Leijalautailua Tarifalla, olé!
Viikonlopun agenda oli simppeli kuin mikä: leijalautailua Tarifalla – tai sen opettelua! Olimme Espanjan surffausparatiisissa, meillä oli tuulinen keli… enää ei voitu perääntyä!
Koska oma juhannus tänä vuonna meni vähän penkin alle, niin on kiva palata ajassa taaksepäin ja muistella, mitä tein juhannuksena 2012. Asuin tuohon aikaan Espanjassa, kodikkaassa pikkukaupungissa nimeltä San Pedro de Alcántara. Sain juhannuksena pari slovakialaista vierasta: Katarinan, jonka kanssa tämänkin vuoden juhannusreissu piti tehdä, ja Katarinan kaverin Marekin.
Vuoden 2012 juhannuksen kohokohta oli leijasurffaus – tai siis sen opettelemisen yrittäminen. Aurinkorannikon Juhannus, paikallisittain San Juan, oli hyvinkin leuto, joten lauantaiaamuna ajoimme noin 100 km päästäksemme eteläisen Espanjan surffausparatiisiin, Cádizin maalaiskunnassa sijaitsevaan Tarifan kaupunkiin.
Olimme perillä hyvissä ajoin (lue: aivan liian aikaisin), joten ehdimme käydä rannalla tutkimassa minkälaisissa olosuhteissa meidän leijasurffausurat alkaisivat. Tuulestaan kuuluisalla Tarifan rannalla tuntui kuitenkin olevan tyynempää kuin San Pedrossa sieltä lähtiessämme. Kun surffauskoulu vihdoinkin avasi ovensa, tuuli nousi kuin käskystä. Olimme Tarifalla, meillä oli tuulinen keli… enää ei voitu perääntyä!
Ensimmäinen päivä meni teorian opiskelun merkeissä. Opettajamme kertoi ja näytti miten leija käyttäytyy tuulessa, miten sitä ohjataan ja mitä kaikkea sen käytössä pitää ottaa huomioon. Itselläni ei ollut minkäänlaista käsitystä tai kokemusta kyseisestä lajista etukäteen, joten paljon tuli sisäistettävää lyhyessä ajassa. Katarina ja Marek sen sijaan olivat kumpikin kokeilleet lennättää leijasurffaukseen tarkoitettua leijaa jo aikaisemmin ja käytännössä siis tiesivät jo ensimmäisen päivän opit ennestään. Minä urpo tulin sitten vähän muiden jäljessä.
Ensimmäisenä päivänä lennätimme leijaa kuivalla maalla ja totuttelimme sen hallintaa pienen, läpimitaltaan 2,5-metrisen leijan avulla. Kun leija saatiin pysymään suurin piirtein hallinnassa seisaaltaan, otettiin aseeksi vähän isompi leija ja koetettiin kesyttää tuulen mukana riehuvaa leijaa istualtaan. Välillä tuuli tempaisi mukaansa oikein kunnolla, ja pysähtymisen eteen sai ihan tosissaan tehdä töitä. Muutaman yrityksen jälkeen leija alkoi vihdoinkin tottelemaan käskyjä sen sijaan, että se vain repi meitä milloin pää ja milloin perse edellä holtittomasti pitkin ja poikin hiekkarantaa.
Neljän tunnin leijailusession jälkeen tuuli yltyi niin kovaksi, että oli aika lopettaa päivän leikit. Sunnuntaina ajoimme kuitenkin takaisin Tarifalle jatkamaan opintoja.
Heti alkuun puimme päälle märkäpuvut. Rannalle päästyämme ensin testattiin, muistimmeko mitään edellisen päivän opeista, kuten esimerkiksi miten leija laitetaan lennätyskuntoon.
Otimme käyttöön taas hiukan isommat leijat. Vuorossa oli bodydrag-harjoitus, eli leijan käsittelyä meressä ilman lautaa. Käytännössä siis ohjasimme leijaa uintiasennossa ja annoimme leijan vetää meitä perässään aallokossa. Kuulostaa helpolta, mutta…
Tästäkin harjoituksesta selvittiin hengissä. Katarina tosin taisi juoda muutaman litran merivettä harjoituksen ohessa, mutta se kuuluu asiaan. Tällä kertaa tuuli yltyi turhan kovaksi jo kahden tunnin jälkeen, joten lautailemaan emme valitettavasti vielä päässeet. Aika siis loppui meiltä totaalisesti kesken.
Jatkoin leijailukurssia myöhemmin San Pedrossa, mutta ammattilaiseksi asti en ole vieläkään ehtinyt. Tämä postaus palautti mieleen jälleen yhden toteuttamattoman unelman, eli leijasurffauksen jalon taidon opetteleminen. Lisäämme siis tämän matkasuunnitelmalistalle – Düsseldorfissa tuskin on mahdollisuutta tätä unelmaa loppuun asti toteuttaa.
Taidat tykätä kesäisistä lautailulajeista? Rauma sai kesällä 2015 kaapelilautailuradan. Lue täältä miten kävi, kun lähdin testiajolle Poroholman Wake Parkiin.
Tallenna Pinterestiin: Leijalautailua Tarifalla!
Seuraa Live now – dream later -blogia myös somessa:
