skip to Main Content
Menu

Anna itsellesi lupa laiskotella – mutta älä liian usein!

Tiedätkö sen tunteen, kun mikään ei huvita? Sitä vain läsähtää sohvalle ja ennen kuin huomaakaan, tajuaa, että sohvalta on ylitsepääsemättömän vaikea nousta ylös. On helpompaa vain röhnöttää siellä kunnes on aika mennä nukkumaan. No, toisinaan on ihan hyvä olla vähän laiska. Itse asiassa on todella tärkeää muistaa välillä ottaa hieman rennommin. Mutta mitä laiskempi olet, sitä laiskemmaksi tulet.

My sleepy boys ♡

A post shared by Saana ✏ Travel writer, dreamer (@saanajaakkola) on

Itse olen aina ollut äärimmäisen aktiivinen ja urheilullinen persoona, aina menossa ja täynnä energiaa. Tällä hetkellä työskentelen sykleissä, eli kahden viikon ajan minulla saattaa olla kädet täynnä töitä, joiden parissa vietän aikani aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mutta seuraavan kahden viikon ajan minulla ei välttämättä ole töitä ollenkaan. Aika kiva juttu saada välillä aikaa ihan vaan itselle, eikö vaan? Sitä luulisi, että noiden kahden viikon aikana kirjoittelisin aika monta blogipostausta, vai mitä? Valitettavasti totuus on hieman toisenlainen.

Kuten sanottu, silloin tällöin on hyvä sallia itselleen rento ilta sohvan pohjalla. Mutta viime aikoina olen huomannut sallivani itseni tehdä näin hieman liian usein. Ehkä “sallia” ei ole täysin oikea termi tässä tapauksessa, ottaen huomioon pääni sisällä kolkuttelevan ikävänsävyisen äänen, joka käskee toistuvasti minun nousta ylös ja tehdä jotakin järkevää. Mutta en vain viitsi vaivautua. Mitä kauemmin pysyn sohvalla, sitä vaikeampi sieltä on nousta ylös. Ajattelen, että minun pitäisi kirjoittaa uusi blogipostaus, mutta tajuan pian, että aivoni lyövät täysin tyhjää. Avaan muistivihkoni, jonne olen raapustellut pitkät listat aiheita, joista kirjoittaa. Mutta en vain saa mitään aikaiseksi. Ehkä huomenna.

Pelaan jalkapalloa muutaman kerran viikossa. Maanantaisin meillä on melko myöhäiset futistreenit, ja viime maanantaina minua vaivasi jäätävä päänsärky. Päätin jättää jalkapallotreenit välistä – ja olla tekemättä yhtään mitään! Silloin hälytyskellot alkoivat soida. Tämä ei nyt ole oikein. Minä en ole tällainen!

Ihan huomaamattani olin luopunut aktiivisesta elämäntavastani. Lihaksiani särki, koska en tehnyt niillä mitään. Olin koko ajan väsynyt, enkä oikein saanut itseäni päiväsaikaankaan hereille. Pääni oli täysin tyhjä ideoista, eikä mikään oikein inspiroinut. Ja hirvittävä pääkipu, mikä on hyvin harvinaista minulle, sai minut jättämään jalkapallon pelaamisen väliin. Asian, josta kaikkein eniten pidän!

Seuraavana aamuna vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksulenkille. Viiden minuutin juoksemisen jälkeen aivoni suoltivat jo ideoita mistä kirjoittaa, miten sisustaa olohuone ja mitä kokata illalliseksi huomenna. Raittiin ulkoilman vaikutus on uskomaton! Lenkin jälkeen suunnittelin kolmen viikon lankku- ja punnerrushaasteen, jota olen pohtinut jo pidemmän aikaa, saamatta mitään aikaiseksi. Lisäksi osallistuin Touhukalenteriin, eli Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean Facebookissa järjestämään liikuntajoulukalenteriin. Tunnen olevani elossa taas!

Jos sinäkin haluat osallistua Touhukalenteriin, voit tehdä sen täällä!

Vallitsevalla säällä on luonnollisesti suuri vaikutus omaan mielentilaan. Ainakin täällä Lounais-Suomessa elämme yhä tylsintä mahdollista vuodenaikaa. Lunta ei ole yhtään, vaikka marraskuun lopussa luulisi maan olevan jo valkoinen. Joka puolella on vain harmaata ja masentavaa. Joten sitä helposti muuttuu itsekin säätilan kaltaiseksi: tylsäksi ja surkeaksi. En malta odottaa, että kunnon talvi jo saapuisi ja valkoinen lumivaippa peittelisi mutaisen maan ja puiden lehdettömät oksat. Toivon kunnollista kipakkaa pakkastalvea ja vähintään metrin verran lunta koko talven ajaksi, jolloin kaikki tämä harmaus katoaisi. Luminen luonto on kaunis ja valoisa. Tämä oli minun toivelistani joulupukille.

Vai mitä olet itse mieltä? Vertailun vuoksi otin eilen muutaman kuvan keskellä päivää aivan samoista kohdista kuin lumisena talvena pari vuotta sitten. Kumpi kuvista sinun mielestäsi näyttää kauniimmalta ja inspiroivammalta?

fallvs.winter1fallvs.winter2fallvs.winter3fallvs.winter4

 

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 4 Comments
  1. Kyllä joutilaisuuttakin pitäs arvostaa, Suomes tosi kiire kaikilla, se on harmi! Kavereitten tapaamiset sovitaan viikkoja etukäteen, spontaanius onnistuu harvoin!

    1. Olet ihan oikeassa, joutilaisuutta pitäisi arvostaa enemmän, mutta on pidettävä huoli siitä ettei siitä tule jatkuva tapa! 🙂 No, toisaalta oma tilanteeni on monessa mielessä muuttunut siitä, kun tämän olen kirjoittanut. Oikeastaan ihan päinvastaiseksi: nyt sitä vapaata aikaa pitää etsiä kivien ja kantojen alta. Olisipa taas aikaa olla joutilas edes silloin tällöin! 😀

  2. Ois hyvä tässä asiassa muistaa sanonta, asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan ku Ellun kanat!

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Search