skip to Main Content

Ensikosketus kaupunkipyöriin – kävellen olisit jo perillä

  • Suomeksi
  • In English

Kävin tänään Turussa. Bussilla. Tiesin jo eilen, että päivän aikataulu tulisi olemaan melko tiukka. Bussi olisi Turussa klo 9.20, kun päivän ensimmäisen tilaisuuden epävirallinen ohjelma alkaisi vain 10 minuuttia myöhemmin ja virallinen ohjelmaosuus klo 10. Samaan aikaan, kun ensimmäinen tilaisuus päättyisi, seuraavassa pitäisi jo olla.

Julkisilla lähikaupunkien väliä kulkevan ikuinen ongelma: kuinka ehdin paikasta A paikkaan B ja sieltä vielä paikkaan C myöhästymättä hävettävän paljon?

Asiaa pohdittuani ja tulevan Turun-retken helteistä säätiedotusta tovin katseltuani päätin pakata reppuun rullaluistimet ja suhauttaa niillä välimatkoista ne, jotka suinkin voisin. Kunnes tajusin: Turussa on kaupunkipyöriä!

Kaupunkipyörä, tuo toimintafilosofialtaan minulle täysin mystinen kulkupeli, ratkaisisi kaikki ongelmani. Kolmen vartin kävelymatka taittuisi fillarilla näppärästi 10 minuutissa, ja Föli-fillareiden asemapaikkojakin näytti olevan kunkin kohteeni luona tai ainakin hyvin lähellä.

Minulla ei ollut minkään sortin kokemuksia kaupunkipyöristä, ei Turusta saati mistään muualtakaan. Raumallekin on kaupunkipyöriä tälle kesälle hankittu, mutta enhän minä nyt Raumalla maksullista pyörää kaipaa, kun tallissa on omakin.

Kaupunkipyörien sielunelämään perehtymättömänä pelasin varman päälle ja tarkistin toimintaperiaatteen jo edellisenä iltana. Yritin ymmärtää ensikertalaisen silmissä sekavalta tuntuvaa ohjetta, loin itselleni tilin Föli-sivustolle, rekisteröin maksukorttini helppoa maksua varten ja merkkasin muistiin päivän päätepisteitä lähimmät fillariparkit.

Helppo nakki, ei muuta kuin Turkuun.

Vai olikos se helppoa nähnytkään?

 

Miten kaupunkipyörät toimii? Turussa ei ainakaan liian hyvin!

 

Kaupunkipyörä pähkinänkuoressa: idea hyvä, käyttökokemus pahasti pakkasen puolella

Kaupunkipyörät ovat ajatuksena aivan ihanteellinen keksintö. Matkustan työtarkoituksissakin lähinnä julkisilla, ja vaikka kaupunkien välillä pääsee liikkumaan suht näppärästi, kaupungin sisällä liikkuminen tuottaa tuskaa. Tapaamisia tai muita kissanristiäisiä saattaa olla eri puolilla kaupunkia tiiviseen tahtiin. Kaupunkibussit eivät kulje kuten toivoisin, ja oman fillarin roudaaminen pitkän matkan bussissa on hankalaa, Onnibusilla matkustaessa jopa mahdotonta. Taksilla sohaaminen taasen on liian kallista, eikä se ole yhtään sen ekologisempaa kuin yksityisautoilukaan.

Kaupunkifillarien hyödyntäminen ei ole koskaan ennen käynyt mielessäkään. En tiedä miksi. Todennäköisesti ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei aiempaa kokemusta ole. Tämän päivän jälkeen epäilen, ettei seuraavaa kokemusta tule.

Mitäs sitä turhaan kaunistelemaan. Ainakaan Turun kaupunkipyörät eivät liikaa kehuja kielenkannoille jättäneet. Jotta ymmärtäisit, miksi, kerron koko tarinan juurta jaksaen.

 

Ensimmäinen miinus: vuorokauden minimivuokra

Olin jotenkin ymmärtänyt edellisenä iltana Fölin sivuja selatessani, että kaupunkipyörän voisi vuokrata eurolla enintään tunnin ajaksi. Se olikin alkuperäinen tarkoitukseni: hurauttaa kaupunkipyörällä Turun linja-autoasemalta Forum Marinumiin niin nopeasti kuin mahdollista. Loput välimatkat voisin kävellä kauniin hellepäivän ratoksi.

Olin selkeästi ymmärtänyt täysin väärin, sillä kun vihdoin löysin Turun linja-autoaseman fillarit (jotka siis sijaitsevat linja-autoaseman toisella puolella, eivät suinkaan bussilaiturien puolella) ja kirjauduin edellisenä iltana rekisteröimälleni käyttötilille, näytti siltä, että lyhin saatavilla oleva vuokra-aika on vuorokausi. Isoista summista ei siinäkään ole kysymys, sillä Turussa päivän kaupunkipyörävuokra on 5 €, mutta ihan periaatteestakaan en olisi halunnut maksaa vitosta yhdestä 10 minuutin siirtymästä. Linja-autoaseman henkilökunnalla ei ollut pyöristä muuta tietoa kuin mistä ne löytyivät, joten lähdin kävelemään kohti ensimmäistä määränpäätäni ja jonotin samalla puhelin korvalla Fölin asiakaspalveluun.

Vartin päästä puhelimeen vastattiin. Vastaus oli yksiselitteinen: kaupunkipyörän minimivuokra-aika oli tosiaan vuorokausi. Olipa mälsä uutinen, sillä hyvin usein oma tarpeeni julkisilla liikkuvana ulkopaikkakuntalaisena on juurikin yhden pienen etapin taittaminen mahdollisimman nopeasti, ei suinkaan koko päivän fillarointiretki kaupungin ympäri.

*Lisäys alkuperäiseen tekstiin: Turussa kaupunkipyörän käyttöaika on aina 30 minuuttia kerrallaan, huolimatta siitä, oletko ostanut pyörän käyttöoikeuden päiväksi, viikoksi tai vaikka koko vuodeksi (kyllä, niinkin voi tehdä, sillä ilmeisesti Turun kaupunkipyörät on suunniteltu ensisijaisesti paikallisia eikä suinkaan turisteja ajatellen). Kuhunkin vaihtoehtoon sisältyy rajaton määrä 30 minuutin käyttöjaksoja. Jos käytät samaa pyörää yli 30 minuuttia putkeen, sinulta veloitetaan hinnaston mukainen käyttömaksu ylimenevän ajan osalta. 

 

Toinen miinus: maksukortin ja pankkitunnusten uusintavääntö

Suljin harmistuneena puhelun asiakaspalvelun kanssa. Kello oli muutamaa minuuttia vaille kymmenen. Varsinainen tilaisuus alkaisi nyt, enkä ollut edes puolivälissä kävelymatkaani. Huomasin seisovani kaupunkipyöräparkin vieressä. No hitto, maksan sitten sen vitosen ja liikun loppupäivän fillarilla, käyhän se näinkin.

Tai niin luulin.

Olin tosiaan rekisteröinyt maksukorttini ja varmistanut sen pankkitunnuksilla jo edellisenä iltana, jotta kaupunkipyörän käyttöönotto sujuisi mahdollisimman sutjakkaasti. Siitä huolimatta pyörän käyttöoikeutta ostaessa maksukortin tiedot oli syötettävä sivustolle uudelleen. Kaivoin repusta lompakon, lompakon uumenista maksukortin, näpyttelin numerot sivustolle… ja juuri, kun olin laittamassa lompakkoa pois, sain ottaa sen uudelleen esiin ja kaivaa vielä pankkitunnuksetkin maksukortin varmentamiseksi.

Anteeksi tyhmä kysymykseni, mutta minkä hemmetin takia tämä pitää tehdä kiireessä toistamiseen, kun olin tämän saman shown jo edellisenä iltana valmiiksi vääntänyt? Jälleen kiiretililleni kilahti 5–10 täysin hukkaan heitettyä minuuttia.

Toisaalta olin jo auttamatta myöhässä. Mitäs tässä enää panikoimaan.

 

Ensimmäisiä kokemuksia kaupunkipyöristä - seuraavia tuskin tulee Onko kenelläkään hyviä kokemuksia kaupunkipyöristä?

 

Kolmas miinus: kaupunkipyörän raivostuttavan hankala käyttöönotto

Pyörä oli maksettu – vihdoinkin matkaan!

Tai niin luulin.

Jos sinäkin olet kaupunkipyöränoviisi etkä ole varma, miten koko homma toimii, niin ainakin Turussa se menee näin: pyörän perässä on pieni näyttö ja numeronäppäimistö. Kun olet ostanut päivän käyttöoikeuden kaupunkipyöriin, tarkista, että pyörän perässä palaa valo kohdassa “pyörä käytettävissä”. Kaupunkipyörän voi jättää myös väliaikaisparkkiin, jos haluaa vaikkapa käydä jätskikioskilla tai vessassa ja jatkaa saman tien matkaansa samalla fillarilla. Jos joku tekee näin, pyörän valo palaa kohdassa “pyörä ei käytettävissä”.

Kun otat uutta kaupunkipyörää käyttöön, on sinun syötettävä ensin näppäimistöllä pyörän tietoon puhelinnumerosi sekä rekisteröinnin yhteydessä valitsemasi 6-numeroinen PIN-koodi. Nyt pyörän lukon pitäisi avautua. Helppoa, eikö totta?

No ei hitossa.

Tein työtä käskettyä. Pyörän näyttöön tuli teksti “odota”. No minäpä odotan. Ja odotin kauan. Ainakin se tuntui pitkältä ajalta ottaen huomioon sen, että olin jo pahasti myöhässä aamun ensimmäisestä tilaisuudesta. Siinä odotellessani maalailin mielessäni selityksiä, mikäli sellaista minulta vaadittaisiin. “Julkinen liikenne petti minut”, päätin sanoa, jos sitä kysyttäisiin.

Samassa pyörän näyttöön lävähti teksti: “pyörä ei käytettävissä”. Jaahas, no onpa kiva.

Kolmannella tai neljännellä yrityksellä (sekosin jo laskuissa) onnistuin saamaan pyörän irti lukostaan. Nostin satulan sopivalle korkeudelle ja lähdin viilettämään pitkin Aurajoen rantaa vain huomatakseni seuraavan epäkohdan.

 

Neljäs miinus: fillarit ovat sutta ja sekundaa

Olen fillaroinut ainakin 4-vuotiaasta. Siis ainakin. Jos en ihan päivittäin niin lähes päivittäin. Aika rämillä polkupyörillä olen elämäni aikana sotkenut, mutta tämä työn ja tuskan takana ollut kaupunkipyörä oli pahin naismuistiin. Sen polkimet olivat niin pahasti vinksallaan, että nilkka venkslasi eestaas joka polkaisulla. Pyörä rämisi, kolisi ja paukkui, mutta hammasta purren sotkotin Forum Marinumin pyöräparkkiin Suomen Joutsenen kupeeseen.

Kun palautin pyörän, huomasin jossakin kyltissä maininnan, joka kehotti tekemään vikailmoituksen ja kääntämään fillarin satulan ympäri, mikäli pyörässä oli jotain vikaa. Käänsin satulan ja otin pyörän tunnistenumerosta kuvan myöhempää lomakkeen täyttöä varten. Olin missannut mielenkiintoisesta tilaisuudesta susipyöräsysteemin vuoksi jo puoli tuntia, mielessä oli miljoona muuta asiaa kuin pahuksen vikailmoituksen täyttäminen, sori nyt vaan.

 

Kokemuksia kaupunkipyöristä - Turun Föli-fillarit Kokemuksia kaupunkipyöristä

 

Viides miinus: kaupunkipyörän raivostuttavan hankala palauttaminen

Aamun tilaisuus jäi omalta osaltani lyhyeksi, sillä jouduin lähtemään paikalta kesken kaiken ehtiäkseni seuraavaan. Kohteena olisi ravintola Kakolanruusu (aivan taivaalliset sapuskat siellä, by the way), jonne olisin päässyt parhaiten Linnankatua kävellen, sillä Kakolanmäellä ei olisi pyöräparkkia kuitenkaan. Mutta koska olin maksanut koko päivästä, halusin käyttää kaupunkipyörää koko rahan edestä ja samalla testata, oliko aamuinen vaan turkasen huonoa tuuria.

Tehän tiedätte, että turkasen huono tuuri on minulle jonkin sortin tavaramerkki.

Nappasin parkista uuden pyörän vain 400 metrin fillarointimatkaa varten. Tällä kertaa sain kaupunkipyörän käyttööni ongelmitta. Pyöräkin kulki kuin unelma. Ehkä olin sittenkin liian ankara aamuisen kokemukseni kanssa.

Tai niin luulin.

Pyörää parkkeeratessani sen perässä alkoi vilkkua punainen valo. Näyttöön ilmestyi teksti: “ota yhteys asiakaspalveluun”. Olin tehnyt sen aamulla jo kerran ja jonottanut puhelimessa vartin (juuri tällä hetkellä en ollut yhtään ihmeissäni, miksi minun piti jonottaa puhelimessa kokonainen vartti). Vartin päästä minun olisi kuitenkin oltava jo Kakolanmäen laella, eikä Turun kuuluisa funikulaarikaan ollut tänään käytössä, joten minun olisi kavuttava mäelle jalan.

Uhmasin kohtaloa ja tökin pyörän pysäköinnin mahdollistavaa OK-paniketta parhaani mukaan, kunnes ruutuun tulla tupsahti teksti “palautettu”. Huh, uskalsin jatkaa matkaa.

 

Kuudes miinus: kaupunkipyörien ongelmat eivät olleet sattumaa

Kakolasta lähdettyäni annoin Turun kaupunkipyörille kolmannen mahdollisuuden. Ja kolmas kerta todella sanoi toden.

Tällä kertaa pyörän lukko ei auennut, ei sitten millään. Väänsin ja käänsin vaijerilukkoa, mutta mitään ei tapahtunut. Panikoin, jääkö kaupunkipyörien päivän käyttöoikeuteni nyt jumittamaan tähän riivatun fillariin. Kohta 30 minuutin aikarajan ylityksestä seuraavat sakkomaksut alkaisivat repiä rahaa tililtäni.

Kokeilin viereistä pyörää, mutta en saanut käyttölupaa. Kokeilin kolmatta, ei auttanut sekään. Palasin ensimmäiseen pyörään. Pian selvisi, että minun on palautettava pyörä ennen kuin voin ottaa uutta käyttöön – siis siitäkin huolimatta, etten saanut tätä kyseistä pyörää koskaan edes auki lukosta.

Yritin samaa pyörää vielä kerran. Lukko ei taaskaan auennut. Palautin pyörän toistamiseen ja kokeilin neljättä pyörää, sitä ainoaa, jota en kyseisestä telineestä vielä ollut kokeillut.

Ah, vihdoin tärppäsi.

 

Ensikokemuksia kaupunkipyöristä - kävellen olisit jo perillä!

 

Rauman-bussin lähtöön oli vielä aikaa, joten päätin piipahtaa Hansakorttelin retkeilyliikkeissä. Kaupunkipyörän palautuksen kanssa oli jälleen sama säätö kuin aiemmin. “Ota yhteyttä asiakaspalveluun”, pyörä valitti. Tykitin jälleen OK-nappulaa sydämeni kyllyydestä, kunnes ruutuun ilmestyi teksti: palautettu.

Vilautin fillarille keskisormea ja katosin paikalta. Tulipa siitä oudon hyvä fiilis.

Kauppatorin kulmalta linja-autoasemalle lähtiessäni valitsin kulkupeliksi luotettavat jalat. Kaupunkipyörä on ajatuksena hieno, suorastaan loistava, mutta niin kauan kun olen nopeammin määränpäässäni kävellen, saavat kaupunkipyörät puolestani jäädä parkkiin.

 

Onko kenelläkään täydellisen hyviä kokemuksia kaupunkipyöristä, Turussa tai jossakin muualla Suomessa? Olenko minä kirottu vai ovatko kaikki kaupunkipyörät paholaisen tekeleitä?

 


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

Liity Dream Streamiin

Mikä ihmeen Dream Stream? Lue lisää!

This Post Has 6 Comments
  1. Oltiin viime kesänä paatilla Turussa ja ajatuksenani oli kaupunkipyörällä käydä muutamassa kaupassa (pyöränsarvessa kiikuttaa lapsiperheen tulevan viikon ruoat paatille). Itse turhauduin jo tuossa kirjautumisvaiheessa ja lähdin kävellen kohti kauppaa, mukanani reppu ja kaksi kangaskassia. Mieheni (jollla on lehmän hermot) jäi kirjautumaan, ajatuksena että esikoinen tulee perässä pyörällä jotta saadaan hieman kevyemmin kauppatavarat rantaan. Olin jo kävellyt kauppaan ja kauppatavaratkin olivat liukuhihnalla kun mieheni soitti ja kertoi että luovutti. Oli päässyt kirjautumaan, mutta ei saanut pyörää auki sekä ajokuntoon. Keskimmäinen tuli onnekseni minua vastaan potkulaudallaan ja sillä sitten kiikutimme kauppatavarat rantaan. 🙂 Retki tuokin. Mutta, itse en voi sanoa ainakaan Turun kaupunkipyöristä mitään positiivista.
    Aurinkoisia kesäpäiviä!

    1. KIITOS Kaisa, en siis ole ainoa, jolla on ollut näiden kanssa ongelmia. Epäilin jo, että Jaakkola-karma maksimoitui näiden kaupunkipyörien kanssa tai sitten olen yksinkertaisesti idiootti, kun Twitterissä pyöriä kehuttiin maasta taivaisiin ja eräskin paikallinen kertoi, että hän on käyttänyt niitä vuoden päivät ja kohdalle on osunut vain kaksi rikkinäistä pyörää. No pyörät kuluu käytössä ja niiden kuntoa on vaikea valvoa, ymmärrän sen, mutta isommaksi ongelmaksi näen Turun pyörien suhteen se, että koko systeemi on susi. Ohjeet ovat vaikeaselkoiset, pyörän käyttöönotto hankalaa ja palautus lähes mahdotonta. Pientä kehitystä kaipaisi siis.😂

  2. Oh my god mitä paskaa 😃😲 tällaiset sovelluksilla ja tietotekniikalla kikkailevat pyörät saa minusta jäädäkin parkkiin. Siksi uskalsin kokeilla niitä tamperelaisia, koska maksaa sai ihan ihmiselle ja pyöräkin oli täysin iliman sähköisiä vempeleitä. Pitääki laittaa korvan taakse että Turussa ei kannata näitä ees yrittää. Ei ne mitään matkustusmukavuudella päätähuimanneita ihmeitä tamperelaisetkaan pyörät olleet, mutta selkeästi asiansa ajavia kuitenkin.

    1. Hahhah, joo Tampereen fillarit eivät vaikuttaneet sun kokemuksen perusteella ollenkaan näin susilta. Mutta siis Tampereella sai pyörän käyttöön yhtäjaksoisesti koko päiväksi? Turussahan – vaikka ostaisit sen koko päivän tai vaikka kokoneisen vuoden – käyttöoikeuden, saat käyttää pyörää max. 30 minuuttia kerrallaan ja yli menevästä ajasta lähtee juoksemaan lisäkustannukset. Ilmeisesti nämä Turun pyörät on suunniteltu ensisijaisesti paikallisia eikä turisteja varten, mikä kuulostaa mun mielestä ihan hullun absurdilta. Miksi paikalliset tarvii kaupunkipyöriä, niillähän on omat fillarit varastossa? 🤔 Luulin, että kaikki kaupunkipyörät toimii samalla periaatteella, joten en selvittänyt sitä jutussa kovin tarkkaan erikseen, viittasin vain ohimennen. Ehkä tää olisi hyvä selventää itse juttuunkin, varsinkin, kun Föli-pyörien ohjeet ovat kaikkea muuta kuin selkokieliset.

  3. Hahhah, mikä iso vitsi! 😄 Itsellä ei ole kokemusta noista pyöristä, eikä taida tulla tarvettakaan. 😄

    1. Joo no, eihän tämä Turun-päivä kieltämättä ihan putkeen mennyt… Pelottavinta on, että huomenna tarttisin kaupunkipyörää Porissa. Tosin se on kaukana Turun systeemistä: fillarin saa käyttöönsä avainpanttia vastaan koko päiväksi tai vaikka koko viikoksi. Ans kattoo kui ämmän käy! 😂

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search
%d bloggaajaa tykkää tästä: