skip to Main Content
Menu

Vuoden paskimmat Instagram-kuvat (ja yksi hyvä)

  • Suomeksi
  • In English

Joulukuusta asti Instagramin ja monen muunkin some-kanavan fiidi on täyttynyt taas viime vuoden tykätyimpien instakuvien kollaaseista. Trendi on ollut sama jo useamman vuoden, mutta koska tunnetusti laahaan ajastani jäljessä, en ole tähän päivään mennessä yhdenkään instavuoden parhaita otoksiani selvittänyt.

Enkä aio tehdä niin nytkään. Sen sijaan ajattelin, että olisi hauska löytää rankasta viha-rakkaussuhteesta kärsineen instavuoteni paskimmat kuvat. Ihan huvikseni syötin googleen hakusanat “how to find my worst Instagram shots” ja kas, sieltä löytyikin ilokseni worstnine-sivusto vuoden surkeimmin menestyneiden Instagram-kuvien selvittämiseen.

Ja viikonlopun kunniaksi ajattelin jakaa nämä kuvat myös teidän kanssanne.

 

Vuoden 2017 paskimmat Instagram-kuvat

Kuvien järjestyksellä ei ole mitään sujuvaa tarinankerrontaa suurempaa merkitystä, eli asettelen nämä surkeimmin menestyneet otokseni tajunnanvirtani osoittamalla tavalla.

Mielenkiintoista mutta totta, yhtä lukuun ottamatta kaikki 9 paskinta Instagram-kuvaani on ikuistettu hyvinkin tähdellisinä ja ikimuistoisina hetkinä tai kuvilla on muutoin minulle henkilökohtaisesti tärkeä merkitys. Vielä mielenkiintoisempaa on, että paskimpiin kuviini liittyvät blogikirjoitukset ovat olleet vuoden luetuimpien joukossa. Näin se Instagram tukee blogiharrastusta, heh.

Tervetuloa surkeaan Instagram-vuoteeni!

 

Pimeässä hehkuva Pyhän Ristin kirkko

Valitettavasti rakas Rauma saa kyseenalaisen kunnian aloittaa. Meni vuosia ennen kuin ymmärsin nostaa katseeni Rauman Pyhän Ristin kirkon tornia kohti pimeän tullen. Ja enää vuosiin en ole voinut laskea katsettani sieltä alas. Instagram-kansaa ei kotikaupunkini pimeässä hehkuva kaunotar vain hetkauttanut.

 

Don't forget to step outside after dark. Even when at home.

A post shared by Saana ✏ Travel writer, dreamer (@saanajaakkola) on

 

Kesän ylivoimaisesti paras työpäivä

Pysytään Raumalla vielä hetki. Onhan se toisaalta ihan ymmärrettävää, ettei työpäivästä kertovat kuvat ole välttämättä niitä kaikkein mediaseksikkäimpiä, mutta tällä kertaa kyseessä oli yksi parhaista työpäivistä ikinä. Sen lisäksi, että se sattui olemaan yksi aniharvoista oikeasti lämpimistä kesäpäivistä, se sijoittui yhteen lempipaikoistani tässä pitäjässä eli saaristoon, ja vielä tarkemmin kartoitettuna Kylmäpihlajan majakkasaarelle.

Tästä syystä en juuri julkaise selfieitä – en tunne olevani kovinkaan instagrammattava, sillä tälle kökkölistalle on päätynyt kolme kuvaa, joita hento olemukseni somistaa.

 

 

Sienihullun terapiatauko

Jatketaan vielä hetki työjuttujen parissa. Salainen haaveeni olisi tuoda matkablogiharrastusta sekä työtäni freelancetoimittajana ja sisällöntuottajana entistä lähemmäs toisiaan, mutta ainakaan Instagramin puolella joustavan työn hyvistä puolista kertominen ei näytä ottavan tuulta alleen.

Tai sitten Instagram-kansa ei pidä sienistä? Ei siis ihme, että syksyisin tililleni iskee seuraajakato. Tuohon vuodenaikaan ei siellä juuri muita kuvia taida ollakaan. Onneksi Facebookin puolella olen sentään saanut sienihulluudestani myös kehuja ja kiitosta. Rakastan sienestystä yli kaiken, ja se on mielestäni parasta mahdollista terapiaa. Ilmaisen terapian ohessa saa kaapit pullolleen superfoodia.

Tiesitkös muuten, että sienestyksen sanotaan olevan tehokkaampaa aivojumppaa kuin ristikoiden ratkominen? Mietipä sitä!

Tämän kuvan sienireissu jäi mieleeni erityisen hyvin. Mukana ollut kangaskassi täyttyi suppilovahveroista vartissa.

 

 

Alpakat ja alemmuuskompleksi

Viime keväänä elin siinä uskossa, että Instagram rakastaa söpöjä eläinotuksia. Tampereen Supermessuilla vierailleet alpakat eivät kuitenkaan säväyttäneet. Vai johtuikohan tykkäysten vähyys taas siitä, että olin itse kuvassa mukana pilaamassa muuten niin suloisen näyn?

Tämä oli tosiaan näistä kuvista se yksi ja ainoa, jolla ei ollut mitään sen syvällisempää merkitystä taustallaan.

 

 

Vuoden 2017 raskain opetus

Kolmen kuvan ajaksi on vaihdettava vähän vakavamielisempiin aiheisiin. Kesäkuu alkoi surullisissa merkeissä, kun Espanjan-vuosien pomoni Brad menehtyi yllättäen. Vain paria päivää aiemmin suunnittelimme sähköpostin välityksellä, että lentäisin lähiaikoina tapaamaan entisiä työkavereita. Olin juuri missannut hyvän lentodiilin, ja Bradin viimeiset sanat minulle olivat:

“I am sure that there will be plenty of other opportunities.”

Viime vuoden raskain opetus oli se, mikä kaikuu blogin nimessä mutta silti unohtuu liian helposti. Älä lykkää suunnitelmiasi liian pitkälle turhan takia. Sillä koskaan et tiedä, milloin on viimeinen mahdollisuutesi.

Vaikka kimppakuva Bradin kanssa San Pedron rannoilla viitisen vuotta sitten jäi vaille tykkäyksiä, blogissa samana päivänä julkaisemani muistokirjoitus oli yksi vuoden luetuimmista jutuista.

 

Today was a rough one. This morning, I faced a regret that I’ve never experienced before for not buying a flight ticket. A painful reminder, why you shouldn’t push your plans for anything but absolutely compulsory reasons. A bitter reminder, why you should love and live your life right now. This morning, I heard it’s too late. This morning, I found out I literally wasted my very last chance to see you. It makes me sad and angry. It makes me feel frustrated and guilty. But at the same time I feel thankful and honoured. I was priviledged to be one of the many who got to know you. You brought so much happiness, laughter and joy into so many people's lives. Thank you for letting me be one of them. Have a good, final journey, Brad. I wouldn't be what and where I am today without you. That's something I'll never forget. RIP dear Brad, the man with funny hair and an enormous, warm heart. You left too early, but your memory will live forever! 💕

A post shared by Saana ✏ Travel writer, dreamer (@saanajaakkola) on

 

Etähautajaisfilosofiaa

Pari päivää yllä olevan kuvan ja Bradin muistokirjoituksen julkaisun jälkeen ex-työkaverit ja Espanjan-vuosien ystävät kokoontuivat San Pedroon Bradin hautajaisiin. Yritin etsiä viime hetken lentoja toivoen, että pääsisin itsekin paikalle, mutta pakon edessä tyydyin sytyttämään kynttilän takapihan kallioille ja istuskelemaan siellä yksikseni.

Samana päivänä uutisissa oli jälleen kerran pyöritelty jonkun Instagram-tähtösen feikattua elämää. Muistaakseni kyseessä oli joku maailmankuulu matkabloggaaja, joka jäi kiinni kuviensa väärentämisestä. Photoshoppasi itsensä tunnetuihin matkakohteisiin tai jotain muuta yhtä mielekästä.

Se, mitä Instagram-tililläni tapahtuu, tuntui melko pieneltä asialta juuri silloin.

 

 

Turun terrori-isku

Elokuussa koko Suomi sekosi. Turun tapahtumat katkaisivat hetkeksi muuten niin hyvin alkaneen 100-vuotisjuhlinnan. Mutta se, mitä tapahtui Turussa, oli vain yksi osa koko tragediaa. Se, mitä tapahtui somessa, sai minut hetkeksi häpeämään suomalaisuuttani.

Yleensä en ota blogin sivuilla kantaa terrorismiin tai muihin vastaaviin tapahtumiin. Muutaman päivän julkaisua jännitettyäni painoin kuitenkin lähetä-nappulaa. Vaikka Instagramissa osanottoni Turun tapahtumille ei näkynyt juuri kenellekään, blogissa kirjoitukseni siitä, mikä minua oikeasti pelottaa, kapusi hetkessä vuoden luetuimpiin teksteihin.

 

Today was the day we never wanted to see. We had an awful reminder that even the safest country in the world isn't always safe. No matter what's the motive, these kinds of events shouldn't happen. Not in Finland, not anywhere. Even worse reminder this afternoon has been of the fact that people today are too messed up with their phones. Taking videos when someone is in need of help. Spreading rumours as facts to the whole world of social media without thinking twice. Normally, I don't comment on events like this. Today, it's difficult not to. I just hope people would hold their fingers before posting, keep their eyes open when walking on the streets and think of others when something tragical happens. My thoughts are with #Turku and with everyone in this beautiful city. Don't stay afraid but stay safe. 💙

A post shared by Saana ✏ Travel writer, dreamer (@saanajaakkola) on

 

Pressimatka, jolla mikään ei mennyt niin kuin piti

Somessa jaksetaan välillä käydä tiukkasanaistakin keskustelua siitä, kuinka perseestä blogiyhteistyöt on ja kuinka yhteistyöpostauksissa ja pressimatkoista kertovissa jutuissa ei ole mitään aitoa.

Saanen korjata tämän väärinkäsityksen. Alkuvuoden pressimatka Ruotsin Lappiin oli jälleen kerran aitoutta tulvillaan. Ohjelmassa piti olla vaikka mitä siistiä – heliskitä, moottorikelkkailua vuorilla, lumilautailua Björklidenin lisäksi myös Riksgränsenissä… Aikataulu oli suunniteltu pressimatkojen tyyliin pirun tiukaksi, mutta seikkailijasielulleni ihanan vauhdikkaaksi.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Päiviä kestänyt lumimyrsky oli vähällä estää pääsyn Björklideniin ylipäätään. Riksgränseniin asti ei päästy koskaan, sillä neljän auto- ja rautatielle ryjähtäneen lumivyöryn vuoksi kukaan ei liikkunut minnekään. Riksgränseniin päässeet turistit olivat jumissa Ruotsin ja Norjan rajalla vailla poispääsyä, ja pressimatkan ainoat laskut päästiin laskemaan Björklidenin pikkurinteeseen. Helikopterilla ei ollut myrskyisälle taivaalle tietenkään mitään asiaa, ja moottorikelkkailuakin jouduttiin harrastamaan ihan vaan hotellin ympäristössä. Ainut mahdollinen keino päästä vuorille oli kuvan lumikissa, ja se olikin melkoinen kyyti se.

Mutta onneksi Ruotsin Lappi antaa enemmän kuin ottaa.

 

Our taxi for today. I just love the mountain life. 🏔💙

A post shared by Saana ✏ Travel writer, dreamer (@saanajaakkola) on

 

Laimeat revontulet Ruotsin Lapissa

Samalla Ruotsin-reissulla sain heti ensimmäisenä iltana ihastella kauan kaivattuja revontulia. Valitettavasti en ollut ehtinyt perehtyä revontulikuvauksen saloihin, vaan menin summamutikassa räpsimään kohti yötaivasta jalustana lumiharja.

Pakkohan tästä etelän ihmisen niin harvoin näkemästä luonnonilmiöstä oli heti laittaa kuva Instagramiin. Sen verran säälittävä kuva oli kuitenkin kyseessä, ettei sydämiä juuri herunut, vaan kuva päätyi heittämällä paskimpien Instagram-otosteni epäkunnioitettavaan kermaan.

Oikeasti nämä revontulet oli tosi mahtavat. Tämän surkean otoksen jälkeen pistin valokuvausvinkit korvan taakse.

 

 

Yksi ihan hyväkin kuva: Abiskon sininen aukko!

Päiviä kestäneestä lumimyrskystä huolimatta Abiskon sininen aukko – Torneträsk-järven ylle pilviselläkin säällä ilmestyvä revontulireikä – ei pettänyt. Vaikka pressireissun ohjelma meni lähes kaikilta osin mönkään, läntinen naapurimme järjesti meille viimeisenä iltana mahtavat läksiäiset.

Tämä revontulikuva sai vähän enemmän kiitosta myös Instagram-kansalta. Lieneekö syynä se, että Abiskossa jo toista talvea revontulia kuvaava Rachel avusti revontulien esiin tuomisessa vai kenties se, että lumiharjan sijaan jalustana taisi toimia tällä kertaa lumilapio.

Abiskoon onkin muuten revontulireissu suunnitteilla vielä tälle talvelle. Ennen kuin ehdin kertoa siitä yhtään enempää, lukaise vaikka 16 syytä lähteä Ruotsin Lappiin, vaikka Suomella on omakin.

 

 


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

This Post Has 6 Comments
  1. hei tää oli kiva – kuka nyt aina niillä tykkäyksien aallonharjoilla jaksaa ratsastaa – kävin hakemassa omat huonompani – ihan paskoja 🙂
    Kiitos vinkistä siis

    1. Hahaaa, olen ihan samaa mieltä! 😁 Suosio on aivan liian yliarvostettua. Tästähän voisi ottaa ihan jokavuotisen perinteen. “Näin paska olin viime vuonna.” Toimii kunnon itsetunnon kohottajana. 👍😅

      1. Juurikin niin – kunnon suomalaiseen tyyliin pitää olla paska, ehkä vähän parempi kuin naapuri mut kuitenkin peruspaska – ja Porilaisena tietty ihan kaikista paskin …
        mua jäi tosin huolettamaan että mun koosteessa oli yksi ruutu mustana – kuin paska se sit on =D

      2. Hmm… toi on kyllä paha. Kai sen on pakko tarkottaa että oot vähän pimee? Tai siis porilaisittai tiätty vähä pimee.

  2. Mä voisin lähteä sun kanssa sieneen ens syksynä 😉

    1. Sieniseura kelpaa aina! Tosin meidän sienimetsät taitaa olla vähän etäällä toisistaan! 🤔 Noh, mutta järjestelykysymyksiä kaikki tyynni!

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: