skip to Main Content

Matkapäiväkirja | Kuukausi Uudessa-Seelannissa: alkusanat (ja -säädöt)

  • Suomeksi
  • In English

Usko tai älä, mutta kun on päässyt vihdoin toteuttamaan yli 20-vuotisen matkahaaveensa, tavalliseen arkeen palaaminen tuntuu vähän tökkivän. Varsinkin, kun tuo toteen käynyt haave oli kokonainen kuukausi Uudessa-Seelannissa.

Jetlagia tai ei, paluun jälkeen oma kotikonttori ei enää tunnukaan niin tutulta, puolentoista kuukauden tilapäiskuolemasta kärsineestä matkablogista puhumattakaan. Mutta enköhän minä tämän pienen bloginikin takaisin haltuun saa, päätin nimittäin jakaa koko Uudessa-Seelannissa vietetyn kuukauden iloineen ja suruineen matkapäiväkirjan muodossa myös teidän lukijoiden riemuksi. Vanhan koulukunnan tyyliin ihan oikealla mustekynällä perinteiseen ruutuvihkoon raapustelemani matkapäiväkirja päätyy suurin piirtein sensuroimattomana tämän blogin sivuille. Tosin on varmaan ihan hyvä varoittaa jo etukäteen, että matkatarinoista leijonanosa on raapusteltu paikallisen punaviinin vaikutuksen alaisena loma-asuntona toimineen reissupakun (lähes) pehmoisilla penkeillä.

Todellisuudessa reissupakuja oli kuukauden matkalla kaksi. Ja reissun loppuvaiheilla otimme alle vielä ihan perinteisen henkilöauton. Mutta nyt menen asioiden edelle.

Ehkä olisikin syytä palata ihan alkuun…

 

Uusi-Seelanti autolla: miten kuluu kuukausi Uudessa-Seelannissa

Uusi-Seelanti autolla: miten kuluu kuukausi Uudessa-Seelannissa

 

Budjettilennoilla (joita en enää ostaisi) Uuteen-Seelantiin

Koko show alkoi tavallaan jo alkuvuonna, kun bongasin hemmetin halvat lennot Uuteen-Seelantiin yhdeltä tämän päivän lukemattomista matkatarjoussivustoista. Air Chinan lennot Helsingistä Tukholman ja Pekingin kautta Aucklandiin ja samaa reittiä takaisin maksoivat alle 600 euroa per nuppi. Matkahaaveeni ja halpojen hintojen sokaisemana klikkasin ostoskoriin minulle ja Danielille lentoliput shoppailuni seurauksia sen suuremmin pohtimatta. Vasta kuukausien päästä heräsin todellisuuteen ja tein synnintunnustuksen arjen ilmastohaasteen yhteydessä: tämän matkan olisi voinut tehdä paljon ekologisemminkin.

Vaikkei tämä holtitonta lentolippushoppailuani oikeutakaan, lennän Euroopan ulkopuolelle todella harvoin: Uusi-Seelanti olisi elämäni neljäs kohde kotimantereen ulkopuolella. Jo kuukausia ennen matkaa päädyin lueskelemaan kokemuksia Air China -lentoyhtiöstä, eivätkä netin syövereistä löytämäni suomenkieliset kokemukset olleet järin mairittelevia. Näin jälkikäteen voin onneksi todeta, ettei kannata sokeasti luottaa kaikkeen lukemaansa: meidän kokemukset Air Chinasta ovat neljän lennon perusteella erinomaiset. Vain parista kanssamatkustajasta olisi vähän avauduttavaa.

Alla olevan kuvan kavereista ei kuitenkaan tarvitse avautua. Treffit sinipingviinien kanssa oli yksi Uuden-Seelannin-matkan kohokohdista.

 

Kuukausi Uudessa-Seelannissa - sinipingviinit Banksin niemimaalla oli Uuden-Seelannin-matkan kohokohta

 

15 tunnin stopover Pekingissä (ja reissun eka kömmähdys)

Menomatkalla meillä oli 15 tunnin pysähdys Pekingissä, minkä ajattelimme riittävän päiväretkeen Kiinan pääkaupungissa. Suomalainen (ja muutaman muunkin maan kansalainen) voi nykyisin piipahtaa Pekingissä ilman viisumia 72 tunnin eli 3 vuorokauden verran, joten pitihän tilaisuus käyttää hyväksi. Ehkäpä saan Peking-päivästäkin aikaan vielä oman tarinansa. Jos kaipailet vinkkejä viisumivapaalle vierailulle Pekingiin ennen sitä, saat niitä helposti näpyttelemällä kysymyksesi vaikkapa tämän postauksen lopusta löytyvään kommenttiboksiin.

Nyt on nimittäin kiire jatkaa Uuteen-Seelantiin, jotta varsinainen matkapäiväkirja voi alkaa.

Mikäli pohdit, onko 15 tuntia tarpeeksi lähteä lentokentältä Pekingin keskustaan asti, siihen voin vastata jo nyt: kyllä on. Se on jopa enemmän kuin tarpeeksi, nimittäin Pekingistä paluun jälkeen minulle jäi vielä juuri sopivasti aikaa hukata puhelimeni SIM-kortti Pekingin lentokentän lattiaritilän alle ihmissormien ja minkään sortin apuvälineiden saavuttamattomiin. Sinne jäivät SIM-kortin mukana kaikki elämäni yhteystiedot, niin kavereiden, sukulaisten kuin asiakkaidenkin. Että näin meillä tätä yritystoimintaa pyöritetään.

Olikin vain ajan kysymys kauanko reissun ensimmäistä kömmähdystä pitäisi odottaa. Kyllähän me molemmat tiesimme, että sellainen vielä koittaisi, ovathan nolot reissumokat jonkin sortin tavaramerkki tälle matkabloggaajalle. Tragikoominen matka Mallorcalle ja 14 takaiskua on siitä vain yksi vaivainen esimerkki.

Niin tai näin, tässä pieni vinkki tuleville matkoillesi: jos ikinä päätät tappaa aikaa vaihtelemalla puhelimen SIM-kortteja ja muistikortteja, tee se paikassa, missä ei ole järin suurta riskiä menettää kumpaakaan korttia ikuisiksi ajoiksi.

 

Kuukausi Uudessa-Seelannissa: ehkäpä maailman hurjin koskenlaskuseikkailu Unohtumaton koskenlasku Uudessa-Seelannissa - Kaituna River

 

Ensikosketus Aucklandiin

Vaikka lennot olikin ostettu jo alkuvuonna ja matkaan lähdettiin marraskuun puolivälissä, varsinaiset matkasuunnitelmat olivat tapojen mukaan jääneet meillä minimiin (kuten vähän ennen lähtöä laiskan matkasuunnittelijan tunnustuksissa avauduinkin). Meillä oli varattuna vain pari reissupakua sekä yhden yön majoitus Christchurchissa, mikä oli varsinainen onnenpotku, kuten tulette matkapäiväkirjan 18. autoilupäivän ja ties-kuinka-monennen kömmähdyksen kohdalla huomaamaan.

Mutta meidän matka Uuteen-Seelantiin oli sillä tavalla helppo ja stressitön, että henkilökohtaiset Aucklandissa asustelevat paikallisoppaamme Agnès ja Alex olivat luvanneet matkavinkkien jakamisen lisäksi kuskata meitä lentokentältä kaupunkiin ja takaisin sekä majoittaa meitä aina tarpeen niin vaatiessa.

Ja uskokaa tai älkää, mutta jetlagin nimissä on ihan hyvä idea nukkua ainakin yhdet kunnon yöunet ennen kuin aloittaa automatkaa Uuden-Seelannin ympäri. Mehän luulimme näppärinä reissaajina huijanneemme koko jetlagia, kun ensimmäisenä aamuna Aucklandissa heräsimme suhteellisen pirteinä aamukahdeksalta. Siis niin aikaisin, että saatiin ihan hyvällä omatunnolla lepuuttaa silmiämme vielä pienen hetken.

Seuraavan kerran simät aukesivatkin kolmelta iltapäivällä. “Ei meillä mitään jetlagia ole!”

 

Kuukausi Uudessa-Seelannissa: Roys Peak ja kohuttu Instagram-kohde Wanakassa

Kohuttu Instagram-kuvauskohde Roys Peak -patikointireitin varrella Wanakassa. Usko pois, tänne et halua kavuta jetlagissa. Ja siitä kohustakin on vielä luvassa oma tarinansa…

 

Ennen kuin meidän ensimmäinen päivä Uudessa-Seelannissa ehti ihan kokonaan vilahtaa (suljettujen) silmien ohi, kapusimme Agnèsin opastamana One Tree Hill -nimisen kukkulan laelle katsastamaan Aucklandin kaupunkia ylävinkkelistä. Olin nähnyt Agnèsin ja Alexin viimeksi yli neljä vuotta sitten Saksassa asuessani, jolloin muun muassa surffailimme puolikkaalla surffilaudalla puiden latvustoissa. Matkavinkkien lisäksi illan ohjelmassa oli kuulumisten vaihtoa reissun ensimmäisten oluttuopposten ja hampurilaisten äärellä Aucklandin keskustassa ennen kuin ottaisimme auton alle ja suuntaisimme Uuden-Seelannin kiemuraisille vuoristoteille.

Ja siitä, hyvät ystävät, alkaa myös varsinainen Uuden-Seelannin-matkapäiväkirja, josta selviää muun muassa tarinat tämän jutun yhteydessä esiintyneiden (ja satojen muiden) kuvien takana.

 

Kuukausi Uudessa-Seelannissa: Auckland
Kokemuksia Uudesta-Seelannista: Air Chinan halpalennoilla Aucklandiin

Kaupunkikohteet jäivät Uuden-Seelannin-matkalla vähiin, mutta Auckland tuli nähtyä sekä mantereelta että mereltä. Yllä olevassa, One Tree Hillin laelta otetussa kuvassa näkyy Aucklandin nuorin tulivuori Rangitoto, jonka huipulta alempi kuva Aucklandista on otettu.

 


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

Liity Dream Streamiin

Mikä ihmeen Dream Stream? Lue lisää!

This Post Has 2 Comments
  1. Petyin, ja miten karvaasti! 😉 Olen toista iltaa Aucklandissa, sujuvan netin äärellä (vihdoin!!!), otin mukavan asennon ja odotin pitkää lukukokemusta. Mutta tää jäikin cliffhangeriin. Tuskin malyan odottaa jatkoa.

    Käytiin tänään Waiheken saarella. Patikoitiin yhteen viinitarhaan lounaalle, ja jäätiin hitaan palvelun panttivangeiksi moneksi tunniksi. Mutta maisemat olivat kauniit – ja ruoka ja viini hyvää. Ja kun vielä lisäksi meillä oli harvinainen reissukaveri matkassa – aurinko – niin mikäpä se siinä oli odottaessa 😍

    1. Voi onpa kiva kuulla, että teillä on vesisade muuttunut auringoksi vihdoin ja viimein (ja kiva kuulla myös, että edes joku arvostaa mun kilometripostauksia, jotka on mulle vähän tätä tynkämallia yleisempiä, hahhah! 😀 ) Mutta älä huoli, Johanna-kulta, jatkoa seuraa kyllä, ja niitä pidempiä kertomuksia myös. Teillä alkaa olla lähdön hetket käsillä?

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: