skip to Main Content
Menu

Bloggaajan pelastus vai painajainen? PING Helsinki ja ihana, kamala verkostoituminen!

Juuri kun luulit, ettei kukaan enää kirjoita Suomen suurimmasta sisältöfestarista PING Helsingistä, saat huomata olevasi väärässä! Hahaa! Verkostoituminen on bloggaajalle välttämätöntä, sillä harva nousee nobodysta tunnettuuteen ilman samanhenkisen tukiverkoston apua. Mutta onko se ihana, kamala verkostoituminen bloggaajalle pelastus vai painajainen?

PING Helsinki ja ihana, kamala verkostoituminen | Live now – dream later -matkablogi­Blogini juhlistaa pian 2-vuotissynttäreitään. Asuin tämän blogin syntyhetkellä Saksan Düsseldorfissa, enkä tuntenut henkilökohtaisesti ainuttakaan suomalaista bloggaajaa. Työskentelin silloin trivagolla, ja muutama kansainvälisen puolen PR-kollega innosti minut takaisin bloggaamisen pariin.

Olinhan kirjoittanut matkablogia ennenkin. Silloin asuin Espanjassa, ja blogini oli sangen surkuhupaisa tapa pitää yhteyttä kotipuoleen. Saana Espanjassa -blogi ei ole enää julkisesti näkyvillä. Jos googlaat hakusanoilla ‘Saana Espanjassa’, haluan vain kertoa, että se en ole minä, joka niillä videoilla esiintyy.

Palasin Saksasta takaisin Suomeen elokuussa 2014. Toisin kuin Espanjasta paluun jälkeen, tällä kertaa blogini jäi henkiin, ja se elää ja porskuttaa edelleen. En tiedä, olisiko tilanne sama, jos en olisi ymmärtänyt verkostoitua. En tiedä, olisiko Live now – dream later yhä hengissä, jos minua ei olisi valittu mukaan kaikkien aikojen ensimmäiseen PING Helsinkiin viime vuonna.

Se oli ensimmäinen kerta, kun tapasin suomalaisia bloggaajia. Se oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin verkostoitua. Hitto soikoon, että se oli pelottavaa, vaikka sosiaalinen eläin olenkin. Pelottavaa, mutta samalla niin kovin ihanaa. PING Helsingissä ymmärsin, että bloggaaja ei koskaan ole yksin. Ei, vaikka blogia seuraisi säännöllisesti vain pari hassua lukijaa.

Mutta suosittujen bloggaajien (ja muiden sisällöntuottajien, olihan PING Helsingissä edustettuina myös tubettajat, instagrammaajat, snäppääjät ja muut some-sankarit) joukkoon astuminen nobodyna aiheuttaa aivan hirvittävää riittämättömyyden tunnetta. Miten voisin ikinä pystyä samaan kuin nämä supertaitavat ja -suositut kollegani?

Tämän vuoden PING Helsingissä katselin kateellisena, kuinka Linda Saukko-Rauta livekuvitti puheenvuoroja upeilla piirroksillaan. Miten kukaan oikeasti edes pystyy sellaiseen? Itse kun en osaa raapustaa ymmärrettävää ajatuskarttaa edes viivoin ja ympyröin. Respect!

PING Helsinki ja ihana, kamala verkostoituminen | Live now – dream later -matkablogi­

Yllä oleva piirros on tehty reaaliajassa Gerd Leonhardin puheenvuoron aikana.

PING Helsinki ja ihana, kamala verkostoituminen | Live now – dream later -matkablogi­

PING Helsinki -battle, jossa kerronnan eri muodot kohtasivat.

Samaan aikaan nämä supertaitavat ja -suositut kollegat luovat aivan julmetun määrän inspiraatiota, ideoita ja antavat vertaistukea. Kenen kanssa tahansa vaihdatkin ajatuksiasi, huomaat pian, että lähes jokainen ajattelee samoin. Lähes jokainen epäröi omia kykyjään, omia seuraajamääriään, omaa tekemistään. Hei, me ollaan sittenkin aika samanlaisia!

Tämän vuoden PING Helsinki -tapahtumassa paikalla oli 200 Suomen eturivin sisällöntuottajaa. Sellaisia, joiden YouTube-videoita seuraa silmä kovana miljoonat ihmiset ympäri maailmaa. Sellaisia, joiden blogeja lukee viikottain kymmenettuhannet suomalaiset. Sellaiset, joiden kuvat saavat Instagramissa tykkäyksiä tuhansittain.

Ja sitten olen minä.

Mutta onko se menestys sittenkään seuraajamääristä kiinni?

Verkostoituminen ja nämä ihanat tapahtumat, kuten PING Helsinki, auttavat ymmärtämään, että menestyksen mittareita on monia. Minulle menestys saattaa tarkoittaa aivan eri asiaa kuin sinulle. Yksi kyttää silmä kovana seuraajamääriä tai Instagramissa kertyneitä sydämiä. Toinen laskee yhteistöistä taskuun kertyneitä euroja. Kolmas arvostaa omaa tyytyväisyyttään tuottamaansa sisältöön sekä luotujen ihmissuhteiden määrää ja laatua.

Ei elämä voi muodostua pelkistä numeroista. Tässä on kyse jostakin muusta, jostakin suuremmasta.

PING Helsinki ja ihana, kamala verkostoituminen | Live now – dream later -matkablogi­

Yhteinen harrastus ajaa sukulaissielut yhteen – ja kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Yllä olevassa kuvassa kanssani poseeraa Kohteena Maailma -blogin Rami omassa elementissään. Alla olevassa kuvassa taas minulla ja Curious Feet -blogin Teealla on niin sanotusti normipäivä. Molemmat kuvat ovat Teean ottamia.

Teean kanssa löysimme toisemme pressireissun ansiosta, jonne päädyin täyden sattuman kautta viime syyskuussa. Sen jälkeen yhteisistä seikkailuista on tullut arkipäivää, ja joka tapahtumaan ja kissanristiäisiin varaamme jopa yhteisen hotellihuoneen. Ramin kanssa en siihen ole vielä sortunut.

PING Helsinki ja ihana, kamala verkostoituminen | Live now – dream later -matkablogi­

Minä kuulun kolmosryhmään. Tämä pieni, kaksikielinen matkablogini ei ehkä ole täydellinen, mutta ei sen kuulukaan olla. Koska minäkään en ole.

Se on silti oma pieni luomukseni. Oma pieni lapseni, joka saa happea niistä sydämistä, kommenteista ja seuraajamääristä, mutta ei suinkaan elä vain niitä varten.

Jokainen verkostoitumistapahtuma opettaa minulle jotain uutta minusta itsestäni. Tällä kertaa opin, kuinka paljon omaa blogiani vähättelen. Tai vähättelin. Lähdin PING Helsinkiin edustamaan enemmän itseäni toimittajana ja sisällöntuottajana kuin tätä blogia. Kävin monta antoisaa keskustelua mahdollisten yhteistyökumppanien kanssa sisältöjen tuottamisesta muihin medioihin. Silti jokainen heistä halusi tietää minun blogistani. Millainen on Live now – dream later? Mistä minä blogiini kirjoitan? Mikä minut ja kynäni saa syttymään?

Mutta kukaan ei kysynyt lukijamääristä.

Silti vastasin: “nooo se blogi nyt on vaan ennemminkin sellainen harrastus…”

Minä olen sielultani kirjoittaja, ja tämä blogi on minulle kanava yhdistää itselleni rakkaimmat asiat. Kirjoittamisen, matkailun, unelmien perässä juoksemisen, luonnossa liikkumisen, joskus jopa vähän hurjempien tempausten tekemisen.

Mistä tiedän, että olen sielultani kirjoittaja? No, katsotaanpa vaikka, mitä minulle uusien ystävyyssuhteiden, inspiraation, oppien ja ideoiden lisäksi jäi PING Helsingistä käteen? Vino pino raapustuksia muistivihkoni sivuille, mutta kameran muistikortille tallentui vain viisi hassua kuvaa. Sellainen minä olen. Elän kynästä, en kamerasta.

Silti bloggaajatovereiden huikeat kuvat ajavat minut kerta toisensa jälkeen kateuden partaalle. Ihmismieli ei vain osaa lopettaa itsensä vertaamista ympärillä oleviin ihmisiin, vaikka kuinka toivoisi.

Mutta sitten menen PING Helsinkiin ja huomaan, että lähes jokainen tapahtumaan saapunut sisällöntuottaja tekee ja ajattelee samoin. Olen kaltaisteni parissa.

Lounasjonossa eräs bloggaamisen aloittamista harkitseva bisneshippi kyseli uteliaana harrastuksen hyvistä ja huonoista puolista. Osoitin niitä kahtasataa muuta paikalle saapunutta sisällöntuottajaa, ja totesin bloggaamisen olevan ennen kaikkea sosiaalinen harrastus.

Bloggaaja ei koskaan ole yksin. Työnkuvaan kuuluu paljon itsenäisiä tunteja neljän seinän sisällä kaksin läppärin kanssa, mutta koskaan ei bloggaaja ole yksin.

Tässä paras vinkkini sinulle, joka harkitset blogin perustamista: verkostoidu! Älä odota vuotta, kuten minä tein, vaan verkostoidu heti. Niin pelottavalta kuin ummikkona sekaan heittäytyminen aluksi tuntuukin, se on bloggaamisessa parasta.

Se ihana, kamala verkostoituminen.

PING Helsinki ja ihana, kamala verkostoituminen | Live now – dream later -matkablogi­

Enkä muuten takuulla anna sinun kadota minnekään ennen kuin ohjaan sinut lukemaan Reason For A Season -blogin Mirkan kauniin koskettavan kirjoituksen PING Helsingistä ja inhimillisyydestä! Klik!

Kiitos PING Helsinki, kiitos järjestäjät, kiitos sisällöntuottajakollegat ja kiitos bisneshipit. Ja kiitos tietenkin ihanalle Långvikin kylpylähotellille, joka tarjosi tapahtumaan aivan mielettömän upeat tilat, ja jossa jo marraskuussa saimme Danielin kanssa viettää rennon viikonlopun kaukana arjen harmaudesta.


Tiesitkö muuten, että Live now — dream later on myös Facebookissa? Ja hei, mikset seuraisi myös Twitterissä ja Instagramissa, joista löydyn nimimerkillä @saanajaakkola.

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 10 Comments
  1. Olipas taas huikeaa tykitystä ja kuvastaa hyvin sukulaissielujen toimintamallia blogimaailman viidakossa. Kun on pilkettä silmäkulmassa, niin yhteistyötkin hoituu verkostoitumisen ohella kuin siivellä (ei ollut yhteistyössä punaisen härän kanssa).

    Mitä tulee yhteiseen hotellihuoneeseen, niin ei saanut hirveästi kotoa kannatusta ton sun Espanjan videon jälkeen;-)

    1. Luepa uudelleen Rami, sanoin että se EN ole minä niillä videoilla! 😀 Ensimmäinen blogikokemus opetti ainakin googlaamaan ennen blogin nimen valintaa! 😀 Tässä toinen kullanarvoinen neuvoni blogiharrastusta harkitseville!

  2. Kiitos Saana postauksestasi. On vaan aina niin lohdullista huomata, että samanlaisten riittämättömyyden ja huonommuuden tunteiden kanssa meistä jokainen painii. “Mä nyt on vaan tällainen, vähän blogia kirjoittelen, onkohan siitä kukaan edes kiinnostunut?” Joka tapauksessa teemme tätä, sillä kirjoittaminen ja omalla kohdallani myös kuvaamaan saa sykkimään. Tunnen niin suurta mielihyvää, riemua ja kiitollisuutta, kun huomaan, että lukijakunta pikku hiljaa kasvaa. Se, jos mikä on palkitsevaa. Vaan kysymys tuosta verkostoitumisesta. Voisko joku kokeneempi noviisia valaista, kuinka edetä verkostoitumisen tiellä. Kun ei oikein tiedä mistä aloittaa… Olisko tässä vaikka hyvä postauksen aihe?

    1. Kiitos kommentista Annemaria. Kuule, aloittaa voi ihan niinkin läheltä kuin Facebookista ja muiden blogeista! 🙂 Etsi Facebookista matkabloggaajien (muille genreille on varmasti omat ryhmänsä) ryhmiä, ja lähetä liittymispyyntö. Esittele itsesi, ja kommunikoi muiden bloggaajien kanssa. Oma blogi ja oma nimi tulevat hyvin tutuksi myös ihan vaan kommentoimalla blogikirjoituksia ja julkaisuja eri some-kanavissa. Näihin eri tapahtumiin, joita silloin tällöin eri muodoissa järjestetään – joskus PING Helsingin kaltaisena supertapahtumana, joskus ihan vaan piknikien muodossa huvin vuoksi – on helpompi mennä, kun ainakin nimet, usein kasvotkin, ovat jo ennestään tuttuja. Se on osa näiden tapahtumien hauskuutta, kun tapaa ihmisiä, jotka jo tuntee tuntevansa, vaikka ei ole koskaan ennen nähnyt livenä! 🙂 Helsingissä kokoontumisia ja erilaisia isoja ja pieniä tapahtumia järjestetään ihan jatkuvasti, mutta me kauempana asuvat osallistutaan sitten silloin kun päästään, eli aika harvoin loppujen lopuksi. Mutta kommunikointi blogien ja sosiaalisen median välityksellä on kuitenkin ihan jatkuvaa, asuinpaikasta huolimatta. Rantapallo järjestää omille bloggaajilleen käsittääkseni hurjan määrän erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia joka vuosi. Ehkä olet jo osallistunut niihin, ja jos et, osallistu seuraavaan! 🙂 Myös matkamessut ja vastaavat tapahtumat ovat erinomaisia verkostoitumispaikkoja.

      Facebookissa on myös ryhmä nimeltä Reissupostauksia, jossa omia kirjoituksiaan voi jakaa. Pikaisen vilkaisun perusteella et taida vielä olla jäsenenä? Liity sinne myös! Joka sunnuntai siellä julkaistaan sunnuntaistriimi, johon osallistumalla monet blogit ja bloggaajat tulevat nopeasti tutuiksi, niin uudet kuin vanhatkin. Lisäksi vastaavia blogigenren rajat ylittäviä bloggaajaryhmiä on varmasti pilvin pimein. Ehkä näillä pääset alkuun? 🙂 Ja hei, toivottavasti nähdään seuraavassa verkostoitumistapahtumassa! 😉

      1. Ja muistathan myös maanantaisin #matkachatin Twitterissä! 😉 Se on mainio verkostoitumistapa, jos Twitter on some-kanavista käytössä!

  3. Oli huippua tavata livenä! Ja ihana kirjoitus, itse tunnustan että aloitin verkostoitumisen ja tapasin muita bloggaajia ensimmäistä kertaa vasta siinä vaiheessa kun blogini oli ollut pystyssä about kolme vuotta… Mutta ehdottomasti nimenomaan muihin ihmisiin tutustuminen tän harrastuksen parhaimpia puolia!

    1. Oli todellakin kiva tavata, Annika! Teille ulkomailla asuville se on ihan ymmärrettävää, ettei joka illanistujaisiin pääse osallistumaan! 😀 Eikä itselläni tätä blogia aloittaessa ja Saksassa asuessa ollut aavistustakaan, että matkabloggaajilla (ja ylipäätään bloggaajilla) on Suomessa niin tiivis verkosto. En tiennyt sitä edes ensimmäisessä PING Helsingissä, enkä tainnut ymmärtää sitä kunnolla vielä seuraavien kuukausien aikanakaan. Ehkä pelottavinta tapahtumien ensikertalaisena on juurikin se tunne, että “kaikki tuntevat jo toisensa, eikä kukaan tunne mua”. Mutta kun uskaltautuu sekaan, huomaakin, että me kaikki tavallaan tunnetaan jo toisemme, samanhenkisiä ihmisiä kun ollaan. Vaikka olen nyt muutamiin tapahtumiin itsekin päässyt mukaan, on silti valtavasti ihmisiä, joita en edelleenkään ole livenä tavannut, vaikka samassa tapahtumassa ollaankin oltu. Aika menee aina niin älyttömän nopeasti näissä tilaisuuksissa. Mutta ihanaa, että näitä järjestetään, ja ihanaa, että uudetkin uskaltautuvat mukaan! On kivaa olla bloggaaja! 🙂

  4. Voih, kiitos hienosta postauksesta ja rohkaisusta, olisi tosiaan hienoa verkostoitua! Vaikka aika jörö olenkin. Mutta kun on aina joko a) Inarissa b) ulkomailla, niin ei oikein menestyksekkäältä tämä minun verkostoitumisura näytä! 😀

    1. Kiitos hienosta kommentista, Sunna! 🙂 Me suomalaiset ollaan aika jöröjä kaikki muutenkin, mutta samanhenkisessä porukassa se jöröys muuttuu naurunhelinäksi! 🙂 Välimatka aiheuttaa kieltämättä ongelmia. Itsekin harmittelen, kun joutuu välimatkan takia jättämään niin monta kivaa tilaisuutta väliin, ja mullahan Helsinki on vain neljän tunnin bussimatkan päässä. Mutta onneksi meillä on some, jonka avulla voi verkostoitua myös etänä. Niin, ja ne meidän blogit! 🙂

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search