skip to Main Content
Menu

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin

  • Suomeksi
  • In English
Maanantai 7. syyskuuta, 2015. Kello 15.00.

Aloitamme tutustumisen Björklidenin lumoavaan maailmaan Kåppasjokkgrotta-luolastossa, joka on yksi Ruotsin pisimmistä luolastoista.

Olin juuri kirjautunut sisään hotellihuoneeseeni ja lueskelin ruskaretkemme ensimmäisen päivän ohjelmaa. Iltapäivällä tutustuisimme yhteen Ruotsin pisimmistä luolastoista. Mitenköhän retkelle pitäisi varustautua?

Hyvät kengät jalkaan, tietenkin. Ehkäpä ulkovaatteiden alle on hyvä pukea aluskerrasto, sillä luolassa voi olla viileää. Ei kai siellä kummempia seikkailutamineita tarvita, jos vain kiertelemme jonkin aikaa valtavassa luolassa kuunnellen, kuinka opas kertoo meille alueen historiasta. Ihan mielenkiintoista, mutta ei kovinkaan extremeä. Tosin meitä varoitettiin etukäteen, että luolassa on tavallista enemmän vettä, minkä vuoksi saimme Hotell Fjälletin urheilukaupasta lainaksi kumisaappaat.

Eipä kai siellä kummempia seikkailutamineita tarvita, jos vain kiertelemme jonkin aikaa valtavassa luolassa kuunnellen, kuinka opas kertoo meille alueen historiasta. Ihan mielenkiintoista, mutta ei kovinkaan extremeä.

En olisi voinut olla enempää väärässä.

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

Käveltyämme puolisen tuntia vuoristomaisemien ympäröimiä luontopolkuja saavuimme pienen vesiputouksen äärelle. Oppaamme Amanda ilmoitti, että olemme saapuneet luolan suulle. Katselin hetken ympärilleni ihmetellen, missä kummassa tämä paljon puhuttu luola oikein oli.

Kuinka olinkaan kuvitellut, että vastassani olisi kallionseinämään kovertunut valtava luolansuu, josta astuisimme sisään avaraan, joskin hämärään luolastoon. Sen sijaan jalkojeni juurella, aivan maan rajassa, kivikon ja kasvillisuuden keskeltä pilkotti pieni musta aukko, joka vaikutti pohjattomalta.

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

Amanda ohjeisti, että luolaan olisi laskeuduttava pylly edellä. Kuilu johti ajoittain aivan kohtisuoraan maan uumeniin. Käsien ja jalkojen oli lähes sokkona etsittävä otetta kallionseinämistä, sillä kapeassa kuilussa ei ollut tilaa käännellä kroppaansa tai päätään tarttumapintaa etsien. Voit vain tuijottaa edessäsi olevaa kiviseinää.

Amanda laskeutui alas luolan uumeniin ensimmäisenä näyttääkseen meille mallia. Hän lupasi huutaa, kun seuraava saa tulla. Se olisin minä. Amanda katosi näkyvistä, eikä mitään kuulunut vähään aikaan. Ympärillä oli aivan hiljaista.

Kunnes sitten Amandan ääni kajahti kuuluviin. Nyt mennään!

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

Kuva: Teea / Curious Feet

Sormikkaat eivät juurikaan taskussa lämmittäneet. Virhe numero yksi. Kylmät, kosteat ja terävät kivet raapivat kämmeniä, mutta irti ei voinut päästää. Menosuuntaan ei ollut mahdollisuutta vilkuilla, vaan seuraava sormille tai jalalle sopiva tarttumispinta oli löydettävä tunnustelemalla.

Kun viimein havaitsin Amandan otsalampun kajon, olo oli suhteellisen helpottunut. Selvisin voittajana. Tosin tämähän oli vasta alkua. Olin vasta päässyt sisään luolaan. Sitä ei kai vielä kovin suureksi saavutukseksi voi kutsua.

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi
Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

Amanda oli alhaalla vastassa ja auttoi luolaan laskeutuvia viimeisten metrien kanssa.
Huh, mikä sisääntulo.

Laskeuduttuamme turvallisesti maankamaralle seisoimme luolaston suurimmassa tilassa, Hopealuolassa, jossa Amandan mukaan on vihitty ainakin kaksi pariskuntaa. Haluaisinpa vaan tietää kuinka morsian ja sulhanen pukuineen, pappi sekä häävieraat vihkitilaisuuteen laskeutuivat. Tulipahan vaan mieleen.

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

“Taitaa pahin olla ohi, täällähän on tilaa vaikka kuinka”, ajattelivat Saana ja Teija Hopealuolassa hengaillessaan. Väärin taas. Kuva: Teea / Curious Feet.

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

2,1 kilometrin mittainen luolasto tunnetaan parhaiten nimellä Kåppashåla, ja se on yksi Ruotsin pisimmistä luolaverkostoista. Amanda kertoi kulkeneensa koko luolaston läpi vain kerran, ja se vei häneltä noin neljä tuntia. Oli siis sanomattakin selvää, että me vain piipahtaisimme luolan uumenissa.

Normaalisti tähän aikaan vuodesta luola on pintakosteutta lukuun ottamatta kuiva. Viileästä kesästä johtuen vuoriston lumi suli hitaasti eikä auringosta ollut tänä kesänä kuivattajaksi. Yleensä luolassa on melko helppo kulkea kävellen, mutta meidän luolaretkellämme vesi virtasi luolaston pohjalla valtoimenaan.

Vesi kohisi myös yläpuolellamme. Muistatko alussa esittelemäni joen vesiputouksineen? Se joki virtasi suoraan päällämme. Olimme siis kahden veden välissä.

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

Eteneminen luolastossa vaati paljon muutakin kuin ahtaiden paikkojen sietämistä. Välillä oli ryömittävä, välillä tasapainoiltava märkien ja liukkaiden kivien päällä, kuten Amanda ja Panu yllä olevassa kuvassa todistavat. Vesi oli paikka paikoin niin korkealla, että saappaista huolimatta kuivat jalat eivät olleet itsestäänselvyys.

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi
Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi
Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

Jossakin vaiheessa osalle porukasta tuli stoppi vastaan. Eikä ihme, olihan meidän palattava samaa reittiä takaisin, joten oli parempi säästää voimia.

Muiden esteiden ohessa meidän olisi kiivettävä ylös samaa kuilua, jota pitkin laskeuduimme takapuoli edellä luolan uumeniin. Ennen sitä osa meistä halusi kuitenkin jatkaa hieman pidemmälle. Minä ja Teea tietenkin intoa piukassa ensimmäisinä.

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi
Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi
Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

Kalkkikiviluolille ominaisten tippukivien muodostuminen voi kestää tuhansia vuosia. Nämä vauvaikäiset tippukivet havainnollistavat kivasti stalaktiittien eli tippukivien  syntyä.

Luolan suuaukon kuilua kapuaminen olikin onneksemme odotettua simppelimpää. Kaikkien voimat riittivät loppuun asti, ja voittajien oli helppo hymyillä. Kåppasjokk-luolasto ylitti kaikki omat odotukset, ja aikaisemmin näkemäni luolat kalpenivat tämän rinnalla. Ilmeisesti arvostan haasteellista seikkailua valtavien turistiluolien ja jättimäisten tippukivien ihailun sijaan. Mitä likaisempi ja väsyneempi retken jälkeen olen, sitä parempi reissu on takana.

Suuret kiitokset erityisesti ihanalle oppaallemme Amandalle, joka teki tästä retkestä ikimuistoisen – ja pönkitti vielä itsetuntoamme huomauttamalla, ettei luolassa liikkuminen ole milloinkaan ennen ollut näin haasteellista suuren vesimäärän vuoksi. Kyllä näillä kehuilla kelpasi lähteä seuraavan päivän jäätikköseikkailulle.

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi

· Matkan ja luolaseikkailun tarjosi VisitSweden ·

  • Suomeksi
  • In English

Tallenna juttu Pinterestiin:

Tutkimusmatka kalkkikiviluolan uumeniin | Live now – dream later -matkablogi


Seuraa Live now – dream later -blogia myös somessa:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 4 Comments
  1. Yksityiskohtainen raportti! Mulla ei jääneet Amandan jutut noin hyvin mieleen, koska keskityin “selviytymiseen”.

    Se oli kyllä melkoinen hetki, kun Amanda selitti, että suuri vesimäärä teki hommasta tavallistakin extremempää… 😀

    1. Mä olin niin haltioissani ja ikionnellinen siitä, ettei me päädyttykään perinteiselle turistiluolaretkelle, että taisin kuunnella ja kysellä tarkkaavaisemmin mitä yleensä. Vihkimiset mulle jäi mieleen, ihmettelin paikan päälläkin miten vihkiparit häävieraineen sinne on päässyt! 😀 Amanda ei tosin tiennyt kuinka isoja tilaisuuksia ne olivat, tuskin kovin isoja. 😉

  2. Ei pysy enää edes laskuissa kuinka moneen blogiin olen käynyt jo kommentoimassa näitä teidän seikkailuja! Miten hurjaa ja just sellaista extremeä, mistä olisin ollut superinnoissani. Mahtavia kuvia. Näistä kyllä selkeästi näkee, ettei ollut mitenkään päin mikään heleppo reissu 😀

    1. Heh, meitä oli reissussa kolme matkabloggaajaa + 1 muotibloggaaja, joten tämä blogi oli varmaankin kolmas tai neljäs kommentoitava! 😉 Mutta kiva kun tulit jättämään tassunjälkesi tännekin. Olisit varmasti nauttinut reissusta, nämä retket olivat kaikki kuin mulle tehtyjä, ja nautin joka hetkestä täysin siemauksin! 🙂 Jäätikkövaellusreportaasia tulossa piakkoin.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search