skip to Main Content
Menu

Sanooko kolmas kerta toden? Elämäni hirvittävin lentomatka!

Kahdella viimeisellä reissullani asiat eivät ole sujuneet aivan suunnitelmien mukaan. Viime viikonlopun bussiepisodista olettekin varmaan jo lukeneet täältä (mikäli ette, nyt on loistava tilaisuus). Sitä edeltävä kerta oli noin kaksi viikkoa sitten, kun lensin takaisin Saksaan vuosikymmenen pahimman myrskyn aikaan Suomessa vietetyn viikonlopun jälkeen.

Lyhyesti kerrottuna lentomatka meni näin:

Maanantaina 9. kesäkuuta 2014 lentoni oli määrä laskeutua Düsseldorfin kentälle kello 21.20. Sää oli melko epävakaa, ja erittäin kuoppaisen lennon päätteeksi jäimmekin kiertelemään Düsseldorfin kentän yläpuolelle noin 45 minuutin ajaksi yhtään laskeutumatta. Ei tarvitse olla kummoinenkaan asiantuntija päätelläkseen, että jokin oli pielessä. Meitä matkustajia vain ei informoitu sanallakaan lentokentän yllä kiertelyn syystä.

Turbulenssi oli aika hurjaa, varsinkin myrskypilvien läpi lentäessä. Kuvailisin sitä sanoilla “elämäni hirvein vuoristorata-ajelu” – tosin vuoristoradan sijaan olimme ties-kuinka-monen-kilometrin-korkeudessa myrkyn silmässä. Päässä huimasi samaan aikaan kuin maha heitti kuperkeikkaa. Puhumattakaan räiskyvästä salamoinnista ja matkustamosta kuuluvista kiljahduksista, ne aina lisäävät mukavasti tunnelmaa turbulenssintäyteisellä lennolla.

myrskyn silmässä - elämäni hirvittävin lentomatka

Aikamme siinä kaarreltuamme kapteeni kuulutti Düsseldorfin lentokentän olevan suljettu myrskyn vuoksi. Uusi suuntamme olisikin Bryssel (tässä kohtaa koko matkustamo hurrasi, luonnollisesti). Puolen tunnin lentomatkan jälkeen laskeuduimme onnellisesti Brysselin kentälle. Kapteeni kuulutti, että jonkin aikaa tarvitsee odotella portaiden ja lentokenttäbussin saapumista.

Taisin luvata lyhyen tarinan: kolmisen tuntia meitä istutettiin lentokoneessa Brysselin kentällä, välillä pilkkopimeässä koneessa, sillä mekaanikot tekivät testejä koneessa havaitun teknisen vian vuoksi, ja kaikki sähköt oli aika ajoin sammutettava. Meille matkustajille ei missään vaiheessa kerrottu, mistä viasta oli kyse. Tiedän vain, että lentokenttähenkilökunta tarkasti koneen siipiä, ja koska tunsin olevani todellinen asiantuntija katsottuani lähes kaikki Lentoturmatutkinta-sarjan jaksot, ajattelin, että ongelma saattaa olla koneen laipoissa. Lentokoneen henkilökunta sen sijaan jutteli vuotavasta koneesta. Mikä koneessa vuosi? Ei aavistustakaan. Koko totuutta en tiedä vielä tänäkään päivänä. Koneen kapteeni ilmoitti meille vain sen, että piakkoin selviää saadaanko vika korjattua, jotta pääsisimme vielä Düsseldorfiin.

Tässä kohtaa itselläni tuli ensimmäinen paniikinomainen fiilis. Kuten edellä mainittu, Lentoturmatutkinta-sarjan innokkaana fanina ajattelin, että jos lentokoneessa on tekninen vika, tämä tyttö jää mieluummin Brysseliin. Kiitos.

Vihdoin meidät siirrettiin lentokentän tiloihin ja meille järjestettiin bussikyyti Düsseldorfin lentokentälle. Vaikka asunkin vain kahden junapysäkin päässä lentokentältä, junat eivät kulkeneet, koska myrskyn vuoksi raiteilla oli kaatuneita puita. Päädyin maksamaan kolme kertaa normaalia kalliimman taksikyydin kotiin päästäkseni, sillä sama ongelma oli kaikilla teillä – mihin ikinä taksikuski yrittikään ajaa, poliisisulku tai kaatuneet puut pakottivat kääntymään takaisin. Olin kotona klo 5.30 tiistaiaamuna ja noin tunnin yöunien ansiosta melkoisen väsynyt töissä sinä päivänä.

Päästäkseni takaisin tämän postauksen otsikkoon, sain viime viikonlopun epäonnistuneesta bussimatkasta korvaukseksi koodin, jolla sain samaiselta bussifirmalta ilmaiset meno-paluuliput haluamaani määränpäähän. Varasin siis bussilippuni tänään ja sovimme uudet treffit Konstanzin kaupunkiin Katarinan kanssa perjantaiksi. Jokohan tällä kertaa onnistaisi ja bussi oikeasti ilmestyisikin pysäkille, vai voinko tosiaan olla niin epäonninen, että jotakin menee jälleen kerran pieleen? Pitäkäähän peukkuja, että vanha sanonta pitää paikkansa ja kolmas kerta todellakin sanoo toden!

Matkailu todellakin avartaa!

Tiesitkö muuten, että Live now — dream later on myös Facebookissa. Sivulle päivittelen matka- ja juttuvinkkejä myös sellaisina päivinä, kun blogin puolelle ei ilmesty uutta. Ja hei, mikset seuraisi myös Twitterissä ja Instagramissa, joista löydyn nimimerkillä @saanajaakkola.

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has One Comment

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Search