skip to Main Content
Menu

(Ainakin nämä) 10 asiaa elämässäsi muuttuvat bloggaamisen myötä!

Aloitin ensimmäisen blogini Espanjassa asuessani, vuosi oli 2011. Blogi oli mainio tapa välittää kuulumiset kavereille ja kotiporukoille sen sijaan, että päätyisin kirjoittamaan samat jorinat jokaiselle erikseen sähköpostin tai Facebook-viestien välityksellä. Samasta syystä on moni matkablogi saanutkin alkunsa.

Blogin nimi oli Saana Espanjassa. Kyseistä blogia ei ole enää olemassa (tai onhan se edelleen olemassa, mutta ei julkisesti näkyvillä). Jos kuitenkin päädyt googlaaman hakusanat “Saana Espanjassa”, haluan tuoda tietoosi, että minä en ole SE Saana, joka löytämissäsi videoissa esiintyy.

Tarinan ensimmäinen opetus: jos päätät perustaa blogin tai minkä tahansa nettisivun, kannattaa pohtia tarkoin sivuston nimeä – ja ennen kaikkea googlata etukäteen, mitä nimen takaa löytyy. Taisi moni villiä menoa etsivä nuorimies pettyä pahoin, kun Google ohjasi satunnaisen Saanan blogiin eroottisten videoiden sijaan.

Ensimmäisen blogini tarkoitus oli siis puhtaasti kertoa tutuille, mitä Espanjassa asuessani puuhasin. En käyttänyt kategorioita tai avainsanoja, enkä ollut ikinä kuullutkaan termejä “hakukoneoptimointi” tai “Google ranking”. Kirjoitin ihan päivittäisistä puuhistani, kuten siitä, miten kävin Mäkkärin luukulla rullaluistimilla. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta!

Tarina tämän blogin takana on hieman erilainen. Olin pohtinut blogin aloittamista jo jonkin aikaa, ihan vaan rakkaudesta kirjoittamiseen. Saksassa asuessani tutustuin aivan mahtavaan ihmiseen, Continental Breakfast Travel -blogin Johniin, joka sai minut innostumaan uuden blogin aloittamisesta. Kiitos Johnille inspiraatiosta, ensimmäinen vuosi tämän blogin parissa on kohta täynnä ja yhä porskutetaan eteenpäin.

Kuluneen vuoden aikana moni asia on muuttunut. Myönnän itsekin, että ensimmäiset kirjoitukseni tässä blogissa olivat aikamoista kuraa. Matkan varrella moni uusi asia avautui minulle, kuten sosiaalisen median syövereihin syöksyminen, statistiikan seuraaminen ja se ennen niin uppo-outo hakukoneoptimointi.

Kuluneen vuoden aikana myös minä olen muuttunut. Ja niin muutut todennäköisesti sinäkin, jos jonakin päivänä perustat oman blogin. Tai ehkäpä sinulla on jo blogi ja olet huomannut itsessäsi näitä samoja muutoksia? Jos näin on, olisi kiva kuulla omista kokemuksistasi, ehkäpä olet muuttunut jopa enemmän kuin minä.

Tässä kuitenkin muutamia huomioita itsestäni ja muuttuneista tavoistani. Muutoksista, joista minulla ei ollut aavistustakaan ennen tämän blogin aloittamista. Näistä tulee hyvin todennäköisesti myös sinun tapojasi, ellet osaa varautua niihin etukäteen. Minä en osannut.

1. Et lähde mihinkään ilman kynää ja paperia

Kannat muistivihkoa ja seitsemää kynää, ihan vaan varmuuden vuoksi, mihin ikinä menetkin. Koskaan ei voi tietää, mitä mahtavaa matkan varrelta löytyy, mistä kaikkien muidenkin pitää saada tietää. Yrität muistaa joka ikisen minimaalisenkin yksityiskohdan ihan kaikesta, sillä se saattaisi kiinnostaa lukijoitasi.

näin bloggaaminen muuttaa elämääsi

“Älä puhu mulle, mä kirjotan nämä asiat nyt heti muistiin ennen ku unohdan!”

2. Haluat oppia valokuvaamisen jalon taidon

Kadehdit bloggaajatovereiden taiteellisia, ammattimaisia kuvia ja haluat täyttää myös oman blogisi sellaisilla. Ostat järjettömän kalliin digijärjestelmäkameran, koska haluat oppia taitavaksi valokuvaajaksi. Huomaat kuitenkin pian, että ei se kamera sinusta hyvää valokuvaajaa tee. Hermostut, kun huomaat saavasi parempia kuvia kännykällä kuin sillä tuhottoman kalliilla kameralla. Kiroat jokaisen vivun ja napin mitä kamerastasi löytyy, koska et opi muistamaan, mitä mikäkin nupikka tekee.

kööpenhamina pakko kuvata

“Voitko nyt jo lopettaa sen kuvaamisen, mä en kestä!”

3. Maksat vielä lisää oppiaksesi valokuvaamisen jalon taidon

Kohta toteat, ettei auta muu kuin ilmoittautua kalliille valokuvauskurssille. Kurssin aikana innostut uusista objektiiveista, kolmijaloista, ulkoisista salamoista ja muista järjettömän kalliista lisälaitteista, vaikka et edelleenkään osaa edes valokuvaamisen perusteita. Kurssin lopulla joudut toteamaan, ettet itse asiassa oppinut kurssilla mitään sellaista, mitä et ollut vielä oppaista lukenut. Mutta nyt haluat myös sen 1000 euron objektiivin uskoen, että sen kanssa saat parempia kuvia. Edelleen ne parhaat ottamasi kuvat ovat kännykän kameran aikaansaannoksia.

4. Joka pirun asiasta on otettava se pirun valokuva

Et lähde mihinkään ilman kameraa. Osin siksi, että oppiaksesi hyväksi valokuvaajaksi sinun on otettava satoja kuvia viikottain. Suurimmaksi osaksi kuitenkin siksi, että joka asiasta on saatava hyvä kuva, sillä et koskaan tiedä, milloin tarvitset juuri sellaista kuvaa blogitekstiä varten. Matkakumppanisi hermot ovat koetuksella, koska joka kadunkulmaan on pysähdyttävä kuvaamaan jotakin rakennusta, patsasta, myyntikojua tai koppakuoriaista.

Olen tampereella pakko ottaa valokuva

“Odota nyt vähän, otan vielä yhden kuvan tästä yhdestä rakennuksesta, se näyttää ihan sillai kivalta…”

5. Entäs se ihana reissu neljä vuotta sitten?

Olet käynyt aivan käsittämättömän upeissa paikoissa vuosia ennen blogisi aloittamista, mutta olet menettänyt joko muistikuvasi tai valokuvasi, pahimmassa tapauksessa molemmat. Olisi niin hienoa kertoa näistä retkistä, mutta et silloin vielä kantanut kynää ja paperia mukanasi, eikä joka pirun asiasta ollut tarvetta ottaa sitä pirun valokuvaa. Niistäkin muutamasta reissulla otetusta kuvasta jäi varmuuskopiot tekemättä. Kovalevy hajosi ja menetit kaiken. Kuka ilman kuvia edes uskoisi, että olet käynyt kyseisessä paikassa?

Dominikaaninen tasavalta Dominican Republic

“Kävin muutama vuosi sitten Dominikaanisessa tasavallassa, mutta mitäs mä siellä teinkään…”

6. Jäät koukkuun statistiikan seuraamiseen

Ajan myötä huomaat, että blogisi kiinnostaa muitakin kuin sinua itseäsi. Näet blogisi statistiikasta lukijamääriesi kasvaneen. Ryhdyt tutkimaan asiaa yhä lähemmin ja huomaat, että tämän kuun lukijamääräsi ovat tuplasti suuremmat kuin neljä kuukautta sitten. Uppoudut yhä syvemmälle statistiikan saloihin, vertailet lukuja ja blogitekstiesi aiheita, selvität klikkauksien määrää ja tutkit, mistä lukijat blogiisi saapuvat. Statistiikka – asia, jonka olemassaolosta et joko tiennyt tai välittänyt ennen kuin aloitit bloggaamisen.

7. Olet juuri sitä, mitä ennen paheksuit

Aikaisemmin kauhistelit, kuinka nykyajan nuoriso ei voi nauttia ravintolaillallista ilman jatkuvaa puhelimen näpräilyä. Nyt huomaat olevasi yksi heistä. Yhteenkään ruoka-annokseen ei voi koskea ennen kuin siitä on olemassa todiste Instagramissa.

Jokainen ruoka-annos on pakko kuvata

Olin lomalla ja kävin syömässä. Tässä on siitä todiste.

8. Ai mikä vapaa-aika?

Bloggaaminen on mukava harrastus. Mutta pian huomaat, että se on myös aikaa vievä harrastus. Erityisesti jos on yhtä fiksu kuin allekirjoittanut, joka kirjoittaa kaiken kahdesti – ensin suomeksi, ja sitten se pitäisi vielä kääntää englanniksi. Blogitekstit saattavat syntyä nopeastikin, mutta kirjoittamisen jälkeen on etsittävä juuri ne oikeat kuvat, sillä blogiteksti ilman kuvia on tylsää luettavaa. Koska et osaa ottaa niitä hyviä kuvia, kolminkertainen aika menee kuvien käsittelyyn, jotta saisit kuvat näyttämään edes jollakin tavalla hyvältä. Muistat, kuinka vuosi sitten vielä vietit aikaa kavereiden kanssa. Nyt tietokoneesi on paras ystäväsi. Ja myös pahin vihollisesi.

"Hei oisko tää hyvä blogissa jos istun tähän kanuunan päälle ja poseeraan..."

