skip to Main Content
Menu

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016

Matkailu avartaa, sanotaan, ja se on täysin totta – matkailuvuosi 2016 opetti minulle paljon paitsi kohteista, joihin matkustin, myös minusta itsestäni.

Bloggaajat julkaisevat nyt kilpaa vuoden 2016 kohokohtia, parhaita reissuja, listoja vuoteen mahtuneista matkoista, parhaista ravintoloista ja niin edelleen. Vuoden ensimmäisen Instagram Travel Thursdayn teemana onkin matkailuvuosi 2016, mutta totesin kuluneen vuoden olleen omalla kohdallani niin käsittämättömän upea, että pelkästään koko vuoden kohokohdista syntyisi kilometrin mittainen postaus.

Ainuttakaan blogini lukijaa väheksymättä rohkenen epäillä, että kukaan jaksaisi lukea sitä alusta loppuun.

Kuluneen vuoden matkat antoivat minulle kuitenkin paljon muutakin kuin uusia kokemuksia. Matkailu avartaa, sanotaan, ja niinhän se tosiaan tekee – matkailuvuosi 2016 opetti minulle paljon paitsi kohteista, joihin matkustin, myös minusta itsestäni. Siksi haluankin jakaa teidän kanssanne viisi asiaa, miten matkailu avarsi ja mitä matkailu opetti minulle minusta itsestäni vuonna 2016.

Instagram Travel Thursdayn perinteitä kunnioittaen kaikki kirjoituksen kuvat ovat Instagramissa vuoden 2016 aikana julkaisemiani otoksia.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

“Rakasta luontoa, niin luontokin rakastaa sinua” ja “kyllä luonto omistaan huolen pitää” kuuluvat ehdottomasti kuluneen matkailuvuoteni tärkeisiin opetuksiin.

1. Minun on parempi kiertää suurkaupungit kaukaa

Minun on turha matkustaa suurkaupunkiin, sillä en nauti siitä. Tavallaan sen jo tiesinkin, mutta nyt tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä huonommin viihdyn miljoonakaupungeissa.

Luonto ja idylliset pienet kaupungit, joiden kadut kuiskivat ainutlaatuisia tarinoita, vetoavat minuun huomattavasti paremmin. Myös sellaiset pienet kaupungit, jotka Suomen mittakaavassa ovat suuria kaupunkeja. Sellaiset, kuten York, jossa yli 200 000 asukkaasta huolimatta vallitsee viihtyisä, pikkukaupunkimainen tunnelma.

Ne ovat matkakohteita, joissa olen onnellisimmillani.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Tammikuinen auringonnousu Kolin Mäkrävaaralla on jäätävän ja raskaan kapuamisen arvoinen. 30 pakkasasteessa ja umpihangessa tarpominen unettoman yön jälkeen lähes itketti, mutta kyllä luonto omistaan huolen pitää. Tämä maisema palkitsi paremmin kuin mikään kulta-aarre.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Tällaisissa maisemissa olen todella onnellisimmillani. Islanti oli ehdottomasti yksi matkailuvuoteni kohokohdista, ja haaveilen jo uudesta – ja paljon pidemmästä – road tripistä tulen ja jään maassa.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Englannin York on tuhansien tarinoiden kaupunki, joka suomalaisessa mittakaavassa on suuri, mutta sen kaduilla vallitsee pikkukaupungin tunnelma. York on kaupunki, jossa ihmiset odottavat, kunnes olet ottanut valokuvan ja pyytävät anteeksi, jos astuivat vahingossa kamerasi eteen.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Minulla ei koskaan ole ollut suurta paloa New Yorkia kohtaan, mutta “perhesyistä” se kuului kuluneen vuoden matkakohteisiin. Kolmannen päivän kohdalla iski ahdistus, josta oli vaikea pyristellä eroon. Koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan”, mutta epäilen, että matka New Yorkiin oli kohdallani ensimmäinen ja viimeinen.

Tähän opetukseen liittyviä retkiä vuodelta 2016:

Mitä tehdä? Mitä nähdä? | Historiallinen York — kaupunki täynnä tarinoita
Sydän jäi Islantiin, järki ja jalat New Yorkiin
Kylmä yö Kolilla: nössön retkeilijän hyvä yritys vai elämyksellinen extremereissu?
Luonto, lumi ja Koli – niin käsittämättömän kaunista, käsittelemättäkin!
Pieni paratiisi tunturin laella: sykähdyttävä Särkitunturi
Ja taas antoi Ruotsi parastaan: lumoava Luppiovaara

2. Olen suuruudenhullu

Olen surkea suunnittelemaan reittiä ja matkaohjelmaa, sillä haluan nähdä kaiken, mutta silti tutustua joka kohteeseen ajan kanssa. Haluan myös jättää varaa yllättäville ja suunnittelemattomille pysähdyksille, jotka usein osoittautuvat matkan kohokohdaksi. Kun aikaa on vain muutama päivä, yhtälö on kerrassaan mahdoton. Ja silti haluan mahduttaa matkaan tämän kaiken.

Niin kävi neljän päivän road tripillä Islannissa. Niin kävi yhdeksän päivän road tripillä Walesissa ja Englannissa. Ja nyt painin saman ongelman kanssa, kun yritän tehdä reittisuunnitelmaa helmikuun road tripille Pohjois-Irlantiin. Tehtävä mahdoton.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Autolla matkatessa aikataulusta on helppo eksyä. Näitäkin Pohjois-Walesin maisemia olisin voinut istua ihailemaan useammaksi tunniksi.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Yorkshiren nummilla maisemat ovat erilaiset, mutta silti sykähdyttävän kauniit. Ajoimme Yorkshire Dales National Parkin läpi heinäkuussa matkatessamme Lake Districtiltä kohti Yorkia.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Jos joku väittää, ettei auton tuulilasin läpi voi ottaa kauniita kuvia, minä väitän ettei kyseinen ihminen ole käynyt Islannissa.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Tähän opetukseen liittyviä retkiä vuodelta 2016:

Autolla Islannissa: näillä vinkeillä road trip onnistuu!
9 päivää autoillen Britanniassa: Mitä, missä ja mihin hintaan?
Lake District – pala kauneinta Englantia
Valloittavat Walesin vesiputoukset: Conwy Falls ja Swallow Falls
Tarina syntisistä nunnista ja muita islantilaisia kansantaruja
Oi, mikä majatalo Islannin etelärannikolla ♥
Islannin ohittamattomat nähtävyydet: Dverghamrar ja Islannin kalteva torni

3. En vihaakaan yksin matkustamista

Luulin vihaavani yksin matkustamista. Viime vuosi opetti minulle, ettei asia olekaan ihan niin mustavalkoinen. Kävi ilmi, että matkakohteeni on aikaisemmin ollut väärä.

Sen sain todeta kesäkuussa, kun minun kannaltani otollinen, joskin ystäväni kannalta hyvinkin epäonninen sattuma vei minut ja kajakkini Kylmäpihlajan majakkasaarelle viiden päivän ajaksi. Liikkuvan työni ansiosta on ihan sama, näpyttelenkö tietokonettani kotikeittiössä vai majakan ylimmän asuinkerroksen sviitissä avomeren suulla.

Töitä en tosin saanut tehtyä, sillä pienestä saaresta huolimatta sain pidettyä itseni, kamerani ja kajakkini kiireisenä koko viiden päivän ajan. Mutta voi, kuinka silloin nautinkaan yksinäisyydestä, vaikka en olisi pannut pahakseni matkaseurastakaan.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Tämä oli se hetki, jolloin ymmärsin, ettei yksin matkustaminen olekaan niin kamalaa. Pitää vain matkustaa oikeaan kohteeseen.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Kylmäpihlajassa näin ehkäpä elämäni kauneimmat auringonlaskut. Kyllä niitä kelpasi ihailla yksinkin.

Suoriuduin kunnialla yksin myös kotimaan road tripistä Raumalta Muonioon ja takaisin nauttien joka hetkestä. Tosin täysin yksin en koko matkaani viettänyt, sillä Muoniossa seuranani olivat Harrinivan henkilökunnan lisäksi Matkakuume.net-blogin Gia ja Watia.fi-blogin Lotta.

Paluumatkalla pääsin tutustumaan Aavasaksa Experiencen Heidiin ja sovin matkailuautotreffit Kalajoelle Vagabondbaker.com-blogin Rachelin ja hänen avopuolisonsa Chrisin kanssa (puhutaanko silti avopuolisosta, vaikka kotina on auto?).

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Vaikka en enää voikaan sanoa vihaavani yksin matkustamista, silti ystävien kanssa on hauskempaa. Matkailu on parasta silloin, kun saa jakaa ikimuistoiset hetket rakkaan ihmisen kanssa.

Tähän opetukseen liittyviä retkiä vuodelta 2016:

Yksin, yhdessä vai yhdessä yksin?
Muutin toimistoni majakkaan
Länsirannikkoa läpi Suomen: kooste Suomi-seikkailun kohokohdista!
Mitä tehdä Muoniossa kesällä? Muonion mainiot aktiviteetit ulkoilmaihmiselle!
Ammattilaisen vinkit Aavasaksan seudulle: “Lappi on lähellä!”
Kalajoen kesäyöt

4. Minäkin unohdan lähimatkailun liian usein

Muistutan muita toistuvasti lähimatkailun tärkeydestä, mutta todellisuudessa unohdan sen liian usein itse.

Muutin Raumalle vuonna 2005, joskin sinä aikana olen asunut yhteensä 1,5 vuoden ajan ulkomailla. Kuluneen vuoden aikana olen käynyt ensimmäistä kertaa Kylmäpihlajan majakalla, ja läheiselle Kuuskajaskarin linnakesaarelle tein retken vasta toista kertaa elämässäni. Kuluneena vuonna kävin ensimmäistä kertaa maastopyöräretkellä paljon puhutussa Maanpäännokassa, pyöräilin ensi kertaa eläissäni Eurajoelle Liinmaan linnan raunoille ja retkeilin ehkäpä Rauman eksoottisimmalla luonnonsuojelualueella, Omenapuumaassa, niin ikään ihka ensimmäistä kertaa.

Uudenvuodenlupaukseni teille on esitellä Rauman ja lähiseudun mainiot retkikohteet tarkemmin kesän kynnyksellä, sillä hassua kyllä, joihinkin niistä on vaikea löytää omin päin.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Yksi kuluneen vuoden vaikeimmista hetkistä oli jättää taakse Kylmäpihlajan majakkasaari. Vaikka se sijaitsee vain 10 kilometriä Rauman rannoilta avomeren suuntaan.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Instagramiin ei ole päätynyt kuvia paikasta, jossa Liinmaan linna aikoinaan sijaitsi, mutta matkanteko itsessään oli instagrammaamisen arvoista.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Maanpäännokka on ollut viime vuosina Rauman uutisoiduin retkikohde. Minä kävin ensi kertaa paikan päällä vasta viime kesänä, vaikka tälle laavulle on kotipihastani reilu viiden kilometrin matka.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Omenapuumaa on puolestaan Rauman eksoottisin retkikohde, ainakin nimensä puolesta. Juttu ei ole valitettavasti ehtinyt vielä blogiin asti, mutta tulossa on.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Omenapuumaassa oli käydä hassusti. Vaikka lähdin vain kävelylle (huom. kävelylle! En sienimetsälle!), olin jäädä nalkkiin keskelle metsää. Tatteja oli enemmän kuin pystyin kantamaan, ja autolle oli matkaa useampi kilometri. Voi sienihulluutta.

Tähän opetukseen liittyviä retkiä:

Kylmäpihlaja – täydellinen retkikohde Rauman saaristossa
Rulliksilla Raumalla – keskusta-alueen kepeimmät kesäväylät
Koeajossa Rauman uusin aktiviteetti: Poroholma Wakepark!
Minä nautin kahvini kuin kaupunkini – Vanhan Rauman tunnelmallisin kahvila
Turistina omassa kotikaupungissa: kohteena Rauman merimuseo
Melontaretki Rauman saaristossa

5. Ihmisillä ON merkitystä

Yksinyrittäjän työ on joskus… no, nimensä mukaan yksinäistä puuhaa. Jos jotain olen kuluneena vuonna itsestäni oppinut, niin sen, että salakavalasti kotona työskentelevän yrittäjän elämä saattaa lipsahtaa liiankin yksinäiseksi, vaikkei sen tarvitse sitä olla.

Kun työpaikka on kotona, olet töissä kaiken aikaa. Ympäri vuorokauden. Keskellä yötä saatan herätä siihen, että olen unohtanut jonkun tärkeän asian, enkä nuku ennen kuin olen hoitanut sen pois alta. Niinpä kömmin ylös sängystäni, astelen alakertaan tietokoneen ääreen ja ennen kuin huomaankaan, aamu jo sarastaa. Jos työpaikkani sijaitsisi 20 kilometrin päässä kotoa, tuskin lähtisin sinne keskellä yötä, vaan pahoittelisin seuraavana päivänä nöyränä unohdustani ja korjaisin asian pikimmiten.

Mutta nämä kaksi harrastusta, matkailu ja bloggaaminen, ovat kuluneenakin vuonna tuoneet elämääni taas runsain määrin uusia, ihania ihmisiä. Ja nämä ihmiset ovat opettaneet minulle paljon niin omasta itsestäni kuin ympäröivästä maailmastakin.

Yksi päivä paikallisen Annan ja hänen miehensä Gretarin kanssa Islannissa opetti minulle enemmän kuin 10 Islannista kertovaa matkakirjaa koskaan voisi. Yksi Twitteriin jakamani yhden lauseen mittainen tviitti toi elämääni ihanan Endorfiininmetsästäjä-blogin Terhin, joka aikuisiälläkin hersyää ihanaa lapsenomaista innokkuutta ihan kaikkea kohtaan ja oli lisäksi tukena ja turvana arktisella purjehduksella, kun itsellä oli mennä sormi suuhun.

Ja kun bloggaajaystävistä puhutaan, en voi koskaan jättää mainitsematta Curious Feet -blogin Teeaa, jonka kanssa tänäkin vuonna koettiin ties kuinka monta yhteistä matkaa ja jaettua hotellihuonetta (tai jomman kumman asuntoa). Minäkin taisin tuoda Teean elämään kuluneen vuoden aikana jotain ihanaa, mutta siitä Teea saa kertoa itse, jos haluaa.

Mikä hienointa, tiedän jo nyt, että lähestyvillä Matkamessuilla saan taas monta uutta ystävää.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi
Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Kulunut vuosi opetti minulle itsestäni myös sen, etten tiedä purjehtimisesta yhtään mitään! Vähiten olisin koskaan uskonut tekeväni sitä lumiharjan kanssa. Onneksi Terhi oli paikalla tukemassa.

Matkailu avartaa – mitä matkailu opetti minulle itsestäni vuonna 2016 | Live now – dream later -matkablogi

Teean kanssa tehtiin kuluneena vuonna reissu jos toinenkin. Ulkomailla käytiin yhdessä kuitenkin vain kerran, eikä silloinkaan lähdetty Tukholmaa kauemmas. Vain muutama päivä reissun jälkeen Teea tuli luokseni Raumalle, ja yhtä matkaa Teean kanssa menin vastavierailulle Tampereelle. Parin viikon päästä jaetaan taas hotellihuone Helsingissä kolmen yön ajan.

Ihmisillä ON merkitystä, sillä oikeat ihmiset tekevät elämästä elämisen arvoista.

Tähän opetukseen liittyviä retkiä:

Paras tapa tutustua Islantiin: päivä paikallisen kanssa
Apua, amatööri aluksella! Miten sujui ensikertalaiselta purjehdus talvella?
Unelmat tuovat mukanaan paljon hyvää | Blogger Recognition Award
Kun kaikki sujuu hyvin, eikä yhteydenpito katkea

Mitä matkailu opetti sinulle vuonna 2016?


Mikä on Instagram Travel Thursday?

Instagram Travel Thursday | Live now – dream later -matkablogi

Instagram Travel Thursday –tempauksen järjestäjinä Suomessa toimivat Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Instagram Travel Thursday on joka kuun ensimmäinen torstai vietettävä kansainvälinen matkailutorstai, johon kuka tahansa voi osallistua.

Ohjeet osallistumiseen löydät esimerkiksi täältä.


Mikset seuraisi myös somessa?

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 24 Comments
  1. Olen siis niin samaa mieltä Islannin tuulilasikuvista, ja siitä että oikeilla reissukavereilla on iso merkitys. Uskomattomia seikkailuja sinulla ollut viime vuonna. Kiva löytää blogisi IGTT:n kautta, jo blogisi nimi inspiroi ja puhuttelee 🙂 Toivottavasti tavataan paremmin Matkamessuilla!

    1. Kiitos kommentista Katja. Ihana kuulla, että muutkin arvostavat matkakumppaneita ja tuulilasikuvia! 😀 Mahtuihan viime vuoteen monta sellaistakin reissua, joita ei nyt tässä tullut mainittua, mutta kaiken kaikkiaan ihan mieletön vuosi, vaikka alkuvuodesta ei ollut mitään suunnitelmia. Varmasti nähdään messuilla!

  2. Mahtavia reissuja ja upeita kuvia, etenkin Islannista ja Walesista! Minäkin pääsin viime vuonna taas yksinmatkustamisen makuun, ja voisin lähteä pian uudestaan soolomatkalle. New Yorkissa en ole käynyt, mutta veikkasin saman ahdistuksen iskevän minuunkin! Mutta pitää siellä silti edes kerran käydä 🙂

    1. Kiitos kauniista sanoista, Terhi! 🙂
      Sanoit tuon taikasanan. Tai oikeastaan taikalauseen: “pitää siellä kerran käydä”. New York sai mut oikeasti pohtimaan tuota, koska jollain tasolla ajattelin niin itsekin. “Pitäähän New York nyt kerran elämässään ainakin nähdä.” Paikan päällä mietin, miksi ihmeessä? Koska muut sanovat niin?

      Tosi moni on sanonut, ettei New York säväyttänyt ensimmäisellä kerralla, vaan vaati kolme reissua ennen kuin kaupunkiin rakastui. Minä sitten taas en kukkaronnyörejä kyttäävänä matkailijana näe mitään syytä siihen, miksi maksaisin mansikoita toisesta reissusta kohteeseen, josta en pitänyt. Ja vain siksi, koska joku muu sanoo, että kolmannella kerralla sitten tykkäät siitä. Ehkä.

      Ehkä voisin antaa New Yorkille toisen mahdollisuuden, jos voisin tehdä sinne saman hintaisen reissun kun tein Gdanskiin (3 vrk lentoineen ja hotelleineen 76 eurolla) tai mitä maksoimme tulevasta Prahan-matkasta (4 vrk lentoineen ja hotelleineen 112 euroa/hlö). Mutta sitä päivää tuskin tulen näkemään! 😀

      Onneksi näitä kohteita riittää koluttavana kuitenkin joka makuun. Ei meiltä maat ja matkakohteet kesken lopu! 🙂

  3. Hyviä opetuksia kaikki, matkailu kannattaa aina! Tuo York on jäänyt vähän harmittamaan. Kerran kauan sitten oli tarkoitus pysähtyä sinne päiväksi tai jopa pariksi, mutta koska asemalla satoi kaatamalla ja kaverilla oli flunssa, niin jatkettiinkin matkaa seuraavalla junalla niin kauas että oli parempi sää. New Yorkia kaipaan, vaikka olen itsekin vähentänyt miljoonakaupungeissa matkailua ja viihdyn paremmin pienemmissä kylissä. Islannin-matka houkuttaisi kovasti, ja nimenomaan kunnon roadtrip saaren ympäri. Irlanti kutsuu silti ensin, eikä siinä ole kuin yhden kirjaimen ero 🙂

    1. Hahaa, olet oikeassa, eroa tosiaan on vain yhden kirjaimen verran. Taistelen tosissani Pohjois-Irlannin reittisuunnitelman kanssa, ja syyhän tulikin jo tuossa yllä mainittua.

      Jos jonakin päivänä liikut niillä kulmilla, niin Yorkille iso peukku. Tuolta linkkaamastani York-postauksesta löytyy myös majatalosuositus, johon ihastuttiin tosissaan. Ja vanhankaupungin portille oli majatalosta vain muutaman minuutin kävelymatka. Danielin lapset oli tuolla road tripilla mukana, se oli itselleni siinä mielessä täysin tavallisesta poikkeava ja opettavainen reissu, sillä matkustin itse ensimmäistä kertaa “pikkuväen” kanssa! 🙂

  4. Mä tykkään yksin matkustamisesta ja olen rohkaistunut siinä entistä enemmän. Olen huomannut että mä pärjään. Tosin mihinkään pahoihin ongelmatilanteisiin en ole joutunut, mutta silti. Mä matkustan myös usein mieummin niihin pieniin kuin isoihin paikkoihin. Ja lähiretkeily on niin mun juttu, odotankin sun vinkkivitosia Rauman seudulta, koska ei täsä sinne pitkä matka ole. Viime kesänä piti käydä tuolla Kylmäpihlajassa, mutta reissu peruuntui. Mä olen yritän tulevana vuonna entistä enemmän keskittyä reissuilla hyvään oloon kun suorittamiseen.
    Islanti on ihana. Mun reissu sine on viime vuosituhannella, joten olisiko uusinnan paikka päivittää se tälle vuosituhannelle.

    1. Oi, päivitä ihmeessä! Ja muista vinkata, kun olet tulossa Raumalle. Voidaan sopia treffit ja voin sitten konsultoida muutakin kuin retkikohteita, jos kaipailet lisävinkkejä! 🙂 Koostan sen retkijutun viimeistään kevään korvilla, se kun ei näin talvella ole kovin ajankohtainen.

      No tavallaan yksin matkustamiseksi on kai laskettava myös ne kerrat, kun olen yksin muuttanut ulkomaille, mutta se on niin eri asia. Mulla ei ole siis kyse siitä, ettenkö uskoisi pärjääväni, vaan ennemminkin siitä, että nautin matkasta enemmän kun saan kokea ja jakaa sen hyvän ystävän tai rakkaan ihmisen kanssa. Jaettu ilo on paras ilo (lisää kliseitä, jep!).

      Mutta Kylmäpihlajassa tosiaan ymmärsin, että olen vain aikaisemmin matkustanut yksin vääriin kohteisiin. Eli toisin sanoen kaupunkikohteisiin matkustaessa kaipaan reissukaveria rinnalleni, kun taas luonnon helmassa viihdyn ihan hyvin yksin. Onhan siellä matkaseurana suomalaisen paras ystävä, luonto! <3

  5. Tää oli mahtava postaus! Ymmärrän tuon suurkaupunkikarsastuksen. Mä viihdyn niissä jossain, esimerkiksi oon ihan rakastunut New Yorkiin, mutta läheskään kaikissa en viihdy. Monet Aasian suurkaupungit olisivat mulle varmasti painajaisia yksi toisensa jälkeen. Mutta pienet paikat ja luontokohteet kyllä nostavat koko ajan suosiotaan mun reissukohteissa. Kaksi asiaa yli muiden mitä opin viime vuonna olivat, että unelmat on tehty toteutettavaksi ja valitse matkaseurasi. Viime vuosi oli niin huimaa (reissu-)unelmien täyttymistä, että oksat pois. Lisäksi huomasin mussa varsin itsekkään puolen siinä, etten halua tehdä kamalasti kompromisseja. Jos reissuseura ei ole täydellistä niin menen jatkossa mieluummin yksin. Onneksi suuri osa reissukavereistani täyttää edelleen kriteerit ja pysyy tänäkin vuonna reissukavereina 😀

    1. Kiitos kommentista Noora, ihana kuulla muidenkin reissuoppeja viime vuodelta. Mulla ei ole ikinä ollut ongelmia reissuseuran kanssa. Parhaita matkoja on ollut vielä ne, jolloin ollaan reissattu 8 hengen kaveriporukalla. Niin isosta lössistä löytyy aina joku, joka haluaa tehdä samoja juttuja sun kanssa, ja kun on niin monta matkaseuralaista, kukaan ei laita pahakseen, vaikka haluaisitkin irtaantua muusta porukasta ihan kokonaan päiväksi tai pariksi omille seikkailuille.

      Siksi olenkin aina ajatellut itsekseni niin, että ne, jotka hehkuttavat yksin matkustamista yli kaiken ja tyrmäävät suorilta käsin matkustamisen matkaseuran kanssa, eivät ole matkustaneet oikeanlaisen ihmisen kanssa. Mutta kukin matkustaa parhaakseen katsomalla tavalla, tietenkin.

      Mulla on samanlaisia ajatuksia myös suurkaupunkien suhteen. Esimerkiksi Lontoossa on aina kiva käydä. Tosin siihen varmasti vaikuttaa se, että avosiippani Daniel on kotoisin Lontoon lähistöltä ja tuntee kaupungin niin hyvin, ettei mun tarvitse kuin kulkea perässä! 🙂 Tosin samankaltainen tilanne oli New Yorkin kanssa, sillä Danielin isä asuu siellä (sen vuoksi sinne mentiinkin, vaikkei sitten hänen isäänsä lopulta nähtykään… pitkä ja omituinen tarina), ja Daniel on käynyt NYC:ssa niin monta kertaa, että perässä kuljin sielläkin. Silti Lontooseen lähtisin koska tahansa takaisin, New Yorkiin en. Eli ei se “paikallisopas” kaikkeen vaikuta, vaan kohteella on tosiaan merkitystä. Aasian suurkaupunkeihin mulla ei ole koskaan ollut mitään intoa matkustaa.

      Luontoa olen rakastanut aina, mutta kuten jutussa totesinkin, tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän halajan luontoon ja eroon ihmisvilinästä, kun matkustan.

  6. Ihania kuvia! Minä olin ainakin jatkuvalla syötöllä Islannin roadtripillä kamera kiinni auton ikkunassa. Ei sitä koko aikaa voi pysähdelläkään ja maisemat on kuitenkin KOKO AJAN upeita, niin ei paljon ollut vaihtoehtoja 😀
    Tuo majakkaseikkailu kuulostaa upealta. Juuri sellaiselta missä voisin nähdä itsenikin yksin rauhoittuen ja luennosta nauttien

    1. Joo eikä Islannissa kannatakaan pysähtyä ihan vaan tien viereen, tosin onneksi siellä on pysähdyspaikkoja tosi tiheään (harmi vaan, ettei aikataulu anna periksi pysähtyä jokaisella, nähtävää kuitenkin riittäisi joka p-paikalla).

      Jos suuntaat kesäaikana Raumalle, niin Kylmäpihlaja on ihan ykköskohde. Kesäisin sinne ja Kuuskajaskarin linnakesaarelle pääsee vesibussilla, ja jos haluaa jäädä yöksi, muttei maksaa majakkahuoneesta (vaikka se aikamoinen kokemus onkin) niin siellä on entinen hydrokopterivaja, jossa voi yöpyä patjan ja makuupussin kanssa ilman, että tarvitsee kantaa telttaa mukana. Jutusta löytyvässä Kylmäpihlaja-postauksessa on vähän tarkemmin aiheesta! 🙂

  7. Mahtavaa, että olet löytänyt sinulle parhaimman ja hyvän tavan matkustaa. Jollain hassulla tavalla minuakin kiehtoisi enemmän reissata yksin. Eikä tämä ole epäluottamuslause läheisiä kohtaan, vaan sellaista kantavatko omat siivet -kokeilua. Islanti on kiinnostanut jo pitkään eikä halua sinne laimentanut yhtään auton ikkunan läpi otettu kuva. Toivottavasti nähdään messuilla!

    1. Kiitos kommentista Merja. Yksin matkustaminen on kieltämättä aihe, mikä jakaa mielipiteitä. Itse vaan nautin yleensä eniten siitä, että saan jakaa ne hetket jonkun kanssa. Siis jonkun muunkin kuin Instagramin. Mutta oikeassa paikassa osaan nähtävästi nauttia yksinäisyydestäkin! 🙂

      Ihan varmasti nähdään messuilla. Kiva tavata viimein livenä.

  8. Voi ihana miten upeat kuvat ja tarinat kuvien takana! Minäkin olen oppinut taas uudestaan sen, että luonto tekee minut onnelliseksi ja suurkaupungit useimmiten ahdistuneeksi. Santiago de Chilessä lähinnä odotin, että joko jatkettas Patagoniaan. Mutta on toki poikkeuksiakin, ja minulle se on juuri New York. Se on kaupunki, joka on minun rakkauskaupunkini, meninhän siellä naimisiinkin. Mutta haluan matkustaa sinne vain joulun aikaan, vain silloin tunnen sen kaupungin taian.
    Niin, ja taisin minä vuosi sitten rakastua hieman Madridiinkin (tällä kertaa kolmas kerta toden sanoi, aiemmin olin vihannut koko kaupunkia).
    Lopuksi vielä Islannille sydämiä (jokahan vois ruveta laskemaan päiviä Islantiin… no, ehkä niitä on vielä turhan monta).

    1. Kiitos ihana Heidi! Voi, mun pitää pistää vauhtia loppujen Islanti-juttujen purkamiseen, että saan kaikki ulos ennen sun reissua! <3
      Sait kyllä kuvillasi aikaiseksi hirmuisen Patagonia-himon! Olen juuri tällä hetkellä matkalla Vuokattiin... onhan se melkein sama kuin Patagonia...!? 😀

      Uskon kyllä, että New York on jouluna tunnelmaltaan ihan erilainen. Ja onhan mihin tahansa kaupunkiin tai kohteeseen silloin ihan erilainen tunneside, kun siellä on mennyt vaikkapa naimisiin! 😉 En malta odottaa, että nähdään viimein messuilla.

  9. Matkustaminen todella opettaa. Olen kuullut vähättelyä, että eihän sitä nyt jollain turistimatkalla mitään opi. Ei ehkä iin paljon kohteesta, mutta itsestä kyllä. Ja väitän maailmankuvan laajenevan väkisinkin, jos yhtään pitää silmiä auki.

    Yksin matkustamisen makuun päästyäni en vaihtaisi pois. En tarkoita, etteikö seurakin kiva olisi, mutta yksin olon vapautta ei voi toisen kanssa saada. Opin paljon itsestäni, kun viikkojen reissun jälkeen tuli melkoinen reissu-uupumus ja yksinäisyys.

    Lähimatkailu on minulle kovin vierasta. Mutta jos veri vain vetää kauemmas? Älä sinäkään itseäsi turhana soimaa!

    1. Todellakin maailmankuva laajenee jo vähälläkin reissaamisella, ja toisaalta sitä oppii arvostamaan kotia ja koto-Suomeakin ihan eri tavalla, kun näkee kuinka asiat voisivat olla, jos olisitkin sattunut syntymään täysin erilaisiin olosuhteisiin toiselle puolen maailmaa. Enkä minä nyt itseäni ruoskimaan ala, vaikka lähimatkailua voisi enemmänkin harrastaa. Aina ei vain ole mahdollista matkustaa ulkomaille, vaikka veri sinne vetäisikin, mutta silti tekee mieli seikkailemaan. Silloin lähiseudun metsät, rannat, saaret ja muut retkikohteet ovat ihan korvaamattomia! 🙂

  10. Monta näistä jutuista olen itsekin oppinut matkoillani. Suuruudenhulluuden allekirjoitan ehdottomasti, mutta toisaalta tärkeä opetus on ollut se, miten erilailla sitä oppii arvostamaan Suomea reissujen myötä. Täällä on ihan tajuttoman paljon upeaa luontoa (kuten vaikka nuo Kolin vaarat), mutta ihan liian vähän tulee retkeiltyä lähiseuduilla ja tutustuttua lähikohteisiin. Se voisi olla vaikka tämän vuoden tavoite!

    1. Ihan totta puhut, Hanna. Juuri tuossa yllä tulikin todettua, että lyhyelläkin reissulla oppii arvostamaan sitä, kuinka hyvin asiat meillä täällä Suomessa lopulta on. Puhumattakaan pidemmästä ulkomailla oleskelusta (toki riippuu paljon kohteestakin, mutta esim. jo Brasilian slummien ohi ajaminen säväytti ja sai ajattelemaan asioita aika monelta eri kantilta). Ulkomailla asuessa on oppinut arvostamaan niinkin pieniä asioita kuin omaa pihaa ja juustohöylää! 😀

      Lähimatkailua minäkin lupaan harrastaa tänä vuonna entistä enemmän. Juuri nyt olen matkalla Vuokatin vaaroille, itse asiassa on ihan samanlainen reissu menossa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kolilla vierailtiin paluumatkalla Vuokatista Raumalle. Saas nähdä, mihin seikkailuihin ensi viikon paluumatka meidät vie, ei olla vielä päätetty, kun vasta tänä aamun päätettiin lähteä matkaan! 😉

  11. Ihania matkakuvia ja -muistoja. Olen siis niin samaa mieltä tuosta yksityisyrittäjän yksinäisyydestä aina silloin tällöin, ja miten tärkeetä on että näkee muita ja verkostoituu muiden alalla olevien kanssa. Joskus se voi olla aika rankkaa, etenkin kun me ollaan muuteltu niin usein ja sitten aina ei uudelta paikkakunnalta löydy heti samalla aaltopituudella olevia. Onneksi voi ainakin netissä aina jutella hengenheimolaisten kanssa 🙂

    1. Se on kyllä niin totta, verkostoituminen ja samanhenkisten ihmisten löytäminen on nykyään niin paljon helpompaa! Kuten on myös yhteydenpito ystävien ja sukulaisten kanssa muilla mailla asustellessa! 🙂

      Enkä olisi koskaan uskonut kuinka paljon uusia ihania samanhenkisiä ihmisiä löytäisinkään tämän bloggaamisharrastuksen kautta. Elämä osaa toisinaan yllättää! 😉

  12. Mahtavia kuvia, mahtavia tarinoita. Suuruudenhulluus on paha tauti matkoja suunnitellessa ja toteuttaessa. Itse onneksi olen päässyt siitä kokoajan enemmän ja enemmän pois, mutta joudun kyllä siihen käyttää lääkitystä reissuilla (eli istuun terasseilla&pubeissa)….

    Mulle New York on huippumesta, koska siellä tapahtuu aivan koko ajan. Vaikka rakastan luontokohteita, haluan olla illat ihmisten parissa 🙂

    Pohjois-Irlannin tarinoita odotellessa…

    1. Haha, se pubissa istuminen auttaa muuten hitsin hyvin kiireiseen aikatauluun! 😂 Mutta kyllä, tiedän, mitä tarkoitat. Kyllä itsekin tykkään olla reissuilla ihmisten parissa, mutta New Yorkissa ei yleisesti ollut mun makuun viihtyisä tunnelma. Taskuille tunkevat Mikki Hiiret ja Batmanit sai aikaan aikamoisen sarjakuvakammon aikuisiällä! 😂 Joka paikassa on täyttä ja tunkua, ylihintaista ruokaa ja juomaa ja tylyä kohtelua. Ei mun makuun tosiaan. Mutta tulipahan nähtyä.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search