skip to Main Content

Porin Reposaari on täynnä pieniä ihmeitä

  • Suomeksi
  • In English

Ulapan äärellä lepäilevä Reposaari on epäilemättä kauneinta Poria. Reposaareen liittyy paitsi toinen toistaan uskomattomampia tarinoita, sen metsikössä piilotteleva Reposaaren linnake paljastaa palan kiehtovaa paikallishistoriaa.

Pieneksi puutalolähiöksi Reposaari on yllättävän kosmopoliitti paikka. Reposaaresta nimittäin löytyy niin Villi-Länsi, Hamina, Berliini kuin Lontookin – brittiläistä pubitunnelmaa unohtamatta. Reposaari on kaupunginosa, jossa vielä 80-luvulla vietettiin siestaa ja jota on ehdotettu jopa Suomen pääkaupungiksi. Saaren nimikin lienee pelkkä erehdys, sillä perustamiskirjassa mainittu Reffzöö – porilaisittain Räpsöö – ei viittaakaan kettuun vaan vedenalaiseen riuttaan, josta koko saari sai alkujaan syntynsä.

Reposaaressa ei Porin-kävijä ihan tuosta vaan talsien piipahda, sillä saari sijaitsee 30 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Pienen päiväretken jälkeen jopa raumalainen on valmis myöntämään, että Reposaari on ajomatkan arvoinen. Reposaaren nähtävyydet ovat vain yksi syy, miksi näin sanon. Reposaaren asukkaat ovat nimittäin aivan oma lukunsa. Vain puoli minuuttia siitä, kun astut autostasi, odottaa ensimmäinen reposaarelainen sinua tarinoidensa kanssa.

Juuri ennenkuulumattoman yhteisöllisyyden kunniaksi Suomen Kotiseutuliitto valitsi Reposaaren vuoden kaupunginosaksi vuonna 2016. Tuo yhteisöllisyys on ollut reposaarelaisille tunnusomaista kautta aikain – tai ainakin 30-luvulta asti, jolloin Reposaaren linnake sai alkunsa.

 

Porin nähtävyydet: Reposaaren linnake Nähtävää Porissa: Reposaaren linnake

 

Reposaaren linnake ja aikamatka menneeseen

Harva tietääkään, että vain puoli kilometriä leveä Reposaari piilottelee eteläisessä metsikössään puolustuslinnaketta. Sodan alla reposaarelaiset ehdottivat valtiolle ja puolustusvoimille linnakkeen rakentamista mutta jäivät vaille vihreää valoa, sillä vähät varat haluttiin ennemmin ohjata Suomen eteläisen kuin läntisen saariston suojeluun.

Reposaarelaiset pitivät kuitenkin pintansa ja tarttuivat tuumasta toimeen. Reposaaren linnake syntyi vapaaehtoisvoimin paikkakuntalaisten omista käsistä, ja se on tietojen mukaan edelleenkin Suomen ainoa yksityisin varoin rakennettu rannikkopatteri.

 

Päiväretkiä Porissa: Reposaaren linnake
Sota-ajan muistoja Porissa: Reposaaren linnake

 

Työt aloitettiin vuonna 1935, ja linnake valmistui saman vuoden aikana. Alun vastahangasta huolimatta sodan sytyttyä rakennelma kelpasi puolustusvoimillekin, joka otti Reposaaren linnakkeen haltuunsa ja laajensi sitä entisestään. Entisöity Reposaaren linnake avattiin vierailijoille vuonna 2008.

Nyt linnake on loistava päiväretkikohde, sillä sen juoksuhaudoissa ja bunkkereissa jaksaa seikkailla myös perheen pikkuväki samalla kun aikuisemmat retkeilijät tutustuvat opasteiden avulla linnakkeen historiaan. Betonista rakennetut tykkiasemat, ammusvarastot ja tulenjohtoasema seisovat yhä paikoillaan alkuperäisessä asussaan. Entisöinnin yhteydessä Reposaaren linnakkeen puurakenteiset korsut ja tähystystorni rakennettiin uudelleen ja linnakkeen yhdyskäytävät saivat puiset seinämänsä.

 

Reposaaren Linnakepuisto Reposaaren Linnakepuisto Näkötorni Reposaaren Linnake Korsu Reposaaren Linnake

 

Myönnän ilolla, että sokkeloisissa juoksuhaudoissa seikkailu viihdyttää vähän vanhempaakin retkeilijää. Entisöity linnake on kuin moderni versio Kuuskajaskarin linnakesaaresta, joka on yksi lempipaikoistani täällä Raumalla.

Lääkintäkorsun seinällä roikkuvat paarit saavat väreet vilisemään selkäpiitä pitkin. Karuilta vaikuttavat myös korsujen puiset kerrossängyt. Tunnen outoa mielihyvää tiedostaessani, että saan tänä iltana painautua oman pehmeän sänkyni syövereihin.

Täältä löydät muut Reposaaren nähtävyydet.

 

Nähtävää Porissa: Reposaaren Linnake
Retkikohteita Porissa: Reposaaren Linnakepuisto
Reposaaren Linnake
Reposaari nähtävyydet: Linnakepuisto

 

Reposaaresta Lontooseen

Linnakkeen pysäköintipaikalta jatkamme matkaa saaren läpi kohti Reposaaren Satamapuistoa, missä järjestetään kesäisin kotikutoiseksi kulttuurifestariksi kutsuttu Reposfääri-tapahtuma. Karttakuvaa seuratessa on vaikea olla huomaamatta oikealle puolelle jäävää Lontoota. Pian Lontoon jälkeen takaoikealle katoaa myös Reposaaren kirkko, jossa nykyinen presidenttiparikin aikoinaan vihittiin.

Määränpäänämme on ehkäpä koko Porin kehutuin ravintola, Reposaaren Satamapuiston laidalla sijaitseva gastropub The Merry Monk. Noustuamme autosta jään ottamaan pari valokuvaa ravintolan ulkosivusta. Lunta tupruttelee alas tammikuiselta taivaalta. Jää näyttää kantavan, sillä merellä istuskelee ainakin parisenkymmentä pilkkijää. The Merry Monkin oven edustalla polkupyöränsä kanssa seisoskeleva iäkäs herrasmies odottaa meitä luokseen kuin kuuta nousevaa.

”Tämä on niin hieno paikka. Tänne minäkin aina nuorena poikana ajelin moottorpaattiani tankkaamaan.”

 

Reposaari ravintola - englantilaistyylinen gastropub The Merry Monk

 

Astumme ovesta, ja olemme jälleen Lontoossa. Reposaaren gastropub on juuri niin suosittu kuin meille on kerrottu, sillä sunnuntai-iltapäivänä yhtään pöytää ei ole vapaana. Nälkä ei ollut ehtinyt vielä näitä retkeilijöitä yllättää, mutta pitihän meidän brittiseuralaiseni kanssa päästä ravintolan kehuttua Fish & Chips -annosta maistamaan, joten tilasimme annoksen jaettavaksi.

Tilausta tehdessä kysyin tiskin takana hymyilevältä neitokaiselta liittyvätkö brittiläistyylinen gastropub ja Reposaaren Lontoo toisiinsa. Eivät liittyneet. Samalla kuitenkin opin, että Reposaaresta löytyy myös Villi-Länsi ja Berliini, Haminaa ja Plevnaa unohtamatta.

Varmaa tietoa hauskojen paikannimien historiasta ei ole, mutta se tiedetään, että 1800-luvulla Reposaaren satama oli Suomen suurin vientisatama. Liekö kansainvälisyys merimiesten perintöä, sitä ei kukaan osaa varmaksi sanoa. Lontoo on saanut nimensä siellä sijaitsevasta Villa Londonista, jonka laivojen lastausliikkeen omistaja Axel Gottshalck-Gustaffsson aikoinaan rakennutti. Reposaari-yhdistyksestä tiedettiin kertoa Gustafssonin olleen sen verran varakas, että toivoi reposaarelaisten kutsuvan häntä nimellä Räfsö kungen – Reposaaren kuningas.

The Merry Monkin tarina oli kuitenkin aivan toinen. Vappuna kolme vuotta täyttävän ravintolan omistajapariskunta tapasi toisensa Lontoossa vuosia sitten ja toteutti yhteisen haaveensa lontoolaisten pubien inspiroimasta ravintolasta Porin Reposaaressa. Vaikka ravintola sijaitsee kaukana vilkkaimmista ihmisvirroista, se on nykyisin niin suosittu, että parhaimpina päivinä saatetaan joidenkin annosten kohdalla joutua myymään ei-oota.

 

Maailman parhaat Fish & Chipsit?

Niin paljon kuin The Merry Monkin hampurilaisia meille oltiinkin kehuttu, meidän oli pakko päästä maistamaan paikallista Fish & Chips -annosta. Olihan kyseessä englantilaistyylinen gastropub ja matkaseuranani brittisiippa.

Kala saapuu ravintolaan tuoreena viereisestä kalasatamasta, joka on muuten Suomen suurin. Kalalaji vaihtuu päivän saaliin mukaan, välillä jopa kesken päivän. Meidän annoksessamme olutpanerointi piilotteli ahventa. Jos olisimme saapuneet pari tuntia aikaisemmin, olisimme syöneet haukea. Edellisen päivän annos oli kuulemma sisältänyt kuhaa.

 

Ravintolavinkki Reposaareen - maailman paras Fish & Chips

 

Eipä tarvitse miettiä, miksi ruoka täällä maistuu niin maukkaalle – ketsuppia ja majoneesia lukuun ottamatta kaikki valmistetaan paikan päällä kastikkeita myöten, ja jos jotain ei saada läheltä, se mieluummin poistetaan listalta kuin tuodaan kaukaa.

Luulenpa vain, että löysin elämäni parhaat Fish & Chipsit ja voin kertoa, että Englannin-reissuilla niitä on tullut popsittua annos poikineen. Jos oikein pitää pilkkua viilata, niin kokonaisten herneiden tilalla pitäisi olla perinteinen mushy peas eli hernemuhennos, mutta meillä ei onneksi olla niin tarkkoja.

Mutta mitä britti tuumasi The Merry Monkin tunnelmasta?

”It needs to be darker and have disgusting carpets. Then it would be like an English pub.”

 


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

This Post Has 16 Comments
  1. Mahtava juttu! En Reposaaresta ollut ennen kuullutkaan, mutta nyt haluan sinne käymään ja heti. Etenkin tuohon gastropubiin: vaikuttaa mahtavalta paikalta just siksi, että näyttää olevan keskellä ei-mitään. Potkukelkkakin baarin kulmalla 🙂

    1. Voi kiitos Heli, kiva kuulla, että tykkäsit jutusta! 🙂 Joo siis tuo potkukelkka oli aivan ihana, kertoo paikasta kaiken! Senpä vuoksi tuo Merry Monkin menestystarina onkin hehkuttamisen arvoinen – Suomessakin voi edelleen pärjätä keskellä ei mitään, kun tuote ja palvelu ovat kunnossa. Reposaari on todellinen lähimatkailun ja -ruoan aarreaitta, jopa raumalaisen on se myönnettävä. Pitää palata Reposaareen kesäretken merkeissä ja tutustua paremmin myös puutaloalueeseen ja rantakallioihin, joihin ei tällä retkellä aika ja päivänvalo oikein riittäneet. Ehkä tuo Reposfääri-festari olisi ajankohtana otollinen, tulisi sekin samalla tutuksi. Kaikille ilmainen ja vapaaehtoisvoimin järjestettävä tapahtuma siis kyseessä.

  2. Kyllä pitäisi Reposaaressa käydä, monta kertaa on ollut suunnitelmissa mutta täältä pääkaupunkiseudulta on Poriin “niiin pitkä matka”, ettei saa aikaiseksi lähteä. Ja F&C-annos näytti varsin makoisalta, varsinkin kun on kyse lähiruoasta. 🙂

    1. Tuttu tunne, Heidi. Täältä Raumalta on Poriin noin 50 kilometriä, ja silti sinne tulee lähdettyä vain kun “on pakko” – ja silloinkin vain hoidetaan asiat ja palataan kotiin ilman sen suurempia seikkailuja. Tämä Reposaaren-reissu todisti, että aina pitäisi jättää aikaa myös lähiseudun tutkimiselle, kun koskaan ei tiedä mitä helmiä sieltä löytyy. Syyllistyn tähän aina myös Helsingissä käydessä. Käyn hoitamassa pakolliset ja palaan kotiin sen sijaan, että varaisin extrapäivän tai kaksi paikallisten luontokohteiden (tai vaikkapa edes Suomenlinnan) läpikäymiseksi.

      Mutta kun sinne Reposaareen viimein suuntaat, niin Merry Monkille vahva suositus. Hampurilaiset ovat kuulemma parhaita, mitä Satakunnasta saa. Eikä todellakaan ollut Fish&Chipseissä valittamista. Tuo paneroitu ahven suli kirjaimellisesti suussa niin, että en voinut lakata syömästä sitä (ennen kuin se loppui). Varastin jopa osan Danielin fisusta kun siipan silmä vältti! 😅

  3. Ilo lukea tällaista tarinaa, joka saa historian elämään ja herättää kiinnostuksen sellaiseen paikkaan, jonne ei tiennyt haluavansa! Fish & Chips kuuluu Irlannin ja Britannian kulttuuriin niin tiiviisti, että sitä on tullut monella reissulla syötyä. Tuollainen suosikkikaloistani ahvenesta tai kuhasta tehty versio todellakin houkuttaisi, kun on se perinteinen turskakin aina kelvannut 🙂

    1. Kiitos kauniista sanoista, Mika! 🙂 Linnakepuisto – kuten myös The Merry Monk – olivat mullekin ihan uusia tuttavuuksia, vaikka täällä lähistöllä olenkin suurimman osan elämästäni viettänyt. Paikallisilta saa kieltämättä korvaamattomia vinkkejä, joita on sitten ilo jakaa eteenpäin. Täytyy muuten oikein erikseen mainita, että tuo meidän brittihän ei syö kalaa missään muussa muodossa kuin purkkitonnikalana (ja sitäkin vain majoneesiin sotkettuna) ja Fish & Chipseissä. Daniel siis söi Reposaaressa ahventa ensimmäistä kertaa elämässään (oli toki jo aikakin). Hyvin maistui siis myös sellaiselle, joka ei normaalisti kalaa syö.

  4. Tuttuja paikkoja 🙂 Blogissanikin on Reposaari saanut maininnan, kylläkin minun suosikkipaikkani siellä on Takaranta. Junnila kiehtoo myös, se jotenkin värisyttää selkäpiitä ja saa mielikuvituksen laukkaamaan…

    1. Kiitos kommentista ja lisävinkeistä, Katja. Täytyykin käydä lueskelemassa sun blogista Reposaaresta. Me ei tosiaan ehditty nopean päiväretken aikana tutustumaan tarkemmin muihin alueisiin, sain vinkin myös Siikarannan läheltä löytyvistä kallioista, joilta saa kuulemma tosi upeita kuvia. Mutta aion kyllä ehdottomasti kesävierailulle Reposaareen, ja silloin menen ajan kanssa niin, että ehdin tutustumaan myös näihin sun mainitsemiin alueisiin.

  5. Jostain syystä olen kuullut Reposaaresta useamman kerran viime aikoina. Selvä merkki siitä, että sinne pitää lähteä retkelle, mutta taidan kuitenkin odottaa kesään asti.

    1. Kotimaanmatkailu on hyvässä nosteessa, nyt alkavat nämä Suomen saariston salaiset helmetkin nousta viimein pinnalle. Onneksi, sillä sen ne kyllä ansaitsevat! 😉 Kesäretki Reposaareen pääsi omallekin to do -listalle. Muista käydä herkuttelemassa Merry Monkissa samalla, kun Reposaaressa viimein vierailet.

  6. Kiitos vinkeistä! Mulla on mummola Pohjois-Satakunnassa Merikarvialla ja kiva saada uusia ideoita mitä voisi aina yhdistää sukulointireissuihin kun tie ja sen varrella huoltoasemat tuttuakin tutumpia 😀

    1. Ole hyvä vaan Kaisa! 🙂 Mulla onkin bloggaajakaverin kanssa suunnitteilla kesäretki Merikarvialle tänä vuonna. Jos sulla on mielessä jotain insider-vinkkejä sinne, niin otan kaikki vinkit ilolla vastaan. Tähän mennessä olen käynyt Merikarvialla lähinnä pelaamassa jalkapalloa, jolloin tutuksi ei ole tullut muuta kuin futiskentän lähimaasto.

  7. Nyt liikutaan sellaisissa maisemissa joissa en ole koskaan käynyt, mutta tuli kyllä ehdottomasti tätä lukiessa fiilis, että tänne on päästävä tutkimusretkelle! Mikä ihana paikka tuo brittityylinen ruokapaikka! 🙂 Suomi on kyllä täynnä uskomattomia paikkoja!

    1. Kiitos Virpi kauniista sanoista! Suomi on tosiaan täynnä piileviä helmiä, ja tällaisia Merry Monkin kaltaisia menestystarinoita on ihana kertoa eteenpäin. Aina sanotaan, kuinka vaikea ravintoloiden on menestyä Suomessa. Sitten pienestä tuhannen asukkaan saaresta löytyy tällainen aarre, joka todistaa kaikki ne kauhuskenaariot voitettaviksi. Lisää näitä! 💜

  8. Multa on mennyt tämä The Merry Monk kokonaan ohi eli tässähän täytyisi lähteä itseään sivistään Reposaareen. Ehkäpä kesällä, jos pitäisi aurinkolomaa Yyterin dyyneillä muksujen kanssa.

    1. Eipä ne Yyterin dyynit turhan tylsiltä vaikuttaneet talvellakaan, ainakin pulkkien ja kelkkojen kanssa laskevilla lapsilla ja lapsenmielisillä tuntui olevan oikein hauskaa! 😀 Mutta jahka Reposaaressa piipahdat, niin kannattaa ehdottomasti käydä Merry Monkissa. Me tietty maisteltiin vaan fish & chipsejä, mutta kehuja olen kuullut kyllä ihan kaikesta sapuskasta siellä. Jotain uusia brittioluitakin sieltä ehkä löytyy…? 😀

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: