja vain yksi opetus. Vaikka kuinka turistien täyttämällä kohteella vierailisit, muista aina katsoa ympärillesi. Sillä et koskaan voi tietää, mitä seuraavan mutkan takana odottaa.

Kaikki tämän artikkelin kohteet kartalla täällä!

Oletko sinä löytänyt vahingossa piilotettuja helmiä tunnettujen turistinähtävyyksien lähistöltä? Oliko kyseessä Pohjois-Irlannin rannikko vai jokin ihan muu kohde?

Tallenna Pohjois-Irlannin rannikon piilotetut helmet Pinterestiin:

Muutakin kuin Giant’s Causeway – Pohjois-Irlannin rannikko ja sen piilotetut helmet | Live now – dream later -matkablogi

Mikset seuraisi myös somessa?

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST


Irlanti-viikko 2017 - Matkavinkkejä Irlantiin

Tämä kirjoitus on osa Irlanti-viikkoa, joka on suomalaisten matkabloggaajien toteuttama kampanja. Viikon aikana 12.19.3.2017 julkaistaan blogipostauksia, joissa esitellään monipuolisesti Irlantia ja Pohjois-Irlantia matkakohteina. Seuraa Irlanti-viikkoa Facebookissa, jotta pysyt selvillä kampanjan sisällöstä ja kilpailuista.

 

Matkassa mukana:
Kohteena maailma | Live now – dream later | London and beyond | Lähtöportti

Yhteistyökumppanit:

Tourism IrelandSolo Sokos Hotel TorniO'Malley's
Kelttikorut The Pint of no Return

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 28 Comments
    1. Olen pariin otteeseen kysellyt Instagram-kuvissa, kuinka moni Giant’s Causewaylla käynyt on oikeasti kävellyt sen muutama sata metriä amfiteatterille. En ole saanut vastaukseksi muuta kuin ”ai, onko siellä sellainenkin?”. Se on tavallaan surullista. Ihmiset sokeasti seuraavat turistilaumaa, vaikka ihan vierestä saattaa löytyä jotain uutta, ihmeellistä ja päänähtävyyttäkin upeampaa. Siksi toivon, että tämä kirjoitus muistuttaisi pitämään ne silmät ja seikkailumielen avoimena maailman joka kolkassa – niiden tunnetuimpienkin nähtävyyksien äärellä! 🙂

      Ja kyllä, Pohjois-Irlannin maisemat ovat suorastaan jumalaiset. Tämä reissu löi kyllä tämän matkalaisen ällikällä. Odotin upeaa, sain vielä upeampaa! <3

  1. Heti ensikatsauksella mietin että näyttää ihan GoT maisemilta ja olihan ne *_*
    Ihanaa, että joku muukin tekee yhtä tyhmiä tempauksia kun meikä matkoillaan, jos kyltti sanoo että EI saa mennä niin sehän tarkoittaa että todellakin sinne!

    1. Joo, Pohjois-Irlantihan on GoT-matkaajan paratiisi. En osaa edes heittämältä sanoa, monessako Game of Thrones -kohteessa käytiin neljän päivän reissun aikana, vaikka en ole eläissäni nähnyt yhtään ainutta jaksoa. Matkakumppanini tosin on sarjan fani, mutta onhan nämä paikat ihan syystä päätyneet sarjan kuvauskohteiksi. Ja kyllä, tyhmät tempaukset kuuluvat hyvin usein matkaohjelmaan. Tosin niistä kertoessa haluan aina muistuttaa, ettei kaikkeen kannata syöksyä yhtä ajattelemattomasti kuin minulla on tapana! 😀

      On hyvä pitää järki kädessä. Mutta joskus se typerä uhkarohkeus kannattaa! 😉

    1. Kiitos Heli! 🙂
      Toivottavasti mahdollisimman moni muistaa tämän tarinan opetuksen maailmalla matkatessaan.

  2. Ihanat kuvat ja tarinat! Irlannissa (ja Skotlannissa) on mukava tehdä tutkimusretkiä, kun siellä jokaiseen kivenkoloon ja kallionkielekkeeseen liitty jokin kiva pikkuinen tarina. Giants Causway on jäänyt matkamuistoihin itselläni ikuisiksi ajoiksi, sillä kävin siellä siskoni ja koiriemme kanssa pari vuotta sitten. Odotimme lähistöllä auringonnousua, jolloin suuntasimme Causewaylle: paikalla ei ollut muita turisteja ja valo oli aivan uskomaton.

    1. Joo, ihan samanlainen fiilis tuli itse asiassa Islannissa – joka paikkaan liittyy vähintään yksi tai kaksi sykähdyttävää kansantarua! Ne tekee pienimmästäkin kivenmurikasta taianomaisen ja ainutlaatuisen. Olen ihastellut Instagramissa kuvia Giant’s Causewaylta auringonnousun ja -laskun aikaan, se värimaailma on todellakin säväyttävä. Ja varmasti ainoa aika, jolloin paikasta saa kuvia ilman turisteja. Paikan henkilökunta kertoi, että turistikaudella vierailukeskuksen kautta kulkee noin 6 000 turistia päivässä. Plus ne, jotka tulevat polkuja pitkin. Saatetaan puhua lähes viisinumeroisesta luvusta, siinä on hankala saada kuvaa, jossa ei olisi yhtään ainutta ihmistä.

  3. Olen siis niin samaa mieltä – aina täytyy löytyä seikkailumieltä nähdä muutakin mitä opaskirjoissa on! Siksi itseasiassa harvemmin edes luen opaskirjoja. Tuo riippusilta olisi kyllä multakin jäänyt kokematta.. näyttää pelottavalle tälläiselle korkeanpaikankammoiselle 🙂

    1. Kyllä se silta ainakin tuulisella ilmalla voi olla jännittävä kokemus. Itse en tietenkään osaa ajatella asioita koskaan korkeanpaikankammoisen näkökulmasta. Silloin tuo riippusilta tuntuu varmasti todelliselta extreme-elämykseltä. Mulla olisi pieni videonpätkäkin sillan ylittämisestä. Ehkä laitan sen jossain vaiheessa blogin Facebook-sivulle, ja voit sitten tehdä lopullisen päätöksen, ylittäisitkö! 😉

  4. Ihania vinkkejä, kiitos niistä! Mulle on viime aikoina noussut aikamoinen Irlanti-kuume, ja heti kun rohkaistun vuokraamaan auton, lähden noihin maisemiin roadtrippailemaan. Silloin kaivan tämän postauksen (plus nuo muut) esiin. Ainoastaan tuo onkalo jäisi väliin. En laskeutuisi sinne mistään hinnasta.

    1. Ehkä se onkalo näyttää kuvassa pelottavammalta, mitä se todellisuudessa on. Varovainen siellä toki saa olla, koska nousuveden huuhtelemat kivet ovat tosi liukkaat, eikä varsinaista polkua ole. Toki viisas ihminen noudattaa kyltin käskyä, mutta en malttanut pysyä poissa. Tarina luolasta selvisi mulle vasta jälkeenpäin, olisin ehkä katsellut ympärilleni vähän erilaisin silmin, jos olisin löytänyt tuon tarinan ennen matkaa. Tästä luolasta ei kovin paljoa tietoa ole tarjolla, vaikka se sijaitseekin maan tunnetuimpien turistinähtävyyksien alapuolella.

  5. Kävimme Giant’s Causewayllä osana risteilyä Edinburghista Skotlannin ympäri Dubliniin ja edelleen Scilly-saarille ja Ranskan Brestiin. Päiväretkellä oli tuolla suunnalla aikaa vaan Giant’s Causewaylle, mutta tulipahan edes se nähtyä.
    Käytettävissä olleen ajan puitteissa tuolla kertaa arvostin kyllä pysähdyksiä Ulko-Hebrideillä ja Scilly-saarilla enemmän kuin lisäaikaa Giant’s Causeway:n lähellä, mutta joskus toiste ehkä sitten toisin 🙂

    1. Piti käydä oikein vakoilemassa lisätietoa Ulko-Hebrideistä ja Scillynsaarista. Voin kyllä hyvin uskoa, että saarihyppelyretkellä Causeway jää kakkoseksi. Totta puhuen, Islannin ”salaisen” Dverghamrarin basalttikolumnilöydön ja Islannin kaltevan tornin (juttua täällä: http://www.livenowdreamlater.net/fi/2016/06/16/dverghamrar-islanti) jälkeen Giant’s Causeway itsessään oli vähän laimea ilmestys. Mutta tuo amfiteatteri veti hiljaiseksi. Sykähdyttävä paikka.

  6. Upeat maisemat ja kertakaikkisen upea Belfast! Meillä oli niin pienet lapset mukana, ettei tällä kertaa taivuttu edes Giant’s Causewaylle – edes turistilauman mukana! Mutta me sitten talsittiin enemmän Belfastissa ja sen ympäristössä.

    Mutta olen ihan samaa mieltä, että katsetta kannattaa tarkentaa hämärämpiin nurkkiin tai käydä muuallakin mihin isot virrat eivät mene. Voi löytää ihan vahingossa jotain hienoa!

      1. Meidän reissulla Derry jäi ainoaksi kaupunkivierailuksi, mutta Belfastia päästiin kyllä ihailemaan yläilmoista käsin Cave Hill Walkin patikointireissulla. Se oli lopulta ehkä huikein juttu koko neljän päivän road trip -reissun aikana, ja kirjoittelenkin siitä ihan oman juttunsa jossain välissä. Pikku maininta ja pari kuvaa kyseisestä patikkaretkestä on tosin jo nähtävillä linkin takana! 😉
        http://www.livenowdreamlater.net/fi/2017/03/02/seikkailu-pohjois-irlannissa

  7. Kirjoituksen opetus on erittäin tärkeä, ja sitä on hyvä muistutella mieleen aina uudelleen. Mun mielestä turistimassojen hulluus korostuu parhaiten Louvressa, jossa miljoonat ihmiset suunnistaa katsomaan pelkkää Mona Lisaa, mikä on oikeasti aika huomaamaton taulu tuhansien mestariteosten joukossa.

    Mulla olisi nyt ihan hirveä innostus lähteä nimenomaan Pohjois-Irlantiin, jossa en ole vielä käynyt. Ihan jokaiselle polulle ja kallionkoloon en lasten kanssa tietenkään lähde, mutta tämä avasi kyllä hyvin silmiä sille, mitä kaikkea on tarjolla. Tuo pohjoisesta etelään ajaminen on hyvä muistutus, sillä niinhän siellä varmasti kannattaa tehdä, vaikkei se heti tulisikaan mieleen.

  8. No huhhuh mitä maisemia ja tarinoita!

    Ihan superhienoja paikkoja tämä postaus täynnä, tulee varsinainen runsaudenpula näitä katsellessa. Sä olet tässä kyllä niin oikeassa ettei parhaat paikat koskaan ole missään oppaassa. Onneksi on matkablogit, jotka kertoo niistä. 😉 Jollain tapaahan ne oppaatkin pitää rakentaa, eli karsimalla. Vähän samasta syystä suhtaudun vähän skeptisesti esimerkiksi UNESCOn maailmanperintökohteisiin – sekin lista on jonkun valitsema ja karsima, eikä sinne koskaan tule mahtumaan kaikkia hienoja paikkoja, vaikka sillä upeita kohteita onkin.

    1. UNESCOn kohteissa on sentään tiettyjä kriteerejä, millä ehdoin listalle pääsee (kahdesta UNESCO-kohteesta ylpeä raumalainen täällä vaan hei 😀 ). Pohjois-Irlannin road tripiä suunnitellessa mulla taisi olla 2–3 matkaopasta apuna, ja ihan samat kohteet oli listattuna joka opuksessa. Parhaat vinkit sain kuitenkin paikalliselta valokuvaajalta, jonka kanssa höpöttelin ja jonka kuvia ihastelin pitkän aikaa ennen reissua Instagramissa.

      Luolat löytyivät ihan täysin sattumalta uteliaisuuden mielen ansiosta, ja onneksi näin. Jälkeenpäin googlaamallakaan niistä ei juuri tietoa löytynyt. Tuohon Merenneidon luolan nimeen sain vinkin niin ikään Instagramista, ja sen avulla onnistuin googlaamalla löytämään luolaan liittyvän tarinan. Eli aikamoista salapoliisin työtä ja sattumaa, että näistä kohteista pääsee ylipäätään omassa blogissa lukijoille kertomaan. Toisaalta, eipä siinä kovin suurta järkeä olisi toistella liikaa niitä samoja juttuja, mitä jo joka tursti-infosivulta ja matkaoppaasta löytyy! 😉

  9. Siis aivan huikeita maisemia. Irlanti alkaa avautua silmissä ihan uudella tavalla. Giant’s Causewaystä tulee hiukan mieleen paikka Australian kaakkoisrannikolla, Bombo Headland.

    Mutta siis oon kyllä ihan samaa mieltä, sokeasti opaskirjoihin ja muihin vastaaviin ei kannata luottaa, vaan etsiä ne omat helmet! Ja road trippailussa parasta on just se, että voi mennä omaan tahtiin ja poiketa siltä tallatuimmalta polulta silloin kun siltä tuntuu. Ja kyltti, missä kielletään jonnekin menemästä, on kyllä itselleni aika samanlainen houkutteleva kutsu 🙂 Vaikka ei ehkä pitäisi…

    1. Kiitos Anna! 🙂
      Tuolla mainitsemallasi paikalla oli niin ihana nimi, että oli pakko käydä googlaamassa Bombo Headland. Upealta näyttää, pitääkin laittaa paikka muistiin, jahka joskus sinne Australian suunnalle onnistun matkani varaamaan. Ja ihana kuulla, että muitakin pikkulapsia löytyy. Kiellot kun tulee yli kolmekymppisenäkin otettua ylitsepääsemättömän houkuttelevana kutsuna. ”Tuonne on PAKKO mennä!” 😀

  10. Mahtavia vinkkejä! Itse olen käynyt tuolla hieman kiireellä, sillä pääkohteena oli rannikon paras golfkenttä Royal Portrush. Eli kun golfin ehdolla reissuja tehdään, niin jää piilotetut helmet näkemättä, kun käydään vaan katsomassa pääkohteet kuten Dunluce linna ja Giants Gauseway. Bushmillsin viskitislaamoon tietysti ehdittiin oikein ajan kanssa, mutta riippusilta oli kiinni liian kovan tuulen takia – eipä haitannut, olipahan golf enemmän irlantilaista 😀

    Ajattelin kyllä mennä tuonne vielä ajan kanssa uudestaan, kaivan silloin nämä vinkkisi uudestaan esiin piilotetuista helmistä.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: