skip to Main Content

Matkapäiväkirja | Kosteita kokemuksia Rotoruasta ja penteleen pihatieparkki

  • Suomeksi
  • In English

 

Torstai 22. marraskuuta 2018
Reitti: Rotorua – Huka Falls – Taupo – Levin
Ajomatka: 366 km

 

Takana oli ensimmäinen maksullisella leirintäalueella vietetty yö. Uuden-Seelannin autoseikkailumme ensimmäiset kokemukset Rotoruasta olivat sen verran kosteita, että päädyimme hetken mielijohteesta pysäköimään menopelimme yön ajaksi Holden’s Bay Holiday Parkiin. Edeltävän päivän viimeisellä pikkupatikalla kastuneet vaatteet ja koko illan kestävä kaatosade olivat vain toinen puoli tarinasta. Toinen oli Campermate-sovelluksesta löytynyt viime hetken tarjous, jolla yövyimme sähköistetyllä leiripaikalla 30 dollarin eli noin 18,50 euron yhteishintaan. Sillä summalla saisimme nelipyöräiseen väliaikaiskotiimme lämmityksen, valmistaa illallisen ihan oikeassa keittiössä ja rentoutua lämmitetyssä ulkoaltaassa rankkasateelle naureskellen.

Tai ainakin melkein. Leirintäalueen keittiö oli niin kovassa käytössä, että päädyimme askartelemaan illallisemme kaatosateesta huolimatta pihan ulkogrillissä. Kun illallinen oli popsittu parempiin suihin ja astiat tiskattu, olimme kumpikin niin poikki päivän seikkailuista, että rojahdimme sänkyyn näkemättä vilaustakaan hintaan sisältyneistä kuumavesialtaista.

Näistä pikkuseikoista huolimatta Holden’s Bay oli silkkaa luksusta verrattuna siihen, mihin seuraavaksi yöksi päätyisimme.

 

Kokemuksia Rotoruasta: Wai-o-Tapun geoterminen puisto

 

Rotoruan höyryävä turistirysä Wai-O-Tapu

Päivän ensimmäinen kohde olisi Wai-O-Tapu, yksi Rotoruan monista geotermisistä kohteista, missä pääsee tutustumaan Taupon ja Rotoruan seuduille ominaisiin, tunnelmallisesti mädiltä kananmunilta tuoksuviin kuumiin lähteisiin. Jos olet käynyt Islannissa, tuo romantiikkaa tihkuva tuoksu lienee sinulle jo tuttu.

En enää muista, miksi valitsimme monen vaihtoehdon joukosta juuri Wai-O-Tapun. Todennäköisesti joku blogitekstinsä erinomaisen hyvin optimoinut nettitarinoitsija – tai jopa useampi – sisällytti sen Uuden-Seelannin ohittamattomiin nähtävyyksiin.

Pitelen käsissäni Wai-O-Tapun geotermisen puiston brosyyria, johon on reittikarttojen lisäksi raapusteltu pitkät rivit paikan ainutlaatuisuudesta. Kissankokoisin kirjaimin esitteeseen painettu iskulause “Thermal Wonderland” vaikuttaa vähän liioitellulta, kun on muutamaa vuotta aiemmin kiertänyt kaikessa rauhassa Islannin geotermisen Seltúnin alueen paikallisoppaan kanssa. Ainakin tuohon aikaan Seltúnissa pääsi vierailemaan täysin maksutta. Alue on Rotoruan Wai-O-Tapua huomattavasti pienempi, mutta ehkä juuri kompaktin kokonsa ansiosta paljon vaikuttavampi.

Enkä voi väittää, etteikö reilun puolen tunnin jonottaminen Wai-O-Tapun lippuluukulla ja 20 euron sisäänpääsymaksu olisi vaikuttanut karkeaan arviooni.

 

Kuumat lähteet Uuden-Seelannin Rotoruassa: kokemuksia Wai-o-Tapu-puistosta

 

Turisti, joka ui aina vastavirtaan

Kuukauden mittaisen matkamme alkutaipaleella olimme vielä muutaman viikon päässä Uuden-Seelannin turistikauden alkamisesta. Rauhalliseksi ei Wai-O-Tapun geotermistä puistoa siltikään voinut kutsua.

Alueella kulkee kolme merkittyä reittiä, joiden yhteispituus on noin kolme kilometriä. Suurin osa Wai-O-Tapun vierailijoista kiertää vain ykkösreitin – sen ensimmäisen, joka johdattaa kävelysiltojen kulkijat kuuluisan Champagne Poolin eli samppanja-altaan ympäri. Halkaisijaltaan 65-metrinen, syvyyssuunnassa 62-metrinen ja iältään arviolta 700-vuotias “Samppis” on Wai-O-Tapun kuumista lähteistä suurin.

Jos olisin tiennyt, että täällä on samppanja-allas, olisin ilman muuta ottanut kuksani mukaan.

 

Kokemuksia Rotoruan kuumista lähteistä: Champagne Pool eli Samppanja-allas, Wai-o-Tapu

 

Me kiersimme Wai-O-Tapun kaikki reitit, joten saavuimme Samppiksen parhaille apajille vasta kierroksen loppupäässä. Ensimmäisen kilometrin kiiruhdimme turistitulvaa pakoon ja onnistuimmekin. Uiskentelimme ihmisjoukossa kuin lohikalat konsanaan, vastavirtaan eli väärään suuntaan kulkusuuntaa osoittavista nuolista piittaamatta. Emme välttämättä olleet itsestämme järin ylpeitä, mutta saimmepa olla rauhassa edes pienen hetken silloin tällöin.

Koko kierroksen kiehtovin näky oli kuuluisasta Samppiksesta huolimatta iloisen kirjavat kalliot sekä “paholaisen kylpy” eli myrkyllisen vihertävänkeltaisena kuultava Devil’s Bath. Tässä oli jotakin, mihin en Islanninkaan mutamailla ollut aikaisemmin törmännyt. Paholaisen kylpyvesi saa ihmeellisen värinsä rikin ja rautapitoisten suolojen yhteentörmäyksestä.

Nyt vastavirtaan polskijankin oli pakko myöntää, että Wai-O-Tapulla oli omat uniikit ihmetyksenaiheensa.

 

Rotorua, Uusi-Seelanti: kuumat lähteet ja värikkäät kalliot Millainen kohde on Wai-o-Tapu? Kokemuksia Rotoruan kuumista lähteistäUuden-Seelannin kuumat lähteet: kokemuksia Rotoruan Wai-o-Tapu-puistosta

 

Huka Falls – Uuden-Seelannin suosituin luontokohde?

Geotermisten elämysten jälkeen matka jatkui kohti Taupon kaupunkia, josta alkava Taupojärvi on koko Uuden-Seelannin suurin. Me käänsimme kuitenkin reissupakumme nokan hitusen Tauposta pohjoiseen, sillä siellä sijaitsee Uuden-Seelannin suosituimmaksi luontokohteeksi kehuttu Huka Falls -vesiputous.

Kävelevä Uuden-Seelannin-opaskirjamme, Aucklandissa jo vuosia asunut Agnès oli aiemmin vihjaissut, että pienen matkan päässä putoukselta pääsisi pulikoimaan maan alta kumpuavan kuumuuden lämmittämässä vedessä. Maalailin mielessäni yltiöromanttisia kuvia rauhallisesta jokipoukamasta, jossa voisin lillua surutta ilman uikkareita ja tuntea kuumien lähteiden läsnäolon paljailla pakaroillani.

Mielikuvat murenivat nopeaan, kun saavuimme yhdelle Huka Fallsin pysäköintialueista. Vilinä muistutti muurahaispesää, vain sillä erotuksella, että muurahaiset eivät poseeraa uudepäheille selfie-kameroilleen. Siinä turistiruuhkan keskellä ei mieli tehnyt edes joenvartta seuraaville patikkapoluille. Hetken aikaa Huka Fallsin turkoosinsinistä kuohuvaa voimaa ja putouksille turisteja tuoneiden pikaveneiden temmellystä seurattuamme päätimme suunnistaa rauhallisemmille apajille.

Ei naku-uintikeikkaa Saanalle tällä erää.

 

Huka Falls -vesiputous - Uuden-Seelannin suosituin luontokohde?

 

Lunta ja lämpöä Taupojärven rannalla

Kun ajelee Tauposta kohti etelää, on ihan pakko pysähtyä Taupojärven rantaan edes hetkeksi. Yksi syy siihen on horisontissa siintävän Tongariron kansallispuiston lumihuippuiset vuoret. Toinen syy on maan alla piileskelevät kuumat lähteet, jotka lämmittävät paikoitellen myös Taupojärven vettä. Kolmas ja paras syy on kahden edellä mainitun yhdistelmä.

Taupojärvi on uusiseelantilaisten keskuudessa suosittu kesälomakohde, mutta koska paikallisten kesälomat eivät vielä olleet alkaneet, oli Taupojärven rannoilla marraskuun lopulla hyvin rauhallista. Koko Uuden-Seelannin pohjoissaaren pohjois-eteläsuunnassa halkova State Highway 1 kulkee Taupojärven itärantaa. Upeiden autoilumaisemien lisäksi tien viereltä löytyy suuria levähdyspaikkoja, joista moni sallii myös leiriytymisen omavaraisella (self-contained) autolla.

Ja joillakin näistä Taupojärven vesi on taivaallisen lämmintä.

 

Lämpimien lähteiden Taupojärvi Uuden-Seelannin pohjoissaarella

 

Päivä oli ehtinyt pitkälle iltapäivän puolelle, ja meillä oli edessä päätöksen paikka. Taupojärven maalaukselliset maisemat ja järven lillumaan kutsuva lämpö houkuttelivat, mutta niin houkutteli myös Wellingtonista alkava laivamatka Uuden-Seelannin eteläsaarelle. Päivä oli tarpeeksi pitkällä, ettemme ehtisi enää Wellingtoniin mutta liian nuori leiriytymiseen.

Niinpä me päätimme jatkaa ajamista. Päätimme pyrkiä niin lähelle Wellingtonia kuin mahdollista ja saarihypellä seuraavana päivänä etelään.

Ajaa hurautimme Tongariron kansallipuiston ohi ja pysähdyimme katselemaan jo Taupojärven rannoilta ihailemiamme lumihuippuisia vuoria eri perspektiivistä. Täällä kulkee Uuden-Seelannin suosituin koko päivän vaellusreitti Tongariro Alpine Crossing, jonka patikoinnista ovat kirjoittaneet suomeksi muun muassa Adalmina’s Adventures, Finn Nomads ja Kerran poistuin kotoa.

Meillä oli reitin kulkemisesta (kuten monesta muustakin Uuden-Seelannin “pakko nähdä” -kohteesta) vähän kaksijakoiset fiilikset: reitin maisemia on kyllä kehuttu kautta maailman, mutta suositulla reitillä saisi kuulemani mukaan patikoida jonossa. Minä eksyn mieluummin rauhallisemmille reiteille. Koko luonnossa liikkumisen hienous on siinä, että pääsen pakoon ihmispaljoutta. Siksi kammoksun ruuhkien ja patikointireittien yhdistämistä.

Onneksi tätä päätöstä ei tarvitsisi tehdä tänään, sillä palaisimme pohjoissaarelle tutkittuamme ensin etelän. Tästä samasta syystä matkapäiväkirjan edetessä pääsette lueskelemaan lisää kokemuksia Rotoruasta ja Taupojärven rannoilta.

 

Tongariron kansallispuistossa kulkee Uuden-Seelannin suosituin päivävaellus Tongariro Alpine Crossing

 

“Varausta tehdessä se tuntui hyvältä idealta”

Danielin toimiessa kuskina yritin bongailla Campermate-sovelluksen kätköistä sopivanoloista yösijaa. Ensisijaisesti kaipasimme tietysti ilmaista leiripaikkaa, mutta Uudessa-Seelannissa on alueita, joilta maksuttomia yösijoja on mahdotonta löytää. Halusimme ajaa lähelle Wellingtonia mutta pysähtyä ajoissa ennen pimeän tuloa. Suurin osa maksullisista leiripaikoista vaatii varauksen etukäteen, eikä ajoituksen arviointi ollut aina niin simppeliä.

Levinin pikkukaupungista löytyi edullinen pihatiepaikka Kohutu Farm -nimiseltä maitotilalta. Isäntäpariskuntaa ylistettiin Campermate-sovelluksen kommenteissa ja leiripaikan kuvauskin kuulosti oikein lupaavalta uima-altaineen päivineen. Olimme noin parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä maatiltalta, kun varasimme heidän pihatiensä käyttöömme. Ennen tätä en edes tiennyt, että paikalliset tarjoavat leirintäsovellusten kautta omia pihojaan turistien käyttöön. Vähän kuin pihateiden Airbnb – etukäteisvaraus vaaditaan, mutta hinta on leirintäalueita edullisempi.

Varatessa se tuntui hyvältä idealta. Saavuimme paikalle melko myöhään illalla ja jatkaisimme matkaa aikaisin aamulla, joten halusimme löytää leiripaikan niin edullisesti kuin mahdollista.

 

Road trip Uudessa-Seelannissa: Kosteita kokemuksia Rotoruasta ja penteleen pihatieparkki

 

Yhden harhaanajon jälkeen löysimme tiemme oikealle tilalle. Pimeä alkoi laskeutua pihatien ylle, mutta Campermate-sovelluksesta löytyneiden kuvien ansiosta tiesimme suurinpiirtein, mihin auto olisi hyvä jättää. Kolkuttelimme ovella hyvän tovin ihmetellen, miksei kukaan ole vastaanottamassa meitä. Daniel kurkkasi ikkunasta ja huomasi talon emännän puhuvan puhelimessa. Odottelimme, että nainen saisi puhelunsa päätökseen. Nuorempi henkilö tuijotti meitä ikkunasta. Talon teini-ikäinen jälkikasvu, oletimme.

Ovelle hänkään ei viitsinyt tulla. Nyt meidät oli kuitenkin nähty. Jatkoimme odottelua.

Mitään ei tapahtunut.

Kolkutimme oveen.

Mitään ei tapahtunut.

Mitä hittoa!?

 

Arviolta parinkymmenen minuutin odottelun ja tietämättömyyden jälkeen pihaan ajoi auto. Nainen koiransa kanssa tervehti iloisesti ja kysyi, mitä ihmettä me siinä pihalla seisoskelimme. Selitimme tilanteen ja nainen lupasi kertoa isäntäväelle, että kaipasimme jonkinlaista huomiota.

Sitä me pian saimmekin. Herttainen rouva tuli ulos ja pahoitteli, ettei ollut huomannut meitä tai viime hetken varaustamme. Talon teini ei selvästikään ollut välittänyt sen vertaa, että olisi ilmoittanut isäntäväelle pihalla tönöttävistä turisteista. Tilan isäntä tuli antamaan meille kaapelin, jolla saimme kytkettyä auton sähköverkkoon. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä seuraavassa hetkessä ystävämme kaatosade teki paluun.

Loppu hyvin, kaikki hyvin – saimme leiripaikan reissupakullemme, vesivessan käyttöömme, iltapalaa rinnan alle sekä Wellingtonin ja eteläsaaren Pictonin välisen laivamatkan varattua seuraavalle aamulle. Yksi asia oli kuitenkin tämän illan jälkeen varmaa:

tämä olisi ensimmäinen ja viimeinen pihatieparkki, josta tällä matkalla maksamme.

 


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

Liity Dream Streamiin

Mikä ihmeen Dream Stream? Lue lisää!

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search