skip to Main Content

Kun loma ei ota loppuakseen

  • Suomeksi
  • In English
Istuessasi kahdeksatta tuntia lentokentällä vailla tietoa kotiinpaluusta, lauseet matkalukemiseksi valikoituneen Joutilaan matkailijan sivuilla alkavat saada kokonaan uudenlaisia merkityksiä.

Mitä ihmettä minä täällä teen? Miksi aloitan matkojeni suunnittelun aina halpoja lentoja etsien, vaikka tämänkin kahdeksan tyhjänpanttina istutun lentokenttätunnin aikana olisin ehtinyt monella muulla kulkuneuvolla kauas ja nähnyt paljon?

Olin ollut Kreetan-matkasta ihan järjettömän innoissani. Osaksi siksi, että minusta on ihanaa päästä matkaan lähikentältä – tässä tapauksessa Turusta. Enpä vain ennen matkaa arvannut, kuinka pahasti lähikentän ironia vielä potkisi nilkkaan.

 

Detur kokemuksia Kreetalta 2018 - Myöhästynyt lento: kun loma ei ota loppuakseen

Kotimatkan tärkein opetus: pidä aina hyvä kirja matkassa mukana. Kirjasta ei koskaan lopu akku.

 

“Hankaluudet ovat vain väärinymmärretty seikkailu”

–G. K. Chesterton

Maanantaina 16. huhtikuuta olimme Danielin kanssa valmiit kotimatkaan viikon mittaisen Kreetan-autoseikkailun jälkeen. Tapojemme mukaan jätimme epäonnisille sattumuksille tapahtumavaraa ja palautimme vuokra-auton ihan liian ajoissa. Hanian lentokenttä on pieni, ja siellä on usein yhden tai korkeintaan kahden koneen matkustajat kerrallaan lähtöään odottelemassa. Taxfree-myymälän lisäksi kentällä on kaksi kahvilaa, joista toinen tarjoaa pitsapaloja ja toinen patonkia. Onneksi olimme syöneet suhteellisen tuhdin aamiaisen, sillä viljoille herkän matkalaisen vatsaa eivät lentokentän antimet juuri houkutelleet.

Tiedätkö sinäkin sen tunteen, kun kentällä kaikkien muiden lennot tuntuvat aina lähtevän ajallaan, mutta oman koneen kanssa aikataulut venyy ja vanuu? Menolentomme Kreetalle oli jostakin mystisestä syystä noin tunnin myöhässä. Kaikki vaikutti olevan valmiina ja boarding saatu päätökseen lähes ajallaan, mutta kone ei vaan liikkunut. Myöhästymistäkin enemmän näissä tilanteissa rassaa se, ettei matkustajia voida ikinä tiedottaa millään tavalla. En enää edes odota lentoni lähtevän ajallaan, mutta kun matkustajia istutetaan tunnin verran tyhjänpanttina koneessa tai kentällä, olisi kiva tietää syy viivästyksen takana.

Paluulentomme Kreetalta Turkuun oli määrä nousta ilmaan neljän aikaan iltapäivällä. Kone oli päässyt jo pieneen liikkeeseen, kun matkustamossa tuntui tömähdys ja matkalaisista jokainen kuuli melko kovan kolahduksen. Liike pysähtyi siihen.

Pian koneen kapteeni kuulutti, että konetta siirtänyt pushback-traktori (laite, jota vielä eilen kutsuin nimellä “lentokoneenvetotyöntöautohärdelli”) oli jollain ihmeen konstilla onnistunut hajottamaan nokkapyörätelineessä sijaitsevan vetokoukun. Joutuisimme odottelemaan hetken, että tilanne tarkastettaisiin mekaanikkojen toimesta ja lähtölupa heltiäisi.

Kului tunti. Kului toinen. Kolmen tunnin jälkeen saimme luvan palata lentokentälle jaloittelemaan.

 

Matkakokemuksia Kreetalta 2018: Detur ja Small Planet Airlines

 

Matkanjärjestäjänä Detur: kokemuksia Kreetan-matkan myllerryksistä

Kyseessä oli matkatoimisto Deturin matka, mikä tarkoitti, että valtaosa reilusta 150 matkustajasta oli pakettimatkalaisia. Meillä oli tapojemme mukaan varattuna matkatoimiston kautta pelkät lennot, joita operoi latvialainen charter-lentoyhtiö Small Planet Airlines.

Hanian kentällä tunnit jatkoivat mateluaan. Informaatiota koneen tilasta oli tarjolla hyvin vähän. Lentoja tuli ja lentoja lähti, mutta meidän koneemme tönötti liikkumattomana paikoillaan. Minua huvitti kanssamatkustajien keskustelut, joita sivukorvalla kuuntelin. AirHelpin mainokset ovat selkeästi menneet perille, sillä siellä täällä kuhistiin innokkaasti luvassa olevista korvauksista. Toisaalla vitsailtiin siitä, mahtaisiko vetokoukun sössineellä pushbackin kuljettajalla olla vielä huomenna työpaikka tallella.

Tunnit vierivät. Tietoja ei herunut, mutta suomalaismatkailijat jaksoivat vitsailla. Jopa lentokenttähenkilökunta kuiski keskenään, kuinka suopeasti suomalaiset tilanteeseen suhtautuivat. Daniel totesi, että britit olisivat tässä vaiheessa nostaneet jo mellakan.

Illan hämärtyessä meille luvattiin ruokaliput, joilla saisi patonkipaikasta syötävää. Täytettä tursuilevia patonkeja ei lipukkeilla vain herunut, vaan meille annettiin puolen litran limpparit ja kuivat kolmioleivät, joiden sisällä oli vähäsen kinkkua ja juustoa. Pian huomasimme, kuinka konetta tyhjennettiin matkalaukuista. Samassa kentällä alkoi kuhista ja pian meille kerrottiinkin, että meidät sijoitettaisiin yöksi Hanian hotelleihin.

Iltakymmenen maissa, kun lentokenttäelämää oli noin kahdeksan tuntia täynnä, meidät ja matkalaukut tuupattiin busseihin. Tässä kohtaa Detur pesi kätensä koko episodista ja ilmoitti, että tästä lähtien olisimme lentoyhtiön asiakkaita ja heidän vastuullaan. Uutinen ei miellyttänyt varsinkaan iäkkäämpiä pakettimatkalaisia, joiden englannin kielen taito keikkui sanojen “hello” ja “thank you” varassa.

Sen sijaan, että meidät olisi viety lähimpään majoituspaikkaan, ajomatka hotellille Plataniaksen laitamille vei noin tunnin. Kun huoneet oli jaettu, kello läheni puoltayötä. Meille kerrottiin, että bussi tulisi noutamaan aamuviideltä. Hotelli kattaisi meille aamiaista kello 4.00.

 

Paluu Hanian lentokentälle

Unettoman kolmen tunnin sängyssä pyöriskelyn jälkeen raahauduimme Danielin kanssa hotellin aamiaisravintolaan. Aamiainen tarkoitti leipää, kinkkua, juustoa ja kahvia. Paitsi kun saavuimme aamiaiselle noin kello 4.15, jäljellä oli kuivaa leipää ja yksi juustonsiivu. Samassa huomasin, kuinka erään sankarin lautasella oli vuoren kokoinen kasa juustoa ja kinkkua.

Tässä kohtaa itseä ärsytti ensimmäistä kertaa toden teolla. Voisiko SEN VERRAN ajatella samassa tilanteessa olevia kanssamatkustajia, että jättäisi edes vähän syötävää muillekin? Onneksi kahvia sentään saatiin.

Aamukuudelta lentokentälle päästyämme lennon lähtöajaksi oli merkitty 8.00. Huh, päästäisiin sentään kotiin tänään.

Mutta kun kello tuli kahdeksan, kone kökötti yhä samassa paikassa, johon se oli edellisenä yönä jäänyt. Matkalaukkukärryt seisoivat koskemattomina koneen vieressä. Ovet olivat säpissä, valot poissa eikä koneen henkilökuntaa näkynyt mailla halmeilla.

Kului tunti. Kului toinen. Seuraavassa hetkessä meille jaettiin englanninkielisiä ohjeistuksia oikeuksistamme matkustajina lennon myöhästymis- tai peruuntumistapauksessa.

 

Oliko tämä merkki siitä, että lentomme peruttaisiin kokonaan?

 

Suomalaismatkustajat alkoivat hermostua ja pommittelivat Deturin opasta puhelimillaan, kukin vuorollaan. Toiset soittelivat Iltasanomiin, jonka sivuille ilmestyi aiheesta kaikkiaan kolme artikkelia. Koska ainoa paikkansa pitävä fakta jutuissa oli se, että jumissa oltiin, jätän artikkelit linkkaamatta.

Viiden tunnin odottelun jälkeen saimme ensimmäisen kerran tietoa tilanteestamme. Lähtisimme hakemaan matkatavarat ja palaisimme hotelleihin.

 

Detur kokemuksia Kreetalta 2018: Selini Suites Plataniaksessa

 

Paluu Plataniakseen

En ollut hotelliin paluusta liian näreissäni. Meille luvattiin vihdoin ja viimein lounas, ja edellisen yön pimeyden keskellä loistaneet valaistut uima-altaat jättivät hotellista hyvän fiiliksen. Kunhan tällä kertaa meidän annettaisiin olla rauhassa niin kauan, että lähtö on oikeasti varma. Tyhjänpäiväinen hypyttely väsyneenä ja nälkäisenä lentokentän ja tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan hotellin välillä oli ainoa, mikä vähän ärsytti. Sen kukonlaulun aikaan juustoa ja kinkkua rohmunneen ja meidät muut nälkäisiksi jättäneen juntin lisäksi.

Jos meille nyt kerrottaisiin, ettei mitään tapahdu ennen seuraavaa aamua, kaivaisin uikkarit matkalaukusta ja painelisin altaalle. Saimme saman huoneen kuin edellisenä yönä, ja totta puhuen vaikutti siltä kuin hotellilla oltaisiin tiedetty jo aamusella paluustamme. Minun ja Danielin huone oli prikulleen samassa kunnossa millaiseksi se klo 4.15 oli samana aamuna jäänyt.

Kanssamatkustajien jatkuva soittelu ja opaspolon uhkailu selkeästi tehosi, sillä lounaalla Deturin opas teki keskuuteemme näyttävän paluun. Bussi tulisi noutamaan meidät klo 14.15, ja tällä kertaa pääsisimme varmasti lähtöön. Meitä varten oli tilattu uusi kone, joka veisi meidät takaisin Turkuun. Opas lupasi ajaa omalla autolla bussin perässä ja varmistaa, että näin varmasti kävisi.

Noinkohan on? Oma usko oli alkanut hiljalleen hiipua ja edestakainen pomputtelu turhauttaa. Olisin vain halunnut jäädä hotellille ja hengähtää hetken ennen kuin aamuinen show alkaisi taas kerran alusta.

 

Paluu Hanian lentokentälle

Kun kolmen maissa pääsimme kolmannen kerran Hanian kentälle, lennon lähtöajaksi oli ilmoitettu 15.55. En voinut olla ajattelematta niitä lomalaisia, joiden oli määrä aloittaa oma Kreetan-lomansa sillä samalla koneella, jolla meidän piti vuorokausi sitten lentää takaisin Turkuun. Jos kahdesta pahasta on valittava, valitsisin todennäköisesti paluun kuin lähdön viivästymisen. Varsinkin meidän tapauksessamme, kun vuokra-auto ja majoitukset viidestä eri kohteesta oli varattuna ennen matkaa. Jos meidän menolentomme olisi myöhästynyt näin rankasti, olisimme olleet niin sanotusti kusessa.

Kello löi neljä. Mitään ei tapahtunut.

Kuinka moni oli yllättynyt? En minä ainakaan.

Seuraavien 1,5 tunnin aikana seurasimme, kuinka rikkinäistä konettamme valmisteltiin lähtökuntoon. Tässä vaiheessa ajattelin, etten enää edes HALUA nousta kyseiseen koneeseen. Huhuja liikkui siellä täällä, matkustajat kuiskivat ja jatkoivat Iltasanomien pommittelua puhelimillaan. Aina, kun lentokenttähenkilökunnalta kysyttiin uudesta koneesta, vastaus kuului: “10–15 minutes”.

Kunnes sitten meille viimein kerrottiin, että nousisimme pian kentällä tönöttävään teippaamattomaan koneeseen, joka veisi meidät takaisin Turkuun. Iltakuudelta kone oli pakattu ja pääsimme vihdoin aloittamaan kotimatkan.

Mistä tietää, että olet viettänyt lentokentällä tarpeeksi aikaa? Kun koneeseen kavutessasi lentokenttähenkilökunta huutaa innosta ja hurraa: “Wow, are you really going to get back home?”

 

Lähtisinkö uudelleen Deturin matkalle?

Jos pureudutaan koko härdellin juurisyyhyn eli siihen rikkoutuneeseen vetokoukkuun (uskon edelleenkin koneen kapteenia, vaikka Iltasanomissa dramaattisesti kerrottiin koneen hajoamisen syyksi catering-auton törmäys), niin se ei suinkaan ollut kummankaan, ei matkatoimiston eikä lentoyhtiön vika. Vahinkoja sattuu, ja kuten moni matkustaja varmasti ajattelee, parempi katsoa kuin katua – varsinkin, kun kyseessä on rikkoutunut lentokone.

Tapahtuneen jälkeen sekä matkanjärjestäjä Detur että lentoyhtiö olisivat kumpikin osaltaan voineet hoitaa tilanteen paremmin. Paljon paremmin. Mutta tuskinpa vastaavat tilanteet ovat kovin yleisiä näillekään tahoille – jos olisivat, kumpikaan firma tuskin olisi enää pystyssä.

Mitä tulee jälkipyykkiin ja niihin kuuluisiin korvauksiin, se härdelli on vasta edessä. Siitäkin kerron oman raporttinsa sitten, kun jotakin raportoitavaa on.

Jos olisin ollut ensimmäistä kertaa elämässäni pakettimatkalla ilman aikaisempia kokemuksia ja vailla kielitaitoa, kaiken tämän jälkeen Detur ehkäpä menisi boikottiin. Mutta maailmaa ja myöhästyneitä lentoja nähneenä tiedän, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia. Pieniä parannusehdotuksia aion toki Deturin sähköpostitse saapuneeseen palautekyselyyn raapustella.

 

Miten tämä kaikki muutti suhtautumistani matkailuun

Oli puhdas sattuma, että juuri tällä matkalla mukanani kulki Dan Kieranin kirja Joutilas matkailija (kiitos Lähtöportti-blogin Mikalle kirjavinkistä), joka kehottaa välttämään lentämistä viimeiseen asti – joskaan ei ekologisista syistä vaan hitaan matkailun näkökulmasta. Elämisen ja kokemisen. Seikkailunhalun ja oppimisen janon.

Lopulta loma, joka ei ottanut loppuakseen piteni vain 26 pitkällä tunnilla. Siltikään en voi olla miettimättä millaisen seikkailun olisin noiden tuntien ehtinyt kokea, jos lähtemättä ei olisikaan jäänyt lentokone Hanian kentällä vaan vaikkapa juna Berliinin rautatieasemalla? Sen sijaan, että olisin jumittanut kentällä ilman mahdollisuutta poistua koko rakennuksesta, olisin hypännyt seuraavaan junaan ja nähnyt kotimatkalla paljon enemmän, mitä pilvien yli oikoessa koskaan voisi edes kuvitella. Vai olisinko kenties vaihtanut kulkupelin linja-autoon tai nostanut liftipeukalon pystyyn? Kuinka pitkän matkan olisin tuossa ajassa ehtinyt taittaa, montako uutta paikkaa nähdä ja paljonko uusia kokemuksia olisi matkailijasielulleni näiden tuntien aikana siunaantunut?

Entä jos allani olisi ollut reissupaku, josta hiljattain kerroin haaveilevani? Monessako paikassa olisin reilussa vuorokaudessa ehtinyt harhailla?

Onhan tällekin vuodelle vielä lentoja varattuna, mutta kun seuraavan kerran isken silmäni uuteen lentotarjoukseen, ajattelenkohan sittenkin kahdesti käyttäisinkö lentokentälle matkustamiseen, pysäköinnin järjestämiseen, lähtöselvityksessä jonotteluun, lentokentällä odotteluun ja myöhässä olevien lentojen kanssa tuskasteluun kuluvat turhat tunnit sittenkin siihen, että kulkisin väyliä, joilta on helpompi poiketa, eksyä ja harhautua?

Väyliä, joita pitkin on tarkoitus matkustaa eikä vain saapua perille, kuten Joutilas matkailija ajatuksen kauniisti kiteyttää.

 

Hyvä matkakirja: Joutilas matkailija


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

This Post Has 14 Comments
  1. Voi kamala mikä kokemus! Etenkin jos kenttä on ollut pieni ja hotelli kaukana. Huh hei. Mä olisin (vegaanin ruokavaliolla) varmaan nälkäkiukkuisena pimahtanut ihan täysin…!! Ei kyllä kuulosta että Detour olisi ollut kovin avualis, ja pakkohan tästä on vähän vitsiä lohkaista että Detourin matkalla tuli kotimatkaan detouria 😀 Haha, sori oli pakko.
    Mulla oli hyvin päinvastainen kokemus mun (sun kokemukseen verrattuna vaatimattoman 3 tunnin) myöhstyminen handlattiin Air Canadan osalta tosi hyvin. Ensimmäinen myöhästyminen kerrottiin jo about 10 tuntia ennen matkaa, joten kun aamulla heräsin ennen kukonlaulua näinkin sähköpostin jossa kerrottiin myöhästymisestä, ja sain pistää pään takaisin tyynyyn! Itse asiassa näitä ennen-kuin-edes-heräsin myöhästyksiä oli ollut 2. Lentokentällä kaikki meni OK, mutta kun päästiin koneeseen niin vilkku ei toiminut ja sen takia oli myöhästys ja toinen ja kolmas, kokonaisuudessaan melkein pari tuntia. Mutta, mielenkiintoinen juttu oli se, että sain sähköpostiini tiedon uudesta myöhästymisestä jopa muutaman minuutin ennen kuin sitä edes kuulutettiin koneessa meille matkustajille 😀 Mulla ei ollut kiire kun oli työmatka kyseessä ja katselinkin koko leffan ennen kuin edes lähdettiin liikkeelle. Tuo informaation määrä kyllä auttoi ihan hirveästi siihen, ettei jäänyt paskan maku suuhun!

    1. Air Canadan menettelytapa vaikuttaa hyvinkin esimerkilliseltä. Siis ymmärrän kyllä, että myöhästymisiä sattuu, eikä lentoyhtiöt niitä tahallaan tee – nehän tulevat pahimmillaan yhtiölle ihan hiton kalliiksi – mutta mun pieneen päähän ei mitenkään mahdu se, miksi myöhästymisen syy on kuin mikäkin valtionsalaisuus. Eikö matkustajalla, joka on matkastaan maksanut, olisi oikeus tietää, miksi kone ei liiku tai boarding viivästyy? Meidän Kreetan-tapauksessa alkuperäinen syy oli tietysti selvä, mutta siitä edespäin kaikenmoinen salailu, tyhjät lupaukset ja informaation puuttuminen alkoi tuntua jokseenkin turhauttavalta. Erityisesti tuo turhaan hyppyyttäminen lentokentän ja hotellin välillä, kannatti siitäkin reissusta maksaa kolmen bussin vuokra! 😁 No, kotiin päästiin hengissä, se on pääasia. Silti mulla oli ehkä suurimmat sympatiat niitä matkustajia kohtaan, jotka Turun päässä odottelivat yli vuorokauden oman lomalentonsa lähtöä.

  2. Meillä on reilun vuoden sisään ollut kolme isompaa myöhästymistä, joista kaksi sattui samalle reissulle: TUIn pakettimatkalle Thaimaahan. Mennessä kone oli 27 tuntia myöhässä ja tullessa 7h. Piinaavinta on juurikin tuo epätietoinen odottelu. Me istuimme kummassakin päässä lentokoneessa ensin kolmisen tuntia ennen kuin saimme tekstarilla tiedon myöhästymisestä ennen kuulutuksia. Ja senkin jälkeen epätietoisuus jatkui. Ruokatarjonta oli huonoa koko myöhästymisen ajan. Saimme kuitenkin korvaukset molemmista lennoista ongelmitta.

    Viimeisin myöhästyminen Malediiveilla hoidettiin paremmin Turkish Airlinesin puolelta. Olimme juuri saapuneet veneellä lentokentälle, kun Turkishin edustaja tuli meitä vastaan ja kertoi, että koneessa on vika ja lähtö siirtyy seuraavalle aamulle. Ei muuta kuin takaisin hotelliin, josta olimme tulossa. Lisämyöhästyminen tuli vielä jatkolennon vuoksi, sillä emme ehtineet siihen millään, vaikka sekin oli jo aikataulutettu uudelleen. Jäimme toiseksi yöksi sitten Istanbuliin. Nämä hoituivat hyvin ja korvauksistakin tuli jo päätös. Saimme myös ruokavoucherit, mutta kirjoitinkin blogissani http://www.rantapallo.fi/traveldreamer17/2018/03/12/kun-lento-myohastyy/ että tarjottu ruoka oli joka paikassa aika huijausta. Tästä ei voi syyttää lentoyhtiötä, vaan hotelleja.

    Oma kokemus on siis, että matkatoimistot hoitavat huonommin nuo myöhästymiset. Luulen, että he yrittävät optimoida liikaa ja saada viat korjattua sen sijaan, että vaihtaisivat suosiolla konetta. Lentoyhtiö taas taitaa ennemmin ottaa käyttöön uuden lentokoneen ja arvioi sen mukaan uuden lähtöajan. Toki matkanjärjestäjillä voi olla ongelmana se, että ylimääräisiä koneita ei ole. Thaimaahankin matkustimme lopulta TUIn oman koneen sijaan jollain espanjalaisen halpalentoyhtiön koneella, jossa ei ollut minkäänlaista viihdykettä (tosi kivaa lasten kanssa 11h lennolla).

    1. Kiitos kun jaoit kokemusesi, Christa. Pitääkin käydä lukemassa tuo sun postaus. En ole totta puhuen ehtinyt perehtyä vielä koko korvaushakemukseen, olisiko se syytä tehdä tässä tapauksessa matkatoimistolle vai suoraan lentoyhtiölle, mutta yritän ehtiä keskittymään siihen viikonlopun aikana. Jotenkin vaan nauratti, kun jo sen ensimmäisen kolmen tunnin aikana, jolloin vielä koneessa istuttiin, koneen käytävällä jaloittelevat kanssamatkustajat kuhisivat innokkaina korvauksista. Joku viesti on siis selvästi mennyt perille, toki AirHelp on viime aikoina mainostanut melko aggressiivisesti, joten hiukan epäilen tämän korvausinnostuksen puhjenneen sieltä.

      Mekin kovasti yritettiin tutkia, minkä yhtiön kone tuo lentokentälle tupsahtanut “teippaamaton” kone oli. Selkänojan taskusta löytynyt lehti oli Malta Airlinesin (tai joku vastaava, en nyt ihan tarkkaan muista, mutta viittasi siis maltalaiseen yhtiöön), mutta turvaohjeissa oli taas jonkun ihan toisen yhtiön nimi – sekin itselleni niin vieras, etten nimeä enää edes muista. Eihän noita lentokoneita tosiaan tilata kuin takseja, eli oli ihan ymmärrettävää, ettei uutta konetta tuosta vaan saatu. Mutta missään vaiheessa meille ei esim. kerrottu, että se alkuperäinen koneemme ei ole liikkumassa minnekään. Kiva kuitenkin kuulla, että te olette saaneet lennoista korvaukset. Katsotaan, miten meidän käy! 🙂

  3. Olipa huono tuuri! ikävä kokemus. Minulla on muuten kokemusta myös tuosta että hotellien aamupalat syödään aina tyhjäksi ja itse en edes mielelläni enää mene aamupalalle koska kaikki on aina loppu tai sitten liian makeaa. Kärsin kans yhdessä vaiheessa jostain vilja-allergiasta mutta se loppui/meni ohi yks kaks. Se on kyllä tosi ärsyttävää jos oletetaan että toisilla on oikeus ahmia kaikki tyhjäksi ja sitten muille jää vaan joku mehu jos sitäkään, jos ei tule aamupalalle aamuyöllä syömään. Mutta onneksi en kauheasti välitä esim. Italian ylimakeasta aamupalasta joka koostuu marmelaadista ja makeista sarvista. Ostan mieluummin kaupasta muuta syötävää ja mieluummin suolaista. Mutta hyvien käytöstapojen mukaista olisi jättää aamupalalalla syötävää muillekin ahnehtimatta, aamupala on nimensä mukaisesti vain aamupala eikä loistobuffet jossa yksin saa ahmia toistenkin edestä. Pidän myös enemmän siitä systeemistä jos aamupala maksaa erikseen, jolloin kaikkien ei tarvitse rynnätä kilpailemaan “ilmaisesta aamupalasta”

    1. No tämä nyt ei edes ollut mikään varsinainen aamiainen, meidän lähtöhän oli paljon ennen aamiaisajan alkua. Hotelli hyvää hyvyyttään laittoi esiin edes vähän jotain syötävää meille ennen kukonlaulua, ja yksi molo pilasi senkin eleen. No, hengissä siitä selvittiin, tässä episodissa oli kuitenkin aika moni muukin asia pielessä kuin pelkkä aamupala! 😅

    1. Siis rehellisesti sanottuna en ole edes ehtinyt perehtymään koko korvausasiaan vielä, eli hakemukset on hienosti tekemättä. Olen ollut niin korvia myöten kädet täynnä töitä reissun jälkeen, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt. Mutta viimeistään ensi viikolla ehdin pureutua tähän paremmin. Mites sun vanhempien reissu lopulta sujui kankean alun jälkeen? Ovatko he hakeneet korvauksia?

  4. Teimme välittömästi lentoyhtiölle korvausvaatimuksen EY-asetuksen mukaisesta korvauksesta. Vastasivatkin jo pari viikkoa sitten, että hyvän tahdon eleenä voivat maksaa puolet vaaditusta 400€/nuppi korvauksesta. Samalla olisi pitänyt sitoutua vaatimasta lisäkorvauksia. Korvaushakemuksen voi tehdä Small Planetin kotisivuilla olevan palautekaavakkeen täyttämällä.
    Emme suostuneet tuohon korvauspuolikkaaseen, eli valitus jatkaa edelleen kuluttajasuojaviranomaiselle. Itse kun homman tekee niin voi säästää tuon 25% korvauksesta, jonka asianhoitofirmat ottavat. Jos menee oikeuteen asti tulee vielä toinen 25% kustannus lisää.
    Paluulennon operaattorina oli Lankalink Aircargo

    1. Kiitos Markku kommentista. Tein vihdoin ja viimein meidän hakemuksen tuota samaa kautta mitä tekin teitte. Mitään vastausta en ole vielä saanut, vaikka lähetin sinne erikseen vielä hakemuksen tekemisen jälkeen viestiä eräästä dokumentista, jota hakemuksessa pyydettiin, muttei me oltu varmoja mitä dokumettia sillä varsinaisesti tarkoitettiin. Kyse oli siis dokkarista nimeltä Tourism Services Contract, ja koska meillä oli Deturin kautta ostettuna pelkät lennot eikä mitään muita palveluja, olin vähän hämilläni mitä sinne pitäisi lähettää. Lähetin siis varausvahvistuksen ja kysymyksen perään, vielä ei ainakaan ole kysymykseen reagoitu.

      Hyvä tietää teidän kokemuksesta, kiitos sen jakamisesta. Osataan mekin sitten odottaa kiskottelua lentoyhtiön puolelta. Otitteko siis itse yhteyttä kuluttajasuojaviranomaiseen tuon lentoyhtiön vastauksen jälkeen? Olisi kiva kuulla, miten homma teillä etenee, mikäli jaksat raportoida tilanteesta tänne kommentteihin. Toivottavasti näistä on sitten tulevaisuudessa hyötyä jollekin muullekin. Raapustelen tästä takuulla ihan kokonaan oman juttunsa, jahka homma meidän osalta etenee.

      Sen verran voin jo sanoa, että onneksi ei valituksen tekeminen viivästynyt enempää, mitä se meillä viivästyi. Olin nimittäin juurikin jonkin AirHelpin mainoksen ansiosta siinä uskossa, että korvauksia voi hakea pitkänkin ajan jälkeen, mutta ilmeisesti se hakemus on tehtävä 2 kuukauden kuluessa viivästyneen lennon aikataulun mukaisesta ajankohdasta.

      1. Annoimme asian Euroopan Kuluttajakeskuksen ECC hoidettavaksi. Pari päivää sen jälkeen 11.7.2018 tuli lentoyhtiöltä tieto, että he maksavat vaaditun korvauksen. Eli kulut jäivät nollaan. Säästimme 200€ kun toimimme itse, emmekä antaneet asiaa palveluyhtiön hoidettavaksi. Nyt odottamaan, näkyykö vastaus myös pankkitililä.

    2. Ihan tismalleen sama juttu meillä. Laitoin myöskin asian Euroopan kuluttajakeskukselle eteenpäin ja infosin asiasta lentoyhtiötä henkilökohtaisesti. Samana päivänä kuin teillä (eli 11.7.) saimme saman viestin lentoyhtiöltä kuin tekin. Eli lupaavat maksaa vakiokorvauksen, tosin pankkiyhteystietojen vastaanottamisen jälkeen lähettivät viestin, että rahojen saamisessa voi kestää 20 viikkoa. Mitään nopeaa toimintaa tämä ei siis tunnu olevan, mutta pääasia, että asia on ratkeamassa. Kirjoitin tästä prosessista jo blogijutunkin, mutta päätin viime hetkellä odottaa julkaisun kanssa siihen asti, että rahat tipahtavat tilille.

  5. Kuluttajakeskuksen mielestä tuo 20vko ei ole kohtuullinen maksuaika, lentoyhtiöltä voisi vaatia 1kk maksuaikaa. Tuo pankkiyhteystietokaavake tosin oli niin muotoiltu, että sen allekirjoittamalla luopuu samalla kaikista jatkovaatimuksista. Huomasitko muuten, että peruutetutlennot.fi on huomattavasti AirHelpiä halvempi, jos joudutaan korvausasiassa oikeuskäsittelyyn. Airhelp ottaa 25+25%, peruutetutlennot 31,25%

    1. Jep, erinomainen pointti tuo maksuajan kohtuullisuus. Tästä 20 viikostahan ei ollut mitään puhetta ennen kuin lomake oli jo allekirjoitettu ja toimitettu lentoyhtiölle. Täytyykin lisätä tämä kulma siihen luonnostelemaani lentokorvauksia koskevaan artikkeliin, jonka julkaisen heti, kun (tai jos…) rahat näkyvät tilillä. Ehkäpä saisin kuluttajakeskuksesta tähän liittyen jonkin vinkin tulevien tilanteiden avuksi. En ole myöskään tehnyt mitään hintavertailututkimusta näiden palveluntarjoajien välillä, eli kiitos myös tämän asian esiin tuonnista.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: