skip to Main Content
Menu

Yksin, yhdessä vai yhdessä yksin?

Kaksikielisen blogin kirjoittaminen on joskus tuskallisen aikaa vievää, mutta myös äärettömän antoisaa ja opettavaista. Aina silloin tällöin huomaan jänniä eroja, miten ulkomaalaisten matkustustavat ja mielenkiinnon kohteet poikkeavat suomalaisista.

Jokin aika sitten harmittelin, että vaikka kävijämäärien kehitystä onkin hauska seurata, on asioita, joita mikään statistiikka ei kerro. Pystyn helposti tarkastelemaan mistä maasta blogiani luetaan eniten ja niin päin pois, mutta keitä te lukijat oikein olette? Aktiivisimmat kommenttien kirjoittelijat ovat toki tulleet tutuiksi, ainakin jollakin tasolla, mutta muuten lukijamäärät ovat pelkkiä numeroita. Halusin tietää, minkälaisia ihmisiä ja mielenkiinnon kohteita niiden numeroiden takaa löytyy.

Keitä siellä ruudun toisella puolella on? Kysely matkablogin lukijoille.

Asiaa selvittääkseni tein pari viikkoa sitten pienen kyselyn. Kysely on ja pysyy auki, joten siihen voi edelleen vastata, jos et ole sitä vielä tehnyt. Tein saman kyselyn tietenkin englanniksi, ja vastauksia selatessani silmiini pompsahti mielenkiintoinen ero suomalaisten ja ulkomaalaisten lukijoiden matkailumieltymyksiin liittyen.

Kenen kanssa sinä mieluiten matkustat?

Omat matkakumppanini ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Olen matkustanut äidin kanssa, olen matkustanut velipojan kanssa, olen matkustanut tyttökavereiden kanssa, poikakavereiden kanssa ja jopa isommalla kaveriporukalla. Kesällä 2014 tein ensimmäisen “virallisen” soolomatkan Belgiaan.

Ulkomaalaisissa blogeissa, nykyään yhä useammin myös suomalaisissa, törmää monesti soolomatkailijoihin, jotka hehkuttavat yksin matkustamisen hienouksia. Melko usein nämä bloggaajaleidit ovat nuoria naisia. Yksin matkustavalla on täysi vapaus valita mihin matkustaa ja miten ja mitä matkan varrella näkee, syö, tekee ja kokee. Välillä löydän itseni pohdiskelemasta minkälaisia matkakumppaneita heillä aikaisemmin on ollut, jos kaverin kanssa matkustaminen on tuntunut kovin kahlitulta?

Gran Canaria – matka Kanarialle yhdessä rakkaan ystävän kanssa

Kameran automaattilaukaisulla leikkiminen on hauskempaa kaverin kanssa kuin yksin. Kanarialla 2010, yksi parhaista reissuistani ikinä.

Yöuinnilla hotellin uima-alataassa Kanarialla yhdessä rakkaan ystävän kanssa.

Juhlimassa Gran Canarian ravintoloissa Kanariansaarilla yhdessä rakkaan ystävän kanssa.

Pakkohan tätä oli siis kysyä lukijoilta, ja tähän mennessä saatujen vastausten perusteella ero on aika mielenkiintoinen: suomalaiset vastaajat suosivat puolison tai seurustelukumppanin kanssa reissuilua, kun taas ulkomaalaiset matkustavat mieluiten yksin.

Johtuneeko ero siitä, että mukamas ujot suomalaiset valitsevat mieluiten mukaansa tutun matkakumppanin, ettei vaan tarvitsisi reissulla ajautua keskusteluun vieraan ihmisen kanssa? Välillä nämä suomalaisuutta vainoavat stereotypiat naurattavat ja ärsyttävät samaan aikaan, sillä melko harvoin tunnistan niistä itseni. Vaikka osassa pieni totuuden siemen piileekin, omien kokemusteni perusteella Suomi ei suinkaan ole ainoa maa, jossa bussissa haetaan istumapaikka tyhjältä penkkiriviltä ja esitetään nukkuvaa heti, kun joku asettaa takamuksensa viereiselle istuimelle.

Yksin vai kaverin kanssa?

Matkakumppanin valinnasta riittäisi juttua vaikka kuinka. Olen tehnyt niin huikeita reissuja niin monen huikean kaverin kanssa, että taidan säästää niistä parhaat palat toiselle päivälle. Jos kaikista elämäni matkoista pitäisi valita se yksi huonoin, valitsisin sooloreissuni Belgiaan.

Belgiassa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, puitteet olivat mitä parhaimmat. Mutta inhosin yksin matkustamista. Nautin siitä, kun saan jakaa uudet kokemukset ystävän kanssa, oli se sitten tyttökaveri tai poikaystävä. Tai vaikka molemmat.

Belgian Bruggen sanotaan olevan pohjoisen Venetsia. Kaunis Brugge on romanttinen matkakohde.

Brugge on yksi kauneimmista ja taatusti romanttisimmista kaupungeista, missä olen ikinä käynyt. Olisin mieluummin ihastellut kaupunkia kaverin kanssa kuin yksin.

Belgian Brugge on aivan upea kesäkaupunki, ehdottomasti pariskunnalle sopiva matkakohde.

En ole ikinä kokenut, että yksikään matkakumppanini olisi sitonut minua millään tavalla, tai etten olisi saanut reissun aikana nähdä tai tehdä mitä haluan. Matkaan lähteminen kaverin kanssa ei tarkoita sitä, että yhdessä olisi vietettävä joka siunattu sekunti.

Matkakumppanin valintaa koskevista vastauksista löytyi kuitenkin yksi yhteinen asia kaikille kansallisuuksille: isommalla porukalla matkustaminen on saanut vähiten kannatusta. Kaikista vastauksista, niin suomalaisista kuin “kansainvälisen puolen” yhteenlasketuista äänistä, tämä vaihtoehto on valittu tasan kerran. Yhden kerran.

Kun aloitin tämän jutun kirjoittamisen, minulla oli selvä visio siitä, kuinka haluaisin kirjoituksessani pohtia nimenomaan yksin matkustamisen hyviä ja huonoja puolia. Muutama lause sitten visio kuitenkin muuttui.

Tämä on sitä tajunnanvirtaa. Uusi näkökulma on tässä:

Jaettu ilo on moninkertainen ilo!

Brasilia, 2010.
Kaksi ihanaa ja ikimuistoista viikkoa seitsemän ihanan ystävän kanssa.

Dominikaaninen tasavalta, 2011.
Kaksi ihanaa ja ikimuistoista viikkoa seitsemän ihanan ystävän kanssa.

On aika päästää porukalla matkustaminen pannasta ja tuoda esiin muutama todiste siitä, että jaettu ilo on paras ilo. Matkakumppaneiden runsaudessa on yllättävän paljon hyviä puolia ja uskomattoman vähän huonoja. Yllätys yllätys, ryhmässä reissaaminen ei olekaan vain ikäihmisiä varten! Tai no, olisihan se melko huvittavaa nähdä pari rivillistä mummuja ja pappoja istumassa vaikkapa tämän maasturin katolla Brasiliassa, rollaattorit takahutlaariin sullottuina.

Rantasafarilla Brasiliassa yhdessä seitsemän ihanan ystävän kanssa.

Porukalla matkustaessa ideoita ja näkökulmia on vähintään yhtä monta kuin on matkalaisiakin, eikä kaikkea tarvitse tehdä koko ryhmän voimin. Jos kolme haluaa kokeilla koskenlaskua ja toiset kolme laitesukellusta, niin ne kaksi vässykkää voivat yhdessä lähteä snorklaamaan tai tyytyä rannalla lekotteluun. Ei vaan, snorklaaminen on kivaa puuhaa. Eikä siinä rannalla laiskottelussakaan mitään vikaa ole.

Yksi vaihtoehto on tietenkin kokeilla banaaniveneajelua. Sekin olisi aika mälsää yksin!

Banaaniveneajelulla Dominikaanisessa tasavallassa yhdessä rakkaiden ystävien kanssa.

Näiden reissujen aikana on pelattu lukemattomat erät papupeliä, Yatzya ja tikkipokkaa. Niitäkin olisi vähän tylsä pelailla yksin, tai edes kaksin. Entäpä lentopallo, frisbee tai rantafutis sitten? Paaaaaljon hauskempaa (ja helpompaa) porukalla!

Rantalentopalloa ystävien kanssa hiekkarannalla Dominikaanisessa tasavallassa.

Jalkapalloa hiekkarannalla Brasiliassa yhdessä rakkaiden ystävien kanssa.

Kaikkia parhaita muistoja ei ole voinut ikuistaa kameralla. Muistan, kuinka Brasiliassa kahlasimme meressä keskellä yötä valtavien aaltojen läpi. Me kaikki kahdeksan matkalaista kävelimme rivissä rinnakkain, toisiamme kädestä pidellen suolaisten aaltojen tyrskytessä vasten kasvoja. Sääntönä oli huutaa kovaa ja korkealta, jos yhdenkin ote irtaantuu.

Tai kun Dominikaanisessa tasavallassa aloitimme jokaisen aamun kokkaamalla yhdessä hotellihuoneen keittiössä. Munat, pekonit, pavut ja paahtikset pöytään, pullo viiniä auki ja terassin aurinkoon aamiaista nauttimaan. Brasilian reissulla sain vaivakseni kivuliaan viisaudenhampaan, enkä saanut suutani auki sen vertaa, että olisin voinut syödä tai edes harjata hampaita kunnolla. Onneksi Cachaçaa voi nauttia pillin kanssa. Puhuminenkaan ei oikein sujunut, ja ihanat matkakumppanini antoivat minulle lisänimen “majava”. Oi niitä aikoja.

Oluella ravintolassa Dominikaanisessa tasavallassa yhdessä matkakumppaneiden eli rakkaiden ystävien kanssa.

Ystävien kanssa on ihana lomailla, tässä kuvassa ollaan Brasiliassa hotellin uima-altaalla.

Huippuporukalla on ihan huippua matkustaa. Ja kun mukana on paljon väkeä, on varmaa, että apu löytyy juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Jos vaikkapa altaassa pulikoidessa iskee nestehukka! Eihän sitä koskaan tiedä.

Hädässä ystävä tunnetaan. Uima-altaassakin voi iskeä jano!

Kaikkien janoisten sankari!

Entä sinä, matkustatko mieluiten yksin, yhdessä vai yhdessä yksin? Oletko tehnyt yhtään reissua isomman porukan turvin? Itselleni riitti yksi soolomatka opettamaan, etten nauti yksin matkustamisesta. Muutaman vanhan valokuvan esiin kaivaminen riitti muistuttamaan, kuinka paljon nautin useamman kaverin porukalla tehdyistä reissuista.

Lue myös kuinka ihanalta tuntu, kun kaikki sujuu hyvin eikä yhteydenpito katkea.

Ystävien perässä kiertelimme aikoinaan myös Euroopassa, jolloin matkustimme Italiaan, Saksaan ja Puolaan ihan vaan ystäviä tavataksemme.

Tiesitkö muuten, että Live now — dream later on myös Facebookissa. Sivulle päivittelen matka- ja juttuvinkkejä myös sellaisina päivinä, kun blogin puolelle ei ilmesty uutta. Ja hei, mikset seuraisi myös Twitterissä ja Instagramissa, joista löydyn nimimerkillä @saanajaakkola.

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 7 Comments
  1. Kiva postaus 🙂 Ite tykkään matkustella yksin, pidän siitä vapauden tunteesta että saa itse päättää mitä tekee ja mihin menee. Yksin olen käynyt Saksassa, Singaporessa, Malesiassa ja viime syksyn olin vaihdossa Irlannissa. Ensi vuoden alkuun on suunnitteilla reissu yksin Hongkongiin, Etelä-Koreaan ja Australiaan. Viihdyn hyvin yksin, joten ei mua haittaa matkustaa yksin 🙂 Eikä mulla oikein edes ole matkaseuraa kenen kanssa matkustaa, ainakaan tollasia pitempiä, monen kuukauden matkoja. 2012 olin serkun kanssa kaks kuukautta Uudessa-Seelannissa, silloin oli ihan kiva että oli matkaseuraa kun se oli ensimmäinen matka missä varattiin lennot, majoitus ym. kaikki itse.

    1. Kiitos kommentista Tanja. Sä oletkin reissannut paljon yksin! Mihin teit sun ensimmäisen “soolomatkasi” ja muistatko yhtään minkälaisia fiiliksiä sulla oli sen reissun aikana? Ilmeisesti ihan positiivisia, kun olet jatkanut yksin matkustelua! 😉

      1. Ekan matkan yksin tein Saksaan, joulukuussa 2013, olin silloin 21. Pari päivää vietin kirjekaverini kanssa. Tuo matka ei kauheasti jännittänyt, koska olin sitä ennen matkustellut aika paljon. Viime kesän matka jännitti vähän enemmän, koska olin ekaa kertaa menossa Aasiaan päin. Mutta kaikki meni hyvin 🙂 Jotku tuttavat ja mamma sitä välillä “kauhistelee” että meen yksin tuolla maailmalla, mutta missään vaiheessa ei ole pelottanut tai ollut turvaton olo.

      2. Ei muakaan yksin matkustamisessa se turvattomuus pelota, olen kai vaan niin “kaveririippuvainen” persoona, että tarvin jonkun ihmisen rinnalleni, jonka kanssa jakaa kaikki matkalla koetut ilot ja surut. Mulle yksin matkustaminen on vähän niin kuin lenkkeily: olisihan siinä hyötynsä, mutta se on vaan niin kovin tylsää! 😀 Mutta kiva kuulla kokemuksia ja ajatuksia sellaiselta, joka oikeasti tykkää matkustaa yksin. Näin se matkailu avartaa!

  2. Riippuu itse matkan tyypistä ja agendasta että millaisessa porukassa haluaa matkustaa. Ehkä jos haluaa maata rannalla ja relata on helppo lähteä kaveri(e)n kanssa. Itse reissaamisen, kun heittää rinkan selkään ja lähtee, teen mieluiten yksin. Olen ollut kavereiden kanssa ja on ollut kivaa ja vaikka kompromissit eivät ole minulle mikään ylitsepääsemätön este, on vaan helpompi kun voi tehdä päätökset itse. Yksin matkustaessa en koe olevani yksin vaan olen noilla reissulla tutustunut mahtaviin ihmisiin ja meistä on muodostunut porukoita ja elinikäisiä ystäviä. En mäkään menisi bananaboatille yksin, mutta entäpä uusien kavereiden kanssa ympäri maailmaa!

    1. Juuri nuo uudet tuttavuudet luovat sen yksinmatkustamisen suolan. En väitä etteikö kavereiden kanssa voisi tutustua myös, mutta yksin se on jotenkin helpompaa. Itsekin olen (etenkin ollut) todella kaveriorientoitunut, mutta ensimmäisen sooloreissuni jälkeen minulle avautui kokonaan uusi maailma hostellien avoimen ilmapiirin ja couchsurfingin kautta!

      1. Kiitos kommenteista Mirja. Me ollaan tehty mahtavia uusia tuttavuuksia myös noilla ison porukan reissulla, mutta olet kyllä oikeassa, että yksin matkustaessa sitä herkemmin on avoin niille uusille tuttavuuksille. Ja varsinkin jos sohvasurffaa, eihän siinä voi uusilta tuttavuuksilta edes välttyä. Oman sooloreissuni Belgiaan tein kimppakyytien ja sohvasurffauksen voimin. Yövyin kahdessa eri paikassa, ja täytyy sanoa, että “isännät” olivat kumpikin hieman outoja, toinen vähemmän, toinen hurjasti enemmän. Mutta ekassa paikassa yöpyi samaan aikaan kaksi brasilialaista tyttöä, joiden kanssa vietin iltaa Antwerpenissä ja meillä oli ihan mieletön ilta. Tutustuminen näihin kahteen tyttöön olikin mun oman sooloreissuni kohokohta! 🙂

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Search