skip to Main Content

PANIIKKIPOSTAUS: Laiskan suunnittelijan pikavinkit Uuteen-Seelantiin

 

Neljä viikkoa Uudessa-Seelannissa. Aikamoinen unelma, vai mitä?

Lennot varasimme noin 10 kuukautta sitten. En ole varmaan ikinä eläissäni varannut matkaa niin paljon ennen reissun ajankohtaa.

Nyt lähtöön on alle kaksi viikkoa aikaa. Paljonko on suunniteltuna?

 

No eipä juuri mitään.

 

Tai no, onhan meillä matkan viime metreille varattuna viideksi päiväksi ilmainen reissupaku Christchurchista Aucklandiin Transfercarin kautta. Koska olen toiveikkaana odotellut meidän reissupäiville lisää siirtoautoja (joita ei luonnollisestikaan ole kuulunut), ei meidän kuukauden seikkailulle muuta sitten olekaan vielä varattuna.

Olemme myös lahjakkaasti unohtaneet hankkia ajoissa kansainvälisen ajokortin, joka Uudessa-Seelannissa vaaditaan, joten katsotaan, saadaanko me ajaa yhtään mitään autoa koko matkalla.

Tämä pikapostaus on vinkkijuttu sarjassamme “älä tee niin kuin Saana tekee, vaan tee niin kuin Saana sanoo”. Eli toisin sanottuna laiskan matkasuunnittelijan pikavinkit Uuteen-Seelantiin: mitä huomioida ENNEN matkaa.

 

Laiskan suunnittelijan vinkit Uuteen-Seelantiin

Uuden-Seelannin eteläsaaren kuuluisa Milford Sound on ainakin pakko nähdä. Kuva: Pixabay.

 

1 – Hanki se hemmetin kansainvälinen ajokortti ajoissa

Jos olet matkalla Uuteen-Seelantiin, olet todennäköisesti aikeissa viipyä vähän pidempään kuin pari päivää ja suunnittelet auton vuokrausta tai siirtoautoseikkailua. Kuten yllä todettu, Uudessa-Seelannissa autoilu vaatii kansainvälisen ajokortin. Sen saa Autoliitosta tilaamalla tai tietyistä Autoliiton asiakaspalvelupisteistä (mitä Raumalta ei tietenkään löydy).

Autoliitto kertoo sivuillaan käsittelyn kestävän viikon + postitukseen kuluvat päivät. Suomen Postin toimintaan useasti pettyneenä en lähtisi luottamaan siihen, että meillä on enää mahdollisuutta saada tätä surkuhupaisaa pahviläpyskää postitse, joten maanantaiaamun to do -listalla on rimpauttaa Autoliiton Turun toimipisteeseen, toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Koska kyse on käytännössä ulkomaalaisen ajokortin virallisesta käännöksestä, voi tämän käännösprojektin hätätapauksessa tilata netistä (jäätävän iso kiitos Kerran poistuin kotoa -blogin Nooralle tästä vinkistä!). Kokeillaan kuitenkin ensin, ehditäänkö saamaan kansainvälinen ajokortti, joka olisi samalla hinnalla voimassa muuallakin kuin tällä yhdellä Uuden-Seelannin-reissulla.

Pitäkää meille peukkuja.

 

2 – Varaa reippaasti aikaa ajomatkoihin

Jos sitten jossain vaiheessa pääset suunnittelemaan reittiäkin, ennen minuuttiaikataulun lukkoon lyömistä kannattaa huomioida, että Uudessa-Seelannissa 100 kilometrin matkaan on parempi varata kolmekin tuntia aikaa. Etäisyydet ja ajoajat eivät siis todellakaa mene yksi yhteen sen kanssa, mitä Suomessa kruisaillessa on totuttu. Onneksi tähänkin lyötyy interwebin syövereistä elämää helpottava apuväline: matka-aika ja etäisyyslaskuri Uuteen-Seelantiin, olkaa hyvä.

Entä mitä pitää ottaa huomioon Uudessa-Seelannissa autoillessa? Ainakin nämä asiat.

 

3 – Mitä pitää tietää Uuteen-Seelantiin saapuessa

Jos olet lähtemässä samanmoiselle matkalle kuin me, eli lomailumerkeissä ja alle 3 kuukauden ajaksi, suomalainen saa viisumin maahantulokortin täyttämällä ilman, että sitä pitäisi erikseen etukäteen hakea. Onneksi.

Pari pientä ehtoa pitää kuitenkin täyttyä: sinulla pitää olla paluulippu plakkarissa ja tarpeeksi varoja matkasi rahoittamiseksi. Lisäksi Uuteen-Seelantiin saapuessa voi olla hyvä idea painella varmuuden vuoksi tullin läpi. Tarkastettavien ja jopa kokonaan kiellettyjen listalla ovat tietyt reseptilääkkeet (muista ottaa resepti mukaan), elintarvikkeet ja käytetyt ulkoiluvarusteet. Jos siis mukana on esimerkiksi vaelluskengät tai ihan tavalliset lenkkarit, joita olet jo käyttänyt, on parempi pujahtaa tullattavien jonoon.

Maahantuloasiat on ihanasti tiivistetty tässä Kerran poistuin kotoa -blogin postauksessa.

 

4 – Selvitä, mitä ainakin haluat Uudessa-Seelannissa nähdä

Vaikka reissun tarkoitus olisikin seikkailla spontaanisti ympäri saaria, kannattaa sen verran kohteita suunnitella jo Suomesta käsin, että tiedät, pitääkö vierailu varata etukäteen vai ei. Mehän emme tietenkään ole ainakaan vielä näin tehneet, joten katsotaan, monenko kohteen kanssa jäämme lehdelle soittelemaan. Daniel haluaa ehdottomasti Hobittilaan, ja sinne nyt ainakin pitää vierailu varata etukäteen.

Arvatkaa, ollaanko tehty niin? No ei todellakaan.

Onneksi Uuden-Seelannin kesä ja turistikausi ovat vasta alkamaisillaan meidän vierailun aikaan, joten ehkä meillä on vielä mahdollisuus saada varaus tehtyä Hobittilaankin.

 

Lue Kerran poistuin kotoa -blogin juttu Hobittilasta.

 

Laiskan suunnittelijan vinkit Uuteen-Seelantiin - mitä pitää tehdä ennen matkaa

Hobittilaan on ainakin varattava vierailu etukäteen, jos sinne mielii. Kuva: Pixabay

 

5 – Lataa valmiiksi offline-kartat ja leirintäsovellukset

Uudessa-Seelannissa on laaja skaala ilmaisia sovelluksia, joista löydät sekä ilmaiset että maksulliset leirintäpaikat palveluineen. Esimerkkeinä suosituimpiin lerintäsovelluksiin kuuluva Campermate ja Official Camping NZ App, jota Aucklandissa asuvat ystäväni suosittelivat Campermaten ja DOC:n (Department of Conservation) sivuston lisäksi.

Jos et halua maksaa GPS:stä lisälaitteena eikä se sisälly auton vuokraan, kannattaa ladata vaikkapa Google Mapsiin Uuden-Seelannin offline-kartat jo ennen matkaa. Koska itse suosin myös perinteistä paperikarttaa, josta akku ei koskaan lopu kesken, käyn yleensä lainaamassa kirjastosta kohdemaani laminoidun tiekartan matkalle mukaan. Toki kannattaa tarkistaa vuokrafirmalta, sisältyykö autonvuokraan tiekartta – aika usein näin on.

 

Lue myös:
Finn Nomads: Halvat ja ilmaiset leirintäalueet Uudessa-Seelannissa
Kerran poistuin kotoa: Tämän verran maksoi 3,5 viikon road trip Uudessa-Seelannissa 

 

6 – Mieti, millaisella autolla haluat Uudessa-Seelannissa matkustaa – ja tutustu sitten arvosteluihin

Meidän haave oli löytää useampi ilmainen reissupaku tai matkailuauto TransferCarin kautta, mutta tosiasia on, että näitä löytyy pääsääntöisesti etelästä pohjoiseen suuntaaville matkoille. Meillä on siis varattuna Christchurchista Aucklandiin viideksi päiväksi reissupaku, joka sisältää vakuutuksen ja lauttamatkan. Mutta koska meidän on ajettava eteläsaarelta pohjoiseen vain kerran, taidan jo luovuttaa siirtoautojen odottelun kanssa ja hoitaa autoasian vihdoin pois alta. Toki toiseenkin suuntaan autoja löytyy – erityisesti pienempiä autoja – mutta me haluamme matkustaa nimenomaan reissupakulla, eikä niitä ole meidän matkapäiville löytynyt. Muille päiville löytyisi kyllä, mikä hivenen ärsyttää.

Meillä on kuitenkin aika selvät sävelet siitä, millaisen auton haluamme: omavaraisen (self-contained) ja mahdollisimman vähän kuluttavan pakettiauton, mistä wc:n sekä mahdollisesti jopa suihkun ja lämpimän veden lisäksi löytyy liesi, mikro, rajoittamattomat kilometrit ja 24/7 tiepalvelu (useimmissa autoissa kaksi viimeistä tuntuvat onneksi tulevan vakiona).

Itse asiassa löysimme jo “sen oikean”, mutta Happy Campers -firmasta tänään lukemani surkeat arvostelut ovat palauttaneet minut takaisin lähtöpisteeseen. Vaikka normaalisti en road trip -reissuillemme juuri firmojen arvosteluja lueskele, nyt kyseessä on sen verran pitkä matka, että olen valmis mieluummin maksamaan vähän enemmän turhien kärsimysten välttämiseksi.

Onhan kyseessä kohde, jonne todennäköisesti matkustan vain kerran elämässä.

 

7 – Mieti, mitä haluat Uudessa-Seelannissa tehdä – ja tarkista sitten matkavakuutuksesi ehdot

Ainakin omalla kohdalla matka Uuteen-Seelantiin on monella tapaa tavallisista reissuistani poikkeava. Kun matkaan lähtee pidemmäksi aikaa, on mahdollisuudet kokea, harrastaa ja etsiä elämyksiä muutaman päivän pikapyrähdystä paremmat. Kanjonointi. Pidemmät vaellukset. Pyöräretket. Ziplinet eli vaijeriliu’ut. Kiipeily. Mitä näitä nyt on.

Mitäköhän matkavakuutukseni niistä sanoo?

Toki tämä pointti on hyvä pitää mielessä aina, minne ikinä matkustaakaan. Ainakin, jos suunnitelmissa on poiketa tavanomaisista reissupuuhasteluista.

 

Tämmösten asioiden kanssa täällä nyt panikoidaan. Mitä mää vielä unohdin? Kerro mulle kommenteissa – äkkiä!

 

P.S. Jos englannin kieli sujuu, Touring Kiwi -sivustolta löytyy 135 hyödyllistä ja hauskaa vinkkiä Uuteen-Seelantiin.

 


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

Liity Dream Streamiin

Mikä ihmeen Dream Stream? Lue lisää!

This Post Has 11 Comments
  1. Huippuvinkkejä! Pidetään peukkuja, että ajokortti ehtii vielä matkaan. Meilläkään ei ollut kansainvälistä ajokorttia Uuteen-Seelantiin mennessä, mutta tilattiin Aucklandissa englanninkielinen käännös kortista (tyyliin kahden kuukauden autolla kruisailun jälkeen, kun asiaa selvittäessä sattui ensin pikku väärinymmärrys krhm…). Kiitos meidän postauksen linkkaamisesta 🙂

    1. Ole hyvä vaan, Johanna, linkkailen aina mielelläni hyödyllisiä juttuja mukaan omien jorinoiden jatkoksi! 🙂 Ilmeisesti mitään kovin dramaattista en siis unohtanut tältä listalta…?

      Aika monessa vuokraamossa ollaan ilmeisesti tarkkoja tuon ajokorttiasian kanssa. Näin siis sanoo suomalaisten Uudessa-Seelannissa reissanneiden tuttujen lisäksi myös Aucklandissa jo vuosia asuneet ystäväni, jotka ovat siis käytännössä kuin paikallisia, mutta heiltäkin vaan tuo käännös/kv-kortti vaaditaan, kun eivät ole natiiveja. Eli en lähtisi ottamaan riskejä tämän kanssa. Saahan sen käännöksen sitten paikan päältä, mutta en haluaisi tuhlata aikaa siihen enää kun ollaan jo päästy perille.

      Soitin äsken Autoliittoon, ja Turun toimipisteessä oli aivan superihana työntekijä, joka kyllä lupasi meille kortit tällä viikolla ja antoi paljon vinkkejä, miten voidaan nopeuttaa tätä prosessia. Nyt vaan mietin, onko sittenkin fiksumpaa vaan ottaa se online-käännös sen sijaan, että lähdetään paniikissa maksamaan passikuvista, ajamaan Raumalta Turkuun ja takaisin pelkän kortin takia + muu säätö, mitä tähän sisältyy, jos saman asian ajaa netistä parilla klikkauksella tilattava käännös. Ei nimittäin olla tähän päivään mennessä tuota kansainvälistä ajokorttia tarvittu, joten nyt epäilen, mahtaako olla vaivan ja rahan väärti koko kortti! 😀 Ehkä panikoin sittenkin liian aikaisin.

