skip to Main Content
Menu

Ensimmäinen liftausmatka ja 13 tärkeintä oppia elämäni seikkailusta

  • Suomeksi
  • In English

Live now – dream later -matkablogiJos pitäisi laskea, monestiko ylitin itseni ja odotukseni elämäni ensimmäisen liftausmatkan aikana, ei siihen riittäisi yhden naisen sormet eikä varpaat.

Perjantai-iltana 2. kesäkuuta 170 oranssiliivistä liftaajaa odottelee jännittyneenä Helsingin Oopperan amfiteatterilla pian ilmoille kajahtavaa lähtötööttäystä. Osa on ensikertalaisia, kuten minä ja matkakumppanini Kaukokaipuun Nella, osa kokeneita tienposkessa peukuttajia. Todellisia pro-liftaajia.

Yhdellä on mukanaan skeittilauta, toisella ukulele. Kolmas on sonnustautunut panda-asuun. Meillä on asusteena Raumalta asti raahaamani kolmen euron Suomi-lippikset, jotka kuvastavat joukkuettamme Suomiretki on the road.

Elämäni ensimmäinen liftaus tarjosi paitsi konkreettisia vinkkejä liftaamiseen myös arvokkaita oppeja elämään | Live now – dream later -matkablogi

Tiedätkö sen tunteen, kun seisot valtavan ihmislauman keskellä tietämättä mitä tehdä, sanaa suustasi saamatta, ja kaikki muut ympärilläsi tuntuvat olevan täysin kartalla kaikesta? Siltä minusta – uskaltaisin jopa puhua Nellan puolesta ja sanoa meistä – tuntui ennen elämämme ensimmäistä liftauskisaa, johon osallistuimme tiiminä hetken mielijohteesta.

Epätietoisuuden tunnetta lievitti Lanttimatkojen eli Lotan ja Antin bongaaminen lähtöpaikalta. Tutut kasvot tekevät kaikesta uppo-oudosta ja hullujen päähänpistojen aiheuttamista sekavista tilanteista hurjan paljon helpompia.

Elämäni ensimmäinen liftaus tarjosi paitsi konkreettisia vinkkejä liftaamiseen myös arvokkaita oppeja elämään | Live now – dream later -matkablogi

Hitchball 4000 -liftauskisan säännöt olivat hyvin simppelit. Iltakuudelta 85 kahden hengen liftausjoukkuetta ampaisisi amfiteatterilta katujen varsiin peukuttamaan. Sunnuntai-iltaan kello 23 asti liftaisimme ympäri Suomea ripotelluille rasteille suorittaen tehtäviä pisteiden toivossa. Kulkuamme voisi seurata GPS:n avulla sekä joukkueen Facebook-sivuilta, jonne todisteet suoritetuista tehtävistä julkaistaisiin. Pisteenlaskun loputtua olisi vielä 12 tuntia aikaa liftata takaisin Helsinkiin.

Simppeleistä säännöistä huolimatta meillä ei ollut hajuakaan, mitä tekisimme, kun lähdön aika viimein koittaisi. Pitäisikö kävellä vai juosta? Pitäisikö itkeä vai nauraa? Näin jälkeenpäin ainakin tiedän, että peukalon nostaminen pystyyn tienposkessa ihka ensimmäistä kertaa lähinnä nauratti.

Mitä hittoa me oikein olimme tekemässä?

Meillä oli kuitenkin suunnitelma. Vedenpitävä suunnitelma, jonka väsäsimme yhdessä Lanttimatkojen kanssa noin 20 minuuttia ennen lähtöä. Ja tältä se suunnitelma kuulosti:

“Do one thing every day that scares you” – ensimmäinen liftaus ja 13 tärkeintä asiaa, mitä siitä opin

Elämäni ensimmäisestä liftausmatkasta on kulunut jo kuukausi, mutten vieläkään pysty pukemaan kaikkea viikonlopun aikana kokemaani järkeviksi lauseiksi. Jos siis luulit, ettei viikonloppu olisi riittävän pitkä aika elämäsi ikimuistoisimmalle ja opettavaisimmalle seikkailulle, toivon näiden oppien myötä pystyväni todistamaan uskomuksesi vääräksi. Elämänoppien ja ahaa-elämysten lisäksi joukosta tarttunee matkalle mukaan myös konkreettisia vinkkejä liftaamiseen.

1. Kaveri voi olla korvaamaton

Liftaus poikkeaa “tavallisesta matkailusta” monessa. Eniten siinä, että liftatessa kohtaamisilta ei voi välttyä. Kohtaamiset tuntemattomien ihmisten kanssa ovat myös yksi suurimmista syistä, miksi liftaamaan lähteminen voi tuntua pelottavalta. Niin se tuntui meistäkin.

Siksi Hitchball 4000:n kaltaiset liftauskilpailut ovat erinomainen tapa tutustua uuteen elämäntapaan – tai ainakin kokeilla liftausta vaihtoehtona tavanomaisimmille matkustusmuodoille: kaverin ja GPS-paikantimen kanssa matkustaminen tuo aivan erilaisen turvallisuudentunteen kuin yksin ensi kertaa tienposkeen raahautuminen.

Kaverista voi olla korvaamatonta apua myös muussa kuin turvallisuudentunteen luomisessa. Kyydin saaminen on helpompaa, kun toinen voi olla kyltin kanssa edempänä herättämässä autoilijan huomion ja toinen peukuttamassa pysähtymispaikalla. Näin autolijalle jää tarpeeksi aikaa reagoida liftareihin.

Kaveri on liftausmatkalla tukena hyvässä ja pahassa: jakamassa niin ilon, surun, turhautumisen kuin väsymyksen aiheuttamat naurun- ja kiukunpuuskat. Jakamalla kannat vain puolet harmituksesta harteillasi, mutta jaettu ilo tuntuu kaksinkertaisena kummallakin.

Elämäni ensimmäinen liftaus tarjosi paitsi konkreettisia vinkkejä liftaamiseen myös arvokkaita oppeja elämään | Live now – dream later -matkablogi

2. Joskus on vaan parempi päästä ETEENPÄIN

“Tavallisella” lomalla on helppo jäädä laakereilla lepäämään. Jos ei huvita tai tarvitse tehdä jotakin, voi hyvin viettää päivän rannalla tai altaan reunalla loikoillen. Mutta ihan kaikille lekottelu ei sovi. Olen yksi niistä. En oikein osaa olla paikoillani.

Joskus on vaan parempi päästä eteenpäin, ja liftatessa se on juurikin tarkoitus, oli matkan määrä kaksi, kymmenen tai sata kilometriä. Se kannattaa pitää mielessä myös liftauskylttejä raapustellessa. Varsinaisen määränpään sijaan voi olla parempi kirjoittaa kylttiin vaikkapa “eteenpäin” tai “etelään” kuin Vaasa – Sievistä puhumattakaan!

Elämäni ensimmäinen liftaus tarjosi paitsi konkreettisia vinkkejä liftaamiseen myös arvokkaita oppeja elämään | Live now – dream later -matkablogi

3. Hymyllä pääsee jo pitkälle

Opetus, joka pätee niin liftausmatkaan kuin elämään noin ylipäätään. Hymyilevällä on paitsi hauskempaa myös onnenpotkut osuvat kohdalle useammin, kun elämään osaa suhtautua rempseän positiivisella asenteella. Eikä ne vastoinkäymisetkään tunnu silloin niin ylitsepääsemättömän pahalta.

Liftaajalle hymy on kullanarvoista. Kuka nyt haluaisi poimia kyytiinsä ärtyneen tai kiukkuisen kulkurin? Muista siis hymyillä – satoi tai paistoi. Enkä tarkoita tällä vain vallitsevaa säätilaa.

4. Keskisormi ei ole ainoa käsimerkki

Facebook toi takaisin katoamassa olleen peukuttamisen kulttuurin, ja Hitchball 4000 -liftauskisan kaltaiset leikkimieliset tapahtumat ovat palauttamassa sitä myös tienposkiin. Se on hyvä juttu, sillä jo pitkään on tuntunut siltä, että keskisormi on nykyisin ainoa ihmisten tuntema käsimerkki.

Liftaaja ei ole ainoa käsimerkein viestivä. Toisinaan ohi hurauttavat autoilijatkin näyttävät outoja käsimerkkejä liftaajalle viestittääkseen miksi pysähtyminen ei juuri nyt ole mahdollista. Auto voi olla täynnä, tai kuljettaja on kääntymässä seuraavasta risteyksestä. Yleisimmät autoilijoiden käsimerkit liftaajille selviävät tästä Sissi Korhosen kirjoittamasta jutusta.

Jos lähdet liftaamaan ulkomaille, kannattaa selvittää ajoissa paikalliset tavat. Joissain maissa peukalon näyttäminen voi olla pahin mahdollinen loukkaus ja johtaa ongelmiin autoilijoiden kanssa. Tällä Hitchwikin artikkelilla pääset alkuun kulttuurierojen selvittämisessä.

5. Pukeutumisella ON väliä

Kuulun itse niihin, jotka pyyhältävät kauppareissulle surutta verkkarit jalassa eivätkä voisi vähempää piitata muotimaailman viimeisimmistä villityksistä. Ymmärrän kuitenkin sen, että lähikaupan myyjää erikoisemmissa kohtaamisissa asiallisella pukeutumisella on merkitystä. Niin myös liftaamaan lähtiessä.

Parhaimpiin ei tietenkään tarvitse pukeutua, mutta luottamus alkaa ulkoisesta olemuksesta – hymystä ja vaatetuksesta. Moni meidät kyytiin poiminut kuljettaja tunnusti, että oranssit liivit ja yhtenäinen asustus vahvistivat uskoa siihen, että näiden kahden kohdalla kannattaa pysähtyä. “Tässä oli ihan selvästi joku juttu”, moni kuski totesi.

Myös säähän varautuminen ratkaisee – kukaan ei halua takapenkilleen litimärkää ja kuraista liftaajaa. Pysy siis liftatessakin niin kuivana ja päällisin puolin puhtaana kuin mahdollista.

6. Poliisi on ystävä

Hitchball 4000 -liftauskisassa joukkueet viestittelivät keskenään yhteisen WhatsApp-ryhmän kautta. Ryhmässä jaettiin niin ilot, surut kuin onnistumisetkin. Vinkkejä kyseltiin ja kokemuksia kerrottiin parhaimpiin liftauspaikkoihin, ihanimpiin kuskeihin ja erikoisimpiin kyyteihin liittyen. Jo ensimmäisenä iltana yksi joukkue oli saanut kyydin poliisiautossa – eikä sitä varten tarvinnut edes tehdä mitään rikollista. Poliisi todella on ystävä.

Elämämme ensimmäisen liftausreissun aikana opimme, että myös taksikuski tai siirtoajossa olevan bussin kuljettaja voi olla ystävä ja poimia liftarin kyytiin. Toisaalta opimme sen, että tämän päivän rekkakuskit Suomessa eivät normaalisti saa poimia liftareita kyytiin, vaikka tahtoisivatkin.

7. ABC-asemat eivät ole helvetistä

Vaikka en olekaan ketjuhuoltoasemien ylin ystävä, hyödynnän niiden suomia mahdollisuuksia budjettireissuillani aika usein. Tilavissa wc-tiloissa aamutoimet sujuvat miellyttävästi, ja matkan jatkuessa mukaan saa napattua aamukahvin. Monet ketjuasemat ovat avoinna ympäri vuorokauden, mikä pelasti meidän ja Lanttimatkojen liftausseikkailun ensimmäisen yön.

Me nimittäin jäimme koko yöksi jumiin Oriveden ABC Orituvalle.

En voisi kyllin kiittää yövuorossa ollutta henkilökuntaa, joka ei ollut moksiskaan siitä, että neljä noviisiliftaajaa pisti pitkäkseen kahvilan penkeille koko yöksi. Teltatta reissuun lähteneillä liftaajilla olisi muutoin ollut edessään pirun kylmä kärsimysten yö.

8. Pahimmankin epätoivon keskellä voi piillä toivon kipinä

Tämä opetus voisi yhtä hyvin liittyä Orituvalla viettämäämme yöhön, mutta sen sijaan viittaan tähän esimerkillä, jota kutsun Suonenjoen ihmeeksi. Kun olimme saaneet Nellan kanssa kerättyä arvokkaat 75 pistettä Suonenjoen S-Marketin maitohyllyjen ääreltä, saimme tuta kintuissamme, miksi ensikertalaisia varoitellaan käveltävien kilometrien valtavasta määrästä.

Oli liftausreissumme toinen päivä, emmekä tähän mennessä olleet joutuneet kävelemään juuri yhtään.

Suonenjoella tilanne oli toinen. Tavoitteenamme oli päästä mahdollisimman nopeasti Kuopioon, mutta kyydin sijaan päädyimmekin talsimaan Ysitien reunaa kilometritolkulla. Bussipysäkeistä tai muista pysähtymisen mahdollistavista tienvarsipaikoista ei ollut tietoakaan. Kaverit seurasivat GPS:n avulla, kuinka muuten niin vauhdikas liftausmatkamme vaihtui hetkessä etanamaiseksi mateluksi.

Elämäni ensimmäinen liftaus tarjosi paitsi konkreettisia vinkkejä liftaamiseen myös arvokkaita oppeja elämään | Live now – dream later -matkablogi

En edes tiedä, montako kilometriä kävelimme Ysitien viertä. Ensimmäisen bussipysäkin havaitseminen horisontissa tuntui sillä hetkellä lähes lottovoitolta. Autoja meni ohi vain harvakseltaan, joten odotuksemme eivät olleet järin korkealla. Varauduimme henkisesti tönöttämään bussipysäkillä pienen ikuisuuden.

Mutta toisin kävi. Teimme varmaankin jonkinlaisen liftaamisen maailmanennätyksen, sillä bussipysäkille päästyämme kyydin saamiseen meni noin puolitoista sekuntia. Suonenjoen ihme! Emme ehtineet edes liftipeukaloa pystyyn nostaa.

Pahimmankin epätoivon keskellä voi piillä toivon kipinä. Eikä se päde vain liftaamiseen.

9. Tarinat ovat liftausreissun suola ja sokeri

Liftausviikonlopun aikana oli hauska oivaltaa, kuinka suuri osa meidät kyytiinsä poimineista kuljettajista oli vähän iäkkäämpiä pariskuntia. Sellaisia, jotka ovat liftanneet itse nuoruudessaan ja nauttivat yli kaiken, kun saavat kertoa omia liftaustarinoitaan eteenpäin.

Ja ne tarinat ovat jo itsessään syy lähteä liftaamaan.

Miespuoliset kuskit kertoivat innoissaan kommelluksista, joita sattui, kun nuorina poikina liftattiin intistä lomille. Naisväki muisteli liftausreissuja tansseihin ja takaisin. Koko kisan viimeinen kuskimme oli todellinen liftareiden kingi, joka viihdytti meitä uskomattomilla tarinoillaan koko matkan Turusta Helsinkiin. Se oli täydellinen päätös täydelliselle viikonlopulle.

Ja jokainen heistä harmitteli, ettei liftareita enää näy tienposkissa. Moni haluaisi maksaa edes osan liftaamistaan kyydeistä takaisin, mutta peukalokyytiä ei enää kaivata niin kuin ennen.

Kuten liftareiden kingikin totesi, 70–80-luvuilla liftarilla oli jopa varaa valita, minkä auton kyytiin nousisi. Ennen oli paremmin.

10. Peukalokyyti antaa paljon myös kuljettajalle

Kukaan ei ole pienestä eleestä niin kiitollinen kuin tunteja tien vieressä peukuttanut liftari kyydin saadessaan. Liftauskisan aikana saimme onneksemme huomata myös sen, kuinka paljon liftareiden kyytiin poimiminen voi antaa itse kuljettajalle.

Meidän ihka ensimmäinen kuskimme innostui liftareiden kyyditsemisestä niin ikihyviksi, että lähti meistä luovuttuaan etsimään seuraavaa joukkuetta. Koti-illan sijaan liftausvillityksen huumaama Eero-kuski ajeli Tampereelta Vaasaan asti – ihan vaan kyyditsemisen ilosta. Kannattaa kokeilla, kun seuraavan kerran ohitat peukalokyytiläisen.

11. Elämä on seikkailu

Live now – dream later -matkablogi

Do one thing every day that scares you.
– Eleanor Roosevelt

Tee joka päivä jotakin sellaista, mikä pelottaa sinua tai mitä et jostakin muusta syystä uskonut koskaan tekeväsi. Tunne, minkä se jättää jälkeensä, on mahtava, ja se antaa puhtia ja inspiraatiota pitkälle tulevaisuuteen. Elämä on seikkailu – hyödynnä se! Riko rutiinit ja muista, ettei seikkailun tarvitse tarkoittaa vuoden mittaista reppureissua maailman ympäri.

Seikkailu voi olla vaikkapa viikonlopun mittainen liftausmatka tai yöpyminen lähimetsän siimeksessä.

Elämäni ensimmäinen liftaus tarjosi paitsi konkreettisia vinkkejä liftaamiseen myös arvokkaita oppeja elämään | Live now – dream later -matkablogi

12. Liftaus on koukuttavaa

Liftauskärpäsen puremaan tarvittiin vain uskallus yrittää. Niin valtavan epäuskon vallassa kuin me ennen kisan alkua olimmekin – ja vaikka viimeisimpiä kyytejä liftatessa tuntui, etten jaksaisi nostaa peukaloani pystyyn enää kertaakaan – jo ensimmäisten yöunien jälkeen teki mieli lähteä tienposkeen.

Liftaamisen koukuttavuuteen vaikuttaa joka ikinen yllä mainituista syistä. Mutta ehdottomasti eniten siihen vaikuttaa viimeinen kohta:

13. MAAILMASSA ON YHÄ HYVYYTTÄ!

Viimeinen ja tärkein oivallus, jonka ensimmäinen liftausmatka meille opetti, tulee tässä: maailmassa on yhä hyvyyttä ja hyviä ihmisiä. Jokaisen sodan, terrorismin, kouluampumisten tai pahoinpitelyjen täyttämän uutispäivän jälkeen usko ihmisyyteen hiipuu hitusen enemmän. Kunnes yksi viikonlopun mittainen liftausmatka muistuttaa, ettei tämä maailma ole sittenkään läpeensä paha paikka.

On poliiseja, jotka tekevät U-käännöksen poimiakseen kyytiin puskassa peukuttavia liftareita. On pariskuntia, jotka tuovat toivon kipinän täyden epätoivon keskelle ja synnyttävät Suonenjoen ihmeen. On nuoria herrasmiehiä, jotka nappaavat liftausjoukkueita kyytiin vain kuljettaakseen heitä rasteilta toiselle. On isiä ja poikia, jotka kulkevat ympäriinsä GPS kädessä vain löytääkseen liftarin, jolle tarjota kyydin.

On aamutuimaan kahvikupposestaan nauttivia eläkeläisiä, jotka säälistä muuttavat mielensä ja lähtevät heittämään Orituvalle jumiin jääneitä peukalokyytiläisiä innostuneena siitä, minkälainen tarina jää kerrottavaksi aamun toisen kahvikupin seurana, kunhan vaimo viimein herää.

Ja jokainen viikonlopun aikana liftatusta 1 700 kilometristä ja 19 kyydistä oli ihana muistutus juuri tästä. Kiitos jokaiselle kuskille, kanssakisaajalle, liftauskisan mahdollistajalle ja erityisesti ihanalle joukkuetoverilleni Nellalle elämäni seikkailusta!

Tallenna elämäni ensimmäinen liftaus ja sen
tarjoamat opit ja oivallukset Pinterestiin:
Elämäni ensimmäinen liftaus tarjosi paitsi konkreettisia vinkkejä liftaamiseen myös arvokkaita oppeja elämään | Live now – dream later -matkablogi


Mikset seuraisi myös somessa?

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST | BLOGIT.FI

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 2 Comments
  1. Hieno kirjoitus huikeasta seikkailusta! Ja vielä loistavia opetuksia!

    Kirjoituksen paras juttu oli viimeinen pointti. Maailmalla on yhä hyvyyttä. Se nosti ihokarvani pystyyn liikutuksesta <3

    1. Kiitos, Johanna, kauniista sanoista. Ihmisten hyväntahtoisuus yllätti itsenikin, vaikka aina tahdonkin uskoa ihmisistä pelkkää hyvää. Valitettavan usein se hyväuskoisuus johtaa pettymyksiin. Mutta tämä! Tämä reissu palautti uskon ihmisluontoon. Parhaimmillaan meidän ei tarvinnut nostaa edes liftauskylttiä pystyyn, kun huoltiksen tankkauspisteeltä jo huudeltiin, kelpaisiko kyyti. Ihmiset ovat yhä tänä päivänäkin pääsääntöisesti ihania ja avulaita! 🙂

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search