skip to Main Content
Menu

Seikkailijan sielu lepää Pohjois-Irlannissa

Instagram Travel Thursdayn kunniaksi päätin ottaa pienen varaslähdön parin viikon päästä koittavaan Irlanti-viikkoon. Moni blogiani ja erityisesti Instagram-tiliäni seuraava tietääkin, että pari viikkoa sitten seikkailin Pohjois-Irlannin dramaattisissa maisemissa neljän päivän road tripin merkeissä.

Neljässäkin päivässä kuvia, tarinoita ja kohokohtia ehtii kerääntyä niin hurja määrä, ettei niitä viikon aikana voi yksiin kansiin koota. Maaliskuun Instagram Travel Thursdayn teemana on ylhäällä, korkealla, ja sen teeman mukaisesti esittelenkin teille Pohjois-Irlannin road tripin parhaita paloja.

Päivän teema ei voisi paremmin Pohjois-Irlannin huippuhetkiin sopia, sillä koko reissun parhaat hetket koettiin nimenomaan ylhäällä, korkealla.

Neljän päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Aikaa Pohjois-Irlannin ihmeille olisi ollut enemmän, jos Suomesta pääsisi suorilla lennoilla Belfastiin. Mutta kun ei, niin ei. Aloitimme siis automatkan Dublinin kentältä, ja jo mennessä valitsimme rannikkoreitin M1-moottoritien sijaan. Jo ensimmäisen kylän kohdalla Irlanti toivotti meidät tervetulleeksi roiskaisemalla myrskyävän Irlanninmeren tyrskyt tielle pesten menopelin virkaa toimittavan vuokra-Skodamme ulkoa – ja kuljettajan puoleisen ikkunan ollessa auki vähän sisältäkin.

Tuulen viemää Newryn yllä

Ensimmäinen kohokohta odottikin meitä noin kaksi kilometriä rajanylityksen jälkeen. Pohjois-Irlannin Newryssä sijaitseva Flagstaff Viewpoint on piipahduksen arvoinen näköalatasanne monestakin syystä. Paikalle pääsee autolla, eli vaelluskunto ei ole maisemien ihailuun välttämätön [kartta].

Vaikka taivas ei täysin pilvetön ollutkaan, näköalatasanne tarjosi upeat näkymät Carlingford Lough -vuonolle, Mournevuorille ja Cooleyn niemimaalle. Ilma oli kaunis, mutta lievästi sanottuna tuulinen. Niin tuulinen, että myräkkä puhalsi minut alas kiviaidalta, jonne kapusin näitä Instagramissakin julkaisemiani kuvia räpsimään. Enkä muuten ole mikään hentoinen tyttö!

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Ensimmäisenä päivänä ehdimme ylhäälle, korkealle toistamiseenkin ennen pimeän tuloa. Vajaan tunnin ajomatkan päässä Dundrumin kaupungin Castle Hill -kukkulan laella sijaitseva Dundrumin linna tarjoili meille päivän viimeiset auringonsäteet. Harmi, että linnan repaleinen torni oli helmikuussa vierailijoilta suljettu.

Linnanraunioille pääsee seikkailemaan ihan maksutta. Paikka on aika upea, kuten ovat Castle Hill -kukkulan tarjoilemat näköalatkin.

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Vaellus vesiputoukselle ja haasteellinen maisemareitti

Toisen Pohjois-Irlannin road trip -päivän aloitimme pienellä vaelluksella Cranny Falls -vesiputoukselle [kartta]. Carnloughin kylästä alkavaa polkua pitkin kulki aikanaan kiskot kalkkikiven kuljetusta varten. Raide on revitty kadoksiin, ja tilalle on tehty hyväkuntoinen polku, joka johdattaa näköalapaikalle ja Cranny Falls -vesiputouksen äärelle. Edestakaisen reitin pituus on noin 4 kilometriä, mutta mennessä on jonkin verran ylämäkeä. Olemmehan ylhäällä, korkealla.

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Causeway Coastal Route on Pohjois-Irlannin Antrimin maakunnan rannikkoreitin virallinen nimi. Reitti on selkeästi merkattu kyltein, mutta karttaakin kannattaa katsella. Nimittäin etelästä lähestyttynä Cushendunin kylän kohdalla tie jakaantuu kahteen osaan. Virallinen Causeway Coastal Route vie hyväkuntoista tietä vasemmalle, vähäsen sisämaahan. Oikealle vievä tie johtaa rannikkoa myötäilevälle maisematielle nimeltä Torr Head Scenic Route. Pohjoisessa päässä risteyskohta sijaitsee Ballyvoyn kylässä.

Maisematie tämä reitti on sanan varsinaisessa merkityksessä. Rantakallioden laella kiemurteleva kapea tie on äärettömän haastava ajaa (huomaathan, että Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa ajetaan vasemmalla puolen tietä). Tällä reitillä toisiaan vastaan ajavista autoista jomman kumman on pysähdyttävä tien viereen vahinkojen välttämiseksi. Vastaantuleva auto 90 asteen mutkassa jyrkässä ylämäessä väärällä puolen tietä on kaikkea muuta kuin helppo nakki.

Silti kannattaa valita Torr Head Scenic Route. Koska maisemat sen varrella, siellä ylhäällä, korkealla, ovat todellakin otsalla vierivien tuskanhikikarpaloiden arvoiset.

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Torr Headilta meidän oli määrä jatkaa Causewayn rannikon kuuluilsalle Carrick-a-Rede-riippusillalle. Ja niinhän me jatkoimmekin, mutta myös edellisen päivän tuulenmyräkät jatkuivat, ja niiden vuoksi riippusilta oli yleisöltä suljettu. Oli pikaisen päätöksen aika.

Päätöksen lopputulos oli jättää loput rannikosta seuraavalle päivälle ja ajaa suorinta mahdollista reittiä legendaariseen Londonderryn kaupunkiin. Tästä kahden nimen kaupungista kerron teille Irlanti-viikolla (12.–19.3.) tarkemminkin, mutta näytän teille silti yhden ihanan kuvan kaupunkikierrokseltamme. Olihan Londonderry neljän päivän Pohjois-Irlannin road trip -reissumme ainoa kaupunkikohde.

Oli ystävänpäivä. Ja olimme ylhäällä, korkealla kaupungin keskustaa kiertävällä muurilla. Olympus-kamerani dramatiikkaa hyödyntämällä sain ikuistettua tämän punaisin sydämin koristellun kanuunan juuri, kuten halusinkin.

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Piileviä löytöjä ja paluu riippusillalle

Kolmantena päivänä palasimme sille osalle rannikkoa, jonka jouduimme sääsyistä edellisenä päivänä jättämään väliin. Koska nyt olimmekin matkalla pohjoisesta etelään, päivän ensimmäinen vierailukohde – ja ensimmäinen kohokohta – oli Dunlucen linnanraunio.

Jyrkänteen laella sijaitsevaan Dunlucen linnaan on aikuiselta 5 punnan pääsymaksu (4–16-vuotiailta £3), mutta näin vaikuttaviin raunioihin harvoin pääsee tutustumaan, joten emme panneet pääsymaksua pahaksemme. Meneväthän lipputulot historiallisen kohteen kunnossapitoon. Ulkoapäin linnaa voi toki ihailla ilmaiseksi, ja maksutta pääsee tutkimaan myös yhtä vahingossa löytämäämme kohokohtaa, joka löytyy näiden jyrkänteeltä kohti rantaa laskeutuvien portaiden päästä.

Mitä me sieltä löysimme? Sitä tietoa sinun pitää odottaa vielä parin viikon verran.

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Kolmantena päivänä tuuli oli laantunut sen verran, että Carrick-a-Rede-riippusilta oli avoinna yleisölle. Tältä näyttää pienen pieneen saareen vievä riippusilta ylhäältä, korkealta.

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Riippusilta oli kiva kokemus, ja ilmeisesti tarpeeksi hurja, sillä moni sillan pääsymaksun (£7 aikuiselta) maksanut perääntyy sillan äärelle päästyään. Seikkailijansieluisen todellinen kohokohta löytyi kuitenkin riippusiltaa sivumpaa. Sillä minä olen elementissäni, kun pääsen kapuamaan ylhäälle, korkealle.

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Tästäkin seikkailusta pääset lukemaan lisää, kunhan Irlanti-viikko koittaa.

Seikkailun huipuin vaellusretki

Neljäntenä eli viimeisenä täytenä road trip -päivänä aloitimme päivän jälleen kerran ylhäältä, korkealta. Belfastin kupeessa kohoavalla vuorella kulkee 7 kilometrin mittainen Cave Hill Walk, jonka vaellus oli seikkailijalle ehkäpä koko reissun huipuin kokemus [kartta].

Huipuin, todellakin. ‘Luolakukkulan’ eli Cavehill-kukkulan huippu yltää 370 metrin korkeuteen. Kerron vaelluksesta vielä oman tarinansa vinkkeineen päivineen, mutta tältä näyttää Belfastin ympäristö ylhäältä, korkealta.

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi

Näiden maistiaisten myötä toivonkin, että palailet blogini pariin myös tulevaisuudessa. Sillä seikkailijan sielu todellakin lepää Pohjois-Irlannissa, ja tarinoista parhaat ovat vielä edessä.

Pohjois-Irlannin-matka on osa suomalaisten matkabloggaajien järjestämää Irlanti-viikko 2017 -kampanjaa. Mikäli Irlanti ja Pohjois-Irlanti kiinnostavat, laitathan Irlanti-viikon seurantaan Facebookissa. Tämä neljän päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa toteutettiin osittain yhteistyössä Tourism Irelandin kanssa. Irlanti-viikon tarinoita voit seurata sosiaalisessa mediassa tägillä #Irlantiviikko2017.

Instagram Travel Thursdayn kuvat ja kirjoitukset löytyvät puolestaan tägeillä #igtravelthursday ja #igtt.


Mikä on Instagram Travel Thursday?

Instagram Travel Thursday | Live now – dream later -matkablogi

Instagram Travel Thursday on joka kuun ensimmäinen torstai vietettävä kansainvälinen matkailutorstai, johon kuka tahansa voi osallistua Instagram-kuviensa myötä. Instagram Travel Thursday –tempauksen järjestäjinä toimivat ScimbacoTravellover ja Muru Mou -matkablogi.

Ohjeet osallistumiseen löydät esimerkiksi täältä.


Tallenna tarina Pinterestiin:

4 päivän seikkailu Pohjois-Irlannissa | Live now – dream later -matkablogi


Mikset seuraisi myös somessa?

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

  • Suomeksi
  • In English

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 24 Comments
  1. Oi miten ihania maisemia! Mäkin olen käväissyt tuolla Dubdrumin linnanraunioilla ja se oli kyllä kiva roadtrip stoppi!
    Tuo riippusilta olisi ihana kokea, mutta se ja Giants Causeway olivat molemmat suljettuja kun olin liikkeellä, pöh.

    1. Hmm, erikoista, Giants Causewayn ei pitäisi olla koskaan suljettu. Vierailukeskus toki voi olla suljettu, mutta ei basalttipylväille ole pakko mennä vierailukeskuksen kautta. Eli sinne ei ole myöskään pakko maksaa, vaikka suurin osa niin tekeekin. Ja hyvä niin, monesta eri syystä. Antaahan kokemus kävijälle paljon enemmän, kun tietää, mitä polkua kulkee ja mitä sen varrella on.

      Riippusillan henkilökunnalta tiedustelin, kuinka kova tuulen pitää olla, että riippusilta suljetaan. Avulias nuoriherra vastasi, ettei mitään tiettyä metriä sekunnissa -määrää voi sanoa, koska olosuhteet riippuvat niin paljon tuulen suunnasta. Silta on niin jännässä paikassa, että vaikka muuten olisi jäätävä myräkkä, sillalla voi olla täysin tyyntä. Pahimmillaan kuitenkin sillalla kävely voi olla kuin mikäkin vuoristoratakyyti, kun pahimmasta mahdollisesta suunnasta tuulee! 😀

  2. Voi mitä maisemia! Ihan kateeksi käy 🙂 meillä oli alunperin tarkoituksena tänä vuonna lähteä käymään Dublinissa ja vähän kierrellä myös muuta Irlantia mutta suunnitelmat vaihtuivat lennossa, mutta ehkä ensi vuonna? 🙂 kyllähän nuo maisemat odottavat!

    1. Onhan tätä vuotta vielä jäljellä! 😉

      Meidänkin piti piipahtaa Dublinissa, mutta todettiin, että näin lyhyessä ajassa tulee muutenkin kiire. Joten päätimme jättää Dublinin-matkan erillistä viikonlopputarjousta odottamaan. Ihan turha ahnehtia liikaa yhdelle lyhyelle reissulle, kun nytkin jo jouduimme jättämään suunniteltuja kohteita väliin. Mutta ehdottomasti suosittelen Pohjois-Irlantiin tutustumista Irlannin lisäksi. Erillisiä road trip -vinkkejä on muuten luvassa parin viikon päästä Irlanti-viikon aikaan.

  3. Satumaisia maisemia, lähestulkoon epätodellisen näköisiä! Tuo riippusilta näyttää kyllä melko jännittävältä, pitäisi varmaan olla aika tyyntä että sen pystyisi ylittämään panikoimatta. Tämä postaus viimeistään sinetöi sen, että Irlantiin on päästävä ja mahdollisimman pian. 🙂

    1. Kiva kuulla, Johanna. Tuo riippusillan kokeminen on kyllä niin ihmisestä kiinni. Jos on vähänkään korkean paikan kammoa tai tutisevat polut yläilmoissa jännittää, on kokemus varmasti aika extreme. Itse en ollut ihan niin vaikuttunut. Olihan se hieno kokemus, mutta vähän turhan äkkiä ohi. Sen verran oli tuulta ilmassa, ettei tuolla pikkusaarella päästy ihan laelle asti, mutta jotain hyvää tästäkin seurasi: siinä maisemia ihaillessa löytyi puolivahingossa tuo luola (tai itse asiassa luolat), joista laitan kyllä parempia kuvia tarjolle Irlanti-viikon aikaan, niitä vain ei Instagramiin ehtinyt tätä juttua varten! 😀

      Mutta ihana kuulla, että kuvat inspiroi. Sehän se Instagramin perimmäinen tarkoitus – ainakin omalta osaltani – on! 🙂

  4. Siis mitä maisemia. Upeampaa, kun mun mielikuvien Irlanti. Toivottavasti tuolla pystyy likkumaan julkisillakin, koska mä en olisi valmis ajamaan autolla väärällä puolella tietä. Tai sitten on etsittävä jostain kuski, joka siihen suostuu.

    1. Hehe, mulla on tämä asia niin loistavasti hoidossa, kun olen osuvasti lyönyt hynttyyt yhteen brittiläissyntyisen herran kanssa! 😀 Jotain hyötyä siitäkin…

      Mutta kyllähän siellä julkiset kulkevat, ja kesällä varsinkin valmiita reissujakin varmasti järjestetään tiheään tahtiin. Sitä paitsi, julkisilla matkaamisen plussapuoli on siinä, että silloin voi tehdä tuon Causeway Coastin vaelluksen. Tuo riippusilta on noin 16 kilometrin vaellusreitin toinen päätepiste. Me oltais haluttu tehdä tuo vaellus, mutta vuokra-auton kanssa lopputulema olisi ollut se, että me ollaan reitin toisessa päässä ja auto toisessa! 😀

    1. Kiitos Heini ihanasta kommentista, aivan mahtavaa kuulla, että juttu inspiroi. Elämäntavoitteeni on saavutettu ainakin tämän jutun osalta siis! <3

  5. Hurmaavia maisemia. Pohjois-Irlanti oli minullekin mieleinen. Harmikseni juuri silloin, kun lähdettiin ajelemaan pois Belfastista Giant’s Causewaylle sää muuttui juuri sellaiseksi, kuin se kesälläkin pahimmillaan voi Britteinsaarilla muuttua. Juu ei tullut ihan tällaisia kuvia. 🙂

    1. Näillä saarilla ei tosiaan säätiedotuksiin kannata sokeasti luottaa. Ei meilläkään yhtään pilvetöntä päivää ollut, mutta sen verran hyvä tuuri kävi sään suhteen, että sadekuurot osui aina ajomatkoille. Vaikka se ajomatka olisi ollut lyhytkin, niin heti, kun astuttiin ulos autosta, sade loppui. Uskomatonta, mutta totta! 😀

      Helmikuu ei ollut ollenkaan huono ajankohta. Ihan rauhassa sai tutkia paikkoja ilman turistiryysiksiä, eikä teilläkään ollut ruuhkaa (mikä oli onni, varsinkin tuolla Torr Headin maisemareitillä).

    1. Ainakin Pohjois-Irlannissa on! 🙂
      Tasavallan puolella kokemukset jäi tämän reissun osalta pääasiassa ajomatkaan Dublinin lentokentän ja Pohjois-Irlannin rajan välillä, mutta eiköhän sekin tule lähiaikoina roadtrippailtua läpi. Ainakin Pohjois-Irlanti teki niin suuren vaikutuksen, että tekisi mieli lähteä heti takaisin.

  6. Näyttää aivan mahtavalta! Irlantia on tullut kierrettyä useampaan kertaan, mutta Pohjois-Irlanti on täysin näkemättä vielä. Täytynee lisätä listalle:)

    1. Ehdottomasti, Marja. Helmikuu oli tosiaan mainio ajankohta siinä mielessä, että luontokohteita, vaelluspolkuja ja nähtävyyksiä sai kierrellä ihan kaikessa rauhassa ilman pitkiä jonotusaikoja tai turistiruuhkaa kuvien tukkeena. Säätä ei tietenkään alkukeväällä voi ennakoida etukäteen, mutta eipä sitä voi ennakoida näillä saarilla muutenkaan – edes kesällä! 😀

  7. Yhyy, nyt iski kamala Irlanti-kaipuu! Saaren kauneutta väheksymättä Pohjois-Irlanti on mun mielestä silti ehkä Irlannin parasta antia. Sen kauneus on niin jylhää ja villiä. Ensi kerralla pitää päästä tuolla kunnon road tripille. Nyt me matkustettiin julkisilla, koska kumpikaan meistä ei halunnut siellä ajaa. Oli sekin aivan hyvä, mutta ne spontaanit pysäykset jäävät aina puuttumaan. Me pysähdyttiin Newryssä vaihtamassa bussia, kun oltiin matkalla Newcastleen ja sieltä Mournevuorille. Tehtiin siellä pari pientä haikkia yhden päivän aikana, ja maisemat siellä olivat ihan uskomattomat. <3 http://www.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/2016/08/30/mourne-mountains-paivapatikointia-ja-salakuljettajien-jalkia/

    1. Ihania nuo sun kuvat Mournevuorilta! <3
      Mua jäi harmittamaan, ettei Mournevuorilla vaellukseen ollut aikaa. Jonkun verran siellä kuitenkin ajeltiin, ja ainakin Flagstaffin näköalapaikalta sai ihanan kokonaiskuvan vuoristomaisemista. Se maisemien vaihtuvuus onkin yksi Pohjois-Irlannin parhaita puolia: on vuoristoa, nummimaisia vehreitä peltoja, dramaattisten kallioiden koristamia rantoja, suurkaupunkeja, idyllisiä pikkukyliä ja maalaistaloja (ja se märän lampaan tuoksu, ah... 😀 )

      Niin, ja palmut. En olisi ikinä pienessä mielessäni osannut kuvitella, kuinka paljon siellä kasvaa palmuja!

  8. Voi vitsi miten upeita kuvia ja maisemia. Ihailin näitä toki Instagramissa jo, mutta mahtavaa oli päästä näkemään koko komeudessaan. Irlanti vaikuttaa niin hienolta luontokohteelta. Heti rupesi kiinnostamaan tämä vaellus riippusillalle, mutta kahteen suuntaan 16 km olisi kyllä jo yhdelle päivälle liikaa :O.
    Sait nyt sitten tartutettua minuun Irlanti-kuumetta…. 🙂

    1. Kuumeen nostattamisen ilo on aina minun puolellani, kun kyse on matkakuumeesta! 😉

      Tuo rannikon vaellus on tosiaan muistaakseni 16 km yhteen suuntaan, tai ainakin niillä nurkin, ja sen toinen päätepiste on tuolla riippusillan nurkilla. Hyvinhän tuo rannikko tuli tutuksi autollakin, kun pysähteli tarpeeksi usein. Tosin vaeltaen maisemat ovat varmasti vieläkin upeammat. Lyhyestä lomasta noin pitkä vaellus tietysti verottaa muita kohteita, mutta jos kulkeekin julkisilla, niin silloinhan moisen matkan vaellus ei aiheuta vuokra-auton kanssa koettavaa “me täällä, auto siellä” -ongelmaa! 😀

      Me tehtiin sitten pitkän patikoinnin sijaan pienempiä vaelluksia, joissa reitin lähtö- ja paluupiste olivat siellä, minne auton jätimme.

    1. Kiitos kommentista Kati, ihana kuulla, että fiilikset nousivat pintaan! 🙂
      Onhan Pohjois-Irlanti seikkailumieliselle aivan huippukohde. Sunnuntaina on sitten luvassa lisää juttua, ennen sitä en varmaan ehdi kirjoittelemaan, mutta Instagramiin yritän kuitenkin tuuppailla lisää kuvia ennen sunnuntaitakin! 😉

  9. Upealta näyttää! Yllätyin, että Belfastin ympärilläkin on noin ihanan näköistä, kun olen jostain syystä saanut vaikutelman, että kaupunki itsessään ei kovinkaan kummoinen olisi. En siis ole käynyt siellä, kunhan vain olen tehnyt omia johtopäätöksiä 😀

    1. Ei mekään menty Belfastissa kaupunkiin ollenkaan, mitä nyt sivuttiin keskustaa kun ajettiin ohi. Mutta ihan Belfastin ympäristössä on todella upeita luontokohteita, missä kaikissa ei edes ehditty käymään, vaikka mieli teki. Tuo Cave Hill Walk oli kyllä nappiveto, ihan ehdottomia kohokohtia koko reissulta!

Vastaa käyttäjälle sari / matkallalahelletaikauas Peruuta vastaus

Back To Top
Search