skip to Main Content
Menu

Surffaten puusta puuhun

On aamuja, jolloin heräät pahaa aavistamatta, autuaan tietämättömänä siitä, mihin muutaman tunnin kuluttua joudut. Yht’äkkiä huomaat seisovasi puun latvustossa 20 metrin korkeudessa ja edessäsi on puolikas surffilaudan palanen, joka on kiinnitetty väkipyörän avulla vaijeriin. Vaihtoehtosi ovat joko huutaa apua ja odottaa, tulisiko joku pelastamaan sinut ahdingosta. Tai voit kerätä rohkeutesi, kiivetä tuon säälittävän surffilaudan sirpaleen päälle ja antaa mennä!

tree2treesurf

Viimeinen viikonloppuni Saksassa oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lähdimme parin kaverin kanssa valloittamaan Oberhausenin Tree2Tree-kiipeilypuistoa. Samannimisiä kiipeilypuistoja löytyy myös Dortmundista ja Duisburgista, mutta valitsimme Oberhausenin vain yhdestä syystä: kaikkien kolmen puiston korkein rata löytyy täältä!

P1050687

Eihän meille mitkään pikkuradat kelpaa, vaan kun lähdetään kiipeilemään niin kiipeillään kunnolla! Joten ei muuta kun valjaat päälle ja menoksi! Tikapuita pitkin taivaaseen…

P1050667

…ja kohti haasteita. Oberhausenin kiipeilypuistosta löytyy 15 erilaista rataa ja haastavimmat radat vaativat jopa 45-60 minuuttia raakaa voimaa ja tasapainoilua yläilmoissa. Mistään kevyestä iltapäiväulkoilusta ei tosiaan ollut kyse.

climb1

Kiipeilypuistojen hauskin osuus on tietenkin vaijeriliu’ut. Harmi, että liukumaan päästäksesi on ensin kiivetävä ylös. Oberhausenin puistosta löytyy oma 70-metrinen vaijeriliuku pariskunnillekin, eli liukumaan pääsee vaikka oman kullan kanssa. Näissä liu’uissa mennään kuitenkin yksitellen. Weeeeeiiiiii…

slide1

Entä mitäs sitten tapahtuu, jos vauhti loppuukin kesken liu’un? Agnès sai pariin otteeseen treenata, miten itsensä saa oikeaoppisesti hilattua turvaan tasanteelle…

P1050684

…tai miten käy, jos ei viimeisessä liu’ussa muista ottaa jaloilla vastaan maan kamaran lähestyessä.

P1050686

Itse taas puolestani näytin malliesimerkin siitä, miksi kannattaa tarkastella edessä olevaa haastetta ennen kuin lähtee suin päin seikkailuun. Noin 11 metrin korkeudessa huomasin, että olin kiinnittänyt valjaani väärään vaijeriin, enkä enää päässytkään etenemään. Sydän hakkasi ja kädet tärisivät, kun oli vaihdettava omien turvavaijereiden paikkaa ja matkaa maahan oli kohtalaisen paljon. Yksikin pieni virhe ja hups!

P1050738

Selvisin kuitenkin hengissä ja pääsimme jatkamaan rataa. Tässä Alexin taidonnäytteitä:

climb2

Niin helpolta ja yksinkertaiselta kuin se voikin näin jälkeenpäin kuvista katsottuna vaikuttaa, jotkin radat imivät vahvemmastakin mimmistä mehut. Erityisesti seuraavan kuvan oikeanpuoleinen este piti huolen siitä, ettei seuravaana päivänä tarvinnut nostella kovinkaan painavia esineitä.

climb3

Sitten päästäänkin koko kiipeilypäivän kohokohtaan eli siihen, mistä tämä tarina alkoi. Kiipeilypuiston vaikein rata alkoi noin 20 metrin kapuamisella köysistä punottua verkkoa pitkin suoraan ylöspäin. Tasanteelle päästyämme emme uskoneet silmiämme. Siellä me seisoimme, 20 metriä maan pinnan yläpuolella, edessämme puolikas surffilaudan palanen, joka roikkui puiden väliin kiinnitetystä vaijerista parin muun vaijerin varassa holtittomasti heiluen. Mitä ihmettä meidän piti oikein tehdä? Ratkaisu oli hyvinkin simppeli: kiipeä surffilaudan päälle, päästä irti… ja yritä pysyä pystyssä, kunnes saavutat seuraavan tasanteen. Se oli rajua menoa jos jokin. Kiittelin onneani, että takana on 15 talvea lumilautailua.

P1050722

Tasanteelle päästyämme sydän hakkasi ja adrenaliini virtasi. Mutta sehän on kiipeilypuistojen tarkoitus, jokainen voi löytää itsestään pienen hurjapään ja ylittää itsensä omalla tasollaan. Vaikkapa surffaamalla puiden latvoissa. Uskaltaisitko kokeilla?

Kiitos Agnèsille ja Alexille superhauskasta päivästä ja kipeytyneistä lihaksista. Kuvakrediitit kuuluvat myös kyseiselle parivaljakolle.

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 8 Comments
  1. Aika hauskan näköinen paikka! Jäin vain pohtimaan sitä, miten matkavakuutus suhtautuu tuollaiseen… entä jos olisikin käynyt köpelösti vaijereiden kanssa?!

    1. Olin sen verran fiksu että muutin Saksaan ilman matkavakuutusta, kadutti sen jälkeen ku puhelin pöllittiin! 🙂 Mut luulen että noilla kiipeilypuistoilla on vakuutukset tapaturmien varalla, Saksassa kaikki byrokratia on muutenkin niin tarkkaa ja sääntöjä syynätään pahemmin mitä täällä. Niin ja olihan mulla kuitenkin yksi vaijeri koko ajan kiinni, eli vaihdoin yhden vaijerin kerrallaan. Safety first! 🙂

  2. 😀 joo, varmaan noilla on vakuutukset kunnossa – tai ainakin toivottavasti.

    Itsekin olen asunut yhteensä muutaman vuoden ajan Saksassa, silloin luotin täysin AOK:n palveluihin. Eipä niin pitkiin oleskeluihin paljon kannattanut harkita matkavakuutuksia opiskelijabudjetilla.

    1. Missä päin Saksaa olet asustellut? AOK mulla itselläkin oli käytössä, harmitti kun selvisi vasta kotiin muuttaessa että mitä kaikkea vakuutus olisi korvannut kun olisi vaan tajunnut ajoissa hyödyntää.

  3. Tübingenissä ja Freiburgissa (Breisgau) meni yhteensä kolme vuotta, sen päälle sitten Sveitsin puolella (Zürich) muutama kuukausi. Olisin voinut vähän helpompia murrealueita valita…

    1. Haha, totta puhut! 🙂 Olin kyllä itse niin laiska tuon 6 kk:n aikana päivittämään saksan kielen taitoja… Kun ympärillä kaikki puhuu englantia, tarvitsisi okein kunnolla potkia itseään että joskus edes yrittäisi puhua muita kieliä.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search