  2. Ah, kiitos tästä <3 <3 <3

    Arvaapa vaan, onko meillä kummallakaan sitä kansainvälistä ajokorttia? Aikaa on onneksi vielä yli kolme viikkoa 🙂 Ja kyllä, pidän teille peukkuja. Molempia!

    1. Ajokorttiasiaan kommentoinkin jo toiselle Johannalle tuossa yllä, eli HYVIN EHTII! 😂 Eiköhän me torstaina ajella Turkkusse kansainvälisiä ajokortteja hakemaan, onpahan sitten valmiina, jos sellaiselle tulee tarve lähivuosien aikana. Nyt pitäis vaan löytää se auto. Mua niin harmittaa, että kaikki meidän tarpeisiin täydelliset autot on vuokraamoilta, joiden arvostelut on aika karseita, eli Happy Campers (+ Kiwi Campers, joka on ilmeisesti samaa puljua) ja sitten Lucky Campers. Oon lueskellut autonvuokraajien kokemuksia näistä firmoista, ja ne on aika karua luettavaa. Yksi Luckyn arvostelu alkoi sanoilla “Me olisimme voineet KUOLLA, eikä tämä ole liioittelua”. Ei ihan kovasti houkuttele vuokraamaan autoa heiltä! 😀

  3. No niin, nyt on perustettu Uusi-Seelenti-vinkkikansio ja aloitin sen sanoilla “muista kansainvälinen ajokortti -ajoissa”. Ihmettelinkin kovasti, kun Insta-ystäväni Mari minulle mainitsi, että oli kyllä “ennenkokemattomat maahantulomuodollisuudet”, joissa vaelluskenkenkien pohjat syynättiin suurennuslasilla. Nyt siis tiedän, mistä tämäkin johtui ja ymmärrän valita tullissa oikean linjan. Jään kyllä niin mielenkiinnolla seuraamaan teidän reissua!

    1. Heheh, jaa niin kun tämä on tämmöstä säätämistä jo ennen reissun alkua, et malta odottaa, mitä tien päällä tapahtuu? 😂 Ja tullivaatimuksista tuli sellainen fiilis, että on parempi mennä tullattavien jonoon joka tapauksessa. Uuteen-Seelantiin matkustaessa on TAKUULLA sen verran ulkoiluvermeitä mukana, vähintään ne lenkkarit, jos ei muuta (pitääkin muistaa vähän putsailla patikkakenkiä ennen matkaan lähtöä). Reissun aloittaminen muutaman sadan euron sakoilla saattaisi vähän vaikuttaa lomafiilikseen! 🙂

  4. Kiitos, tää olikin muistoja nostattava kirjoitus! 🙂
    Mulla taisi olla mukana joku viime vuosikymmenellä vanhentunut kansainvälinen ajokortti, mutta eipä ne kummassakaan vuokraamossa sitä halunnut, enkä tainnut edes tarjota sitä. Eli riippunee vastapuolen tarkkuudesta.
    Navigointi hoitui esim maps.me sovelluksen offline-kartalla, joka osaa kyllä reitittää kännykän GPSn mukaan. (Toisena oli silloin vaimolla ollut Lumia, jossa Nokian offline-navigointi)
    Hobittonin taidettiin varata online pari päivää ennen suunniteltua päivää – niillä on tosi tehokas turistien käsittelykoneisto, joten ainakin 2v sitten pääsi vielä hyvin. Itse asiassa me oltiinkin just koko marraskuu siellä. 😀
    Tullissa katsoivat tosiaan kengät ja sain kehuja, kun olin Tahitilla vetänyt meidän kaikki kengät vesiletkun ja porstan kanssa kunnolla siisteiksi. ^_^
    Campervan tuli varattua 4,5kk ennen reissua, mutta silloinkin oli jo jonkin verran pulaa edullisemmista, eli siinä kannattaa olla tosiaan ajoissa. Säästettiin vielä lisää 600€ kun otin ekan kerran käsivaihteisen auton vasemmanpuoleisessa maassa. Yllättävän hyvin siihen kädenvaihtoon oppi, kun vain oli aikaa reagoida – äkkitilanteissa tuli noloja sammahduksia.

  5. Lisämainintana muuten, että me jätettiin Milford Sound välistä ja käytiin risteilyllä Doubtful Soundissa. Säästettiin edestakaisin ajoa yli 230km sinne perille (tuo olisi vienyt yhden ylimääräisen päivän) ja ovat molemmat komeita – tosin jälkimmäinen on 3x pidempi ja 10x isompi:
    https://www.switchbacktravel.com/new-zealand/milford-sound-or-doubtful-sound
    Sielläkin on upeita vuonomaisemia ja esim delfiinit hyppeli ihan meidän laivan vieressä!
    https://www.flickr.com/photos/timokoo/albums/72157674575210022

    1. Kiitos kommenteista Timo, täytyykin tsekata toi linkkaamasi postaus. Ns. “turhan ajon” vähentäminen on aina kiinnostava asia. Olen kyllä Doubtful Soundistakin kuullut (eli siis lukenut) upeita juttuja. Hobbitonin varaustilannetta en ole vielä(kään) tsekannut, mutta parissa vuodessa on tapahtunut sen suhteen takuulla aika paljon. Sehän tuntuu olevan nykyisin koko maan suosituin turistirysä, ja Johanna tuossa yllä, joka on siis tulossa pari viikkoa meidän perässä, mua jo tiedotti viikko sitten, että täydeltä näyttää Hobittilassa. Mieshän se on joka sinne ehdoin tahdoin haluaa, itse painelisin mieluumin maita ja mantuja vailla minkäänlaista aikataulua. Mutta toivottavasti saadaan tällä reissulla yhdistettyä sopivasti kummankin unelmalomaa! 😀 Me ollaan pohjoissaarella onneksi sekä alussa että lopussa, joten toivotaan, että sieltä Hobittilastakin joku rako vielä löytyy. Kunhan saatais tää autopuoli nyt sortteerattua ensin. Mitä enemmän luen autovuokraamojen arvosteluja, sitä vaikeammaksi tämä menee… ei ehkä olis pitänyt aloittaa edes!? 😀

      1. Niitä huonoja arvosteluja taitaa tulla kaikille autonvuokraamoille, joten ehkä paras vain ottaa jokin hyvältä tuntuva ja pitää peukut pystyssä, ettei osu omalle kohdalle. Lisäksi palautetta annetaan ehkä helpoiten kun on jotain huonoa kokemusta ja ne iso enemmistö, joilla kaikki menee hienosti, jää piiloon noissa.

        Rupesin ottamaan videoita sapattivuoden alusta ja pari on tullut valmiiksi, yks niistä Hobittonista! Eli jos ei maisemaspoilerit haittaa, niin täällä pari minsaa meidän vierailulta: http://video.kytta.net/ (jos haluaa välttää spoilereita, niin siellä jo Victorian putoukset ja Addo Elephant park + Ähtärin pandat. Ja muutama pikkupätkä.)

      2. Uudessa-Seelannissa on tällainen erinomainen sivusto kuin Rankers (https://www.rankers.co.nz/) jota me ollaan googlattujen kokemusten ohessa käytetty autonvuokrausfirmojen arvostelujen tirkistelyyn. Meidän ykkösvaihtoehtojen eli Happy Campersin ja Lucky Campersin arvosteluissa toistui sama kaava: tyly asiakaspalvelu, auton hajoaminen reissun päällä minkä jälkeen ei saanut asiakaspalvelua enää ollenkaan, reissupäivät tuhlaantuivat autokorjaamolla ja reissun jälkeen saa tapella monta viikkoa ellei jopa kuukautta korvauksista. Ei ihan vastaa sitä mielikuvaa, mitä itse Uuden-Seelannin-matkalta odotan, eli mieluummin maksan enemmän ja otan auton firmalta, josta on vähän parempia kokemuksia. Tähän lisäyksenä vielä, että kun kysyin Happy Campersistä kokemuksia Facebookin suomalaisessa Australian ja Uuden-Seelannin roadtrippailuryhmässä, sain tismalleen ylläkuvatun kokemuksen kyseisestä firmasta. Kiitos, mutta ei kiitos! 🙂

        Lähtöön on nyt viikko, ja viime yönä saatiin vihdoin vahvitus autoon, eli meillä on kuin onkin auto buukattuna. VIHDOINKIN! Ja eilen saatiin Raisiosta haettua ne surullisenkuuluisat kansainväliset ajokortitkin. Homma etenee ihan selvästi, vaikka viikko olis vielä aikaa vitkutella! 🙂 Meidän ykkösvaihtoehto autolle olisi ollut Mad Campers -niminen firma, joka on edullinen mutta arvosteluissa saanut huikean 99% arvion. Oltiin kuitenkin asialla inan liian myöhään, ja niiden autot ehti loppua meidän päivien osalta kesken sillä välin kun meidän varausta vahvistettiin. Aikaero tekee prosessista vähän hitaanpuoleista. Mutta saatiin sitten auto hyvältä kakkoselta eli Kuga Campersilta.

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: