skip to Main Content
Menu

Ulkona syömisen ihanuus ja kauheus

Syötkö usein ulkona muulloin kuin matkustaessasi?
Kuinka usein aterioit esimerkiksi oman kotikaupunkisi tai lähiseudun ravintoloissa?

Voin rehellisesti tunnustaa, etten käy itse ravintoloissa kovinkaan usein. Eilisiltana sain jälleen kerran katkeran muistutuksen miksi.

Yksi merkittävä tekijä on luonnollisesti raha. Ulkona syöminen on arvokasta puuhaa, varsinkin Suomessa. Pihviannosta saa vain harvoin alle 20–25 euron, ja jos sen pihvin seurana nauttii vielä lasillisen punaviiniä, kuten itse tykkään tehdä silloin harvoin kun ravintolassa käyn, ei kahden hengen ravintolaillallisesta voi millään selvitä alle 50 euron.

Jos ruoka on herkullista, kuten sen pitäisi olla, ja palvelu pelaa, kuten sen kuuluisi, maksan ateriasta mielläni tuon edellä mainitun summan. Valitettavan usein saan kuitenkin pulittaa suuren summan rahaa valtavasta pettymyksestä. Näin kävi jälleen kerran eilen.

Jo ensivaikutelma sai minut ja pienen seurueeni epäilemään illan sujuvuutta. Puitteet olivat kohdillaan, sillä kyseessä oli upea ja idyllinen ravintola, mutta meitä palveleva naishenkilö ei juurikaan vakuuttanut ammattitaidollaan, saatika asiakaspalveluhenkisyydellä. Luotimme kuitenkin siihen, että ruoka on maittavaa topakasta tarjoilijarouvasta huolimatta.

Kun annokset saapuivat pöytään, emme voineet muuta kuin naurahtaa. Ruokalistalla kuvailtu “lämmin kasvislisuke” vaikutti siltä, kuin keittiöhenkilökunta olisi joutunut väkisin kaapimaan vuoan pohjalta koko ravintolan vihoviimeiset juurekset ja jakamaan ne kutakuinkin tasan meidän neljän kesken. Ruoka itsessään oli ihan keskivertotasoa, lukuun ottamatta viimeistä pihvinpalastani, josta pilkotti vaalea kiharainen hius. Eikä se ollut minun.

Tarjoilijan tullessa noutamaan lautasia (muovilautasia, ihan vaan näin huomiona), hän ei elettäkään osoittanut tiedustellakseen, miten ruoka maistui. Oma-aloitteisesti mutta ystävälliseen äänensävyyn ilmaisin hänelle tyytymättömyyteni annoksestani löytyneeseen hiukseen.

Olipa hyvä, että tuo lautasen reunalla oleva hius sojotti viimeisestä pihvinpalasta. Olisi muuten jäänyt koko annos syömättä, sillä tuli hieman etova olo tuon löydön jälkeen.

Vastauksesi sain tarjoilijarouvalta tympeän mulkaisun ja kysymyksen:

Jaa mistä se hius muka löytyi?

Kohteliaasti toistin hiuksen löytyneen pihvistä. Ei vastausta. Tarjoilija katosi kuin tuhka tuuleen, eikä palannut.

Aikamme odoteltuamme pyysimme laskun toiselta tarjoilijalta. Oikein ystävällisen oloinen nuori herra toimi nopeasti, ja alkuperäinen tarjoilijamme toi laskut pöytään, sanaakaan sanomatta. Ei herunut pahoitteluja annoksestani löytyneestä hiuksesta, ei elettäkään minkäänlaisen hyvityksen, edes kahvikupposen merkiksi. Maksoimme ja poistuimme paikalta. Mikä ravintolaelämys! Eipä tarvi toistamiseen mennä asiakkaaksi kyseiseen ravintolaan.

Best hamburger ever Nyhavn Copenhagen

Valitettavasti tämä ei ole ainoa vastaavanlainen kokemus. Boikotoitavia ravintoloita on kertynyt listalle useampia. Yksikään ei ainoastaan siksi, että annos oli pettymys, vaan pääasiassa henkilökunnalta saamamme kohtelun vuoksi.

Viime talvena kävimme tutussa ravintolassa, jossa tilasimme tutun annoksen. Laatu oli kuitenkin huikeasti aikaisempaa surkeampi, eikä osa annoksesta ollut edes syömäkelpoista. Kasvotusten antamaamme asialliseen palautteeseen saimme vastaukseksi ärähtelyjä, murahteluja ja kolmannen osapuolen syyttelyä. Lähetin vielä kotiin päästyäni sähköpostilla palautetta sekä ruoasta että saamastamme asiakaspalvelusta, mutta viestiini ei koskaan kuulunut vastausta. Emme ole sen jälkeen palanneet kyseiseen ravintolaan, emmekä aiokaan.

Olen itsekin työskennellyt tarjoilijana vuosien ajan, ja tiedän oikein hyvin, ettei työ ole aina yhtä juhlaa. Tarjoilijan työ on uskomattoman rankkaa, minkä vuoksi arvostankin ravintoloiden henkilökuntaa valtavasti. Harmi vain, että nykyään ei arvostus tunnu olevan molemminpuolista.

Huonoja päiviä sattuu kenelle tahansa, myös ravintolahenkilökunnalle, mutta se ei ole asiakkaan vika. Toki on myös kenkkumaisia asiakkaita, minulla on rutkasti kokemusta siitäkin, mutta jos edellinen asiakas on ollut ****pää, se ei suinkaan ole seuraavan asiakkaan syytä.

Erityisen huvittavaksi asian tekee se, että nykyään kuka tahansa ravintolaan astuva asiakas voi olla arvostettu ruokabloggaaja tai ravintolakriitikko. Facebook on täynnä hyville ja huonoille kokemuksille omistettuja ryhmiä, joissa sana leviää kulovalkean tavoin.

Ja vaikka ei olisikaan, mielestäni meillä jokaisella oikeus saada ravintolaan mennessämme rahoillemme vastinetta, sekä ruoan että palvelun suhteen. Itselleni ainakin ulkona syöminen on harvinaista herkkua. Se on elämys. Tai sen ainakin pitäisi olla.

nepalilainen ravintola

Miksi ihmeessä heittäisin 50 euroa hukkaan ruoasta, jonka valmistaisin paremmin omassa kotikeittiössä, ilman tympeän asiakaspalvelijan tiuskimista? Samalla voin hakea eräästä alkoholioikeuksin varustellusta myymälästä pullon punaviiniä, jonka saan samaan hintaan kuin ravintolassa lasillisen. Joka tuutista toitotetaan, kuinka pitäisi suosia kotimaisia elämyksiä ja palveluja, mutta jos joka kerta saa näin kylmettäviä kokemuksia – ja vielä maksaa siitä suolaisen hinnan – raja tulee vastaan ja nopeasti. Kuinka kukaan edes kuvittelee asiakkaan palaavan ravintolaan tällaisen kohtelun jälkeen? Sanan levittyä ei tällaiseen ravintolaan mene kukaan mukaan. Hyvää jatkoa yrittäjälle, joka ei vaivaudu noteeraamaan asiakaspalautetta.

Taitaa mennä tovi ennen kuin seuraavan kerran uskaltaudun ottamaan riskin ja syömään ulkona.

Onko sinulla vastaavia kokemuksia suomalaisista ravintoloista? Hassua kyllä, matkustaessa suurin osa ruokailusta tapahtuu ravintolassa, eikä kohdalleni ole milloinkaan osunut vastaavaa, ei missään muussa maassa kuin Suomessa. Uuteen ruoka- ja ravintolakulttuuriin tutustuminen onkin yksi matkailun ehdottomista helmistä. Olisi mukava käydä useammin ulkona syömässä täällä kotimaassakin. Jos se olisi elämys.

Huomautus: tämän postauksen kuvilla ei ole mitään yhteyttä kirjoituksessa viitattuihin ravintoloihin. Kuvat ovat otoksia eri ravintoloista, joissa olen reissuillani aterioinut. Ja joihin olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, saamaani asiakaspalvelua myöten.

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 11 Comments
  1. Tuttua tekstiä! Mä olen aika vaativa asiakas ja en todellakaan aio mennä uudelleen paikkaa, jossa palvelu on ollut huonoa. Hyväksi havaitsemiini paikkoihin menen kyllä kerta toisensa jälkeen ja kerron muillekin. 🙂 Olen ilokseni huomannut, että ainakin Kuopiossa palvelu on monissa paikoissa nykyään oikein hyvää ja siitä on mukava antaa palautetta myös ravintolan henkilökunnalle – kun on joskus ollut asiakaspalvelutyössä niin osaa arvostaa henkilökunnan panosta ihan eri lailla!

    1. Itse en edes koe olevani millään tavalla vaativa asiakas, mutta kun tuntuu ettei edes ne perusasiat ole monessa ravintolassa kunnossa. Kuten juurikin asiakaspalvelu ja tasalaatuinen ruoka. Mainitsit kyllä tosi hyvän pointin, eli ois vallan ihanaa jos ihmiset useammin muistaisivat kehua ravintolahenkilökuntaa hyvästä palvelusta ja onnistuneesta elämyksestä, se motivoisi henkilökuntaakin pitämään yllä sitä asiakaslähtöistä asennetta. Kiitokset on tänä päivänä kovin harvinaisia, valitettavasti.

  2. Minä käyn paljon – voisi kai sanoa toisinaan liiankin usein – ravintoloissa, sekä kotona Barcelonassa että reissunpäällä, Suomessakin, ja monenlaista asiakaspalvelua ja ruoanlaatua on tullut nähtyä. Toisinaan se olisi niiiin pienestä kiinni, että ravintolasta jäisi hyvä fiilis, että jää ihan ravintolan puolesta harmittamaan. Ja toisinaan vaatimatonkin ravintola voi erinomaisen palvelun ansiosta jäädä mieleen pitkäksi aikaa.

    Yksi juttu, minkä vuoksi moni ravintola on menettänyt meidän rahamme on se, ettei tarjota mitään gluteenitonta vaihtoehtoa. Toisinaan meitä on ollut usean perheen seurueita eli yli parikymmentä henkeä ja totta kai me valitaan paikka, josta kaikille löytyy ruokaa, oli se sitten kasvisvaihtoehto tai gluteeniton. Oletin, että Suomessa tämä olisi jo itsestäänselvyys, mutta ei se ihan siltä näytä, harmi.

    1. Ihan totta, ruoan ei tarvitse välttämättä olla gourmet-laatua, jos palvelu on ensiluokkaista. Mulle on myös moni ravintola jäänyt mieleen ihan puhtaasti erinomaisen palvelun ansiosta. Sitä palaa niin mielellään sellaiseen ravintolaan, missä tietää varmasti saavansa hyvää palvelua. Aina.

      Aika erikoista tosiaan, jos erikoisruokavaliota noudattavien on vaikea löytää sopivaa ruokapaikkaa. Varsinkin kun juurikin kasvissyöjiä ja viljavammaisia on koko ajan entistä enemmän. Itsekin tosi usein tilailen ohi listan, eli pyydän esim. kasviksia perunoiden tilalle tai hampurilaisen ilman sämpylöitä ja kahdella pihvillä! 😀 Yleensä tällaiset erikoistoiveet onneksi toteutetaan ongelmitta.

  3. En ole oikeastaan ikinä (ehkä kerran tai pari) käynyt Suomessa ravintoloissa ja jotenkin ei vaan ole ikinä houkutellut maksaa esim. pizzasta tai pasta-annoksesta 20-30e kun saman saa vaikkapa Roomasta 5-6 eurolla. Ikävää tuollainen kokemasi asiaton palvelu, kyllähän jo esimerkiksi joissain pikaruokaloissa voi saada ilmaisen jäätelön/kahvin jos ruuan seassa on hius tai jotain muuta sellaista, tai näin asian pitäisi olla että vika korvattaisiin jollain. Olen myös pistänyt merkille sellaisen asian että jostain syystä Suomessa kebabit ovat todella rasvaisia ja täyttäviä, kun taas ulkomailla kebabbeihin laitetaan ilmeisesti kanaa jolloin ne ovat jotenkin kevyempiä

    1. Itse tarjoilijana työskennellessäni tuli jaettua kahvikupposia tai pieniä alennuksia paljon pienemmästäkin harmituksesta kuin hiuksesta ruoassa. Hymyilevänä lähtevä asiakas oli aina ykkösjuttu, vaikka ei kaikki ihan putkeen olisi mennytkään. Toinenlainen mentaliteetti tuntuu olevan tänä päivänä. Huvittavinta on se, että “olen pahoillani” olisi riittänyt, mutta en edes sitä saanut kummassakaan kirjoituksessa mainitussa tapauksessa. Käsittämätöntä!!!

      Joku saa korjata jos olen väärässä, mutta mun käsittääkseni oikea kebabliha kuuluisi olla lammasta. Suomen kebabpaikoissa se on jotakin sian ja naudan ruhonjämistä väännettyä mössöä, missä on vaikka mitä muuta mukana. Espanjassa sen sijaan kebabia tilatessasi saat usein kanavartaan tai sen, mitä me kutsutaan tortillaksi. Espanjassa tortilla taasen on munakas. Matkoilla opittua eri maiden ruokakulttuureista! 😀

  4. Niimpä, pahottelullakin pääsis jo pitkälle, kaikki ei osaa edes sitä..

    1. Todella totta. Mitä tapahtui “asiakas on aina oikeassa” -ajattelumallille? Yleensä kun jotain menee pieleen, ne pahoittelut riittäisi, mutta kun pahoittelujen sijaan asiakaspalvelija vaan tiuskii ja murahtelee, se saa minut ainakin pysymään kaukana kyseisestä ravintolasta.

  5. Sano muuta, eilen kävin Amarillos syömässä kanahampurilaisen ja se menetteli, ok, mut oisin kyl ite tehny varmaan paremman, höttönen sämpylä, kanassaki ois voinu olla enemmän maustetta, onneks yleensä ravintolaruuat ollu hyviä..

    1. Unohdin ihan mainita tässä jutussa meidän ensimmäisen, ja ainakin toistaiseksi viimeisen, illallisen paikallisessa Amarillossa: lähes tyhjässä ravintolassa ruoan tulo kesti 50 minuuttia, ja kun olisimme siinä odotellessamme tilanneet juotavaa, 5 tarjoilijaa juorusi tiskin takana metrin päässä meistä, eikä kiinnittänyt meihin mitään huomiota yrityksistä huolimatta. Ihan itse piti sitten tiskiltä hakea juotavaa. Ruoka oli ihan hyvää kyllä, mutta kun palvelu on tuota luokkaa, ei mua kovin helposti saa samaan ravintolaan uudelleen.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Search