skip to Main Content
Menu

Nostalginen Suomi-seikkailu ja tunnustuksia 19 vuoden takaa

  • Suomeksi
  • In English

Aina välillä tässä muuten niin hirmuisen asiallisessa matkablogissa tulee nostettua esiin vähän henkilökohtaisempia aiheita.

Tämä kirjoitus on yksi niistä.

Kaikki alkoi parisen viikkoa sitten, kun Pää pilvissä -blogin ihana Maarit vinkkasi etsintäkuulutuksesta, jossa muoniolainen pitkän linjan matkailuyritys Harriniva Hotels & Safaris huuteli bloggaajien ja somettajien perään.

Tähän tilaisuuteen oli aivan pakko tarttua. Rinnassa tykytteli, ja tippa linssissä näpyttelin etsintäkuulutuksen deadline-aamuna Harrinivaan kertomusta siitä, miksi minun olisi päästävä matkalle mukaan.

Nostalgian huumassa muistelin, kuinka noin 20 vuotta sitten vietin luokkakavereideni kanssa leirikouluviikon Muonion Harrinivassa.

Itse asiassa olen viettänyt Harrinivassa kaksi leirikouluviikkoa. Edesmennyt rekkakuski-isäni oli usein linja-autonkuljettajana koulu- ja harrastusmatkoilla. Näillä reissuilla olin usein itsekin mukana. Jo ennen omaa leirikouluani olin ylimääräisenä matkalaisena kummiluokkani leirikoulureissulla Harrinivassa. Muistikuvat siitä matkasta ovat melko hatarat, sillä taisin olla silloin 7-vuotias.

Vain pari päivää hakemukseni lähettämisestä sain toivomani vastauksen. Sähköpostiviestissä minut toivotettiin tervetulleeksi seikkailulle Muonioon! MAHTAVAA!

Koko kuluneen viikon olen penkonut rikkinäistä, värikkäiden tussipiirrosten ja lehdistä leikeltyjen, hieman kyseenalaisten kuvien koristamaa rullaluistinlaatikkoa, joka kätkee sisäänsä kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni synkät salaisuudet. Koska raivokkaasta etsinnästä huolimatta en löytänyt skannattavaksi yhtään valokuvaa, koristan tämän postauksen viimesyksyisen Björklidenin-matkan kuvilla.

Koska Ruotsin Lappi on Muoniota lähin matkakohde, jossa olen lähivuosina seikkaillut. Ennen ensi viikkoa.

 

Nostalginen Suomi-seikkailu — tunnustuksia 19 vuoden takaa | Live now – dream later -matkablogi

 

Vaikka valokuvia en Harrinivasta löytänytkään, salaisuuksieni laatikosta löytyi kuitenkin jotakin, mikä muistutti minua lapsuuteni leirikouluviikosta. Syytän luokan poikia siitä, etten ole raahannut silloista päiväkirjaani mukaan Muonioon. Mutta pienen pieni teinikalenterini minulla on ollut mukana.

Hassua kyllä, kun aloitan seikkailuni Muonion Harrinivassa ensi maanantaina 1.8.2016, on kulunut päivälleen tasan 19 vuotta ja 4 kuukautta siitä, kun aloitin siellä leirikouluviikon yhdessä muiden Kauttuan ala-asteen 6 B -luokkalaisten kanssa.

Nyt jaan kanssanne ne vähäiset 19 vuoden ja 4 kuukauden takaiset tunnustukset, jotka ovat edes jollakin tavalla julkaisukelpoisia ja silloisten luokkatovereideni yksityisyyttä suojelevia.

 

1.4.1997

“Eksyttiin matkalla Vuontisjärven eräkämpälle. Päästii moottorikelkal. Muutenki ajelin sil eniten meinluokkalaisista.”

 

Euralaista alkuperää oleva murteeni näkyy kuudesluokkalaisen kalenterimuistiinpanoissa hieman selkeämmin mitä tämän blogin sivuilla normaalisti. Tämä sattumus oli painunut täysin unholaan kuluneiden vuosien varrella. Ehkä joku entisistä luokkatovereistani muistaa metsään eksymisen?

 

2.4.1997

“Tutustuttii oulalaislaisiin poikiin. Olis kiva tehä lähempääki tuttavuut mut mä en uskal. Laskettelin pal.”

 

Hmm, mahtavatkohan “oulalaislaiset pojat” muistaa meitä vuoden 1997 Kauttuan ala-asteen 6 B -luokan tyttöjä!?

“Mä en uskal” tässä viittaa siihen, että minulla oli leirikoulun aikaan rinnakkaisluokkaa käyvä poikaystävä, joka jäi Euraan rannalle ruikuttamaan, kun tämä tytteli juoksenteli Lapin tuntureilla “oulalaislaisten poikien” perässä muiden tyttöjen mukana. Terveisiä vaan Samille! 🙂

 

3.4.1997

“Me saatii ajaa moottorikelkal, mä olin eka ketä uskals. Oltii Oloksel. Laskettelin eniten ehkä poikien kans. Illan vietin niitten huonees.”

 

Tämän tapauksen muistin (siis moottorikelkkatapauksen, en iltaa poikien huoneessa). Tottahan toki se on mieleen jäänyt, kun ei yksikään luokan pojista edes uskaltanut hypätä moottorikelkan ohjaksiin ennen kuin minä olin näyttänyt mallia! *pöyhistelee rintaansa ylpeänä*

Ex-luokkakavereiden yksityisyydensuojan nimissä jätän muut muistiinpanot julkaisematta. Kovin vähän olin tuohon aikaan kokemistamme Lapin-elämyksistä kirjoitellut. Taisi pojat viedä 12-vuotiaan Saanan huomion (pahoitteluni sekä Samille että Lapin keväiselle luonnolle).

 

Nostalginen Suomi-seikkailu — tunnustuksia 19 vuoden takaa | Live now – dream later -matkablogi

 

Tällä kertaa matkalla ei ole mukana poikia, vaan Matkakuume.net-blogin Gia sekä entisen Unagidon-blogin kirjoittaja, hiljattain uuden Watia.fi-sivustonsa julkaissut Lotta. Hyvällä porukalla upeita seikkailuja kohti!

Nelipäiväisen Lapin-retkemme aikana lasketaan koskia Muonionjoen kuohuissa, meloskellaan, kalastetaan ja marjastetaan, vieraillaan Torassiepissä (josta kirjoitinkin muutama kuukausi sitten Matkailu kotimaassa -lehteen) ja yövytään Aurora Dome -luksusteltassa. Sitä odotan mielenkiinnolla, sillä en ole koskaan aikaisemmin yöpynyt vastaavassa. Haaveissa se on kuitenkin ollut jo pitkään, joten saan jälleen ruksittua uuden asian yli haavelistaltani.

 

Nostalginen Suomi-seikkailu — tunnustuksia 19 vuoden takaa | Live now – dream later -matkablogi

 

Eikä se seikkailu siinä ollut!

Päätin viime hetkellä jättää junalipun ostamatta ja ottaa alle köyhän naisen matkailuauton eli rakkaan Ford Focukseni. Raumalta Muonioon kertyy kevyet 12 tuntia ajettavaa, joten menomatkalla suunnitelmissani on yöpyä jollakin kauniilla ja rauhallisella rantapaikalla Kalajoen seutuvilla. Sainkin Kalajoen rannoille jo hyviä vinkkejä Instagram-tuttavalta, jonka huumaavat kuvat Kalajoelta ovat suurin syy siihen, miksi valitsin Kalajoen retkikohteekseni. Jos kauniit Insta-kuvat kolahtavat sinuunkin, käy ihmeessä ihailemassa Minnan kuvagalleriaa!

Teltta kulkee mukana, mutta jos pahaenteiset ennustukset länsirannikkoa lähestyvistä ukkosmyrskyistä käyvät toteen, varaudun farmarin takahutlaariin mitoitetulla petauspatjalla. Se on toiminut hyvänä vaihtoehtona ennenkin.

 

Nostalginen Suomi-seikkailu — tunnustuksia 19 vuoden takaa | Live now – dream later -matkablogi

 

Paluumatka on vielä vähän avoinna, mutta sekalaisia suunnitelmia tulvillaan. Niiden joukossa on jälleennäkemisen riemua, luonnon rauhaa ja riimittelyä.

Niistä kuitenkin lisää kun aika on oikea.

 

Nostalginen Suomi-seikkailu — tunnustuksia 19 vuoden takaa | Live now – dream later -matkablogi


Pysy matkassa mukana Muoniossakin seuraamalla Live now – dream later -blogia myös somessa:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 2 Comments
    1. Kiitos Eeva! Täällä on kieltämättä aika mahtavaa! Muonionjoen koskista selvitty, sieniä ja marjoja kerätty ja fatbike-ajelu koettu! Ja vielä on runsaasti seikkailtavaa jäljellä, saat varmasti kuulla parhaat palat! PS. Terveisiä Torassiepistä! 😉

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search