Olipa kerran linna…

• 
• 

Kukkulan huipulla kohoava Gediminasin linna, tai paremminkin sen rauniot, kiinnitti välittömästi huomioni päästäessäni ensimmäistä kertaa päivänvalon sisään hotellihuoneen ikkunasta.

Tervehdys Vilna, olemme perillä!

 

 

Uuteen kaupunkiin on kiva saapua ilman tarkkoja suunnitelmia – sen kun antaa intuition ja mielenkiintoisten katseenvangitsijoiden määritellä lomapäivien kulun. Heti ensivilkaisulla päätin, että seuraavana aamuna valloittaisimme tuon horisontissa siintävän mäennyppylän linnakkeineen.

Ikkunan äärellä seistessäni yritin mittailla etäisyyksiä silmämääräisesti. Kävelymatka hotellilta kukkulan juurelle veisi korkeintaan kymmenen minuuttia. Välimatkan päästä oli hieman vaikea hahmottaa, kuinka iso urakka sen huipulle kapuaminen tulisi olemaan. Ei se ainakaan kaukaa katsottuna kovin hankalalta vaikuttanut.

 

 

Olinpa sitten tutussa tai täysin ennalta tuntemattomassa kohteessa, rakastan kaikkea, millä on tarina. Jokaisella kaupungilla, nähtävyydellä, ihmisellä ja kivenkololla pitäisi olla jonkinlainen tarina taustallaan, eikä sen tarvitse olla täynnä jännittäviä käänteitä. Yleensä kohteen kiinnostavuuden määritteleekin se, miten tuo tarina on kerrottu.

Gediminasin linna tunnetaan Vilnan ja jossain määrin koko Liettuan symbolina. Sen kerrotaan olevan Vilnan ensimmäinen rakennus, ja sen syntytarina on ihanan erikoinen. Kuten jokaisessa loistavassa tarinassa, tässäkin tarussa on velhoja ja rautasusia.

 

 

Elämme 1300-luvun alkupuolta, jolloin Liettuan suuriruhtinaskuntaa hallitsi, kukapa muukaan, kuin herra nimeltään Gediminas. Legenda kertoo Gediminasin olleen metsästämässä Vilnan laaksossa, joka tunnettiin tuohon aikaan Šventaragisen laaksona myyttisen suuriruhtinaan polttohautausepisodin seurauksena.

Raskaan metsästysretken uuvuttamana Gediminas päätti jäädä yöksi laaksoon. Tuona yönä hänen uneensa ilmestyi rautainen susi, joka legendan mukaan ulvoi kovempaa kuin suuri susilauma. Rautasusi seisoi saman kukkulan huipulla, mistä Gediminas oli aikaisemmin metsästysretkensä aikana saanut saaliikseen valtavan härän. Arvatkaapas, mikä kukkula oli kyseessä?

 

 

Eriskummallisesta unestaan häkeltyneenä Gediminas päätti mennä ennustajavelhon puheille. Lizdeikan velho, myös tietäjäksi tituleerattu, kertoi unen olevan enne linnasta ja kaupungista, jotka Gediminasin olisi paikalle rakennettava.

Kaupungista tulisi myöhemmin tunnettu ympäri maailman, ja siitä tulisi myös upea pääkaupunki Liettualle.

Gediminas noudatti uskollisesti ennustajan tulkintaa. Kukkulan laelle nousi linna ja sen juurelle Liettuan uusi pääkaupunki, Vilnia-joen mukaan nimensä saanut Vilna.

Tänä päivänä Gediminasin linna on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Sen syntytarinasta voidaan olla montaa eri mieltä, mutta yksi asia on varmaa – kukkulan huipulta avautuu huikeat näkymät koko kaupungin yli, eikä sitä sen vuoksi kannata Vilnan-matkalla missata.

 

 

 

Kukkulan päälle pääsee kävellen tai rinteen pohjoispuolella kulkevaa köysirataa hyödyntäen. Kapuaminen ei vaadi kovinkaan paljon voimia, sillä matka ei ole pitkä eikä rinne ole jyrkkä, mutta mukulakivistä muodostuvan tien vuoksi suosittelen hyviä, mieluiten tasapohjaisia kenkiä.

Näköala on kapuamisen arvoinen. Todella. Suosi kirkasta päivää, vaikka pilvisen taivaan alla rauniolinnasta saakin ihanan dramaattisia kuvia.