skip to Main Content
Menu

1 tragikoominen matka Mallorcalle ja 14 takaiskua

  • Suomeksi
  • In English

Suomen 100-vuotisjuhlat on juhlittu ja matka Mallorcalle takanapäin. Välimeren rannat eivät näyttäytyneet säiden puolesta ihan sellaisina, mitä Teean kanssa toivoimme, mutta maisemissa ei toden totta ollut valittamista. Juuri ennen matkaa manasin blogissa viime hetken matkakuumetta – sanan ikävimmässä mahdollisessa merkityksessä – ja turkasen huonoa tuuriani. Vähänpä tiesin, millaisia vastoinkäymisiä vielä olisi edessä.

Ettei tämä menisi ihan pelkäksi negailuksi, väritän juttua viime viikon Mallorcan-matkan aikana räpsityillä valokuvilla, joiden taustalla piilevät reissutarinat hahmottuvat vielä pääni sisällä. Ennen ja jälkeen reissun kokemani takaiskut alkoivat kuitenkin saada alkusäikähdysten laannuttua sen verran koomisia ja suorastaan surkuhupaisia piirteitä, että ajattelin tämän tarinan sopivan sateisen viikonlopun piristykseksi.

 

Matka Mallorcalle - Cap de Formentor

 

Vain muutamaa päivää ennen reissua sain siis riesakseni ihan oikean matkakuumeen (takaisku #1). Samalla kun jännitin, ehtisinkö tervehtyä taudista lähtöpäivään mennessä vai en, sain taistella päivätolkulla sen eteen, pääsisinkö ylipäätään Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä takaisin kotiin, vaikka terveenä matkaan lähtisinkin.

 

Takaiskut 2–4: Julkinen liikenne, miksi et kulje?

Vaikka minusta ei helsinkiläistä millään saisikaan, yhdestä asiasta myönnän olevani pääkaupunkiseudun asukkaille kateellinen. Täältä Satakunnan perukoilta on nimittäin tehty julkisilla matkustaminen Helsinki-Vantaalle käytännössä mahdottomaksi.

Vielä vanhaan hyvään aikaan bussiyhteys lentokentälle Espoon kuuluisalla “Ikea-vaihdolla” oli yleinen, joskin pirun kallis. Nykyään ei sitäkään tunnu olevan enää tarjolla. Toki olen ilmaissut mielipiteeni siitä myös Rauman kautta liikennöiville bussiyhtiöille. Ilokseni sain nopeasti molemmilta tahoilta tviittiini myös vastauksen.

 

 

Ennen kuin pääsin tähän vaiheeseen, oli koko bussimatkan järjestely tilannekomiikkaa täynnä. Ensin ostin lipun Raumalta Turkuun ja sieltä 10 minuutin vaihtoajalla Turusta lentokentälle. Paluumatkan sain ostettua vain Turkuun asti, koska yhtään bussia ei ilmeisesti liiku Rauman suuntaan puoli yhdeksän jälkeen illalla. Toisen lippuostoksen aikana (koska erillisiä matkojahan ei pysty nykyaikana verkkokaupassa ostamaan yhdellä istunnolla) rahat lähtivät tililtä, mutta Matkahuollon varausjärjestelmä ilmoitti, ettei varaus onnistunut (takaisku #2). Kummasti ne rahat silti kelpasivat.

Onneksi Matkahuollon Facebookin takana pirteänä päivystävä asiakaspalvelija korjasi tilanteen, ja sain lopulta loputkin bussilippuni. Tosin saman chattailytuokion aikana minulle kerrottiin, että olin ollut turhan optimistinen ostaessani tähän aikaan vuodesta lipun Turusta lentokentälle matkaavaan bussiin vain 10 minuutin vaihtoajalla, sillä kyseinen auto ei odottaisi (takaisku #3).

 

Matka Mallorcalle - Sa Calobra

 

Siinä sitä sitten taas istuttiin sormi suussa julkisen liikenteen varaussivustoa tuijottamassa ja ihmettelemässä, mitäs hittoa nyt tehdään. Lentokoneesta kun en mielelläni myöhästyisi.

Lopputulos: päädyin ostamaan vielä yhden bussilipun Raumalta Turkuun, joskin niin ison mutkan kautta, että normaalisti tunnissa taittuvan taipaleen kestoksi muodostui yli 2,5 tuntia (takaisku #4). Kaupan päälle sain istuskella Turun linja-autoasemalla 1,5 tunnin ajan aikaa tappaen, mutta ainakin voin olla varma siitä, että ehtisin lentokentän autoon ongelmitta.

Entäs se paluumatka, joka bussiyhteyksien olemattomuuden vuoksi päättyisi Turkuun? No, eipä ollut ensimmäinen kerta, kun tästä samaisesta syystä Daniel joutui lupautumaan ylimääräiselle automatkalle, jotta tämä tyttö saataisiin reissun päältä takaisin kotiin.

 

Takaiskut 5–7: Paikallinen peura päätti toisin

On lähtöäni edeltävä aamu. Siirryn unihiekkaa silmistä hieroen ja kuumetaudissani hoiperrellen sängystä alakertaan työpisteeni ääreen. Vielä on kasa artikkeleita viimeistelemättä ennen kuin voisin aloittaa loman. Daniel on lähtenyt töihin jo aikaa sitten. Avaan tietokoneen, keittelen kahvit ja huomaan, että Daniel on yrittänyt soittaa kolme kertaa puhelimen ollessa yhä äänettömänä.

Asia on varmasti tärkeä. Ei tuo mies normaalisti mulle kesken työpäivän soittele.

Flunssainen olo unohtui nopeasti, kun kuulin siipan ottaneen työmatkalla yhteen peuran kanssa (takaisku #5). Sydän hyppäsi kurkkuun ja mahassa jokin kääntyi kolmasti ympäri ennen kuin sain tietää, että mies on kunnossa. Autosta ei voinut sanoa samaa.

Vietin viimeisen arkipäiväni ennen reissuun lähtöä tasapainoillen paniikkitöiden tekemisen, matkatavaroiden pakkaamisen sekä vakuutusyhtiön ja autokorjaamon yhteydenottojen välillä. Päivän lopussa urheasti palvelleen Fordimme kohtalo oli selvä.

Lunastukseenhan se. Tästä tulikin kallis reissu (takaisku #6).

Mitenköhän nyt pääsisin paluumatkalla Turusta kotiin, kun auto makaa käyttökelvottomana korjaamon pihassa odottaen kyytiä romuttamolle (takaisku #7)?

 

 

Takaiskut 8–9: Vanhuus ei tule yksin

Kun matka Mallorcalle oli vihdoin virallisesti alkamassa, Teea oli jo varsin hyvin tietoinen tähänastisista sattumuksista. On nostettava tytölle hattua, kun uskaltaa lähteä lentokoneeseen ja Mallorcan kapeille vuoristoteille viideksi päiväksi tällaisen epäonnenlinnun kanssa.

Kaikesta huolimatta varsinainen reissu sujui (lähes) kommelluksitta. Ainoastaan yli 20 astetta ja aurinkoa luvannut säätiedotus oli äkillisesti vaihtunut vesisateeksi ja +10 asteen lämpötilaksi (takaisku #8). Toisina päivinä tuuli tuiversi niin rankasti, että meinasimme molemmat lähteä lentoon. Ensimmäiselle vuoristoetapille saimme matkaseuraksemme sekä lumisateen että ukkosmyrskyn, jossa salamat värjäsivät koko taivaan purppuraksi. Eipä ole sellaistakaan tullut ennen koettua.

Enpä olisi myöskään uskonut, että tulisin näkemään tähänastisen talven suurimman lumimäärän Mallorcalla.

 

Matka Mallorcalle - Binifaldon maisemia Escorcassa
Talvi Mallorcalla

 

Kuinka ollakaan, heti ensimmäisenä päivänä sain riesakseni viheliään jalkakivun (takaisku #9). Mitä muuta voisi odottaakaan patikointimatkalle lähtiessä, vaikka jalat ovat muuten toimineet täysin normaalisti? Välillä raahasin kinttua perässäni kuin mikäkin raajarikkoinen kasikymppinen. Patikointi oli ajoittain hidasta matelemista, mutta hammasta purren siitäkin selvittiin kunnialla. Tosin yllätysvammani vuoksi Teea joutui hoitamaan ajamisen koko reissun ajan, sori siitä.

Vuoristoautoilu itsessään sujui ongelmitta. Vain kerran saimme auton tuulilasiin paikallisen vartijan varoituksen luvattomalle paikalle pysäköinnistä. Lapussa ei näkynyt rahasummia, joten oletamme selvinneemme sakoitta. Ei siis takaiskumerkintää tästä tapauksesta.

 

Takaiskut 10–14: Kohtalokas kotimatka

Olen tainnut jo joskus avautuakin siitä, kuinka Norwegianin lennoilla aikataulusta myöhästyminen tuntuu olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Koska menolentomme Mallorcalle laskeutui yli tunnin myöhässä, toivoin salaa, että paluulentomme olisi ajoissa. Erityisesti toivoin sitä siksi, että lento laskeutuisi aikataulun mukaan 40 minuuttia ennen Turkuun suuntaavan bussini lähtöä. Se oli ainoa mahdollisuuteni päästä kotiin, sillä olimme sopineet äitini kanssa, että hän ajaa iltamyöhään Eurasta Turkuun ja vie minut kotiin Raumalle ja ajelee sen jälkeen keskellä yötä vielä itse takaisin kotiin (näin helppoa tämä julkisilla matkustaminen Satakunnassa on).

Boarding alkoi ennätysaikaisin, joten olin positiivisin mielin. Jokin kumma koneen täyttämisessä kuitenkin kesti, eikä aikataulun mukaiseen lähtöaikaan mennessä kaikki matkustajat olleet vieläkään päässeet koneeseen. Kaiken kukkuraksi meidät jonon hännillä olevat, pelkillä käsimatkatavaroilla matkustavat komennettiin laittamaan käsimatkatavarat ruumaan liian täyden koneen vuoksi. Loistavaa, mahdollisuuteni ehtiä linja-autoon pienenivät entisestään (takaisku #10).

 

Road trip Mallorcalla

 

Paluumatka pääsi alkamaan 20 minuuttia aikataulusta myöhässä (takaisku #11). Millä todennäköisyydellä pääsisin ulos koneesta, saisin ruumaan pakotetun laukkuni ja ehtisin bussiin, kun aikaa tähän saavutukseen olisi parhaassakin tapauksessa enintään 20 minuuttia? Lähtisikö äitini ajamaan iltamyöhään Eurasta Turkuun tielle loikkivien peurojen kohteeksi turhan takia?

Ennakoin parhaani mukaan ja kysyin lentohenkilökunnalta, olisiko minun mahdollista päästä ensimmäisten joukossa koneesta ulos. Ihanan ystävällinen lentoemäntä järjesti asian, ja juuri ennen laskeutumista koneen kapteeni kuulutti matkustajia ystävällisesti päästämään pari jatkoyhteyteensä kiiruhtavaa matkustajaa poistumaan koneesta ensin. Sovin Teean kanssa, että hän hakee matkalaukkuni ja vie sen mukanaan Tampereelle. Murehditaan sitten myöhemmin, miten ja milloin matkatavarani pääsevät kotiin.

Kun koneen ovi avautui, minulla oli tasan 10 minuuttia aikaa ehtiä bussiin. Mitä luulette, onnistuinko?

 

Tässä välissä haluan myöhästymisistä ja matkalaukun ruumaan pakottamisesta huolimatta kiittää Norwegianin lentohenkilökuntaa koneesta poistumisen auttamiseksi, vaikka etupään matkustajat eivät kapteenin pyynnölle korviaan loksauttaneetkaan. Ainakin henkilökunta yritti. Pahoitteluni vielä sille nuorelle naiselle, jonka yli jouduin koneen käytävällä hyppäämään. “Muillakin täällä on vaihtoyhteyksiä” oli ilmeisesti tarpeeksi pätevä syy yrittää blokata etenemiseni ja tahallaan estää ainoa mahdollisuuteni päästä kotiin, vaikka koneen kapteenikin sitä oli ystävällisesti pyytänyt. Kanssamatkustajien asenteet ovat toisinaan kultaa (takaisku #12).

 

Kun vihdoin pääsin syöksymään ulos koneesta, juoksin portilta kuin hullu henkeä haukkoen kakkosterminaalin edessä tönöttäville bussipysäkeille. Kuin ihmeen kaupalla ehdin lopulta bussiin, vaikkakin sillä menetyksellä, että matkatavarani päätyisivätkin Tampereelle (takaisku #13). No, eipä siellä mitään elintärkeää ollut, kun työntekoon tarvitsemani läppäri kulki mukanani erillisessä repussa. Vai miten siinä kävikään?

Niin, tietokone oli tosiaan mukanani, mutta läppärin laturi oli ruumaan joutuneessa laukussa ja aloittamisillaan pian matkansa kohti Tamperetta. Piru! Onneksi olin sentään ladannut koneen täyteen juuri ennen lähtöä. Siitä huolimatta huomisesta työpäivästäni olisi tulossa hivenen haasteellinen (takaisku #14).

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Voin ilokseni kertoa, että vaikka tämä surkuhupaisa matka Mallorcalle oli kommelluksia täynnä, olen päässyt kotiin hengissä, saanut virtaa tietokoneelle ja jopa matkatavaranikin kotiin Raumalle. Palveluksia olen tämän tragikoomisen seikkailun jälkeen velkaa ainakin Teealle, äidille, laturia lainanneelle Sarille sekä matkatavarani Tampereelta Raumalle kuskanneelle Vilille ja maailman parhaalle coverbändille The Coverallsille.

Takaiskujen fiksailusta edessä on siis enää romuttamolle matkalla olevan auton tyhjennys, vakuutuspapereiden täyttäminen ja uuden auton hankinta. Eipähän tarvitse miettiä, mitä veronpalautusrahoillaan tekisi.

Mallorcan-matka itsessään oli tästä huolimatta mitä mainioin, ja oikeita reissutarinoita onkin luvassa pikapuoliin.

 

Kuka haluaa seuraavaksi lähteä mun kanssa reissuun? Lupaan, ettei aika käy ainakaan pitkäksi.

 


Mikset seuraisi myös somessa?

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST | BLOGIT.FI

Saana

Unelmien ja luonnonläheisten elämysten liikuttama toimittaja ja sisällöntuottaja sekä työssä että vapaalla. Kotipaikkana Rauma, leikkikenttänä koko maailma. Parhaat seikkailut syntyvät äkkilähdöillä sen suuremmin suunnittelematta, ja ikimuistoisimmat hetket koetaan kotimaan kamaralla. Elämä on nyt!

This Post Has 10 Comments
  1. Voihan takaisku!
    Olihan siinä yhdelle matkalle ihan riittämiin. Mutta ainakin sait eksoottisia lumikuvia Mallorcalta – sellaisiapa ei kovin monella olekaan.
    Nyt alkaa kuitenkin mietityttää… kun muistelen meidän keväistä reissuamme… saatiinkos me tyyni päivä ja hyvä melontasää ja nähtiinkös me niitä norppia vai mitenkäs se meidän reissu menikään :D. Uskaltaisinko siis sittenkään toista kertaa sinun kanssa reissuun

    1. En kiellä, ettenkö olis ajatellut meidän keväistä reissua tätä kirjoittaessa. Se ukkosmyrskyinen melontaretki on jäänyt kyllä lähtemättömästi mieleen, ja taidettiin yhdessä jutussa jopa mainita “Oravin historian huonotuurisin norppabongarikin”… 😂

      Mutta. Kuten Mallorcan-matkankin suhteen, myös kevään retkiltä päällimmäisenä mielessä on ne upeimmat ja iloisimmat hetket. Auringonlaskut (vaikka niihin piti juosta), myrskyn jälkeinen tyyneys ja.. niin, koska kolmas kerta toden sanoo, myös ne ihanat suloiset norpat! 💙

  2. Meidän kesäiseen Satakunta-retkeen ei osunut kuin yksi lompakon nouto ja pieniä mutkia fillarointimatkaan. Muutenhan kaikki meni mainiosti. Lähtisin taatusti uudelleen😉

    1. Ja yksi krapula, mutta se oli ihan oma moka! 😅
      Se oli kyllä hieno reissu, lähtisin kans! Ja kiitos Hanneli, ajattelin jo, etten saa ikinä enää reissukaveria tämän julkaisun jälkeen! 😊

  3. Aaaargh! Ja bussivuoroista samaa mieltä täällä Kymenlaaksossa. Helsinki on naurettavan lähellä (verrattuna siihen, että Oulusta sai kököttää päivän tai yön jossain vehkeessä sinne päästäkseen) mutta jo on töiden jälkeiset yhteyden sinne tai iltamyöhän takaisinpääsy tehty mahdottomaksi, puhumattakaan nyt aamulennolle pääsemisestä. Ei kun edellisiltana onnikkaan ja kököttämään hostellissa tai kentän kahviloissa… Olisin ihan valmis suuntaamaan likemmäs, jos keksisin, miten rakentaa arki pk-kulmilla.

    1. Jep, ei tarvi enää ilmeisesti edes harkita julkisilla lentokentälle lähtemistä. Tosin juuri nyt ei olisi vaihtoehtoja, kun käytiin juuri heittämässä hyvästit meidän (lähes) uskollisesti palvelleelle Ford-pololle. Positiivista oli, että sekä Matkahuolto että Onnibus vastasivat tviittiin ja lupasivat laittaa palautteen eteenpäin, mutta en näe tilanteen paranevan lähitulevaisuudessa. Vieläkin parempi tietysti olisi, jos lentoyhteydet omilta lähikentiltä (Pori, Turku, Tampere) paranisivat, mutta en oikein tahdo uskoa siihenkään. Vaikka Hki-Vantaalle lähtisi omallakin autolla, sinne kulkeminen vähintään tuplaa, usein jopa triplaa matka-ajan. Kaikkein paras idea olisi tietysti jo ympäristönkin kannalta koko Suomen kattava kimppakyytisivusto, mitä jokainen ymmärtäisi käyttää. Saksassa tuli käytettyä näitä sivustoja paljon, mutta täällä ei taida olla yhtään sellaista. Tai sivusto, jolla voisi etsiä kaikkien bussiyhtiöiden liikennöimät yhteydet. Käytän bussimatkojen suunnitteluun pikavuorot.fi-sivustoa, mutta tuota Espoon Lommilan (kuuluisa Ikea-vaihto) pysäkkiä en edes löytänyt koko sivustolta.

  4. Mikä määrä takaiskuja! Mutta lukija viihtyi, vaikka ehkä matkustajaa saattoi ajoittain hieman kiristää. Lukija uppoutui niin tekstiin, että ajoi Metrolla pysäkin yli… 😁

    1. Voi ei, pahoitteluni, että sain sut missaamaan pysäkkisi (joskin olen tästä reaktiosta oikein otettu) 😅

      Nämä on niitä legendaarisia reissuja, joiden aikana ehkä ajoittain ainakin kiristää, mutta jälkeenpäin nämäkin takaiskut tuntuvat vain hauskoilta tarinoilta, joita on mukava muistella ja naureskella. Peurakolaria ja auton menetystä lukuun ottamatta, tietenkin. Toki tässäkin sattumuksessa oli onni onnettomuudessa; jos kahdesta on valittava, mieluummin menetän auton kuin kuljettajan. Peltiä saa aina lisää.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
Close search
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: