skip to Main Content
Menu

Hyvää yötä, Ballygally Castle – Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli

  • Suomeksi
  • In English

Oli synkkä ja myrskyinen yö… kuten aina parhaimpien kummitustarinoiden aikaan. Pohjois-Irlannin helmikuiset tuulenmyräkät olivat riepotelleet meitä koko päivän heitellen Irlanninmeren tyrskyjä ajoreitillemme ja lennättäen minut alas kiviaidalta, jonne olin Newryn näköalakukkulan laella kavunnut kuvaamaan Pohjois-Irlannin kiemurtelevaa rantaviivaa.

Päivän puuskien jälkeen oli helpotus saapua illan majapaikkaan, Ballygallyn kylässä sijaitsevaan linnahotelliin.

 

*Kummitusyön tarjosi Tourism Ireland osana Irlanti-viikko 2017 -kampanjaa.

Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi

 

Ballygally Castle -linnahotellissa oli yksi koko matkan ehdottomia kohokohtia, sillä se on tiettävästi koko Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli – ja yksi koko Pohjois-Irlannin kummitelluimmista rakennuksista. En myönnä uskovani kummituksiin ennen kuin sellaisen näen, mutta en myöskään sinisilmäisesti väitä tuonpuoleisen elämän olevan sula mahdottomuus ennen kuin joku sen minulle todistaa. Koska mieluiten todistaisin sen itse omin silmin, on yö kummitushotellissa keikkunut bucket-listani ykköskohtana iät ja ajat.

Kuvittelin aina yöpyväni aavemaisessa linnahotellissa Skotlannissa, mutta Pohjois-Irlanti ei tuntunut yhtään sen huonommalta vaihtoehdolta. Ei ainakaan sen jälkeen, kun tutustuin Ballygally Castlen tarinaan. Ihastuin myös linnan sointuvaan nimeen niin ikihyviksi, että olisin voinut valita majapaikkani jo pelkästään nimenkin perusteella.

Linnahotellissa tiedetään asustelevan ainakin kolme kummitusta, joista Lady Isabella on tunnetuin – ja aktiivisin. Kuten jokainen kahden maailman väliin jumiin jäänyt sielu, on Lady Isabellakin jättänyt taakseen selvittämättömiä asioita ja surullisia kohtaloita.

 

Ballygallyn linnahotellin tarina

Alkuperäinen linna nousi Ballygally-lahden rantaan vuonna 1625. Linnan rakennutti lordi James Shaw yhdessä vaimonsa Isabellan kanssa. Linna ei enää ole täysin alkuperäisessä asussaan, mutta linnan vanha osa torneineen on yhä pystyssä.

Myös alkuperäisessä linnassa on makuuhuoneita, mukaan lukien Ballygally Castlen morsiussviitti. Linnan jatkoksi on rakennettu moderni ja viihtyisä hotelli ravintoloineen ja lounge-baareineen. Kokonaisuus on jännittävä yhdistelmä uutta ja vanhaa.

 

Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi

Linnan vanha osa muureineen on yhä pystyssä. Linnan synkkä historia liittyy sen korkeimpaan torniin, joka näkyy vanhan osan oikeassa kulmassa.

 

Sisällissodan vuosina Ballygallyn linna antoi suojan protestanteille. Irlannin kapinan aikana, vuonna 1641, linna yritettiin miehittää useaan otteeseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Isäntäväkeä koeteltiin lopulta rankimman kautta vähän eri tavalla.

Katsokaapas, tuohon aikaan linnan valta periytyi aina isältä pojalle, joten Isabellan tultua raskaaksi lordi James toivoi syvästi poikalasta.

Toisin kuitenkin kävi. Lady Isabella synnytti suloisen tyttövauvan, mikä sai Jamesin raivon partaalle.

Lordin viha vaimoaan ja tyttölasta kohtaan kihisi ja kasvoi lopulta niin suureksi, että James repäisi vauvan äitinsä sylistä ja telkesi Isabellan Ballygally Castlen korkeimpaan torniin.

Avunhuudoista huolimatta kukaan ei voinut pelastaa Isabellaa. Epätoivoisena hän avasi tornin ikkunan paetakseen, mutta pelastumisen sijaan hän putosi kuolemaansa.

Tai sitten James Shaw – tai yksi hänen kätyreistään – tönäisi Isabellan alas tornista. Kas, sitä emme saa koskaan tietää.

Linnan korkein torni seisoo yhä paikallaan, ja Isabellan vankityrmä on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Entä Isabella itse? Hän haahuilee pitkin linnan käytäviä lastaan etsien. Hän koputtelee huoneiden oviin keskellä yötä tai ilmestyy keskelle hotellihuonetta tyhjyyteen kadoten. Isabella ilmoittaa itsestään myös lämpötilanvaihteluina, outona hajuna ja vihreänä hehkuvana usvana linnan pihamaalla.

 

Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi

Linnan sisäpihalla vihreää usvaa etsimässä.

 

Kotiutuminen kummituslinnaan

Kun saavuimme Ballygallyn linnahotelliin synkkänä helmikuun iltana, vastaanotossa hotellin apulaisjohtaja Scott ja talossa jo 23 vuoden ajan työskennellyt ravintolapäällikkö Norma avasivat meille ilomielin hotellivieraiden kertomuksia ja kokemuksia. Totta tosiaan, moni hotellivieras on raportoinut, kuinka hotellihuoneen oveen on koputettu keskellä yötä. Ne rohkeat, jotka ovat uskaltautuneet ovensa avaamaan, eivät ole löytäneet oven takaa muuta kuin ihokarvat pystyyn nostattavaa kylmyyttä ja erikoisen tuoksun.

Toisinaan käytäviltä kuuluu pienen lapsen naurua ja juoksuaskelia. Isabellan tytär se siellä todennäköisesti äitiään etsii.

Hotellivieraita alkoi kerääntyä vastaanottoon jonoksi asti, joten otimme huoneemme avaimen ja lähdimme asettautumaan taloksi. Lähtiessämme Norma pyysi käymään luonaan vielä myöhemmin.

“Olen ollut talossa niin kauan, että tarinoita minulla riittää. Tule takaisin, kun tiskin luona ei ole muita asiakkaita, niin kerron lisää”, Norma vinkkasi.

Kysyin naurahtaen, eikö hän halua tarinoillaan säikyttää muita hotellivieraita.

Norma vinkkasi silmää ja asetti etusormensa huulilleen hiljaisuuden merkiksi. “Tule takaisin myöhemmin”, hän pyysi.

Avasimme huoneemme oven, joka sijaitsi Ballygally Castle -hotellin uudella puolella. Täällä ei olo tuntunut turvattomalta, tapahtui hotellin käytävillä yöaikaan mitä tahansa.

 

Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi

 

Ilta Isabellan huoneessa

Hetken levähdettyämme ja herkullisen illallisen nautittuamme lähdimme kapuamaan vanhan linnan torniin, jonne ‘Ghost Room’ -kyltit meitä opastivat. Vanhat lattialankut natisivat allamme askeltaessamme kierrerappuja kohti Isabellan huonetta.

 

Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi
Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi
Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi

 

Pienessä huoneessa on yhä paikallaan Isabellan sänky, tuoli sekä pieni pöytä seinäpeilin alla. Sängynpäädyn yllä ikkunanlaudalla lepäili Isabellan käsipeili ja kaksi kynttilänjalkaa.

Seinällä taulut kertoivat Isabellan surullista tarinaa sekä kertomuksen siitä, kuinka BBC:n reportteri oli muutamaa vuotta aiemmin yöpynyt Isabellan huoneessa yhdessä meedion kanssa.

Vierailu ei kestänyt yön yli. Isabellan läsnäolo oli reportterille liikaa, ja hän päätyi pakenemaan juosten takaisin huoneeseensa.

Minut valtasi erikoinen tunne. Ketään ei näy missään, mutta olemmeko sittenkään Isabellan huoneessa kaksin Danielin kanssa?

 

Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi

 

Huoneen nurkassa, Isabellan sängyn oikealla puolella on kaareva nurkkaus, jossa Isabella aikanaan ulvoi suruunsa lastaan kaivaten. Siellä on myös ikkuna, josta Isabella putosi kuolemaansa. Ikkunan alla oli pieni jakkara. Sillekö tuolille Isabella kapusi paetakseen tornista?

Tutustuimme tarinaan, kuviin ja kertomuksiin ja aistimme aikamme huoneen tunnelmaa. Olin pukeutunut lämpimään neulepaitaan, mutta silti käsivarteni olivat kananlihalla. Olimme hiirenhiljaa. Mutta niin oli myös Ballygallyn linnahotelli.

Vedin syvään henkeä ja asetuin makuulle Isabellan sängylle. Lepäilin siinä hyvän tovin, aistit tarkkoina neulepaitaani ihoa vasten puristaen, huoneen ilmapiiriä tunnustellen. Nousin ylös vasta, kun toinenkin utelias hotellivieras kapusi narisevia portaita kohti tornia ja astui sisään Isabellan huoneeseen.

Hän näytti säikähtäneeltä ja lähti nopeasti. Säikähtikö hän minua vai jotakin muuta?

 

Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi
Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi
Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi
Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi

 

Puolenyön jälkeen

Laskeuduttuamme tornista vaeltelimme hetken linnan sisäpihalla vihreää usvaa etsien. Yritin etsiä myös Normaa, mutta ensimmäisellä kerralla vastaanotto kuhisi myöhäisiä asiakkaita ja toisella yrittämällä Normaa ei näkynyt missään.

Päivän matkustamisesta ja ajomatkasta väsyneinä lepäilimme huoneessa, aistit yhä tarkkoina. Daniel alkoi vaipua uneen. Minä vedin tossut jalkaan ja lähdin vielä tutkimaan hotellin käytäviä.

Kello oli reilusti yli puolenyön. Kaikkialla oli aivan hiirenhiljaista. Astellessani käytävää eteenpäin tunsin taas kuinka kylmät väreet kulkivat ihollani. Käsivarsieni ihokarvat tönöttivät pystyssä kuin… no, aaveen nähneinä, ja ilma oli niin kylmä, että kokeilin jopa höyryääkö hengitykseni, vaikka sisätiloissa olinkin.

Yhtäkkiä huomasin, että parinkymmenen metrin päässä edessäni käytävän valo alkoi vilkkua. Vilkuilin ympärilleni. Ei ketään.

Astelin eteenpäin, ja kuvittelin jo mielessäni mitä tapahtuisi, kun pääsen valon kohdalle. Nyt se jatkoi välkkymistään. Pamahtaisiko se rikki? Lopettaisiko se välkkymisen? Sammuisiko käytävältä kaikki valot?

Silloin ainakin tietäisin, etten olisi käytävällä yksin. Tietäisin myös, että olisin juoksujalkaa matkalla kohti alakerran vastaanottoa Normaa huutaen.

Tulin vilkkuvalon luo. Seisoin siinä hetken. Mitään ei tapahtunut.

Olin jopa vähäsen pettynyt.

Aamulla herätyskellon soitua Daniel kysyi, kuulinko yöllä mitään. Olen hirmuisen herkkäuninen, ja normaalisti herään pienimpäänkin ääneen. Herään jopa siihen, jos joku tuijottaa minua. Ballygally Castlessa nukuin kuin tukki.

Daniel kertoi heränneensä kolmen aikaan aamuyöllä siihen, kun hotellihuoneemme oveen koputettiin.

 

Hyvästi, Ballygally Castle

Ei, Daniel ei ollut uskaltautunut nousemaan peittonsa alta avaamaan ovea aamukolmelta. Näin ollen yöllinen vieraamme on ja pysyy täytenä mysteerinä. Yö kummituslinnassa oli ohi. Mieleni tosin teki jäädä vielä toiseksikin yöksi, mutta tie kutsui.

Yövuorossa ollutta Normaa emme enää aamulla tavanneet, mutta sain kuulla hänen tarinansa jälkikäteen, kun olin jo kotona.

Norma kertoi, kuinka eräänä jouluaattona hotelli oli suljettu vierailta. Koko henkilökunta oli kerääntynyt loungeen takkatulen ääreen jouluisille drinkeille ennen lomille lähtöä. Kaikkien ollessa paikalla vastaanoton edustalta alkoi kuulua askelia. “Koko eteishalli kaikui”, Norma kertoi viestissään. Samassa hetkessä pöydällä seisseet lasit alkoivat helistä ja liikkua. Kaksi juomalasia rysähti lattialle tuhannen pirstaleiksi. Joulupukin tontutko siellä? Tuskinpa vain.

Norma mainitsee myös vihreän usvan linnan pihalla. Usva ilmestyy usein samaan aikaan, kun muutakin outoa tapahtuu. Usein asiakkaiden jo poistuttua puutarharavintolan pöydillä aterimet alkavat pyöriä myötäpäivään, vaikka ketään ei ole lähimaillakaan.

Erikoisin tapaus sattui, kun kaksi nunnaa yöpyi yhdessä vanhan linnan tornihuoneista. Kolmen aikaan aamuyöllä nunnat juoksivat hädissään vastaanottoon. He olivat kertoneet yövuorossa olleelle aistineensa jotakin huoneessaan. Pöydällä ollut Raamattu oli liukunut pöytää pitkin. Pudottuaan lattialle Raamattu oli auennut samasta kohdasta, mitä nunnat olivat aiemmin sinä iltana lukeneet. Sattumaako? Ehkä.

Norma kuitenkin muistuttaa, että Lady Isabella voi säikäyttää, mutta pahanhenkinen hän ei ole. 23 vuoden aikana eivät Ballygallyn aaveet ole aiheuttaneet hotellivieraille muuta harmia kuin unettomia öitä.

Yöpyisitkö sinä Ballygally Castle -linnahotellin hoivissa?


Tallenna tarina Pinterestiin… jos uskallat!

Yö kummituslinnassa – Ballygally Castle, Pohjois-Irlannin kummitelluin linnahotelli | Live now – dream later -matkablogi

Mikset seuraisi myös somessa?

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST


Irlanti-viikko 2017 - Matkavinkkejä Irlantiin

Tämä kirjoitus on osa Irlanti-viikkoa, joka on suomalaisten matkabloggaajien toteuttama kampanja. Viikon aikana 12.19.3.2017 julkaistaan blogipostauksia, joissa esitellään monipuolisesti Irlantia ja Pohjois-Irlantia matkakohteina. Seuraa Irlanti-viikkoa Facebookissa, jotta pysyt selvillä kampanjan sisällöstä ja kilpailuista.

 

Matkassa mukana:
Kohteena maailma | Live now – dream later | London and beyond | Lähtöportti

Yhteistyökumppanit:

Tourism IrelandSolo Sokos Hotel TorniO'Malley's
Kelttikorut The Pint of no Return

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 28 Comments
  1. Iik miten karmi selkäpiitä ja meni kylmät väreet!! Siis ihan mieletön tarina ja mieletön paikka. Tuonne on kyllä vielä joskus päästävä :O Vaikka mä en kyllä ikipäivänä olisi lähtenyt yöllä käytäville haahuilemaan..:D

    1. Onpa kiva kuulla, että aiheutin kylmiä väreitä! 😉 Jos (ja kun) vielä palaan Pohjois-Irlantiin, aivan varmasti palaan myös Ballygallyyn. Ihana paikka meren rannalla, ihana henkilökunta – ja ihania tarinoita talo täynnä.

  2. Kiinnostavaa! Vähän karmiva tuo yöllinen koputus, mutta en voi välttyä ajatukselta, että kyseessä saattoi markkinointitemppu. Entäs jos hotellin henkilökunta vastasikin koputuksesta? Kummitustarinat toki ovat yleensä vanhoja, mutta hotelli- ja linna- ja muissa turistiympäristöissä ne osataan kaupallistaa markkinointitempuiksi. Tätä henkeähän on koti-Suomessakin, jossa esimerkiksi Vanajanlinnan kummitustarinasta on tehty osa yöpymiskokemusta.

    Vanajanlinna on itselleni lähin vertailukohta tälle kohteelle. Siellä en Märtha-kummitusta kohdannut tai tuntenut, mutta ajatus kummittelusta vähän hermostutti. Uskoakseni kummituskokemukset voivat tuntua kokijastaan todellisilta, mutta en usko niiden olevan absoluuttisesti tosia. Ajattelen, että otolliset olosuhteet voivat laukaista päänsisäisen kummituskokemuksen, joka tuntuu todelliselta. Nämä kummitustarinahotellit ja muut vastaavat paikat ovat tällaisten olosuhteiden luomiseen aika täydellisiä. Kun ensin tankkaa päänsä täyteen tarinaa ja sitten yöpyy samassa tilassa asiaa koko ajan ajatellen, niin…

    Mahdollisessa kummituskohtaamisessa, vaikka se olisikin vain päänsisäinen, pelottavinta on ajatus kokemuksen jälkikäsittelystä. Mitä omalle maailmankuvalle tapahtuisi sellaisen kokemuksen jälkeen?

    1. Ihan mahtavaa pohdintaa, Panu. Ja kiitos kun muistutit Vanajanlinnasta, en olekaan siellä vielä käynyt. Helsingissäkin kummittelee kuulemma Stadion Hostelissa. Tosin me ei siellä vieraillessa aaveisiin törmätty.

      Mun mielestä mielenkiintoisinta tuossa koputuksessa on se fakta, etten itse herännyt siihen. Olen oikeasti maailman huonoin nukkuja, ja on ihan ennenkuulumatonta, että oveeseen olisi koputettu, enkä olisi siihen herännyt. Voihan olla, että se oli henkilökunta. Voi myös olla, että Danielin mielikuvitus teki tepposet.

      Tuota viimeistä pohdintaasi usein mietin itsekin. Mitä sen jälkeen? Pieni kutkutus mulla on pienestä asti ollut kokeilla Ouija-lautaa tai muuta, mutta mitä jos? Jos avaankin helvetin portit, niin mitäs sitten? En ehkä halua ottaa selvää. Mutta aihe on kiintoisa, enkä tosiaan usko, ennen kuin näen. Mutten myöskään kiellä, ennen kuin joku sen mahdottomaksi todistaa. Avoimin mielin eteenpäin! 😊

      1. Panun pohdinta on muuten hyvää, mä en ole ekspertti näissä kummittelujutuissa koska yritän välttää niitä parhaani mukaan! Mutta fiksu vetää nuo kokemukset osaksi markkinointia, ja se on toki omiaan edistämään juttujen leviämistä. Silti kuitenkin osa minua uskoo näihin kummituksiin ja ajatus niistä jopa kauhistuttaa, joskin kiehtoo – eli en menisi lähellekään tällaista hotellia, olen ihan liian paranoid näiden juttujen kanssa 😀 Ihan supermielenkiintoinen juttu Saana!

      2. Kiitos Leena. Monesti kieltämättä pohdiskelen, että muualla nämä tarinat osataan hyödyntää tosi hyvin matkailussa, mutta Suomessa asiaa piilotellaan, vaikka tarinoita ja outoja tapahtumia olisikin (tiedän esim. muutaman paikan täältä kotikonnuilta, missä näin on). Ovatkohan suomalaiset pääpiirteittäin vain nössöjä, vai eikö sitä matkailullista potentiaalia nähdä? Kuitenkin monia matkailijoita kiinnostaa kummituskohteet, skeptikot mukaan lukien. Samaa pohdiskelin hiljattain linnanraunioiden suhteen. Esimerkiksi Pohjois-Irlannin Dunlucen linna on yksi maan tunnetuimmista ja suosituimmista matkailukohteista. Meilläkin on valtavasti rauniolinnoja, mutta kukaan ei tiedä niistä, eikä niitä haluta tai osata hyödyntää. Tämä pohdiskelu meni omalta osalta ehkä vähän ohi aiheen, mutta mielenkiintoisia kulttuurieroja nämäkin. 🙂

  3. Mahtavaa kerrontaa! Kiitos Saana, tätä oli jännittävää ja hauskaa lukea. Voin kuvitella toisen hotellin asukkaan pelästyksen kun sängyllä makaakin joku.. :D. Kyllähän se olisi kiehtovaa yöpyä tällaisessa paikassa. Joskus oma vilkas mielikuvitus saattaa pelästyttää, mutta hauskaahan se on lopulta testailla omia rajojaan.

    1. Kiitos Teea! 🙂
      Mun teki niin mieli jäädä Ballygally Castleen toiseksikin yöksi, että olisi päässyt ihan kunnolla tutkimaan paikkoja. Tämä oli meidän ensimmäinen yö Pohjois-Irlannissa, ja lentomatkan lisäksi alla oli aika pitkä ajomatka pysähdyksineen – ja edessä rankka päivä – joten oma vireystaso ei ihan pysynyt yllä aamukolmeen asti. Todellinen unelma olisi yö kummituslinnassa niin, että oikeasti valvoisi ja tutkisi linnan joka nurkan yön aikana. Mutta aivan ihana paikkahan tämä oli meren rannalla ihan ilman aaveitakin. Kesällä varmasti aivan mieletön lomakohde.

  4. Oot varmaan siellä jo ihan murheen murtamana, että miksei Noora kommentoi, vaikka se on niin tätä postausta odottanut :’D Mutta nyt vihdoin oli aikaa lukea tämä kunnolla ja kun junan ikkunan takaa pilkottaa aurinkoiset Pohjanmaan peltomaisemat, niin ei tarvi akuutteja yöunien menetyksiä pelätä! Musta tuntuu, että tuota samaa hotellia tuli vilkaistua, kun etsittiin siskon kanssa linnahotellia meidän Irlannin visiitille. Logistiset ja muut syyt vievät meidät toisaalle, mutta kyllä mä tuonne lähtisin!

    En ehkä uskaltaisi lähteä yöllä yksin seikkailemaan pitkin käytäviä tuolla. Mulla on niin kamalan hyvä mielikuvitus, että voisin onnistua pelottelemaan itseni pöljäksi 😀 Kiva, että tuolla pääsi sinne ghost roomiin käymään. Olisikohan sinne ollut erilaista mennä, jos ei olisi etukäteen tiennyt, mikä huone on kyseessä? Tai siis kun helposti saattaa luoda itse paikan tunnelmaa, kun tietää mitä on odotettavissa… Mutta toisaalta jos paikassa on jotain erityistä, niin kyllä se taas mielestäni tuntuu paikan tunnelmassa, tiesi asiasta etukäteen tai ei.

    Muhun iski nyt kamala vimma päästä kunnon linnakierrokselle noille kulmille! Voi kun olisi aikaa ja rahaa. Linnahotellit kun eivät ole ihan niitä halvimpia yöpaikkoja.

    1. Ballygally Castle ei itse asiassa ollut mikään hirmuisen kallis, yöhinnat pyörivät 90–100 punnan nurkilla, mikä on aika käypä hintataso tuolla. Ei ole siis mitenkään kalliimpi kuin ns. tavalliset hotellit. Olisi ollut kyllä aivan mieletöntä päästä yöpymään tuolla vanhalla puolella. Siellä fiilis olisi varmasti ollut ihan erilainen.

      En itse asiassa tiennyt Isabellan tarinaa ihan kokonaisuudessaan ennen kuin menin tuonne kummitushuoneeseen. Tiesin Isabella-nimisen neidon olevan paikan tunnetuin aave, mutta en ollut sen tarkemmin vielä perehtynyt mitä hänelle tapahtui (tai kerrotaan tapahtuneen). Huoneen tauluista lueskelin vähän tarkemmin, ja jälkikäteen lueskelin vähän lisää vastaanotosta saamastani vihkosesta ja netistä, tietenkin. Jos ei mitään tietoa olisi etukäteen ollut, en oikein tiedä, mitä olisin huoneesta ajatellut. Ihmetellyt varmaan, mikä se on ja miksi se on siellä.

      Kyllä minä vielä sinne Skotlantiinkin menen… 😀

  5. Jännää! Jotenkin nämä aina kutkuttelee mielikuvitusta, vaikken kummituksiin itsekään usko. Ainakaan ennenkuin näen. 😉
    Oltiin juuri muutama viikko sitten Los Angelesissa Queen Marylla pari yötä. Siellä kerrotaan myös kummittelevan oikein useamman aaveen voimin. Taidettiin olla niin poikki aina iltaisin, ettei oltaisi kyllä edes herätty, vaikka olisikin joku ovelle kolkutellut tai tullut sängyn viereen seisomaan ja tuijottamaan.

    1. Joo, olen varmaan nähnyt sen aaveista jonkun dokkarinkin joskus! Onhan näissä paikoissa ihan oma tunnelmansa. Tarinat luovat sellaista jännittävää väreilyä ilmaan. “Mitä jos?” 😊👻

  6. Huh! Olihan hienosti kirjoitettu ja kiinnostava juttu. Peruskyynisenä mietin samaa kuin Panu: ehkä hotellin henkilökunta on itse alkanut muodon vuoksi kummitella. Jonkun pitäisi kytistää koko yö ihan hiljaa huoneensa ovella ja riuhtaista se auki heti koputuksen kuullessaan – jos uskaltaisi 😀 Itse en ehkä kumminkaan, on tässä sen verran tullut kummitusjuttuja luettua ja katsottua…

    Irlanti kiinnostaa kyllä nyt yhä enemmän! Vähän ehdin harkita Dublinia pääsiäiskohteeksi, mutta päädyinkin toiseen vaihtoehtoon. Varmaan tuohon maahan kannattaa muutenkin lähteä ihan ajan kanssa.

    1. Ihan varmasti saattavat tehdä tuota koputtelua hotellin puolesta, varsinkin, jos tietävät vieraan olevan kummitusutelias. Minun tapauksessani tiesivät kyllä, koska niin ahkerasti kyselin tarinoiden perään respassa! 🙂
      Tosin itsehän en tuota koputusta kuullut, joten voi hyvin olla, että Danielin mielikuvitus teki tepposet. Tämä oli senkin puoleen outo sattuma, että yleensä minä herään pienimpäänkin ääneen, Daniel ei herää vaikka naapurissa räjähtäisi. Nyt meni kuitenkin päinvastoin.

      Hotellin puolesta koputtelu voi kyllä olla vähän riskaabeliakin. Eihän nuo kummitustarinat nettisivuilla ihan ensimmäisenä vastaan tule, joten ei sitä maan kummitelluimpana linnahotellina sen enempää markkinoida. Suurimmalle osalle vieraista tulee aaveet ja kummitustarinat varmasti täytenä yllätyksenä. Jos on herkempi vieras kyseessä, keskellä yötä oveen koputtelu ei ole välttämättä ihan paras idea, edes PR:n kannalta! 😀

  7. Woohou, mikä tarina! Käsivarren karvat nousivat pystyyn pelkästään tarinasi lukemisesta.
    Tuli mieleen, että jos Norma onkin se aaveiden apuri ja käy öisin koputtelemassa sopivien asiakkaiden ovilla?
    Tein juuri jutun Vuojoen kartanosta, jossa näin suomalaisittain, on hyvinkin vilkasta yliluonnollista toimintaa. Jos haluat vilkaista, se löytyy tästä: http://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2017/03/22/historian-kuisketta-vuojoen-kartanossa/.

    1. Haha, loistavaa. Vuojoen kartano onkin yksi niistä kohteista, mihin Leenalle vastatessani viittasin. Menenkin heti lukemaan sun juttusi. Vuojoen kartanohan on ihan tässä mun naapurissa, raumalainen kun olen. Siellä tulee erinäisissä tilaisuuksissa käytyä pari kertaa vuodessa, ja on pitänyt myös käydä kummitushuoneessa yöpymässä. Tarinoita paikan aaveista täällä päin kuulee aika usein, ja olen niitä kuullut myös kartanon henkilökunnalta. Ihanaa, kun linkkasit juttusi, kiitos! 🙂

  8. Mun sydän hakkaa tuhatta ja sataa vain tämän luettuani, joten miten ihmeessä voisin yöpyä tuolla!? Tämä oli jännittävin koskaan lukemani blogipostaus ja todella hyvin kirjoitettu, joten kiitos tästä! 🙂 Pelkäisin tuolla varmasti niin paljon, että en saisi nukutuksi lainkaan, mutta siitäkin huolimatta alkoi paikka kiinnostaa…

    1. Oi kiitos Terhi, et arvaakaan, kuinka paljon sun kommenttisi lämmitti mieltä! 🙂

      Tietynlaisia väreitä – joskaan ei kauhunväreitä – tällaiset kehutkin saavat aikaan! <3

  9. Niin tylsän realistista kuin se onkaan niin mun mieli näissä jutuissa kääntyy myös tuonne markkinoinnin puolelle, vaikka haluaisinkin uskoa siihen että kummituksia on olemassa! 😀 Hyvin kirjoitettu tarina kyllä, tosi mielenkiintoinen majoitus ja voisin hyvinkin yöpyä tuollaisessa paikassa mutta myös minä jättäisin kyllä tuollaiset yölliset harhailut silti tekemättä 😀

    1. Kiitos Monna. Ellei edessä olisi ollut aikainen herätys ja pitkä päivä tien päällä, mua olisi kovasti houkutellut kokeilla viettää yö tuolla kummitushuoneessa! 😀

      Hotelli on kyllä ilman muuta viihtyisä ja sijaintinsa puolesta otollinen, vaikkei siellä kummitusten vuoksi majoittuisikaan. Tällä reissulla ei harmi kyllä ollut rantalomailulle aikaa. Ei silti, eipä Pohjois-Irlannin helmikuu sitä otollisinta biitsikautta olisi ollut muutenkaan, vaikka meren rannalla yövyttiinkin jokaisena yönä! 🙂

  10. Hyytävästi kirjoitettu postaus, joka tekee hienosti oikeutta irlantilaisille tarinankerronnan perinteille. Piti katsoa erityisen tarkkaan kaikki kuvissa näkyvät peilit ja ikkunat, ettei Isabella sittenkin olisi jäänyt kuviin… Kummitushuone nimittäin näyttää maineensa veroiselta!

    Olen samaa mieltä siitä, että suomalaisilla on paljon oppimista matkailukohteiden markkinoinnissa. Mutta ei kai Ballygallyn markkinoinnissa ole tarvinnut tehdä muuta kuin kertoa todellisista havainnoista, tai kenties sittenkin vain osasta niistä… 😉

    1. Kiitos Mika! 🙂
      Osaa tarinoista selvästi piiloteltiin, koska niitä ei haluttu kertoa muiden asiakkaiden läsnäollessa. Eli kaikki ei suinkaan tule hotelliin kummitustarinoiden vuoksi. Samoin kävin itse läpi kaikki kuvat suurennuslasin kanssa, jos kuitenkin kameralle tallentui jotain epäilyttävää, mutta vielä ei ole silmään osunut aaveita. Ehkä ensi kerralla… 😉

  11. Miks mä luin tän? Oliko pakko ehdottaa tätä just tuohon mun mietiskelyyn xD? Ja en todellakaan ois noin rohkea, että lähtisin yksinään kävelemään käytäville joskus yöllä enkä TODELLAKAAN menis kohti mitään välkkyvää valoa :O!!!!! Hyyyi! Mä yövyin jo NBE:n yhteydessä kartanossa, jossa kummitteli ja se oli ihan tarpeeks x). Mutta kaiken kaikkiaan tosi hyvä postaus ja hienosti kerrottu tarina :)!

    1. Haha, kiitos Jerry kauniista ja karmeista sanoista. Miten sun yö sujui tämän jälkeen? 🙂

      Silti sanon, että ottakaa se Lontoon kummitelluin hotelli. Saatte takuuvarmasti ikuisen muiston (ja melko todennäköisesti teille ei satu mitään… 😛 )

      1. Hyvin sujui, kun kotona saa olla :P.

        Kyllä varmaankin ollaan ottamassa se hotelli joka tapauksessa :). Ja kiitos, kun piti vielä lisätä “melko todennäköisesti” xD.

      2. Enhän mää nyt tahallani… 😉
        Mutta loistavaa, odottelen innolla reissuraporttia Lontoon kummitelluimmasta hotellista!

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search