skip to Main Content
Menu

Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu?

Koli oli kalvanut mielessäni jo pitkään. Niin oli myös talviretkeilyharrastuksen aloittaminen – tai vähintään sen kokeileminen. Tammikuinen lomaviikko Vuokatissa tarjosi meille mainion tilaisuuden vierailla samalla reissulla myös Kolin kansallismaisemissa.

Hemmottelevat hotellit ja täyden palvelun lomamökit kieltämättä houkuttelivat, mutta halusimme kokea Kolin niin läheltä kuin mahdollista. Niinpä päätimme viettää yön varaustuvassa, vaikka se kuulostikin vähän nössöltä talviretkeilykokemukselta. Jostain on kuitenkin aloitettava, ja puumökki kansallispuiston siimeksessä tuntui pehmeältä laskulta talviretkeilyn pariin kunnon varusteiden ja kokemuksen puuttuessa.

Tosiaan, kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun yöpyisimme Metsähallituksen ylläpitämässä varaustuvassa. Ikolanahon tupa vaikutti ihan passelilta ratkaisulta yhden yön pikavisiittiä varten.

Nössöyskin kokemuksesta katosi, kun juuri ennen saapumistamme lämpömittarin elohopea sattumalta laski -30 pakkasasteeseen.

Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi

Heti Kolille päästyämme haimme varaustuvan avaimet luontokeskus Ukosta, missä meitä varoiteltiin vastassa olevista olosuhteista. Saimme hyvät ohjeet, kuinka aloittaa mökin lämmittäminen, ja myös mainion vinkin auringonlaskun ihailuun viereisen Mäkrävaaran laella. Meille myös huomautettiin, että Ikolanahon lähde ja kaivo olisivat näillä pakkasasteilla hyvin todennäköisesti jäässä, joten omat juomavedet piti kantaa mukana.

Lähin pysäköintipaikka oli vain 700 metrin päässä tuvasta. Olimme lomailleet hyvin varustellussa mökissä jo viikon päivät, joten meillä oli mukana melko paljon tavaraa, mitä emme tuvassa tarvitsisi, muttemme voineet jättää niitä autoon jäätymäänkään. Otimme siis autosta kannettavaksi paljon turhaa, mutta 700 metrin matka tuntui pikkuseikalta, vaikka pakkasta olikin paljon.

Niin, mehän olimme Itä-Suomen vaaroilla. Totta kai matka tuvalle kulkisi tuoreen lumen peittämää liukasta polkua… ylämäkeen!

Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi
Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi

Pakkasessa kapuaminen ja lumessa tarpominen voi olla hikistä hommaa. Kun Ikolanahon tupa vihdoin siinsi silmissä, olo oli suhteellisen helpottunut. Olimme Ikolanahon ensimmäiset vieraat sitten lumentulon, joten meillä ei ollut valmiiksi tallattua polkua tai edes jalanjälkiä, joita seurata. Kantamusten ja jyrkähkön ylämäen ansiosta hiki virtasi, joten lämpötila tuvan sisällä ei tuntunut kovin pahalta. Vielä.

Tiedätkö muuten sen tunteen, kun olet juuri kahlannut raskaan lastin kanssa lumessa lähes kilometrin verran ylämäkeen, ja heti perille päästyäsi tajuat, että kaikki juomavesi jäi autolle? Niin… se tuntuu tosi hyvältä!

Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi
Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi

Kuten luontokeskuksen ystävällinen henkilökunta arvaili, kaivo ja lähde tosiaan olivat jäässä, vaikka paukkupakkasia olikin jatkunut vasta parin päivän ajan. Ensin ajattelimme kekseliäinä sulattaa lunta juomavedeksi, mutta annoimme periksi ja palasimme autolle vesitonkkaa noutamaan. Ennen lähtöä poltimme takassa ensimmäisen pienen pesällisen puita.

Salaa toivoimme, että tupa olisi alkanut puolen tunnin poissaolomme aikana hiljalleen lämmetä ja ehtisimme kiivetä auringonlaskuksi Mäkrävaaralle, mutta viikkoja kylmillään ollutta puumökkiä ei  ihan hetkessä -25 asteen sisälämpötilasta plussalle saa. Iltamme kului siis takan äärellä, ja tyydyimme ihailemaan auringonlaskua Ikolanahon tuvan pihamaalta käsin.

Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi
Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi
Ikolanahon tuvassa on varaava vuolukivitakka. Puita pitäisi siis polttaa pari pesällistä ja sulkea luukut, minkä jälkeen takka alkaa antamaan lämpöä ulospäin. Mutta kun oman urheilusuorituksen jäljiltä hiki on vihdoin laskenut ja tuvassa yhä arviolta -20 astetta, kylmyys hiipii iholle ja haluat vain istua takkatulen äärellä paitsi lämmön, myös tunnelman takia. Varsinainen kompleksi.

Vietimme siis perjantai-iltaa untuvamakuupusseihimme kääriytyneinä takan äärellä kynttilöiden valaisemassa mökissä keskellä Kolin kansallispuistoa. Ulkona paukkui kuluvan talven ensimmäiset ennätyspakkaset, eikä lämpötila sisälläkään tahtonut millään kohota plussalle. Valtavan onnellisia olimme kuitenkin valmiiden polttopuiden suuresta määrästä, sillä puiden pilkkominen olisi ollut valtavan työn ja tuskan takana.

Sillä hetkellä en oikein tiennyt, oliko kyseessä ikävä vai ihana kokemus. Tulisinko muistamaan yöstämme Kolin kansallispuistossa vain sen hyytävän kylmyyden vai ennenkokemattoman, ainutlaatuisen luontoelämyksen?

Yksi ajatus oli kuitenkin kirkkaana mielessä; tämä EI ole se aika ja paikka, jolloin haluan huomata, että hyvin palvellut makuupussini on rikki!!!

Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi
Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi

Olimme sentään osanneet varautua taskulampuin, tulitikuin, nuotiolla grillattavin eväin ja lämpimin vaattein. Punaviiniäkin oli tilkka mukana, mikä lämmitti mukavasti, vaikka viini takankin äärellä kylmeni nopeasti. Tuvan sisälämpötilaa arvioimme kahvimaidon perusteella – kun puolen litran muovipullossa ollut maito alkoi hiljalleen sulaa, tiesimme, että suunta on oikea, vaikkakin hidas! Tuvan vieraskirjan kirjoitukset – ja julkaisukelvottomat piirrokset – viihdyttivät ja naurattivat kylmyyden keskellä.

Parasta oli kuitenkin hiljaisuus. Se uskomaton hiljaisuus, mikä tuvassa jutusteluamme lukuun ottamatta vallitsi. Ja kun avasin tuvan oven, näin vain lunta. Metsää ja lunta. Ja taivaan täydeltä tähtiä.

Koko kylmän illan ajan tiesimme, että nukkumaan mentyämme ja takan luukut suljettuamme tupa alkaisi hiljalleen lämmetä, ja aamulla heräisimme lämpimästä mökistä.

Paitsi että niin ei käynyt. Viiden litran tonkassa takan ääreen jätetty juomavesikin koostui aamulla valtavista jääkimpaleista. Palelin punkassani valveilla aamuun asti, Daniel sen sijaan kuorsasi niin, että koko tupa tärisi.

Oliko yö Kolilla sittenkään kaiken tämän arvoista?

Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi
Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi

Aurinko oli ollut ylhäällä jo tovin, kun vihdoin pääsimme aloittamaan vaelluksemme Mäkrävaaran huipulle. Hankeen oli painautunut yhdet jalanjäljet, joita seuraamalla löysimme helposti tiemme samoihin maisemiin, mistä Chydeniuskin aikoinaan inspiraationsa sai. Eikä näköala jättänyt mitään arvailujen varaan – kyllä, se oli ehdottomasti kylmän yön arvoinen!

Tekisinkö tämän retken uudestaan? Kyllä. Tekisinkö jotakin toisin? Kyllä, ehdottomasti. Oliko yö varaustuvassa nössö veto ensimmäiseksi talviretkeilykokemukseksi? Ei suinkaan!

Mikäli ihmettelette, mikä kumma sai meidät niin kovalla pakkasella yöksi keskelle metsää, niin kerrottakoon, että tupaa varatessamme kyseiselle yölle lupailtiin pahimmillaan -10 astetta. Emme aavistaneet, että todellisuus olisikin kolme kertaa kohmeisempi. Vastaavilla pakkasasteilla kannattaa tuvalle saapua jo aamusella kämppää lämmittämään ja viipyä vähintään yhtä yötä pidempään. Ensin polttaa takassa pesällinen tai pari, laittaa luukut kiinni ja lähteä valoisaan aikaan vaaroille vaeltelemaan. Tulla takaisin ja toistaa sama. Me saavuimme tuvalle vasta iltapäivällä, tuhlasimme koko illan toivottomaan lämmittämiseen ja jatkoimme matkaamme Ukko-Kolin kautta kotiin, kun tuvassa alkoi lämpötila vihdoin olemaan inhimillinen.

Sainko retkestämme ikimuistoisen kokemuksen? Ilman muuta!

Katso myös käsittelemättömät kuvat talvisista Kolin maisemista ja lue, miten Kolille pääsimme: Pielisen poikki Kolille – kruisailua Euroopan pisimmällä sisävesien jäätiellä!

Entä sinun ensimmäinen talviretkeilykokemuksesi? Oliko se yhtä extremeä kuin meidän kylmä yö Kolilla?


Tallenna jäätävä muisto kylmästä yöstä Kolin kansallispuistossa Pinterestiin:

Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu? | Live now – dream later -matkablogi


Seuraa Live now – dream later -blogia myös somessa:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 9 Comments
    1. Heh, joo tuli vähän puskista itsellekin. En uskonutkaan, että varaustuvassa mitään 20 asteen sisälämpötiloja olisi, mutten ihan arvannut sen olevan -25 asteessakaan! 😀 No, oppia ikä kaikki. Ikimuistoinen reissu tämä ainakin oli! 🙂

    1. Hehe, olihan se kieltämättä vähän erilainen elämys! 🙂 Mutta lämmöllä muistelen tuota kylmää yötä nyt oman kodin suojissa! 😀

  1. Komeita noi Kolin järvimaisemat! Meillä jäi ne tavallaan näkemättä kun haikkailtiin marraskuun sateilla Herajärven kierros. Pientä kärvistelyä on mukava muistella jälkikäteen!

    1. Kiitos kommentista Liisa. Kyllä tosiaan, kuten todettu, kylmätkin muistot lämmittävät mieltä! 😀 Kolin maisemiin olisi varmaan mahdotonta kyllästyä, oli vuodenaika mikä tahansa. Toivottavasti jo tänä vuonna pääsisi ihailemaan niitä kesällä tai syksyllä. Pakko myöntää, että ihan vähäsen kadehdin Kolin paratiisissa asustelevia. Vaikka onhan nämä Raumankin maisemat aika mahtavat, kun kelit osuu kohdille! 🙂 Eri tavalla koskettavan kauniit.

  2. Huhhuh nuo pakkasasteet! Mäkin olisin kuvitellut, että hyvällä takalla tuon pirtin olisi saanut lämpimäksi, mutta ei näköjään. Mä nukun ihan ok vielä nollassa, mutta jos alkaa mennä paljon sen alapuolelle, niin kääntyilen koko yön.

    1. Kiitos Jenni kommentista. Ei siinä takassa kai mitään vikaa ollut, se (ja koko tupa) vaan oli ollut tosi pitkään käyttämättä, ja meidän olisi pitänyt käyttää eri taktiikkaa sen kanssa. Ottaa kai se aikansa saada tosiaan tuollainen tupa -25 asteesta lämpimäksi, ei vain tajuttu, että siinä menisi näin kauan (tai että se oikeasti olisi päässyt näin kylmäksi, nämä kovat pakkaset alkoi vasta päivää, korkeintaan paria ennen meidän saapumistamme). No, elämä opettaa, mutta kuten todettu, oli aika ikävä tilanne huomata, että makuupussi on rikki! 😀

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search