skip to Main Content

Matkaunelmat, jotka eivät mahdu muiden luomaan muottiin

 

Matkablogeissa ahkeraan kiertänyt haaste reissuhaaveista löysi tiensä minunkin tehtävälistalleni. Kiitos vaan Drama on the Road -blogin Helille haasteen heittämisestä.

“No onpa kiva saada kerrankin joku nopea blogijuttu tehtäväksi”, ajattelin. Sitten kävi ilmi, että tehtävä olikin kaikkea muuta kuin helppo ja nopea.

Idea on hauska, siitä krediitit haasteen aloittaneelle Kohteena maailma -blogin Ramille. Mutta se sai minut tajuamaan, etteivät omat matkahaaveeni kovin herkästi istu muiden luomaan muottiin. Osallistumista varten oli mietittävä yksi paikka, yksi tapahtuma, yksin kohde kotimaassa, yksi kaupunki, yksi maa, yksi saari, yksi extreme-kokemus, yksi majoitusmuoto, yksi luontokohde sekä yksi ruoka- tai juomaelämys.

Listaa läpi käydessä havahduin siihen, että omat matkahaaveeni ovat hyvin harvoin yksittäisiä kohteita. Ne ovat isompia kokonaisuuksia, joissa itse unelma ei ole tietty määränpää vaan itse matka ja sen tarkoitus. Satunnaisia työmatkoja lukuun ottamatta ohi ovat omalta kohdaltani parin, kolmen päivän pikapyrähdykset lentämällä Euroopan kaupunkeihin ja lentolipun osto vain, koska sen sai niin halvalla.

Tiedätte kyllä kaikki syyn, miksi.

 

Patikointimatka Färsaarille

Minä ja maailma. Ja yksi sattumalta tiellemme eksynyt paikallistuttavuus Färsaarilla. Kuva: Heidi / Maailman äärellä

 

Unelmani ei ole koskaan ollut käydä niin monessa maassa tai kohteessa kuin mahdollista tai kerätä niin monta lentomailia kuin suinkin kerkeän.

Kaikkea muuta.

Niitä ovat matkat ulkomailla asuvia ystäviä tapaamaan. Matkat, joissa jälleennäkemisen riemu on arvoasteikossa itse kohdetta korkeammalla. Yksi tällainen tulee toteen jo tässä kuussa, kun sain pidennettyä Dolomiiteille suuntautuvaa työmatkaa. Sen ansiosta ehdin viettämään pari päivää Pohjois-Italiassa asuvan Elisabethin kanssa, jonka kanssa jaoimme ilot, surut, asunnon sekä monta kannullista Sangríaa, kun asuimme kumpikin Saksassa viisi vuotta sitten.

 

 

Matkahaaveiden joukosta löytyy viikkojen, mahdollisesti jopa kuukausien reilireissu Euroopassa, pitkiä patikointiretkiä Balkanilla ja ex tempore -matka Lux Expressillä Baltiaan – tai ehkä mieluiten näiden kolmen yhdistelmä.

Reissu-unelmien listalta löytyy myös muutama mielenkiintoinen ja vähintään viikoksi venytettävä fillarireitti täällä koti-Suomessa, Norjan ympäriajo sekä minun ja Suomelle sydämensä menettäneen brittiystäväni Rachelin tälle kesälle asettamamme sekopäinen tavoite: uinti kaikissa Suomen kansallispuistoissa, missä se suinkin on mahdollista.

Sitä varten olen heittänyt jo pari onnenkoukkua arpalampeen saalista odottamaan.

 

View this post on Instagram

Keväästä vihjaava auringonpaiste tuo mieleen hulluja kesähaaveita. Hullut haaveet taas tuppautuvat toteutumaan varmimmin silloin, kun ne uskaltaa sanoa ääneen. Kesän lisäksi mun haaveeseen liittyy Suomi-hulluuden pauloissa jo vuosia pyörinyt brittiystäväni @drivingchriscrazy, joka kertoo videolla, mitä me aiotaan tänä kesänä tehdä (siinä määrin kuin se on mahdollista). Tämän haaveen täyttämiseksi kaikki mahdollinen apu on tarpeen. Bongasin netin syövereistä #haavekisa'n, jonka nyt ajattelin tällä videolla voittaa bensarahojen, vuokra-auton tai minkä tahansa haaveen toteutumisessa eteenpäin avittavan oljenkorren toiveissa. Siispä peukut pystyyn, ystävät rakkaat! Onks sullakin hulluja kesähaaveita?

A post shared by Saana | Live now – dream later (@saanajaakkola) on

 

Yllä olevalla videolla osallistuin Danske Bankin ja Ski Sport Finlandin järjestämään #haavekisa-kilpailuun, jonka pääpalkintona on 2 000 euroa oman haaveen toteuttamiseen. Sillä kattaisi jo kivasti mahdollista autonvuokraa ja bensakuluja, sillä kuten hyvin tiedämme, tässä tempauksessa ei julkinen liikenne auta.

Toisaalta tähän haaveeseen auttaisi hurjasti se, jos tekisin vihdoin eräästä pitkään eläneestä unelmasta totta. Siitä, jonka olen uskaltanut sanoa jo ääneenkin.

Mutta yritetään nyt ensin mahtua Ramin luomaan muottiin ja keksiä haasteen asettamat 10 matkahaavetta toteutettavaksi.

 

1 – Paikka: Patagonia, Chile

Tätä ensimmäistä kohtaa ei lopulta tarvinnut miettiä kovin kauaa. Chilen Patagonia on kiinnostanut kohteena pitkään, mutta erityisen paljon se on kiinnostanut viime vuoden lopusta lähtien, kun 17 kansallispuistoa toisiinsa yhdistävä Ruta de los Parques, “puistojen reitti”, avattiin.

Maailman kauneimmaksi kehuttu maisemareitti lienee tarpeeksi hyvä meriitti Patagonialle ansaitakseen unelmieni paikan tittelin tässä matkahaavehaasteessa. Tälle 2 800 kilometrin ja 17 kansallispuiston reitille en ikimaailmassa lähtisikään vain viikon tai kahden takia.

Ehei, Patagoniaan on matkustettava ajan kanssa.

 

Lisää aiheesta:
Lonely Planet: Chile’s epic Route of Parks is now open
Matador Network: Route of Parks in Patagonia is the most beautiful road in the world
Maailman äärellä: Patagonian kauneimmalla polulla

 

Patagonia. Kuva: Heidi / Maailman äärellä

Kuva: Heidi / Maailman äärellä

 

2 – Tapahtuma: Pyhä Unplugged

Aika tarkkaan kolme vuotta sitten haastattelin Matkailu kotimaassa -lehteen Pyhä-Luosto Matkailuyhdistyksen toiminnanjohtajaa, joka kertoi minulle ihmeellisestä musiikkitapahtumasta nimeltä Pyhä Unplugged. Akustinen konsertti Pyhätunturin Aittakurun luonnon muovaamassa amfiteatterissa on ollut mielessäni tuon artikkelin raapustelusta lähtien.

Jonakin päivänä päädyn vielä kesäiseen Aittakuruun Pyhä Unpluggedin yleisön joukkoon, mutta sinä vuonna on musiikkikattauksen oltava kohdillaan ja omaa musiikkikorvaa miellyttävä. Tämän vuoden ohjelma on vasta suunnitteilla, joten katsotaan, olisiko tämä kesä vihdoin Pyhä Unpluggedin arvoinen.

 

3 – Kotimaan kohde: Saana

Alustuksessa tulikin jo todettua, että listallani on monen monta matkahaavetta kotimaan kamaralla, mutta ne haaveet koostuvat isommista kokonaisuuksista ennemmin kuin yksittäisestä kohteesta. Haluan polkea Rannikkoreitin, uida kaikissa Suomen kansallispuistoissa ja kokeilla, mitä sanovat istumalihakseni, jos matkustan Raumalta Onnibusilla Lappiin ja takaisin.

Mutta kun on valittava kotimaasta vain yksi tietty kohde, tuijottelen sen verran omaan napaan, että valitsen kaimani Saanan. Olen käynyt Saana-tunturin juurella elämässäni vain kerran. Silloin olin noin 10-vuotias enkä muista nopeasta visiitistä juuri muuta kuin valtavan sääskilauman. Lupaan, että seuraavalla kerralla kaimaa tervehtiessä vierailuni on pidempi ja sisältää myös Saanan huiputuksen.

Tuo kaima kuomaseni onkin vekkuli veitikka. Tästä Kaukokaipuun Nellan jutusta voit lukea, kuinka Saana huiputtikin huiputtajia.

 

Saana-tunturi. Kuva: Nella / Kaukokaipuu-matkablogi

Kuva: Nella / Kaukokaipuu-matkablogi

 

4 – Kaupunki: Porvoo

Kun ensi alkuun yritin keksiä kaupunkihaavetta, olin vaipua ihan täydellisen epätoivon partaalle. Yksittäiset kaupungit eivät ole enää vuosiin kuuluneet omiin matkaunelmiini. Kyllä tämän talsijan toiveet ovat ennemmin patikkapoluissa ja muissa luontokohteissa. Kaupunkikohteet tulevat tutuiksi siinä sivussa eräänlaisena bonuksena.

Kun kaupunkeja alkoi pienen pohdinnan jälkeen tupsahdella mieleen, finaalipaikasta jäivät kisaamaan Norjan Bergen ja Porvoo. Jälkimmäinen vei voiton, ja nyt kerron, miksi.

Kuten olet saattanut bongata blogistani kerran jos toisenkin, rakastan yli kaiken kotikaupunkiani Raumaa. Moni vertaa Vanhaa Raumaa Porvoon vanhaankaupunkiin, ja tuon vertailun vuoksi muakin niin kiehtoisi Porvoossa piipahtaa. Joka ikinen kesä teen saman lupauksen matkata Porvooseen, mutta talven tullen tajuan, että se jäi jälleen kerran tekemättä. Nyt kun Rauma-oppaan koulutus vetelee viimeisiään (tai ei nyt ihan vielä, onhan tässä vielä oppitunteja, tenttejä ja opasnäyttöjä jäljellä), Porvoon vanhakaupunki kiehtoo entistä enemmän. Ehkä tämä kesä on vihdoin SE kesä.

Toisaalta, kun luen ja katselen tätä Tasty Travelissimon postausta talvisesta Porvoosta, alan ihmetellä, miksi odottaa kesään asti?

 

Talvinen Porvoo. Kuva: Tasty Travelissimo

Kuva: Tasty Travelissimo

 

5 – Maa: Kanada

Kummelimaisen vitsikkäältä kuulostava vastaus, mutta totta. Mitä enemmän seurailen Kanadassa jo vuosia asustelleen Annikan Tarinoita maailmalta -blogia, sen varmempi olen, että Kanadaan minunkin on vielä päästävä. Kummasti nuo lumihuippuiset vuorimaisemat vaan vetävät puoleensa lättänästä Satakunnasta kotoisin olevaa suomalaista.

Jos ihan pilkuntarkkoja ollaan, niin olenhan minä Kanadassa kerran käynyt. Tosin sillä välilaskulla jumitimme Halifaxin kentällä pienessä, ikkunattomassa kopperossa koko koneentankkauksen ajan, joten ehkä en laske sitä varsinaiseksi Kanadan-vierailuksi.

Ei kai tämä sen enempää perusteluja kaipaa. Kuinka en voisi haluta nähdä tätä omin silmin?

 

Alberta, Kanada

Kuva: Pixabay

 

6 – Saari: La Palma, Kanaria

Saaria olisi koluttavana koti-Suomessakin, mutta tällä kertaa valitsin kohteeksi Kanariansaarten La Palman. Yksi työmatka tänne oli jo tälle keväälle suunnitteilla, mutta se jouduttiin harmikseni perumaan. No, ehkäpä pääsen vielä La Palman pauloihin muutenkin kuin Maailman äärellä -blogin Heidin kuvien ja kertomusten kautta.

Mutta mikä siinä La Palmassa niin kiehtoo? No, ensinnäkin se ironinen yksityiskohta menneisyydestäni, että olen käynyt Kanarialla yli 10 kertaa, mutta aina vain Gran Canarialla ja Teneriffalla. Näille saarille suuntautuivat lapsuuteni vuosittaiset lomamatkat huolimatta siitä, että matkatoimistovirkailijana tuolloin työskennelleellä äidilläni oli toimisto täynnä vaihtoehtoja.

Sitäkin enemmän La Palma kuitenkin kiehtoo suojellun tähtitaivaansa, biosfäärialuestatuksensa, upean luontonsa ja yli 1 000 kilometrin patikkapolkuverkostonsa ansiosta. Voisin erakoitua tälle La Isla Bonitalle vaikka useammaksi kuukaudeksi kävelyreittejä talsimaan ja tähtikuvauksen saloja opettelemaan.

Ihan helposti.

 

Lisää aiheesta:
Kirjeitä menneisyydestä: Matkapäiväkirja Teneriffalta 20 vuoden takaa
Maailman äärellä: La Palma – Kanarian kaunein luontosaari

 

La Palman tähtitaivas, Kanariansaaret

Kuva: Heidi / Maailman äärellä

 

7 – Extreme: Torrent de Pareis, Mallorca

Listalla on vielä iso kasa extremelajeja, joita haikailen kokeilla ja opetella. Laskuvarjohyppy on hyppäämättä, leijasurffauskurssi yhä edelleen kesken ja kalliokiipeilykin kiinnostaisi. Mutta matkahaaveita muistellessa mieleen palautui eräs unelmiin eksynyt patikointireitti Mallorcalla, joka vuodenajasta johtuen oli reilun vuoden takaisella matkalla minun ja Curious Feet -blogin Teean saavuttamattomissa.

Haastava mutta ah, niin houkutteleva Torrent de Pareis on vain yksi syy, miksi tahtoisin palata Mallorcalle. Lumoavasta saaresta jäi paljon vielä näkemättä.

 

Matkatarinoita Mallorcalta:

1 tragikoominen matka Mallorcalle ja 14 takaiskua
Päiväpatikka Pollensassa – luostari pilvien yläpuolella
Noin 15 vinkkiä Palma de Mallorcan talveen

 

Sa Calobra, Mallorca

 

8 – Majoitusmuoto: Puumaja

Tämän talven majoitushaaveeni oli viettää talviyö laavulla. Se tuli ruksittua tehtävälistalta viime viikonloppuna, kun lähdin revontuliennusteiden hullaannuttamana yöksi Kaarojärven laavulle lähimetsään. Revontulet jäi pilviharson vuoksi näkemättä, mutta laavuyö sentään koettua. Kunnon bonuksena vaatteet haisevat savulle vielä viikko iltanuotiolla istuskelun jälkeenkin.

Joku toinen voisi mainita tässä kohtaa viiden tähden luksushotellin, mutta minä jatkan majoitushaaveissani puulinjalla. Vaan seuraavaksi puumajoite ei saisikaan olla maassa vaan puussa. Eli paljasta mulle ihana puumaja, missä voisin viettää yöni vaikka jo tänä kesänä. Tiedän, että näitä on nykyisin jopa Suomessa – en vaan enää muista missä.

Ikimuistoisia majoituksia menneillä matkoillani ovat olleet yö glamping-teltassa Muoniossa, viimekesäinen sateenpito saunajurtan terassilla Helvetinjärven kansallispuistossa, tämä ihana majatalo Islannissa sekä suloinen laivahotelli Tukholmassa, ihan vaan muutamia mainitakseni.

 

Aurora Dome -luksusteltta, Torassieppi, Muonio

 

9 – Luontokohde: Loch Ness, Skotlanti

Kyllähän näitä luontokohteita löytyisi matkahaavelistalta lopulta aikamoinen liuta, mutta vedän esiin klassisen Nessie-kortin ja valitsen tälle listalle Skotlannin kuuluisan hirviöjärven. Onhan Nessien-bongaus kuulunut Bucket List -haaveisiini vuositolkulla.

Samalla pitäisi piipahtaa Skotlannin-tiluksillani, jonka mukana sain aikoinaan arvonimen Lady Saana Jaakkola of Chaol Ghleann, kuten Instagramissa hiljattain erään toisen haasteen yhteydessä paljastin.

 

View this post on Instagram

Kiitokset vaan rakkaat mussukat @heidimaailmanaarella ja @toisiinmaisemiin, kun muistitte mua viiden satunnaisen faktan haasteella. Kostoksi varastin faktojeni kaveriksi Heidin ottaman kuvan meidän viime kesän Färsaarten-seikkailulta, joka kuvastaa täydellisesti tätä tuskaista taivallustani elämän haasteiden halki. Tässä tulee: 1 – Omistan maata Skotlannissa ja mulla on myös arvonimi. Niin, en olekaan ihan mikä tahansa tavallinen pulliainen vaan titteliltäni Lady Saana Jaakkola of Chaol Ghleann. En ole kuitenkaan turhan pröystäilevä, vaan kavereiden kesken ihan vaan Saana. 2 – Mulla on todella surkea suuntavaisto. Voit viedä mut tutuimmalle metsäpolulle lähimetsään, pyöräyttää kerran pari ympäri ja olen aivan hukassa, minne mennä ja mistä tultiin. Jos siis haluat elämältä todellista seikkailua, lähde mun kanssa reissuun ilman karttaa ja anna mun johdattaa. Et takuulla tiedä, minne päädyt. 3 – Osaan kääntää silmäluomeni ympäri. Jep, luit oikein. Tämä ainutlaatuinen taito on erikoisinta ja takuulla ällöttävintä, mitä äiti on mulle koskaan opettanut. Lapsuusvuosinani äitiä saattoi jopa kaduttaa, mitä meni opettamaan, nimittäin pikku-Saanan silmäluomien kääntely ei julkista paikkaa kaihtanut. 4 – Olen yllytyshullu. Tai ehkä ihan vaan hullu, nimittäin mun houkuttelu mitä erikoisimpiin ja typerimpiin tempauksiin ei ole vaikeaa eikä juuri yllyttämistä vaadi. Kokeile vaikka. 5 – Retkikaverit aina nauraa mun kuksaa, jossa lukee Jorma. Painan vitsit villaisella, vaikka itseä ei niin nauratakaan. Kyseessä on nimittäin perintökuksa – se on yksi harvoista esineistä, joita minulle on jäänyt isän poismenon jäljiltä ja siitä kyllä kelpaa nautiskella @skumppaakuksasta. No niin, olikohan nämä tarpeeksi satunnaisia faktoja? Laitetaan vahinko kiertämään. Haasteen saavat @endorfiininmetsastaja @krisse_vee @curiousteea @pikamulkaus ja @lanttimatkat. Enjoy! 😘

A post shared by Saana | Live now – dream later (@saanajaakkola) on

 

10 – Ruoka & juoma: Ruokavieraaksi Masterchef Australiaan

En ole mikään maailmankuulu kulinaristi, joten jouduin tätäkin kohtaa miettimään tovin. Listalla voisi ihan yhtä hyvin olla illallinen Michelin-ravintolassa, ilta Gordon Ramsayn vieraana tai jokin supererikoinen annos Heston Blumenthalin listalta. Mutta näiden sopivana yhdistelmänä päädyinkin ruokavieraaksi johonkin Masterchef Australian tulevaisuuden jaksoista.

Vähänpä epäilen, että tämä koskaan tulisi oikeasti toteutumaan, mutta koska kyseessä on ainut televisio-ohjelma koko maailmassa, minkä ihan oikeasti katson joka vuosi pilotista finaaliin, olihan se mainittava kaikkien aikojen ruokahaaveena.

 

Huh, tässähän tuli ihan hiki. Seuraavaksi tätä tuskanhikeä pääsevät puskemaan:

Säännöt lienevät selvät: kerro omat matkahaaveesi yllä olevan ohjeistuksen mukaan ja haasta leikkiin seuraavat viisi bloggaaja. Käy vielä lisäämässä linkkisi Ramin alkuperäisen jutun kommentteihin.

 

Ja nyt seuraa se tärkein: mihin SINUN tekisi mieli matkustaa juuri nyt?


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

Liity Dream Streamiin

Mikä ihmeen Dream Stream? Lue lisää!

