skip to Main Content
Menu

Pupu piirakassa ja muita keskiajan omituisuuksia Turun linnassa

  • Suomeksi
  • In English
Muistatteko, kun kerroin värikkäästä matkasta keskiaikaan vieraillessani Hämeen keskiaikamarkkinoilla Hämeenlinnassa viime kesänä? Keskiaikailu sai jatkoa maaliskuussa, kun lähdimme Danielin kanssa tutkimusretkelle Turun linnaan.

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Turistipäivä Turussa on ollut mielessäni jo pitkään, ja Turun linna on ollut sen päähänpiston keskipisteenä. Ja jos annan teidän kurkistaa vielä vähän syvemmälle, minua on jo pitkään kiinnostanut Turun linnan kummitus- ja kidutuskierros. Keskiajalla ei pahantekijöitä rangaistu vain raipaniskuilla, ja toimihan Turun linna aikoinaan myös vankilana. Missä vanha vankila, siellä myös salaperäisiä ja selittämättömiä ilmiöitä esiintyy tavallista useammin.

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Turun linnassa pääsee kokeilemaan keskiaikaisia asusteita ritarin pukineista prinsessahameisiin.

Kummituskierroksia järjestetään eri kohteissa ympäri Suomea, varsinkin pyhäinpäivän tienoilla, mutta usein niiden yhteydessä on maininta “sopii myös lapsille”. Plääh. Turun linnan kierroksella alaikäraja on 15 vuotta, mikä saa minut entistä kiinnostuneemmaksi kierroksen sisällöstä.

Tänä maaliskuisena lauantaina Turkuun saapuessamme tarjolla ei ollut kummituksia, vaan keskiaikateemainen opastettu kierros. Tokihan me kierrokselle osallistuimme, sillä se teki 9 euron sisäänpääsymaksuun vain kolmen euron lisän.

Koska historiaa on ihan turha kirjoittaa uudelleen, suosittelenkin tutustumaan Turun linnan omiin nettisivuihin, mikäli linnan historia kiinnostaa. Sivut tarjoavat uskomattoman paljon mielenkiintoista tietoa monesta eri näkökulmasta upeine kuvineen.

Rakennus- ja sotahistorian sijaan halusin omistaa tämän kirjoituksen niille omituisille ja vähän hullunkurisillekin tavoille keskiaikalaisten elämässä, joista Turun linnan kierroksella opimme.

Miten Turun linnan muurien sisäpuolella keskiajalla elettiinkään? Astu kanssani sisään linnaan!

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Ulkonäköpaineet juontavat pitkälle historiaan

Tiesitkö, että keskiajalla naisten pukeutumisesta pystyi päättelemään, oliko nainen naimisissa vai ei? Avoimet, hatun alta näkyvät hiukset kielivät sinkkuudesta – naitujen naisten oli pidettävät hiukset hatun alla tiukalla nutturalla.

Kun tänä päivänä lautavatsa tuntuu olevan joka naisen unelma, keskiajalla naiset lisäsivät kilpaa tyynyjä vatsan kohdalle. Nainen oli nainen vasta, kun sivuprofiili oli S-kirjaimen muotoinen.

Eivätkä naiset olleet ainoita, jotka kokivat niin pahoja paineita ulkonäkönsä suhteen, että vaatteiden alle piti lisätä tavaraa. Miehet pukeutuivat lyhyisiin hameisiin ja polvisukkiin muodokkaita pohkeitaan esitelläkseen. Jos miehellä oli rimppakintut, lisättiin pohkeen kohdalle täytteitä. Ei enää niin miehekästä, vai mitä olet mieltä?

Maistuisiko jäniksenkarvoilla ja -papanoilla maustettu piirakka?

Keskiajan oudot tavat eivät jääneet vaatetukseen ja tyynyjen lisäilyyn vatsan seudulle. Ne jatkuivat illallispöytään asti. Illalliskemuilla juhla-aterian oli oltava näyttävä kuin mikä. Niinpä piirakan sisään leivottiin usein eläviä lintuja tai jopa jänis, joka loikkasi piirakasta tuoden mukavaa spesiaaliohjelmaa illanistujaisiin.

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Ei kai keskiajalla taloushygieniasta kovinkaan paljoa vielä tiedetty, mutta söisitkö sinä linnunkakalla tai jäniksenpapanoilla maustettua piirakkaa?

Oppaamme tiesi kertoa, että naisten piti syödä paljon lehtikultaa, sillä sen uskottiin pitävän ikuisesti nuorena. Lehtikultaa käytetään edelleenkin jälkiruokien ja makeisten koristelussa – taas yksi hyvä lisäsyy herkutteluun!

Maito oli vauvojen ja vakavasti sairaiden yksinoikeus

Oppaamme kertoi muutakin mielenkiintoista keskiaikalaisten tavoista ruokapöydän äärellä. Maitoa saivat vain ihan pienimmät lapset sekä vakavasti sairaat. Muut, myös lapset vauvaikäisiä lukuun ottamatta, joutuivat juomaan… ou nou, olutta! Päivittäin nautittu määrä sikäläistä olutta vastaa tämän päivän mäyräkoiraa, ehkä vähän ylikin. Maistuis varmaan sullekin?

Kaipuu vaimon luo toi viestit perille

Tässäpä sinulle shokkiuutinen: keskiajalla ei ilmeisesti ollut sähköpostia ja Facebookia! Paras tapa välittää viesti pitkänkin välimatkan taakse oli tietenkin kirjekyyhky. Mutta tiesitkö, miten kirjekyyhky osaa viedä viestin perille? Ilmeisesti kaikki Game of Thrones -fanit tietävät tämän (joskin sarjassa ilmeisesti käytetään korppeja kyyhkyjen sijaan), mutta minulle kirjekyyhkyn käyttöpolitiikka oli ennestään vieras.

Viestinviejäksi valittiin perheellinen mieskyyhky, joka julmasti erotettiin rakkaistaan ja vietiin viestin lähtöpisteeseen. Kun kyyhky vapautettiin, lensi se erinomaisen suuntavaistonsa turvin takaisin perheensä luo tuoden viestin perille. Kuulostaa julmalta, mutta toisaalta myös kovin suloiselta.

Itse asiassa asia kiinnosti sen verran, että kysyin kirjekyyhkyistä ystävältäni Googlelta. Minulle selvisi, että Suomessa toimii jopa Viestikyyhky-yhdistys, jonka mukaan puolustusvoimat käyttävät kyyhkyjä tiedustelutehtävissä yhä tänä päivänäkin. Mitäs sitä vanhaa hyväksi havaittua tapaa muuttamaan.

Vieraskirja vuosisatojen takaa

Kirjekyyhkyjen lisäksi moni muu hyväksi havaittu perinne on säilynyt keskiajasta tähän päivään. Tiedäthän, kuinka monissa kohteissa pääset raapustamaan todisteen käynnistäsi vieraskirjaan? Vieraskirjat olivat käytössä Turun linnassa jo keskiajalla, mutta kieltämättä hieman eri muodossa.

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Kuvan vieraskirja on luettavissa Turun linnan sisätiloissa yhä edelleen. Löydätkös vuoden? Pikku vinkkinä kerrottakoon, että vieraskirja on tasan 400 vuotta allekirjoittanutta vanhempi!

Miltä kuulostaisi CV:ssä titteli “kuninkaallinen pepunpyyhkijä”?

Turun linnassa ei kannata jättää opastettua kierrosta väliin kolmen euron takia. Ne linnan huoneet, joita oppaan johdolla kierrettiin, olivat kaikki sellaisia, joiden läpi olisin ilman opasta kävellyt sen enempää ihmettelemättä. Moni mielenkiintoinen fakta olisi jäänyt oppimatta, ja kuningattaren saniteettitila todennäköisesti näkemättä.

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi

Kuningattarella oli paitsi oma vessa myös oma pepunpyyhkijä. Oppaamme mukaan “kuninkaallinen pepunpyyhkijä” oli tuohon aikaan erittäin arvostettu ammatti, ja siitä saattoi aueta ura ihan poliittiseksi neuvonantajaksi asti. Miltähän tuo titteli vaikuttaisi muun työkokemuksen joukossa tämän päivän ansioluettelossa?

Miten sinä olisit näiden normien mukaisesta elämästä Turun linnassa nauttinut?

Elämää Turun linnassa keskiajalla | Live now – dream later -matkablogi


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Instagram Travel Thursday on joka kuun ensimmäinen torstai vietettävä kansainvälinen matkailutorstai, johon kuka tahansa voi osallistua.

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 8 Comments
    1. Hahah, kiitos Terhi. Myös mun mielestä nää oli aika hauskoja juttuja ja taas yksi todiste siitä, että opastetuille kierroksille kannattaa osallistua. Olisi monet hihitykset jäänyt hihittelemättä muuten. Vaatimuksista ei tainnut olla puhetta, mutta todella arvostettu ammatti oli tosiaan kyseessä. Eihän sitä kuningattaren pyllyä ihan kuka vaan pyyhkimään sovellu! 😀

    1. Oli kieltämättä yllättävän mielenkiintoinen, vaikka mua edelleenkin houkuttelee se kummituskierros! 😉 Ja tosiaan, ihan surutta olisin ilman opasta kävellyt niiden kierrokseen kuuluneiden huoneiden läpi sen enempää miettimättä, eli ihan ehdottomasti oli kolmen euron arvoinen kokemus. Hienoa, kun opastuksissa osataan ottaa huumori käyttöön. Samalla kierroksella oli suht pieniä lapsiakin, jotka kaikki jaksoivat kuunnella tarkkaavaisesti koko tunnin mittaisen kierroksen ajan. Toi pupujuttu oli kieltämättä aika raju. Musta tuntuu kuin mulla olisi pupunkarvaa suussa heti kun ajattelenkin koko asiaa! 🙂

    1. Kiitos kommentista Säppä. Eikös näyttäisi kuninkaallisen pyllynpyyhkijän titteli hyvältä ansioluettelon jatkeena? 🙂 Olisi aika hauska kuulla tähän jonkun ison firman HR-päällikön ajatuksia…

  1. Ihan tältä istumalta en olisi vaihtamassa osaani keskiaikaisen naisen osaan, paitsi eikö toisaalta olisi aika vapauttavaa olla ajattelematta kurveja. Kaikki olisi fiksattavissa tyynyjen avulla. 🙂

    1. Älä muuta sano, Annika. Juuri Amerikan ihmemaasta palanneena olo on kuin rantapallolla – keskiajalla tätä hiilariturvotusta olisi voinut varmaan kuvailla sanalla seksikäs! 😀

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Search