skip to Main Content
Menu

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella?

  • Suomeksi
  • In English
Olen hiton herkkä innostumaan uusista elämyksistä. Varsinkin sellaisista, jotka vaativat sekopäistä seikkailunhimoa ja ennakkoluulotonta asennetta.  Juuri tästä syystä olin kiljua innosta, kun turkulainen veneilypalveluja välittävä Dokk kutsui minut mukaan Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpoikien järjestämälle Jääkarhupurjehdukselle talviselle Saaristomerelle.

Purjehdus talvella? Kuulostaa eksoottiselta! En ollut pysyä pöksyissäni, vaan epäröimättä suostuin seikkailukutsuun.

 

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

 

Uusi vilkaisu Jääkarhupurjehduksen kuvaukseen sai hetkeksi epäilemään, olinko sittenkin luvannut liikoja. Olinhan minä ennenkin purjehtinut. Vai olinko sittenkään?

Olin ainakin ollut purjeveneen kyydissä… mutta nostettiinko silloin purjeita ollenkaan? No, ainakin olin Luvian Kaljaasi Ihanan miehistön apuna Selkämerellä toukokuussa… tosin silloin ilma oli kuin morsian, ja purjeet nostettiin lähinnä fiiliksen vuoksi. Marraskuinen Saaristomeri saattaisi tarjota jotain ihan muuta. Ainakin tämän videon perusteella.

Ja kun kaiken lisäksi satun olemaan ihminen, joka uskoo suomalaisen sisun voimin suoriutuvansa minkä tason haasteesta tahansa, soppa oli valmis.

 

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

 

Perjantai-iltana 4. marraskuuta saavuin Turun Satavassa sijaitsevan meripartiosataman laiturille. Vastassani oli joukko otsalamppujen valossa kulkevia partiolaisia, jotka laittoivat minut heti töihin. Yhdessä muiden purjehdukselle ilmoittautuneiden kanssa lastasimme kajuutan täyteen ruokaa ja nostelimme purjeita keulahytin kattoluukusta s/y Henrikan jäiselle kannelle. Olo oli hitusen absurdi. Hetken jo mietin, mihin ihmeeseen olin oikein lupautunut.

Heti ensimmäisen purjehdustermin kuultuani tajusin olevani paikassa, tilanteessa ja seurassa, jollaisesta minulla ei ollut minkään valtakunnan kokemusta. Tajusin olevani koko 13-henkisen purjehduspoppoon ainoa noviisi, varsinainen purjehdusurpo, sanoisin. Ja vielä michelinukkomaisen kankeaksi topattu sellainen. Noinkohan tästä vain suomalaisella sisulla selvittäisiin?

Jo lähtölaiturissa meitä valmisteltiin henkisesti tulevaa sunnuntaimyräkkää varten. “Silloin mennään ja kovaa”, totesivat partiolaiset into silmistä pilkehtien.

Perjantai-illan pimeydessä, hitusen myöhässä aikataulusta jään aiheuttaman vesitankkidilemman vuoksi, pääsimme viimein irrottamaan s/y Henrikan Satavan laiturista. Talven ensipakkaset olivat tehneet tehtävänsä: vesiletkujen lisäksi jäässä olivat niin purjeet, vinssit kuin kiinnitysköydet.

 

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

Miten koilataan rautakanki? kysyy purjehdukselle mukaan lähtenyt Endorfiininmetsästäjä-blogin Terhi.

 

Täysin tyyni ilta loi ihanan pehmeän laskun edessä olevaan meriseikkailuun, jota en työkiireiden vuoksi ollut edes ehtinyt jännittää kunnolla. Tuuleton Saaristomeri teki meille uskomattoman palveluksen, sillä koneiden käydessä saimme viettää merimatkamme ensimmäisen osuuden Satavasta Nauvoon ihaillen pikimustalla yötaivaalla suihkivia tähdenlentoja.

Tuntui kuin olisimme lipuneet maailman laidalla. Ympäriltä ei kuulunut pihahdustakaan.



Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

Nauvo marraskuussa vs. Nauvo heinäkuussa.

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

 

Nauvon vierassatama oli marraskuussa huomattavasti heinäkuista vierailuani hiljaisempi. Autiot rannat lisäsivät sitä ihanaa mielikuvaa, aivan kuin maailmassa olisi vain meri ja me, eikä yhtään mitään muuta. Purjehdus partiolaisten hellässä huomassa alkoi tuntua entistä paremmalta ajatukselta, kun aamun sarastaessa punkan perältä sai ryömiä valmiiksi katettuun pöytään.

Lauantai antoi meille parastaan myös säiden puolesta: taivas oli (lähes) pilvetön, aurinko kirjaimellisesti kimmelsi laineiden laella ja tuulta oli tarpeeksi, jotta koneet saivat sammua ja purjeet tehdä työn.

 

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi
Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi
Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

 

Työtä ja raakaa voimaa vaadittiin myös s/y Henrikan miehistöltä. Meille selvisi hetkessä, ettei kyseessä ollut mikään konjakinhuuruinen huvipurjehdus, vaan jokaisen alukselle astuneen apu oli tarpeen. Minua purjehdusurpoa lukuun ottamatta kaikki 12 muuta miehistön jäsentä toimivat yhdessä kuin öljytty koneisto. Purjehdustermit kaikuivat jäisellä kannella, joista muutaman opin itsekin pian tunnistamaan. “Jiippi”. “Venda”. “Pyörii”.

Liian usein jouduin kuitenkin kuiskimaan Terhin korvaan: “mitä toi tarkottaa?”

Välillä jämähdin paikoilleni ja seisoin sormi suussa kuin 5-vuotias. En oikein tiennyt mitä tehdä tai mihin mennä, ja pelkäsin olevani enemmän tiellä kuin hyödyksi. Kesti aikansa myöntää, ettei suomalainen sisu tai seikkailunhimo vielä takaa sitä, että osaisin automaattisesti kaiken, jos tähän mennessä ainoa merikulkupelini on ollut kajakki. Mutta mikä olisi parempi paikka ja tapa oppia kuin reippaiden meripartiolaisten siipien suojassa? No ei mikään!

 

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi
Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi
Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi
Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

Marraskuussa on ihan okei purjehtia laskettelulasit päässä. Kuvassa Onnellisen tädin treeni -blogin kirjoittaja Mia.

 

Lauantain purjehdussää jatkoi perjantai-illan aloittamaa pehmeää laskua kohti myrskyisää sunnuntaita. Henrikan jäisellä kannella sai kuitenkin olla varovainen, ja iltapäivällä tuulen yltyessä tuli turvavaljaille käyttöä. Ihanaa, vihdoinkin minulle ennestään tuttu purjehdustarvike!

Osasin sentään aika ajoin olla hyödyksikin. Turvavaljaiden käytön lisäksi myös lumenluonti on ennestään tuttua puuhaa. Tosin en olisi koskaan uskonut, että päädyn tekemään sitä purjeveneen kannella.

 

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi
Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

Arktisen purjehduksen tärkeimmät varusteet? Pirun paljon vaatetta ja lumiharja tai -lapio, mieluummin molemmat!
Kuvat: Mia ja Terhi.

 

Iltaa kohti seilatessa tuuli jatkoi yltymistään. Sunnuntaina saisimme todellisen maistiaisen siitä, kuinka suolainen kokemus talvinen Saaristomeri voikaan olla.

Tuuli keinutti laiturissa lepäävää Henrikaa läpi yön. En voinut olla miettimättä millaiseen myräkkään heräisin. Aamusta alkaen uppo-oudot purjehdustermit kaikuivat Henrikan kannella. Tuuli oli jäätävä, joten jo muutenkin michelinukkomaiseen olemukseen oli parempi lisätä vielä yksi välikerros. Kannelle ei ollut asiaa ilman turvavaljaita, vaan tänään purjehtisimme turvaköydet Henrikan elämänlankoihin kiinnitettyinä.

Aallot löivät yli keulan. Koko paatti oli kallellaan, ja muistan vain miettineeni, milloin se hörppäisi perän täyteen vettä. Yksi huljutti kahvipannua puhtaaksi aallokossa, toinen lensi pyllylleen tiukan käännöksen yllättäessä. Ja sitten oli yksi onnellinen purjehtija, joka ei vaan voinut lopettaa hymyilemistä, vaikka kuinka keinutti ja aallot löivät.

 

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

 

En taaskaan osannut olla avuksi. Kuuntelin, katsoin, yritin oppia ja sisäistää. Silti menin termeissä sekaisin ja tyydyin pysyttelemään kameran takana, vaikka kylmyyden vuoksi jouduinkin pitkälti pitelemään kameran akkua vasten lämmintä käsivarttani. Lounasaikaan kajuutassa lautaset lentelivät ja lihapullat kierivät pöytiä pitkin. Adrenaliinin virratessa marraskuisen viiman keskellä ei ollut vaikea ymmärtää, mikä lajin pariin viehättää.

Nyt viikkoa jälkeenpäin harmittelen, etten osallistunut enemmän. Mutta ensi kerralla jo tiedän vähän paremmin, millaista purjehtiminen ihan oikeasti on.

Oma olohuoneeni lopetti keinumisen vasta vuorokauden kotonaolon jälkeen. Puna nousee yhä poskilleni, kun mietin, millainen seikkailu tulikaan koettua. Ja kuinka lopulta selvisin arktisesta Jääkarhupurjehduksesta täysin ensikertalaisena kokeneiden karpaasien keskellä.

 

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi

Ämmien juorutauko.

 

Arktinen Jääkarhupurjehdus oli kieltämättä vähän extremempi avaus harrastuksen pariin, mutta minulle se oli juuri sitä, mitä kaipasin – lälly laineilla lillunta huvipurjehduksen merkeissä olisi todennäköisesti kypsyttänyt minut koko touhuun heti alkuunsa. Jos purjehdus ajatuksena houkuttelee, mutta ystäväpiiristä ei löydy purjehtijoita etkä ole täysin varma siitä, onko innostusta tarpeeksi kokonaista kurssia varten, tällaisen yleisöpurjehduksen avulla saa sopivan näppituntuman todellisuuteen. Kokeneiden purjehtijoiden seurassa on turvallista tutustua harrastukseen, kunhan muistaa kertoa etukäteen olevansa ensikertalainen.

Minäkin opin, että joskus on vaan parempi myöntää “auta, olen avuton”. Huolimatta siitä suomalaisesta sisusta, mikä suonissa sykkii.

 

Millainen suhde sinulla on purjehdukseen – oletko kokenut karpaasi vai varovaisen kiinnostunut aiheesta? Entä oletko koskaan purjehtinut talvella? Jaa kokemuksesi kommenteissa!

 

Lue myös nämä jutut:
Selkämeren kansallispuisto + Kaljaasi Ihana = täydellisen kesäpäivän resepti!
Endorfiininmetsästäjä: Millaista on purjehtia talvella?
Onnellisen tädin treeni: Talvi alkoi jääkarhupurjehduksella
Seikkailupurjehtijan vinkit: Miten varustautua arktiselle purjehdukselle?

Minä ja Endorfiininmetsästäjä-blogin Terhi osallistuimme Kupittaan Henrikinpoikien järjestämälle Jääkarhupurjehdukselle Dokkin kutsumana. Kiitokset vielä kaikille järjestäjille ja mukana olleille kanssapurjehtijoille huikeasta talviseikkailusta!


Tallenna juttu Pinterestiin:

Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella? | Live now – dream later -matkablogi


Mikset seuraisi myös somessa?

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST | BLOGIT.FI

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 6 Comments
  1. Aivan superhurjaa! Mie en olis uskaltanut lähteä! 😀 Ei sillä, että mahani edes kestäisi purjeveneilyä kymmentä minuuttia kauempaa, mutta noviisina selviytyminen olisi ollut mulle ehkä viimassa vähän liikaa.
    Hyvä sie! ^^

    1. Jee, kiitos näistä tsemppisanoista, Maarit! 🙂 Facebookissa jo kommentoinkin, kuinka menomatkalla vähän jännitti, kun Mynämäen kohdalla bussissa jo voin pahoin. Koko viikonlopun meriseikkailu sentään sujui ilman huonovointisuutta, mikä oli ihana yllätys. On kieltämättä ihan voittajaolo, näissä adrenaliininhuuruissa jaksaa taas seuraavaan seikkailuun asti! 😉

    2. Sie oot kyllä ihan uskomaton! Arktinen purjehdus kuulostaa hiin huimalta, mutta minusta ei kyllä ikinä ois sellaselle. Purjehduksesta olen aina haaveillut, mutta sellaisesta, että aurinko paistaa, on ihan tyyntä, muut hoitaa hommat ja minä voin keskittyä juomaan skumppaa ja valokuvaamaan :D.

      1. Kiitos tästä ihanasta tsemppikommentista Heidi – ja kiitos myös haasteesta, yritän vastailla siihen mahdollisimman pian! 🙂

        Hmm, meiltä pyydettiin palautetta Dokk-palvelusta, joten ehkä mun pitäisi välittää sun toive eteenpäin: ensi kesänä purjehduksia kaltaisilleni purjehdusurpoille, mutta niin, että muut hoitaa työt ja mukaan lähtevät matkustajat voivat ottaa rennosti kannella auringonpaisteessa kuvia räpsien ja skumppaa nauttien! 😀

  2. Huh, hyvä kun mut saa edes ulos kotoani talvella. Talvipurjehtimaan en ehkä ikinä uskaltaisi 😀 Muumit on onnistuneet jotenkin romantisoimaan mulle sekä majakat että purjehduksen. Koskaan en ole purjehtimassa ollut, mutta kesällä voisin ainakin hommaa lähteä koittamaan. Nostan kyllä hattua sille, että lähdit tuonne!

    Blogissani on muuten sulle pieni tunnustus: http://www.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/2016/11/24/annetaan-hyvan-kiertaa-blogger-recognition-award/

    1. Voi kiitos Noora, nyt mulla onkin jo kaksin verroin tunnustuksia, joten pitänee alkaa tuumasta toimeen! Olit niin kauniisti kirjoittanut raapusteluistani omaan blogiisi, laittoi ihan sydämen värähtelemään… hyvällä tavalla tietenkin! <3

      Majakkakuumeeseen voin antaa vahvan suosituksen: Kylmäpihlaja täällä Rauman saaristossa! Lähden mielelläni mukaan esittelemään paikkoja! 😉

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Search