skip to Main Content
Menu

Reissus sattuu ja tapahtuu – pahimmat matkamokat ja oudoimmat tilanteet

  • Suomeksi
  • In English

Pahimmat matkamokat ja omituisimmat reissujutut on kyl semmone aihe mist mul riittäis juttuu vaiks pidemmäkski aikaa. Ehkä iha hyvä siis et täs haastees on pyydetty kertomaa vaa viis.

 

Reissus sattuu ja tapahtuu – pahimmat matkamokat ja oudoimmat tilanteet | Live now – dream later -matkablogiMoi kaikil! Mun o ilo ilmottaa et mää ole hengis taas!

Täs ku o ollu kaikennäköst teknist ongelmaa blogin kans, ja kaik o muutenki iha hunningol, ni mää ny ajatteli sit jatkaa tämmösel hauskal haasteel, minkä Rami tualt Kohteena maailma -blogist mul vähä aika sit heitti. Siin tarttis paljastaa kaikkii omituisii, noloi tai muute vaa erikoisii juttui, mitä reissuil o sattunu.

No hei mul niit riittää! Millai niist kaikist pitäis viis vaa valit?

Ja sit mää sai eile nii hiano idea, et miksen kerranki kirjottas puhekiälel. Kai se tähä samaa konkurssii menee. Katotaa ymmärräkte täst mittää.

Täsä ei ol ny viime aikoin kauheest mittää uut saanu kirjotettuu, ku webhotellii piti vaihtaa, ja sit men kaik iha sekasi. Kuvat hävis ja sivut sekos ja semmost hauskaa. Koko sivustoki katos vähäks aikaa! Onneks se sit taas löytys tualt bittiavaruudest.

Kyl tääl varmaa rikkinäisii sivui o vieläki, mut mää korjaile niit täsä sitä mukkaa ku kerkeen. Jos sää huamaat jottai omituist, ni ilmot ihmees, mää pistän kyl korjate. Jos mää ossaa. On must kyl aikamoine nörtti täsä viimise parin viiko aikan tullu. Ehkä vaihdan kokonas alaa ton IT-pualel koht.

Mut mennää niihi noloihi juttuihi. Pahimmat matkamokat ja omituisimmat reissujutut on kyl semmone aihe mist mul riittäis juttuu vaiks pidemmäkski aikaa. Ehkä iha hyvä siis et täs haastees on pyydetty kertomaa vaa viis. Alkujas tämä haaste o peräsi semmosest matkablogist ku Adalmina’s Adventures. Siin blogis muute lähdetää iha just maailmanympärsmatkal, et kannattaa pistää seki seurantaa.

Alotetaa hei vanhimmast ja ehkä yhdest noloimmist matkamokist. Ainaki 16-vuatiaan tää o meinaa aika nolo juttu. Sen nimi o…

1. Varaäidin vessapaperireissu

Eletää vuat 2000, ku mää olin 16-vuotias. Olin siis sillo pualvälis tätä tähänastist elämääni. Sillo lähdettii parin koulukaverin kans kolmeks viikoks Englantii kielikurssil. Meiä kurssikohde ol semne paikka, mitä kutsutaa Englanni rivieeraks, ku siäl kasvaa palmuiki. Torquay sen paikan nimi ol.

No, kielikurssil ku mentii, ni tietyst me sit majotuttii isäntäperheis. No mul ol siin matkal iskeny iha hirvee vessahätä, ja heti ku päästii sin meiä uuteen kottii, ni mää meninki ensimmäiseks vessaan. Sil isommal hädäl meinaa.

No, emmää sit tajunnu kattoo ennen ku mää sin vessaan menin et onks siäl vessapaperii. No ei siäl ollu! Eikä hei Englannis ny mittää käsisuihkui ol et olis voinu pest pyllys niinku pikkuvauvoillekki tehdää.

No käviki sillai hassust, ettei koko talos ollu yhtää vessapaperii, ja se meiä perheenäiti joutus lähtemää polkupyöräl kauppaa sitä veskipaperii hakemaa. Kyl mua hiuka nolotti.

Tämmösii hianoi ensivaikutelmii mul o tapan tehr ihmisii!

Mul ei ny valitettavast ol täst tilanteest mittää kuvaa, eikä ol itse asias koko reissult, ku mun varastettii kamera sil samal matkal. Poliisitki piti kutsuu paikal sillo. Ei ihme, ettei meiä isäntäperhe pahemmi pitäny yhteyt kielikurssin jälkee!

 

Reissus sattuu ja tapahtuu – pahimmat matkamokat ja oudoimmat tilanteet | Live now – dream later -matkablogi

Ei mul ol tält Englannin-reisult mittää kuvaa, mut vessapaperist kyl löytyy kuvii! Mun edesmenny Kilu-poika ain välil meni iha sekasi veskipaperist. Kuva o hiuka huano ku se o otettu puhelimel mont vuat sit… vessas istues varmaa.

2. Lukittin sit itteni parvekkeel Espanjas

Aikajärjestykses jatketaa. Ny hypätää vuotee 2011, ku olin iha just vähä aika sit muuttan Espanjaa. Mul ol semne kiva kämppä aika lähel Esteponaa, mut pirun kaukan työpaikast. Mun oli siis pakko löytää kämppä jostai hiuka lähempää. Asunnometsästyksee vaan meni hermo – ja pahast.

Itse asias nii pahast, et yks ehtoo mun ol iha pakko men parvekkeel tuulettumaa, ku olin nii turhautunu. Mää oli Skype-chatis Danielin kans, ja sanoin sil et mää käy vähä pihal ja tulen koht takas. No en sit tullukka.

Mul ol meinaa parvekkeel liukuovi, ja mää riuskasi sen hiuka ärhäkkääst kii. No, se men tietty lukkoo, eikä sitä saanu ulkoopäi auki. Eikä mul ollu avaimii tai puhelint tai mittää. Vaatteet ol sentäs pääl.

Siäl mää sit huusi ja ulvosi mont tuntii neljänne kerrokse parvekkeel tyhjäs taloyhtiös keskel ei mittää. Meinasi hypät alas ko luulin etten koskaa pääs siält poies. Mut millais sit kävikä?

No, voit käyr lukemas täält kuka mut sit oikee pelastika: Painajainen parvekkeella – Julia ilman Romeota

 

Reissus sattuu ja tapahtuu – pahimmat matkamokat ja oudoimmat tilanteet | Live now – dream later -matkablogi

Tämses taloyhtiös mää sit lukittin itteni neljänne kerrokse parvekkeel. Olis edes parveke antanu altaal päi, ni olis voinu vaik hypät alas. Muutama tunni siäl sai kurkku suaran huutaa kolmel eri kiälel ennen ku pääs poies.

3. Ja sit meinasin muuttaa murha-asuntoon!?

No, aika pian ton parveke-episodin jälkee mää sit löysin muutaman kivan kämpän mitä vois käyr kattomas. Hiuka erikoiseks se välil kyl meni – pirun kämäsii kämppii kauheil vuokril, ja sit ol joku vuokranantaja ku halus rahatki ennen ku mää edes pääsisi kattomaa koko kämppää.

No en mää tietenkä siihe suostunu. Ja hyvä oliki, meinaa kävi ilmi, et koko kämppää ei ollu edes olemas. Tai edes koko osotet! No ei mittää, mää jatkoi ettimist, ja SIT löytys iha unelmakämppä. Prameet uima-altaat ja ihan bueno sijainti! Kävin muute kattomas paikan pääl ennen ku otin yhteyt kiinteistönvälittäjään – se paikka ol iha oikeest olemassaki! Mut jottai mätää siinäki oli.

Jostai kumma syyst mää en päässy kattomaa sitä kämppää sillon ku mää halusi. Se oli kuulemma liia sekane. Mikä hiton tekosyy se ny muka o!? Ja tämä sattus just sillai joulun al, et olin lähdös pariks viikoks kottii tän Raumal, ja mun vanha kämppä piti antaa pois enne sitä. No en kai mää ny kodittomaks halunnu jäär, ni väkisi väänsin sit kiinteistönvälittäjän kans nii kaua et se suostui päästämää mut sin kämppää sisäl, vaiks se “vähä sekasi” oliki.

No jaa vähä sekasi!? Siel oliki sit poliisinauhaa kämppä piukas ja jottai mustaa mönjää seinät ja lattiat ja huonekalut täyn. Mää hiuka ihmetteli, et mitä hittoo tääl o oikee tapahtunu. No, pakko sen kiinteistönvälittäjän oli sit kertoo, et siel ol asunu joku huumediileri, mut se on viety kotimaahansa jo ja kaik o iha hyvi, kämppä vaa hiuka sekane, setä sanos.

En kyl tajuu kui mää siltiki harkittin et mää oikeest muuttaisin sin. Sit mää rupesi näkemää semssi painajaisii, et mun ol äiti tai joku kaveri kyläs tai jottai, ja sit joku huumehörhö tul soittamaa ovikelloo ja penäämää jottai huumevelkoi pyssyn kans. Pakko mun sit oli loppuje lopuks sanoo et emmää sin voi muuttaa.

No iha hyvä etten muuttan. Ko sit yks kaveri sanos, et se ol nähny sen kämpä uutisis. Siel ol tapettu joku prostituoitu, ja se musta mönjä ol siel ilmeisest verijälkie ettimist varte. Kyl hiuka kylmäs. Vaik ei tiätty nii paljoo ku sitä poloo prostutioituu.

Täält voi lukkee koko jutun jos kiinnostaa: Edessä muutto ulkomaille? Varovaisuutta asunnon etsintään!

 

Reissus sattuu ja tapahtuu – pahimmat matkamokat ja oudoimmat tilanteet | Live now – dream later -matkablogi

Täst taloyhtiöst sit löyty se lopulline unelmakämppä, misä mää asui nii kaua ku mää Espanjas oli. Nii hiano kämppä se oliki, et asuisin siäl iha mielelläni vieläki. Mun pääs terassilt suaraa altaal, eikä rannallekka pitkä matka ollu.

4. Epämääräne junamatka Pualas

No ny ollaa vuodes 2013. Me oltii sillo Danielin kans piänel rundil Euroopas. Käytii ensi Italias Pavias ja Milanos ja Como-järvel. Sit me mentii siält Berliinii, ja sit siäl me treffattii mun pomo tuolt Espanjast (en siis asunu enää Espanjas tämä reissu aikaa) ja sit kaik yhdes me ajettii Pualan luateisrannikol semmosee Kołobrzegin kaupunkii, misä mun entinen työkaveri meni ukkos kans naimisii. Sin häihi me sit oltii kaik menos.

No häitte jälkee meiän piti men sit siält Kołobrzegist junal Gdanskii (mihi mää muute varasi just lentoliput marraskuul!). Eikä se junal matkustamine Pualas ollukka sit iha nii simppeli homma.

Ensinnäki lippuluukul ol nii hiton pitkä jono, et me oltii iha varmoi, et me missataan koko juna. Tai ei se jono nii pitkä ollu, mut ei se vaa liikkunu mihinkä. No sit ko me saatii vihdoi meiä liput (onneks se täti puhus edes hiuka englantii) ni ne junaliput ol vaa jokku ihmee yhtee niitatut pahviläpyskät, mist ei irronnu juur mittää infoo. Mein piti vaihtaa junaaki jossai, mut ei me oikeestas tiedetty mittää muut ku sen paikan nimi misä pitäis vaihtaa junaa. Ei kellonaikaa tai lähtölaiturii tai mittää. No onnee vaa meil.

Eikä se juna kyl yhtää näyttäny edes junalt! Joku ihme kiskoje pääl nostettu hökkyrä se oli, eikä sin edes menny kyytii kettää muut ku me kaks vaa. Hiuka meit epäilytti, et ollaank me ny varmast oikees “junas” vai mikä se sit olika. Eikä mistää kuulun mittää ilmotuksii saatika lukenu mittää mist selviäis misä kaikkial se juna pysähtyis matka varrel. Joku juna-asemasetä vaa meiät käski sin ja sin sit mentii.

No koko sen matkan ajan mää vaa tuijoti ikkunast, ku ei me yhtää tiedetty koska meiä pitäis sitä junaa vaihtaa, tai et oltiink me edes oikees kulkupelis.

Ja sit se yhtäkkii pysähtys keskel jottai peltoo. Me luultii et meiät tullaa murhaamaa tai ryästämää tai jottai. Joka paikas ol iha hiljast. Kettää ei näkyny missää. Eikä kukkaa tullu sanomaa mittää. Tai kui oliska, ku me oltii ainoit matkustajii. Tai kai siäl joku kuski jossain oli sentäs!?

Aikamme siäl sit tönötettii keskel ei mittää, ja jollai ihmeen kumman keinol siitäki sit vaa selvittii, ko täsä mää ny istun tätä kokemust muistelemas. Aikamoist se junamatkailu Pualas onki.

 

Reissus sattuu ja tapahtuu – pahimmat matkamokat ja oudoimmat tilanteet | Live now – dream later -matkablogi

No ennyttiä oisko tota junaks voinu sannoo. Hiuka epämääräne koppero se oli, ja me oltii ainoit ko noustii kyytii. Ja sit se viäl pysäs keskel peltoo. Hiuka hämärää. Mut kyl siält sit vaa hengis selvittii. Tää ol ainoo kuva mitä siit junamatkast o tallennettu. Hiuka vissii pualalaiste häitte jälkee väsytti, silmist päätelle ainaki…

 

No on mul kyl ennenki käyny hiuka huanoo tuurii julkisten kulkuneuvojen kans. Erityisest Saksas asues.

Yhde juhannukse mää vietin bussiasemal ku mun piti men Sveitsiin, mut ei se bussi sit viittinykkä tul ollenkas! Ja iha vaa parii viikkoo aikasemmi mää oli nii hurjal lennol et mää hiuka epäilin et mahdank selvit hengissäkä lainka.

Kyl mää sit selvisi, vaiks kone laskeutuiki Brysselii eikä Düsseldorfii, niinku piti.

5. Hyi hitto ku oli kylmä yö!

No ettei kaik nämä jutut olis nii ikivanhoi, ni kerrotaa yks tarina iha tält vuodelt. Mää ku sain hyvä idea et alotetaa talviretkeily. Mut alotetaa sillai lepsust, et ku ei ol kunno vermeit, ni majotutaa vuokratuvas keskel Kolin kansallispuistoo. Tammikuus.

No nii me sit tehtii. Pakkast piti ole semse 10 astet, ni ei se edes tuntunu kauhee pahalt. Ja oltiiha me just saunottu viikko Vuokatis, ni ajateltii, et kyl sil lämmöl jaksaa yhde yön mettässäki.

Paitsi et sit oliki 30 astet pakkast eikä 10. Eikä me tiedetty et se tupa olis iha umpijääs.

No ei mittää, luontokeskukse ystävälline henkilökunta kyl varotteli ku avaimii haettii, et voi ol vähä vilu. Ja et tarttee kantaa varmaa omat juomavedet, tuval olis kyl kaivo, mut jääs se on ku nii pali pakkast o. No mut ei se meit haitannu, ku parkkipaikalt ei ollu kauhee pitkä matka sin tuval.

Paitsi et ei me tiedetty, et se matka olis umpihanges ja ylämäkkee taapertamist… Nii joo, ja sit me viel unohdettii se juomavesi autoo. Piti sit lähtee hakemaa viäl sitäki, ku oltii ensmäine pesälline puit saatu takkaa. Vaiks me ensteks yritettii sulattaa lunt, ku ei oltas viittitty lähtee. Mut ei se siäl 30 asteen pakkases mittää sulanu.

Kovast me sitä tupaa koitettii lämmittää, mut ei se mittää lämmenny. -25 astet oli läpi yön, ja se meiä vaival noutama juomavesiki ol aamuste jääs. Ja sit mää huamasi siin kaike muun hyvän pääl et mun o makuupussi rikki!

Tämä harrastus alkoiki hyvi! Koko stoorin voi käyr lukemas tääl: Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu?

 

Reissus sattuu ja tapahtuu – pahimmat matkamokat ja oudoimmat tilanteet | Live now – dream later -matkablogi
Reissus sattuu ja tapahtuu – pahimmat matkamokat ja oudoimmat tilanteet | Live now – dream later -matkablogi

Semmost perjantai-iltaa sitä sit Kolil vietettii tammikuus. Kamera jäätys ja juomavesi jäätys ja ruuat jäätys ja ittekki jäätys. Onneks ol tilkka viskii mukan ni se ei iha heti jäätyn.

 

Semmosii sattumuksii täsä sit tul miälee. Kyl niit riittäis vaik toisekki viis, mut emmää ny iha kaikkee viit teil kertoo. Nämä pahimmat matkamokat ja muute vaa omituiset sattumukset kuuluu kyl reissaamisee, ja vaik ne kui kiukuttais just sil hetkel ku sattuu, ni jälkeepäi ne o vaa hauskoi muistoi.

Tai sit tomssi typeryyksii ko murha-asuntoo muuttamine, mist ei voi ku varotel muit. Älkää te ny iha yht tyhmii olko sentäs.

Ja sit ku kunno haasteesee kuuluu, ni määki haastan täst sit hiuka lissää porukkaa paljastamaa pahimpii matkamokii ja noloi tilanteit reissuilt ja raiteilt. Onnetar suosii täl kertaa Panuu, ko on pitkäst aikaa taas ruvennu päivittelemää Panun matkat -blogias (Panun vaari o muute Raumalt, se varmaa ymmärtäis mitä mää tän ole sopertanu).

Seuraava onnekas on tiätty Teea ja sen uteliaat jalat, ko me ain järjestetää sen kans ittellemme lissää tämmösii noloi tilanteit. Ni Teea saa ny kans jakaa sit omat pahimmat matkamokat meijän kans.

Sit mää heitä viäl yhde haastee ton MaiLifen Maijal, vaikkei se olekka matkabloggaaja (ei kai tätä haastet ollu matkabloggaajii rajotettu, kai sitä ny muukki matkustaa?). Mutko mää tiädän, et Maijal o ny hiuka pahaa aikaa, ku se loukkas ittes ko se teki jottai iha hulluu. Ja ku se o nii sekopää, et sil kyl riittää tämssii matkamokii ja noloi juttui jaettavaks vaik hamaa tappii saakka.

Ai viiskö mun piti haastaa? No kuulkaas, heitetääs täst Arnal ja Artol tuplasetti. Saavat sit ettii Cocoa oikee urakal ja päättää, et kertooks ne kymmene yhteist noloo tai muute vaa erikoist matkamuistoo vai keksiiks ne viis per nenä!

Pitäkääs lapset hauskaa, ja tulkaa linkkaamaa teiä jutut tän sit kommentteihi muittenki iloks ja riamuks!

Mitäs hauskoi tai noloi tai erikoisii sattumuksii teiä reissuihi o kuulunu? Ai nii joo, ja ymmärsiks kukkaa täst mitää? Lukik kukkaa edes tän saak?


Onks sul Pinterestii? Pist ny ihmees seinälles tomne:

Reissus sattuu ja tapahtuu – pahimmat matkamokat ja oudoimmat tilanteet | Live now – dream later -matkablogi


Kai sää ny muuallaki somes voit seurat?

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 14 Comments
  1. Hei kyl kai ny toine länsiranniko ihmine toist ymmärttä. Vaik onki siit toisest kaupunkist alkujas ja sit asunu siin isoje pitäjie välis. Ja aika kaua ollu jo poiski. Melkoisia sattumuksia!

    1. Kyllai Hanneli! Joku sentäs sit ymmärs mun jaaritukse. Emmääkä alun peri Raumalt ol ku Eurast. Aika kaukaa kyl sikses. Mut mää hiuka funteerasi et jos aikoo jottai nolouksii paljastel ni kyl se sit kannattaa tehr sillai et mahdollisimma harva siit mittää ymmärtäis! 😂

    1. Kiitos Helena! Hiuka mua ehkä huoletti viittiiks kukkaa edes loppuu saak tämmöst murremölötyst lukkee, mut iha ymmärrettäväst me länssuamalaiset sit nähtäväst jaaritellaa. Pist ihmees raapustae samammoine. Moka o lahja, ja ittensä pelleks tekemine ne mokat julkistamal o viäl lahjemp! 😊

  2. Tää oli hauska! 😀 Vaikka aika kauhee ajatus just esim.toi murha kämppä, aijettä. Mulle ei tuu mieleen mitään kovin kummosia mokia, pahimmat taitaa olla ku jätettiin joskus nuoruusvuosina hetkeks kahvilaan laukku, jossa oli meiän molempien puhelimet, rahat ja passit. 😀 Onneks olivat ottaneet talteen tiskin taakse. Niin, ja on sitä tullut joskus varattua laiva väärälle kuukaudelle ja joutunut satamassa pulittamaan uuden matkan, mutta se nyt on pientä!

    1. Kiitos Säppä! 😀
      Sää oleski osannu matkustaa mallikkaast, jos sul ei koskaa mittää ton pahempaa ol sattun. Mut ei sekä väärin ol, jos ossaa pyssyy pois vaikeuksist.

      Toi murhakämppä ol kyl aika jäätävä tapaus, ja ylipäätäs koko asunnonetsintäprojekti oli täyn dramatiikkaa. Nii vaa siitäki sit hengis selvittii, vaiks toisin olis saattan käyr, jos olisin oikeest sin kämppää muuttan. Kyl sitä idiootti ossaa ihmine joskus ol, ja minkä takia? Ison uima-altaan ja lyhkäse rantsuetäisyyden takia. Onneks mää olenny vanha ja viisas.

  3. Mukavaa oli tätä lueskella, varsinkin google translaattorilla 😀

    Hienoa, että osallistuit haasteeseen! Huomaatko, että sulla yleensä pahimmat mokat liittyy tavalla tai toisella rakennuksiin. Pitäisi varmaan alkaa nukkuun yöt teltassa?

    1. No ei kyl tullu miäleenkä, mut kyl siin jottai perää voi ol, et mää ja rakennukset ei tul nii kauhee hyvi juttuu. Mahtok ol sattumaa vai iha kohtalo, et samoihi aikoihi ku sää pistis ton kommenttis, ni Daniel laittos viestii et me mennää telttailemaa viikolloppun. Katotaa kui ämmän käy!

      Millai toi Google translaattori noi muutes tähä länssuamalaisee aksenttii puri?

      1. Yhtä epäselvästi käänsi kuin tanskan, mutta sukulaiskieliä ne ovatkin. Toisaalta ei se sun ulosanti paljon selkeämpää livenäkään ole 😀 Eli kiitos viimeisestä 🙂

      2. Kiitos vaan itselles Rami. Muistan taas tulevaisuudessa harkita kahdesti ennen kuin kerron sulle suunnitelmistani saapua Tampereelle! 😀

  4. Kiva että blogisi toimii taas. Oho aikamoisia kokemuksia. Hyvä ettet erehtynyt muuttamaan murhakämpään, minulla on myös vähän vastaava kokemus tosin Suomesta. Yksi asunto oli sellainen että siellä oli viinapulloja piilotettu keittiön kaapin alle ja vessaan oli jäänyt veritahroja, kaappi haisi ja hissikin oli töhritty. Hieman ihmetytti kun en aluksi edes nähnyt niitä “vikoja” ja sitten ne oli siellä. Omat kaikkein huonoimmat/oudoimmat matkakokemukseni tulee tässä: olin Wienissä ja löysin loma-asunnon, mutta toimistotyöntekijä päätti vihata kaikkia ulkomaalaisia. Hän varasti varausmaksurahan, jota en koskaan saanut takas. Hänen tyttärensä oli työssä vaatekaupassa ja kyttäsi minua, sitten kerran hän alkoi syyttämään Wienissä asumisesta yms. Viime kesänä olin hotellissa Italiassa, jossa sänky oli täynnä kusta ja valitin asiasta niin hotellin omistaja sai silmittömän raivokohtauksen. Hän syytti että uudet asiakkaat on tehneet jäljet ja myös käyttäneet kaikki hotellin saippuat! hän myös väitti että 80e on halpa hinta. Taikasanana toimi Tripadvisor ja sain vaihtaa huoneen, tosin palautteen hän kyllä sai ja joka kerran annan kun koen hyvää tai huonoa. Kolmas outo kokemus on Tanskasta kun oon aikasemmin saanut hyvää asiaspalvelua, mutta yhden pikkukaupungin hotelleissa ei saanut käyttää nettiä. Olin vasta junan tuomana tullut ja erehdyin luulemaan hotellien hintaa samaksi kuin netissä, mutta yritettiin pyytää 100e enemmän. Sitten yritin kysyä voisinko käyttää nettiä jossain (hotelli tai nettikahvila..) ei onnistunut, kielsivät heti netin käytöbn hotellin aulassa. Oli kumma kokemus koska muualla on aina saanut käyttää hotellin nettiä ja olisin kaiken lisäksi varannut sen hotellin

    1. Kiitos Susanna omien kokemustesi jakamisesta! Nämä sun koettelemukset taas muistuttavat siitä, ettei saisi olla liian sinisilmäinen, varsinkaan reissatessa. Mulla on välillä vähän tapana olla, nimittäin. Aina löytyy niitä, joiden ainoa tarkoitus on viedä sun rahat – tai vähintään huijata sua maksamaan tuplahinta. Tosin ei jotain huonoa, jos ei jotain hyvääkin: Tripadvisorilla uhkailu onkin erinomainen vinkki! Ei olisi itselle tullut mieleen, kun en kyseistä sivustoa käytä, mutta tämän tärpin laitankin korvan taa! 😉

      Toivottavasti meidän tulevilla reissuilla päästään vähemmällä, vai mitä!?

    1. Kiitos Helena, kun tulit linkkaamaan. Ihmettelin ensin, miksi linkki ei ohjannut oikealle sivulle, mutta sitten hokasin, että sun linkistä oli jäänyt viimeinen l-kirjain pois. Tässä siis toimiva linkki muille seuraajille: http://mahotonreissaaja.blogspot.fi/2016/10/matkamokia-ja-kommelluksia.html

      Hauskoja sattumuksia sullakin! 😀 Näitä tapahtumia on kiva muistella jälkeenpäin, varsinkin, kun niistä on jo sen verran aikaa, että niille jaksaa jo nauraa pahimman alkuharmituksen jälkeen.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search