skip to Main Content

Rikkaruohoja ruokapöytään – villiyrttikävelyllä Ganalim barttal

  • Suomeksi
  • In English

Sienihullun alkukesä on yhtä tuskaa. Aurinko paistaa ja ilmat hellii, mutta sieniosasto antaa odotuttaa ainakin heinä-elokuuhun, vaikka sormissa kuinka syhyää päästä nyppimään metsän antimia ruokapöytään. Villiyrttien keruu on parasta mahdollista lääkettä tuohon kutinaan, mutta tämän harrastuksen kanssa en ole syystä tai toisesta päässyt omin avuin alkuun. Yksi suurimmista syistä siihen on sama kuin retkiluistelun aloittamisessa: olen joka vuosi liikkeellä auttamatta liian myöhään.

Tai niin olen tähän asti kuvitellut.

 

Mitä tehdä villiyrteistä? Vaikka kauniin voileivän!

Kyselin Facebookissa, kuka muu on hurahtanut villiyrtteihin ja mihin kukin niitä käyttää. Raumalainen taitelija Kirsi Kuusisto lähetti kuvan voileivästään. Eikö ole nätti?

 

Olen siis jo vuosia haaveillut osallistumisesta edes jonkinlaiselle villiyrttikurssille mutta ymmärtänyt etsiä sellaisia vasta, kun kesä on jo pitkällä. Raumalla tarjonta ei muutenkaan kai päätä huimaa, tai sitten niistä ilmoitellaan kanavissa, joista minua ei tavoita. Tänä vuonna kahlasin jo hyvissä ajoin kansalaisopiston kurssitarjontaa villiyrtti-hakusanalla, mutta sain tasan nolla tulosta.

Eilen pääsin paikkaamaan epätoivoani hätäensiavulla, kun paikallinen luontoyrittäjä eli Luonnonmieli-Hansu, johon tässä alkuvuoden aikana olen päässyt tutustumaan, järjesti täällä Raumalla parin tunnin villiyrttiretken ja vieläpä keskellä kaupunkia. Nii-ih, Raumalla pääsee ihan oikeasti poimimaan turvallisesti villiruokaa vailla tarvetta kulkea kovinkaan kauas. Pikkukaupungin ihania etuja.

Retken lyhyydestä huolimatta sain ilokseni todeta, että jo parissa tunnissa ehtii oppia paljon uutta ja kerätä rohkeutta ja inspiraatiota uusien kasvien opetteluun. Ja saada ennen kaikkea ideoita niiden pihalta kerättyjen kasvien käyttöön. Ehkä lyhyt villiyrttiretki olikin se paras mahdollinen tapa aloittaa tämä mukaansatempaava harrastus. Ei makeaakaan mahan täydeltä suositella syömään.

 

Villiyrttiretki Raumalla Ganalim barttal Mistä villiyrttejä voi löytää? Raumalla vaikka keskeltä kaupunkia.

 

En minäkään nyt ihan umpinoviisina tälle retkelle lähtenyt. Olinhan jo päässyt hyvään alkuun nokkosten kuivauksessa, ja meidän hoitomökin omistajaltakin heltisi lupa kuusenkerkkien keräämiseen mökkimailta. Lapuudesta asti parempiin suihin on popsittu myös ketunleipää ja apilaa, mutta niiden säilöminen ei ole koskaan käynyt edes mielessä. Haaveenani olisi kuitenkin oppia hyödyntämään ja siirtämään mahdollisimman moni kotipihan rikkaruoho ruokapöytään, teehyllyyn, lääkelaatikkoon tai kylppärin kaappiin, sinne itse tehtyjen hiusgeelin, deodorantin ja suuveden seuraksi.

Alkuvalmisteluissa olen päässyt siihen pisteeseen, että tänä kesänä meidän nurtsia ei enää ajeta bensaleikkurilla vaan lihasvoimin lykittävällä “rullaleikkurilla”, mikä sen oikea nimi nyt lieneekään.

Hetken epäröin ensi alkuun oman takapihan antimien syömäkelpoisuutta, sillä meidän talon parkkipaikka sijaitsee juurikin meidän pihan vieressä. Tosin sitä käyttää pääsääntöisesti vain yksi auto, vilkkaana päivänä kaksi. Epäröinti jäi kuitenkin lyhyeen, kun tajusin, että syönhän minä samalta pihalta maahan istutetut salaatit, mintut, basilikat, ruohosipulit ja mansikatkin. Joten miksei myös nokkoset, ketunleivät ja ratamot.

 

Mistä aloittaa villiyrttien kerääminen? Helpoimmista ja tutuimmista lajeista, kuten ketunleipä.

 

Villiyrtti vai kaupunkiyrtti?

Tämän villiyrttiretken perusteella Raumahan on varsinainen villi länsi. Villiyrttien opiskelu nimittäin alkoi ennen kuin me pääsimme edes lähtemään entisen kouluni parkkipaikalta. Ensimmäisenä listalla oli vuohenputki, juuri sellainen pihapiirin salaattikasvi, johon mieluusti omaa tietämystäni laajentaisin. Valitettavasti se saa odottaa vielä pientä vuohenputkisilmän harjaantumista, sillä tällä kasvilla on sen verran näköislajeja, että jätän sen kasvamaan rauhassa, kunnes olen varma, että erotan sen muista. Varsinkin niistä “hyvin myrkylliseksi” luokitelluista näköislajeista.

Ganalin varren polulle päästyämme ensimmäisten joukossa vastaan tuli maitohorsma, jonka myöskin haluan villiyrttivalikoimiini mahdollisimman pian. Rentunruusua eli horsmaa voi nuorena käyttää tankoparsan tavoin, ja juuri tämä käyttötarkoitus kiehtoo minua enemmän kuin mikään muu. Horsman kukkia ja lehtiä voi käyttää onneksi vanhempanakin, eli ihan pelkkä kevään kasvi ei maitohorsmakaan ole. Listalle.

 

Suomalaisia villiyrttejä - vuohenputki Suomalaisia luonnonyrttejä - maitohorsma jota voi käyttää kuin parsaa
Villiyrttiretki Raumalla - vuohenputkia keskellä kaupunkia Rentunruusu eli horsma on monipuolinen villiyrtti

 

Vanhojen tuttavien uudet piirteet

Tämä näkökulma minua kiehtoo villiyrtteilyssä (tosiharrastajat puhuvat hortoilusta – itsellänihän on tapana hortoilla ihan muuten vaan, ilman yrttejäkin) ehkä eniten. Siis ne tuttuakin tutummat kasvit, joita ei ole koskaan osannut katsoa nälkäisin silmin. Kuten voikukka. Koivunlehti. Piharatamo. Tai se pirun pisteliäs nokkonen, joka onkin rikkaruohon sijaan suomalaisista villiyrteistä se kaikkein tärkein. Voikukasta puolestaan luin jo muutamia viikkoja sitten, että se on meille kuin rucola italialaisille. Samanlainen “rikkaruoho”, voikukanlehti on aika samannäköinenkin. Ja silti me teemme kaikkemme päästäksemme voikukasta eroon ja menemme sitten kauppaan ostamaan kallista, merten takaa tuotua ja muoviin pakattua rucolaa.

Näkökulmia, niitä juuri kaipaan.

Yksi tällainen Rauman villiyrttiretkellä opittu vanha toveri oli vadelma. Siis tarkennettuna vadelman lehdet. “Naisten yrtti”, kuten oppaamme totesi. Raskaana oleville tai synnyttäneille naisille tämä merkitys lienee tuttu. Tai ainakin tutumpi kuin minulle. Vaikkei minullekaan koko ikäni kovista menkkakivuista kärsineenä ole kukaan koskaan vihjaissut, että vadelman lehdistä voisi saada helpotusta. Enkä ole sellaista tietoa koskaan ymmärtänyt etsiä. Mutta nyt tiedän. Monien muiden lääkinnällisten vaikutusten lisäksi vadelman lehdet alentavat kuumetta ja auttavat myös ripuliin.

Samanlainen “naisten yrtti” on poimulehti, minulle täysin uusi tuttavuus. Mutta nätti kuin mikä ja mikä parasta, helppo tunnistaa. Lehden kauniin muodon lisäksi poimunlehden tunnistaa siitä, että sen pinnalle kerääntyy usein kastehelmiä.

 

Poimulehti on villiyrtti, joka on kaunis ja helppo tunnistaa Helposti tunnistettavat villiyrtit - poimulehti Takapihan villiyrtit - poimulehti kerää usein kastehelmiä Ruokaa omalta pihalta - poimulehti

 

Lääkettä lähiluonnosta

Parituntisen retken aikana ehdin innostua entistä enemmän ruoka- ja mausteyrttien lisäksi lähiluonnosta löytyvien kasvien lääkinnällisistä vaikutuksista. Tutuksi tuli muun muassa siankärsämö, jota yrttioppaamme Hansu kuvaili tuhattaituriksi (parantaa muun muassa mieskuntoa, joten lähiluonnon lääkekasveista on apua myös miessukupuolen edustajille). Ja ettei tämä menisi ihan pelkäksi terveysintoiluksi, voi tätä luonnonyrttiä käyttää myös alkoholillisten drinksujen mausteeksi. Siankärsämö toimii muuten myös hyttyskarkoitteena. Ihan oikeasti, testasin.

Minttukin kuulemma palvelee hyttysiä vastaan, mikä on erittäin hyvä uutinen, nimittäin takapihallani sattuu kasvamaan “hieman” käsistä karannut minttuviljelmä. Joka kesä olen tuskaillut, mihin sen kaiken mintun kanssa joudun. Piskuinen Prisman rehutiskin mintturuukku on vallannut jo puoli pihaa ja kasvaa nykyisin myös terassilautojen raosta. Ja TÄNÄÄN löysin Tyrniä ja tyrskyjä -blogista täydellisen vastauksen: Mojito-mehujäät! Tämä resepti menee todellakin testiin ja pian.

Palataan vielä yhden sortin lääkinnästä toiseen, eli lääkeyrteistä tutuksi tällä villiyrttiretkellä tuli myös mesiangervo. Monen muun yrtin tavoin tälläkin ihmekasvilla on valtava määrä parantavia vaikutuksia (muun muassa päänsärky, lihassärky, flunssa ja pissatauti) mutta myös varoituksia. Tärkein vinkki varman tunnistamisen ohella aloittelevalle villiyrttifanille onkin tutustua yrtin käyttöön, vaikutuksiin ja vaaroihin huolellisesti ennen käyttöönottoa.

 

Lääkeyrttejä Suomen luonnossa: siankärsämö Lääkeyrttejä omalla pihalla: mesiangervo

 

Rikkaruohoja ruokapöytään – nämä luonnonyrtit päätyivät lautaselle heti

Lyhyen retkemme loppuvaiheilla löysimme vielä kaksi “perusretken” ulkopuolista kasvia. Ensimmäinen näistä oli suolaheinä, joka on ketunleivän tavoin kirpeä ja tuo maullaan kivaa vivahdetta vaikka salaattiin tai leivän päälle. Suolaheinääkin vivahteikkaampi löytö oli maahumala, jota päädyinkin käyttämään wok-illallisen mausteena vielä samana iltana. Wokin lisukkeeksi rohkaistuin paistamaan pihamaalta vielä muutaman voikukannupun voissa. Jos aiemmin kokeilemani voikukanlehdet ällötti, niin voikukannuput sen sijaan yllätti. Yllätti sen verran positiivisesti, että nuppuja päätyi myös tämän päivän villiyrttipainotteiseen lounaaseen, mihin päästäänkin ihan kohta.

 

Rikkaruohoja ruokapöytään - suolaheinä tuo ketunleipämäistä kirpeää makua salaattiin Suomalaisia maustekasveja: maahumala

 

Tämän lyhyen mutta ah, niin opettavaisen retken paras puoli selvisi minulle heti kotiin päästyäni. Vuosia olen vihannut takapihani päädyssä rehottavaa ojaa, joka on aiheuttanut minulle enemmän harmaita hiuksia kuin Daniel ja meidän talouden kissariiviöt yhteensä. Retken jälkeen rikkaruohoista rönsyilevää ojanpiennarta katsellessani hoksasin, että lähes kaikki retken aikana opitut luonnonyrtit löytyvät juurikin tuosta takapihani ojanperkeleestä. Ei, minun ei siis todellakaan tarvitse lähteä pihaa pidemmälle villiyrttejä keräämään, vaan tuo takavuosien painajainen on nyt paras ystäväni. Sori vaan naapurit, mutta tästä lähtien Saana antaa ojansa kukkia sydämensä kyllyydestä.

Mistä päästäänkin tämän päivän lounassalaattiin: salaattipenkin ja tuon yllä mainitun ojan ansiosta ei tätä salaattia varten tarvinnut käydä jääkaapilla kertaakaan. Mukana on parin pienen salaatinlehden lisäksi suolaheinää, apilanlehtiä, voikukkaa, ketunleipää, minttua, poimunlehtiä… ja mitäköhän vielä!? Saatoin unohtaakin joukosta jotain. Siemenleivän päälle päätyi juuston sijaan tällä kertaa kaunis ja kirpeä ketunleipä.

 

Ruokaa omalta pihalta - rikkaruohot ruokapöytään Villiyrttisalaatti maistuu hyvältä eikä maksa mitään

 

Uusia makuja. Kirkkaita värejä. Raikasta ulkoilmaa. Ilmaista ruokaa.

Miten en voisi olla hullaantumatta villiyrtteihin?

 

Oletko sinäkin? Mitä yrttejä keräät ja mihin niitä käytät? Kerro mulle kommenteissa parhaat vinkkisi – ahmin niitä nyt kaksin käsin!

 


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

Liity Dream Streamiin

Mikä ihmeen Dream Stream? Lue lisää!

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search