skip to Main Content
Menu

Kun unelmat toteutuvat

Kaikilla on unelmia. Pieniä tai suuria, sillä ei ole merkitystä. Unelmat ovat jotakin henkilökohtaista, jotakin, mikä antaa mahdollisuuden irrottautua hetkeksi todellisuudesta silloin, kun olo on surkea. Jotakin, mikä tuo kasvoille onnellisen hymyn silloin, kun olo on surullinen. Mutta ovatko unelmat todellakin vain sitä varten?

Oletko koskaan ajatellut tekeväsi unelmistasi todellisuutta sen sijaan, että ne olisivat vain tapa paeta sitä?

Totta puhuen, unelmien tavoitteleminen on aina pelottavaa. Ja aina löytyy miljoonia tekosyitä siihen, miksi unelmiaan ei voisi toteuttaa. On helpompaa ja turvallisempaa vain jatkaa unelmoimista. Unelmien tavoitteleminen on aina vaikeaa. Unelmien tavoitteleminen sisältää aina riskejä.

Mutta mikä on oikeasti pahinta, mitä voisi tapahtua? Itselleni pahin mahdollinen skenaario olisi istuskella keinutuolissani 85-vuotiaana miettien katkerana asioita, joita todella halusin elämälläni tehdä, mutta en koskaan edes yrittänyt. Kadu mieluummin asioita, joita olet tehnyt, kuin asioita, joita et milloinkaan tehnyt vaikka halusitkin. Se on minun mottoni!

Oma unelmani on aina ollut se, että voisin kirjoittaa elääkseni. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja se on aina ollut minulle paras tapa ilmaista itseäni. Lukion jälkeen hain Tampereen yliopistoon pariinkiin otteeseen opiskelemaan tiedotusoppia, mutta pääsykoekirjat saivat minusta yliotteen kerta toisensa jälkeen. Pääsykokeet menivät penkin alle, mikä sai minut epäröimään, oliko toimittajan ura sittenkään oikea unelmani. Yliopiston sijaan päädyin ammattikorkeakouluun opiskelemaan markkinointia. Hautasin haaveet kirjoittamisesta ja jämähdin vuosiksi tylsiin toimistotöihin.

Se, että ymmärrät olevasi onneton ja tyytymätön omaan elämääsi, on paras mahdollinen potku persuksille. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen, joten jos et ole onnellinen, tiedät, että jonkin on muututtava. Ja sinä olet ainoa, kuka voi saada aikaan tarvittavan muutoksen.

Uusi unelmani oli asua jonakin päivänä Espanjassa. Kun vihdoinkin löysin sopivan työpaikan, pakkasin kamani, jätin perheeni, ystäväni, poikaystäväni ja kaksi suloista kissaani Suomeen ja lähdin. Oliko se pelottavaa? Kyllä. Oliko kokemus uskomaton? Ehdottomasti! Kadunko, että tein sen? En tippaakaan!

Niin paljon kuin rakastinkin Espanjaa, alkuperäinen unelmani kyti edelleen jossakin syvällä sisimmässäni. Ja kun sitä vähiten odotin, jotakin uskomatonta tapahtui: tapasin henkilön, joka tarjosi minulle tilaisuutta työskennellä toimittajana uudessa kaupunkilehdessä. Joten hyvästi, Espanja! Saatuani vahvistuksen uudesta urastani, pakkasin elämäni ja palasin takaisin kotiin täynnä toiveita ja uskomatonta energiaa. Silloin tiesin, että ammatikseni kirjoittaminen on se ainut ja oikea haaveeni. Ja nyt se oli vihdoinkin toteutumassa!

Arvaa mitä? Ei se toteutunutkaan.

Jälleen kerran päädyin onnettomaksi konttorirotaksi. Olen kohta 30-vuotias, on liian myöhäistä enää muuttaa mitään. Se juna meni jo. Kohtaloni on päätyä kärttyisäksi, katkeraksi akaksi tehden työtä, jota vihaan. Tehden työtä, jossa kaikki luovuus ja unelmat kuolevat.

Väärin. Jotakin uskomatonta tapahtui jälleen kerran. YT-neuvottelujen myötä jäin työttömäksi, mikä oli parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut! Nyt minun oli pakko muuttaa elämäni suunta täysin, ei ollut vaihtoehtoja. Ei ollut tylsää työtä, mihin tyytyä. Joten kysyin itseltäni: mitä oikeasti haluan tehdä elämälläni? No, senhän tiesin jo. Haluan kirjoittaa. Mutta miten voisin ottaa askeleen lähemmäksi tuota unelmaa?

Sain harjoittelupaikan puoleksi vuodeksi trivagon pääkonttorista Saksasta. Joten 2-3 viikon varoitusajalla pakkasin taas elämäni, jätin perheeni, ystäväni, poikaystäväni ja kaksi suloista kissaani Suomeen ja muutin Düsseldorfiin. Oliko se pelottavaa? Kyllä. Oliko kokemus uskomaton? Ehdottomasti! Kadunko, että tein sen? En tippaakaan!

Noin kuukausi sitten puolen vuoden työsuhteeni päättyi ja palasin takaisin kotiin. Kirjoittelen yhä lehdistötiedotteita trivagolle ja suunnittelen elämääni päivä päivältä, hitaasti mutta varmasti, lähemmäksi unelmaani. Ja se toimii. Minä lähestyn unelmaani. Tiedätkö sen uskomattoman fiiliksen, mikä valtaa mielen ja kropan, kun pitkäaikainen unelma toteutuu? Se ihana tunne valtasi minut taas pari päivää sitten, kun ensimmäiset lehtiartikkelini julkaistiin Matkailu kotimaassa -lehdessä. Unelma, jonka olin jo useampaan otteeseen haudannut, unelma, jonka en milloinkaan uskonut toteutuvan, on nyt totta. Ja se tuntuu mahtavalta!

Tämä kirjoitus syntyi osana WordPress.com-sivuston järjestämää Blogging101-kurssia. Tehtävänä oli kirjoittaa blogipostaus “unelmiesi lukijalle”. Minun unelmieni lukijoita ja blogini seuraajia ovat kaikki, joilla on unelmia. Joten haaveilijat huomio – tämä on omistettu kaikille teille!

Tiesitkö muuten, että Live now — dream later on myös Facebookissa. Sivulle päivittelen matka- ja juttuvinkkejä myös sellaisina päivinä, kun blogin puolelle ei ilmesty uutta. Ja hei, mikset seuraisi myös Twitterissä ja Instagramissa, joista löydyn nimimerkillä @saanajaakkola.

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 4 Comments
    1. Kiitos kommentista Emma. Se olikin alkuperäinen tavoitteeni blogia aloittaessa ja nimeä valitessa – rohkaista muitakin tavoittelemaan unelmiaan. Kaikki on mahdollista kun vain antaa itselleen luvan yrittää, vaikka välillä joutuisikin pettymään! 🙂

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search