This Post Has 12 Comments
  1. Näistä Patagonia, Skotlanti, La Palma ja Porvoo, kohteet joissa olen käynyt, on ehdottomasti kaikki unelmoinnin arvoisia. Minulla on tälle vuodelle vain yksi matka varattuna, ja yllätys, olen menossa katsomaan Saanaa :). Tosin se nyt lähinnä vain sattuu reitilleni, mutta päätin kuitenkin, että jään siihen Kilpisjärvelle pariksi päivää ennen kuin jatkan Norjaan, sinne varsinaiseen päämäärääni. Katsotaan, ehdinkö matkalla Saanankin huiputtaa.

    1. Eikä, milloin menet Saanaa moikkaamaan? 😃 Mulla on kyllä vahva usko siihen, että jos me vaan saadaan tämä meidän kansallispuistoturnee käyntiin, niin saatetaan kyllä piipahtaa Saanallakin samalla. Sen verran harvoin mun tulee Lapissa käytyä (jos ei puhuta Rauman Lapista). Ja tietty sitten tullaan myös Linnansaaren kansallispuistoon! 😊

  2. Kiehtovia haaveita! En kauheasti yllättynyt, että Torrent de Paris on listalla :). Onneksi Mallorca on lähellä ja helposti saavutettavissa.

    Niin olitkos sä käynyt koskaan Skotlannissa? Veikkaan kyllä, että tykkäisit. Itselläkin on siellä vielä paikkoja, joissa haluan käydä.

    Kanadan luontokohteista puhuttiin kanssa juuri siskon kanssa. Sielläkin riittäisi patikkapolkuja kierrettäväksi.

    1. Hahaa, meinasin olla muistamatta meidän patikkatavoitetta, mutta tupsahtihan se sieltä mieleen lopulta. Mun piti itse asiassa haastaa sut tähän hommaan, mutta sulla on ollut sen verran hiljaista blogissa etten raaskinut herättää. Saat toki napata haasteen tästä näinkin! 😉

      En ole koskaan käynyt Skotlannissa. Mutta on mulla vahva usko siihen, että sekin päivä vielä koittaa.

  3. Saana Saanalle 🙂 Tosi mukavia kohteita listalla. Tietysti tuo Master Chef Australia paras, sen jakson haluan nähdä! Toi Patagonia on muuten ollut jo useassa haasteessa mainittu.

    1. En lukenut sun ja Helin juttuja lukuun ottamatta kenenkään muun haastepostauksia ennen omani kirjoittamista, kun en halunnut muiden ajatusten vaikuttavan omiini. Joten teidät kaksi poislukien mulla ei ole hajuakaan muiden vastauksista. Saanalla pitäisi kyllä käydä. Lähettelen kaimalle muiden mukana terkkuja aina, kun joku tuttu on menossa. Mutta kuten jutussakin tuli todettu, mun haavekohteet on aina osa jotain isompaa kokonaisuutta, jossa se unelma on itse matka, ei määränpää. Sama pätee Saanaan.

  4. Kiitos Saana tästä haasteesta, joka mulla on vieläkin toteuttamatta. Luulen, että tästä ei munkaan kohdalla tulee helppoa hommaa. 😉 Mielenkiintoisia ja ihania unelmia sulla! Luulen, että Rauma-ihmisenä tykästyisit myös Porvooseen, se on kaunis. Ja oi Chilen Patagonia myös omissa haaveissa joskus. Itse pääsin juuri nukkumaan puumajassa Sri Lankassa. Oli mieletön kokemus, ihana oli herätä auringonnousuun ja luontojen ääniin.

    1. Hätäkös tässä, ehtiihän näitä toteuttamaan. Eipäs tämä mun vastauskaan ihan sekunnissa tullut! 😀 Olen myös aika vakuuttunut siitä, ettei Porvoo olisi pettymys. Mutta nyt kun olen kuluneet 8 kuukautta opiskellut Rauman historiaa, haluan EHDOTTOMASTI tutustua Porvooseen oppaan kanssa, jos ei ihan laillistetun matkailuoppaan niin ainakin sellaisen, joka tietää hiukan kaupungin historiasta ja talojen tarinoista. Musta tuntuu etten halua enää ikinä yhteenkään kaupunkiin ilman paikallisen seuraa! 🙂

      Puumaja kuulostaa ihanalta. Mun eksoottisin yökokemus viime viikoilta on yö unimunassa Helsinki-Vantaalla. Sopii hyvin pääsiäisteemaan! 😂

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: