skip to Main Content
Menu

Minun itsenäisyyspäiväni on erilainen

Muistan sen päivän kuin eilisen. Sen puhelinsoiton, jonka sain narratessani ahvenia Syvärauman laiturilla. Sen hetken, kun sain kuulla, että sinut oli viety sairaalaan. Enkä huolestunut yhtään, sillä sinä olit silkkaa rautaa.

Sen saman päivän iltana kaikki pirstaloitui. Sinä iltana, kun sinulle annettiin vain puoli vuotta aikaa.

Minun itsenäisyyspäiväni on erilainen | Live now – dream later -matkablogi

Muistan sen viimeisen puhelinsoiton. Sen hetken, kun elokuva jäi kesken. Ne sanat, joita en koskaan halunnut kuulla. On tullut viimeinen hetki.

Se hetki, jonka seisoin vuoteesi vierellä seuraten, vieläkö hengität. Toivoen, että jokin ihme voisi sinut vielä parantaa.

Mitään ihmettä ei tullut. Se hetki kesti pienen ikuisuuden ja oli ohi silmänräpäyksessä.

En voi uskoa, että siitä on jo kymmenen vuotta.

Eikä päivääkään ole kulunut, etten olisi sinua ajatellut. Ei päivääkään, etten olisi miettinyt olisitko ylpeä, jos tuntisit minut nyt.

Joka vuosi, kun suomalaisissa kodeissa nostetaan salkoon sinivalkoinen lippu juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä, minä sytytän kynttilän ja muistan, kuinka sinut lähetettiin pois aivan liian aikaisin. Minun itsenäisyyspäiväni on sillä tavalla erilainen.

Minun itsenäisyyspäiväni on erilainen | Live now – dream later -matkablogi

Isä kiitos, kun sain kulkea matkan sinun rinnallasi. Isä kiitos, kun pakotit minut kuorma-autosi etupenkille ja kuljetit minua ympäri kaunista kotimaatamme, vaikka minua pelotti. Isä kiitos, kun pidit kädestäni ja nukuit vierelläni, kun olin pieni.

Isä, kiitos, kun sain olla sinun vierelläsi ihan ensimmäisestä hetkestä alkaen ihan viimeiseen asti.

Minun itsenäisyyspäiväni on erilainen | Live now – dream later -matkablogi

Muistathan kertoa rakkaimmallesi, että rakastat. Sillä jonakin päivänä saattaa olla liian myöhäistä. Ja sinä päivänä kadut, jos et osannut tai muistanut kertoa, kuinka tärkeä hän oli.

Tänä itsenäisyyspäivänä en sytytä vain yhtä kynttilää. Tänään auringon laskiessa sytytän kuistilleni kymmenen kynttilää. Yhden jokaiselle vuodelle, jonka olet ollut poissa. Vaikka sinun kuuluisi olla yhä täällä meidän luonamme.

Rauhallista itsenäisyyspäivää, Suomi. Pitäkää toisistanne huolta. Pitäkää toisianne kädestä. Kertokaa, kuinka tärkeitä te toisillenne olette.

Sillä tavalla itsenäisyyspäivän tulisi olla kaikille samanlainen.

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 24 Comments
    1. 💙 Muistan sun kauniin kirjoituksen omalle isällesi. Pyhäpäivät on raskaita, mutta välillä on hyvä pysähtyä ja surra. Huolimatta siitä, kuinka pitkä aika läheisen poismenosta on. Voimia sinne!

  1. Jaksamista sinulle. Tämä on meillekin surunpäivä. Anoppi, joka oli meille kaikille erittäin tärkeä, kuoli tänään.

    1. Voi ei, osanottoni teidän suruun! ❤ Ja kiitos sanoistasi. On tosi kurjaa, että tällaisella ilon päivällä on nurja puolensa. Mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Voimia ja jaksamista teidän perheelle!

  2. Voi ei 🙁 Täällä toinen oman isänsä aivan liian aikaisin menettänyt. Oman isän kuolemasta on nyt yli 15 vuotta. Tiedän siis täysin tuon järkytyksen ja surun sekä muistojen tuoman haikeuden. Halaus.

  3. Kaunis ja lämmin kirjoitus, joka sai tunteet pintaan.
    Voit olla varma siitä, että isäsi olisi sinusta ylpeä!

    1. Voi Alex, kaikista ihanista kommenteista, joita tämä kirjoitus on kirvoittanut, tämä sinun kommenttisi hyppäsi kärkeen! Kiitos! 💗💗💗

  4. Osanottoni suruun. <3

    Mun äitini kuoli äkillisesti kolme vuotta sitten marraskuussa. Loppuvuodet on aina minullekin herkkää aikaa. Yritän ajatella kuitenkin, että äitini kulkee minussa mukana. Ihan kuten isäsi kulkee sinussa. Ja on sinusta ylpeä ja kannustaa eteenpäin.

    Vaikka suru ja ikävä ei koskaan lakkaa, elämä jatkuu. Eläkäämme se hyvin!

    1. Kiitos Kati hurjan kauniista kommentista ja ennen kaikkea viisaista sanoista! 🙂

      Elämä tosiaan jatkuu, vaikka suru onkin läsnä. Mutta ei meidän poismenneet läheiset haluaisi meidän viettävän loppuelämäämme vain surren ja murehtien, vaan tarmokkaasti ja onnellisena eteenpäin kulkien. Osanottoni myös teidän perhettä kohdanneeseen suruun.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Search