“Hei oisko tää hyvä blogissa jos istun tähän kanuunan päälle ja poseeraan…”

9. Ja se jäljelle jäävä vapaa-aika menee…

Kun blogiteksti on julkaistu, pitää se jakaa joka ikisessä sosiaalisen median kanavassa ja seurata, kuinka monta kertaa se jaetaan missäkin. Kyttäät blogiasi jatkuvasti, sillä kun kommentti saapuu, haluat vastata siihen nopeasti. Lisäksi on luettava, mitä bloggaajatoverit kirjoittelevat. Listallasi on sata seurattavaa blogia, joista 80 on julkaissut uuden blogitekstin. Pakkohan ne kaikki on lukea. Niihin olisi kiva kommentoidakin jotakin. Ja olisihan ne myös jaettava omissa sosiaalisen median kanavissa. Ai niin, ja parin päivän päästä olisi taas hyvä julkaista jotakin omassakin blogissa. Mistäköhän seuraavaksi kirjoittaisin? Kamala stressi, mitä jos en keksi mitään kiinnostavaa aihetta? Ei mutta nythän sen keksin, taidankin alkaa kirjoittamaan sitä saman tien.

10. Kunnes se keskeytyy, koska…

…jotakin jännää tapahtuu. Paloauto takapihalla! Äkkiä kännykkä mukaan ja paikalle kyttäämään mitä on tapahtunut! Kuva paloautosta Instagramiin, checked! Koko naapurusto on paikalla, mutta kukaan ei tiedä, mistä on kyse. Palomiehet välttelevät salamavaloja. Kylläpäs Rauma on jännä paikka. Ehkä tästä saisi jotain mielenkiintoista blogiin! Ei… jotkut muksut olivat keksineet polttaa metsässä vanhoja sanomalehtiä ja jättäneet pienen alueen maata kytemään, kukaan ei ole hengenvaarassa. Palataan takaisin blogin pariin, sillä tämähän on paljon kiinnostavampaa. Kappas, uusi kommentti! Vastaankin siihen saman tien!

paloauto rauma lauantai-ilta

Ärsyttävää, lauantai-illan bloggaaminen keskeytyi palohälytyksen takia, eikä kukaan edes ollut vaarassa!

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 8 Comments
  1. Tää oli hauska! Olen pitänyt blogia kohta neljä kuukautta ja huomannut että tää harrastus on tosiaan muuttanut minua – eikä aina hyvässä! Touhuan joka paikassa kameran kanssa varmasti ärsyttävyyteen asti ja reissulta piti joka ikinen lippunen ja lappunen säästää, ku ei voi tietää, mitä tartten seuraavaa artikkelia varten. Tänään kun lähden testaamaan uutta ravintolaa, yritän jättää kameran kotiin. Pakko pitää välillä lomaa blogista ?.

    1. Kiitos Heidi, ihana kuulla, etten paini yksin näiden asioiden kanssa! 🙂 Onhan se vähän huvittavaa, miten helposti ja yllättäen bloggaaminen vie mukanaan. Mitä enemmän uutta oppii, sitä pahemmin jää koukkuun. Mutta onhan tämä aivan mahtava harrastus, joka antaa paljon. Sori vaan kaverit, etten ole ehtinyt näkemään teitä tarpeeksi! 🙂

      Toi on kyllä mainio pointti, että omasta blogistakin olisi hyvä ottaa välillä pieni irtiotto. Sulkea läppäri ja jättää se puhelin kotiin kun lähtee johonkin. Maukasta ravintolareissua! (Mutta muista silti, että jos se annos ei ole Instagramissa, sitä ei koskaan tapahtunut! 😀 )

  2. Ruhahaha 😀 Nauroin ääneen, tää olis voinu olla mun kirjottama!
    Statistiikka, instagram, kynä ja paperi. Voi vitsi miten tää bloggaaminen onkin vienyt mun vapaa-ajan 😀

    1. Amen sun kommentille! 🙂 Ja osasitko varautua näihin ennen kun aloitit? Mä en ainakaan osannut! Sitä vaan kuvittelee kirjoittavansa pienen postauksen silloin tällöin ja hups! Yht’äkkiä huomaakin istuvansa koneen äärellä aamuyöhön asti! 🙂 Niska- ja hartiaseutu kiittää!

  3. Kaukana ovat ne ajat, jolloin luin lomalla paljon. Tai kotona. Vihot sentään olen jättänyt ja menen neljän vuoden jälkeen enemmän fiiliksellä. Joskus harmittaa, kun yksityiskohdat eivät enää muistukaan mieleen, mutta toisaalta ei blogini ole matkaopas vaan minun kokemukseni.

    1. Kiitos kommentista Annika. Ihan hyvä pointti, bloggaamisen myötä olen itse ainakin alkanut liikkumaan matkakohteessa ihan eri tavalla. Etsin paljon aktiivisemmin mielenkiintoisia käyntikohteita ja puuhastelua kuin ennen, ja tarkastelen juttuja vähän eri näkökulmista. Tosin en ole koskaan pysynyt kauaa paikoillani, lomallakaan… mutta nyt siinä sinne tänne hortoilussa on ehkä joku järki! 🙂

  4. Olipas hauska kiteytys bloggaamisen iloista ja suruista Saana, eihän näille kohdille voi kuin nyökytellä :). Samassa veneessä ollaan <3.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search