skip to Main Content

Budjettireissaajasta tiedostavaksi matkailijaksi: mitä tapahtui ja miksi?

  • Suomeksi
  • In English

On vuosi 2014. Olin lähtenyt työpaikaltani trivagon pääkonttorista kesken perjantaipäivän vastaanottamaan kimppa-asuntomme uusinta asukasta, Englannista Düsseldorfiin juuri saapunutta Johnia.

Annoin Johnille hetken aikaa asettautua ja freesata itseään matkanteon jälkeen ennen kuin lähtisimme takaisin toimistolle. Olihan perjantai – trivago-perheessä se tarkoitti poikkeuksetta täpötäysiä olutkaappeja, pöytäfutis- ja biljardipöytien ympärille kerääntynyttä kansainvälistä ihmislaumaa, kerroksesta toiseen raikaavaa musiikkia, pizzalähetyksiä ja biletystä aamun pikkutunneille asti.

 

Millaista on työskennellä trivagolla Düsseldorfissa
Elämäni ensimmäinen trivago-perjantai ei hevillä unohdu. Lisää trivago-elämästä voit lukea täältä.

 

Nappasin asuntomme jääkaapista pari pulloa Becksiä. Tervetuloa Düsseldorfiin, John, valitsit parhaan mahdollisen muuttopäivän.

Hetken päästä olimmekin jo kävelemässä kohti konttoria, minä polkupyörääni taluttaen. Puolen tunnin kävelymatkan aikana ehtii kertoa itsestään tarinan jos toisenkin.

John kertoi kirjoittavansa matkablogia, jonka nimi oli siihen aikaan Continental Breakfast Travel, nykyisin John the Go. “Aika siistiä”, ajattelin, ja muistelin samalla omaa ensimmäistä blogikyhäelmääni.

Sen nimi oli Saana Espanjassa. Surullisenkuuluisa tarina nimen takana on yhä tärkein ohjeeni uutta blogia perustavalle: tarkista aina Googlesta, mitä hakutuloksia nimiehdotuksellasi löytyy. Minä en tehnyt niin.

En tiedä kuka yllättyi suurimmin, kun Googlen kautta blogiini saapuvat ystäväni saivat hakutuloksiksi kasan aikuisviihdevideoita Saanasta, joka nautti Espanjasta vähän eri tavalla kuin minä.

Mutta nyt asuin Saksassa. Ja kun vihdoin pääsimme Johnin kanssa toimistolle, olin tehnyt päätökseni. Perustaisin uuden blogin. Vanha oli jo kuopattu, enhän ollut asunut Espanjassa moneen vuoteen.

Uuden matkablogin nimeä ei tarvinnut miettiä kauaa, olinhan jälleen kerran muuttanut ulkomaille omien unelmieni perässä.

“Live now – dream later”, näpyttelin Googlen hakukenttään. Sain tulokseksi jonkun bändin. Varmuuden vuoksi tarkistin, millaisia musiikkivideoita bändi tuottaa. Ei mitään aikuisviihteeseen viittaavaa. Hienoa, tämän kanssa voin elää.

Ja niin syöksyin domainkauppaan ja varasin yhden dollarin hintaan itselleni osoitteen livenowdreamlater.net.

 

Budjettimatkojen kuningatar

Työskentelin trivagolla puolen vuoden harjoittelijasopimuksella. Palkka oli mitätön, ja Saksan verotus sekä työsuhdeasunnon vuokra haukkasivat vähästä valtaosan. Halusin silti nähdä muutakin kuin Düsseldorfin. Olinhan nyt matkabloggaaja. Sormeni syyhysivät. Halusin vain matkustaa ja kirjoittaa.

Pian jo seisoinkin perjantaisen työpäivän päätteeksi rinkka selässäni toimiston pihassa ja odotin, että kimppakyytisovelluksen kautta löytämäni hovikuski noutaisi minut yhdelle ensimmäisistä budjettiseikkailuistani. Yhdessä me ajaisimme Hollannin halki Belgiaan, missä sohvasurffaisin ensin Antwerpenissä ja jatkaisin sitten junalla Bruggeen seuraavan majoittajani hoteisiin. Belgiassa vietetyn viikonlopun jälkeen hovikuskini palauttaisi minut takaisin Düsseldorfiin. Matkojen ja majoitusten kokonaiskustannukset: 38 euroa.

Matkustamisen halpuus kiehtoi. Näin jälkikäteen ajateltuna aloitin oikealla jalalla. Matkustin maata pitkin Belgian lisäksi Sveitsiin. Se oli niin siistiä. Halpabussiyhtiöt toivat matkaan todellista seikkailun makua, toisinaan budjettireissaajan suussa maistui vain karvas pettymys. Ainakin sinä juhannuksena, jolloin seisoin koko yön bussipysäkillä odottamassa linja-autoa, jota ei koskaan tullutkaan.

Budjettimatkailu jäi päälle. Mutta kun palasin Suomeen, ajauduin harrastukseni kanssa pahasti väärille raiteille.

 

Liian halvat lennot

Kotiin oli ihana palata, mutta aivan yhtä ihanaa sieltä oli lähteä. Erityisen ihanaa se oli siksi, että tällä kertaa mukanani olisi ulkomailla asumisen ajaksi Suomeen jäänyt avopuoliso, ja muutaman päivän päästä palaisimme yhdessä takaisin Raumalle.

Budjettilennot eivät olleet minulle uusi tuttavuus. Olihan Ryanair ollut luottolentoyhtiöni, joka Espanjassa asuessani lensi Málagaan omilta lähikentiltäni, Turusta ja Tampereelta, ja mahdollisti paitsi helpot ja edulliset kotikäynnit myös kaverien vierailut Välimeren-kodissani.

Nyt budjettilentoja tarjoavien yhtiöiden määrä oli moninkertaistunut ja uusia työkaluja halvimman mahdollisen matkan löytämiseen tupsahteli internetiin samaa tahtia kuin suppiksia syysmetsään. Samaan aikaan bussiyhteyksiä karsittiin urakalla, Saksassa hyväksi havaitun kimppakyytisovelluksen kaltainen palvelu loisti poissaolollaan ja henkilöjunaliikenne… No, sehän päättyi Raumalla samoihin aikoihin kun pikku-Saana juhli neljättä syntymäpäiväänsä.

Silti halusin vain matkustaa. Mahdollisimman usein ja mahdollisimman halvalla. Pidennetyt viikonloput Euroopan eri kohteissa tekivät tuskin sadan euron lovea lompakkoon. Maailma oli auki, ja minä pääsin nauttimaan siitä. Halvalla.

Vielä muutama vuosi sitten en edes ajatellut, kuka maksaisi valintojeni todellisen hinnan.

 

Vastapainoa pikaisille lentolomille

Vaikka rakastan matkustaa ulkomaille, olen aina rakastanut myös Suomea. Useampi muutto ulkomaille on vain syventänyt suhdettamme, ja olen antanut sen näkyä ja kuulua blogissani ensivuosista alkaen. Erityisesti rakastan Rauman seutua ja koko Satakuntaa, onhan Satakunta synnyinkotini, joka kaikkien näiden vuosien jälkeenkin jaksaa lyödä minut ällikällä kerta toisensa jälkeen.

Uskon rakkauteni kotimaanmatkailua kohtaan kumpuavan lapsuudestani. Siitä kuuluu kiitos äidilleni ja jo edesmenneelle isälleni, jotka jaksoivat auliisti raahata meitä rämäpäisiä ja alituiseen tappelevia kakaroita ympäri Suomea kesät talvet. Milloin matkustimme asuntoautolla Suomen halki aina Ruotsiin ja Norjaan asti, milloin istuin kakkoskuskina isän kuorma-auton hytissä, millon minut istutettiin puoliväkisin linja-auton kyytiin ja lähetettiin Helsingin kautta mökkilomalle Saimaan saareen, jotta vanhemmat saisivat edes hetken rauhan.

Paras arjen katkaisija on aina löytynyt luonnon helmasta. Siihen riittää lähimetsän lenkkipolku tai salaisuutena säilyttämäni kantarelliapaja. Se voi olla yön yli kestävä melontaretki saaristossa tai useamman päivän pyöräseikkailu Pirkanmaalla.

Luonto ei koskaan ole vaatinut minulta minuuttiaikatauluja, passia tai turvatarkastuksia. Se vain antaa antamistaan eikä koskaan ota saati vaadi. Kustannuksiltaan se peittoaa jopa alle satasen pikalomat Euroopassa.

 

Riippumattoretki Rauman Petäjäksessä
Toivoisin, että entistä useampi löytäisi lähimatkailun hienouden. Tämä leiripaikka löytyi alle 15 minuutin pyörämatkan päästä kaupunkikodistani.

 

Elämäni isoin asennemuutos teki budjettireissaajasta tiedostavan matkailijan

Se tapahtui pikkuhiljaa. Ikä ja kokemus kai toivat tietynlaista viisautta, tai ehkä eivät. Aina ei tunnu siltä. Iän ja elopainon lisäksi myös tietoa kerääntyi. Mitä enemmän opin, sitä enemmän tietoa janosin. Ja kuten sanotaan, tieto lisää tuskaa.

Ymmärsin, kuinka itsekäs olin ollut. MINÄ halusin matkustaa mahdollisimman paljon, ja niin myös tein. Koska halusin matkustaa mahdollisimman paljon, halusin tehdä sen niin halvalla kuin suinkin voin, jotta voisin matkustaa taas lisää. Lentojen lisäksi valikoin myös majoituksen pelkän hinnan perusteella. Ei minua kiinnostanut kuka hotellin omisti saati se, maksettiinko hotellin työntekijöille kunnollista palkkaa. Ei minua kiinnostanut millaisen kaupan ovesta astuin sisään, jos se myi, mitä halusin saada. Tuskin minun edes tarvitsee erikseen mainita, miten illallispaikkani valitsin. Entä tiesinkö matkakohteeni ongelmista? No en todellakaan. Joten en takuulla tiennyt sitäkään, paljonko niitä omalla toiminnallani pahensin.

Nyt tiedän vähän paremmin, sanoisin jopa olevani tiedostava matkailija, mutten silti usko tietäväni juuri mitään. Mutta haluan tietää ja ymmärtää, ja juuri siksi kerään tietoa ja opin joka päivä lisää. Jotta voisin kertoa oppimastani sinullekin.

Koska ehkä sinä olet juuri sellainen kuin minä olin vielä muutamia vuosia sitten. En ollut pohjimmiltani huono ihminen, en vain tiennyt, kuinka huonosti valitsin. En ajatellut niitä, joihin omat valintani vaikuttivat eniten – joko suoraan tai välillisesti. En ajatellut sitä paikallista majatalonpitäjää, joka saa hädin tuskin perheensä elätettyä ja on vaarassa menettää elantonsa ja kotinsa. En ajatellut niitä lapsipoloja, jotka ovat joutuneet vaihtamaan lapsuutensa orjatyöhön. Enkä todellakaan ajatellut omaa kotiani, tätä meidän yhteistä, saati mitä lyhyillä ja monilukuisilla halpislennoilla sille tein.

Ehkä sinäkään et ole ajatellut, mutta olisit näille ajatuksille avoin?

 

Matkamessut 2020 tarjosi paljon näkökulmia maata pitkin matkailuun
Matkamessuilla puhuttiin paljon maata pitkin matkailusta ja matkailun päästöistä. Muutamia vuosia sitten minua kiinnosti päästöjen sijaan vain halvat lennot. Kuva on Oras Tynkkysen esityksestä.

 

Voisinko olla vastuullinen budjettimatkailija?

Blogini fokus on muuttunut viimeisen 1,5 vuoden aikana pois budjettipainotteisuudesta ja kohti tiedostavampaa ja vastuullisempaa tapaa matkailla. Jos olet lueskellut blogiani viime aikoina tai olet blogini Dream Stream -uutiskirjeen tilaaja, olet varmasti huomannut tämän muutoksen.

Lentotarjoussivustojen sijaan selailen Interrail-lippujen hintoja. Halvimman mahdollisen hotellin sijaan etsin kokemuksia paikallisten omistamista majataloista. Ennen matkalle lähtöä tutustun opastettujen kävelykierrosten tarjontaan. Googlaan paikallisruokien nimiä, kaivan tietoja kohteen ongelmista sekä ohjeita siihen, miten turistien toivotaan kohteessa käyttäytyvän tai olenko edes tervetullut.

 

Oras Tynkkynen puhuu junamatkailusta Matkamessut 2020 -tapahtumassa
Maata pitkin matkailu kiinnosti Matkamessujen kävijöitä ilahduttavan paljon. Oras Tynkkysen puheenvuoro veti Maata pitkin -lavan täyteen ihmisiä.

 

Matkamessut 2020 ja Oras Tynkkysen vinkit kansainväliseen junamatkailuun
Kuvassa on Oras Tynkkysen Matkamessuilla jakamat vinkit kansainväliseen junamatkailuun.

 

Näkökulman, asenteiden ja ajatusmaailman muutos on tuonut mukanaan paljon pohdittavaa. Jo yli vuoden olen tuskaillut tämän blogin kohtaloa. Blogini on täynnä vinkkejä, joita en enää allekirjoita tai suosittele kenellekään. Mitä niille pitäisi tehdä? Poistanko kaiken? Mutta miksi poistaisin? Ei oma menneisyyteni muutu sillä, että deletoin blogistani pois muutaman sivun, eihän?

Eikä sisälläni asuva budjettimatkailija ole mihinkään hävinnyt. Huomaan sen lähes päivittäin surffaillessani junalippujen sokkeloisessa maailmassa tai varatessani bussimatkoja ja hostellihuoneita Helsinkiin suuntautuvia työmatkoja varten. Huomaan sen, kun lyhyelläkin automatkalla painan mieleeni joka ikisen ohittamani huoltoaseman polttoainelitran hinnan.

Ylenpalttinen luksuselämä ei kiinnosta minua vieläkään. Minulle luksus tarkoittaa jotain ihan muuta kuin limusiinikyytejä, shampanjatarjoilua uima-altaassa tai kolmikerroksista hotellihuonetta kaikilla herkuilla.

Voisinko siis olla vastuullinen budjettimatkailija? Voiko sellaista olla edes olemassa?

 

Moni kysymys odottaa vielä vastausta, mutta ne selviävät kyllä aikanaan. Ja lupaan kertoa niistä sinulle tämän blogin välityksellä jatkossakin, pysyvät menneisyyden budjettivinkit blogin historiankirjoissa tai eivät.

On turha murehtia menneitä valintoja, sillä elämä on edessä. Niin sinun, minun kuin sen paikallisen asukkaan tai yrittäjän, johon seuraavalla matkallamme tekemämme valinnat eniten vaikuttavat.

Varmistetaan, että jatkossa valitsemme niin oikein kuin voimme.

 

Kiinnostaako sinuakin matkailun vastuullisuus ja matkalla tekemiemme valintojen vaikutukset? Huolimatta siitä, oletko vain varovaisen kiinnostunut aiheesta vai alan todellinen asiantuntija, tule mukaan Vastuullinen matkailu -ryhmään, jonka löydät Facebookista. Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka – yksi matka kerrallaan.

Oletko tai haluaisitko olla tiedostava matkailija? Liity Vastuullinen matkailu -ryhmään Facebookissa


MIKSET SEURAISI MYÖS SOMESSA?

Liity Dream Streamiin

Mikä ihmeen Dream Stream? Lue lisää!

This Post Has 0 Comments

Hymy huulilleni tuo – tästä muutama sananen luo! :)

Back To Top
×Close search
Search